taktinen taistelumajava
Kapteeni
No milloin poikkeustila sitten lopetetaan?
Kuukausia, vuosia vai vuosikymmeniä?
Onko lopullinen voitto idän laumoista jälleen kerran näpeissämme?
Strategisen iskun torjunta
- Viestiketjun aloittaja kertakenttään
- Aloitus PVM
No milloin poikkeustila sitten lopetetaan?
Kuukausia, vuosia vai vuosikymmeniä?
Onko lopullinen voitto idän laumoista jälleen kerran näpeissämme?
Niin kauan kuin keskustelun sävy on tuo, on sitä turha jatkaa.
YliKoo
Greatest Leader
Luulen, että se on lännen suuri strategia juuri nyt... vuosi 68 saattaa olla jo pitkällä.
taktinen taistelumajava
Kapteeni
Väri on vaihtunut kasvoilla useampaan kertaan...
Vasta nyt muistuu mieleen torjuntavoittoakatemian opit.
"Upseeri ei väittele!"
Halveksiva katse ja selän kääntäminen. Ryhdikäs kävely huoneesta ulos ja omaan työhuoneeseen pysähtymättä ja ovi kiinni.
No Suomi on ollut myös änkyrä Urpilaisen takuineen jne.
Ja edelleen vastustan Urpilaisen ajopuu-takuiden hakemista
Laamanator
Eversti
Lienee jokaiselle nykyisten tapahtumien perusteella varsin selvää, että Venäjä pyrkii mielellään tilaisuuden tullen lietsomaan lähiulkomaihinsa sisäistä vastakkainasettelua ja ristiriitoja, koska se hajoittaa näiden maiden koheesion ja heikentää niitä samalla, minkä voidaan katsoa olevan Venäjän kannalta edullista. Ristiriitojen pitkäjänteiseen lietsontaan on oikein kohdistettu informaatiosota (propaganda) erinomainen työkalu, jota Venäjällä on perinteisesti osattu käyttää.
Venäjän kannalta edullisinta on saavuttaa tavoitteensa tai vähimmäistavoitteensa valjastamalla kohdemaan sisältä jokin ryhmä ajamaan Venäjän etuja palvelevaa asiaa, mikä heikentää valtion virallisen hallituksen toimintakykyä ja painostaa tätä taipumaan itselleen epäedullisiin sopimuksiin. Mieluiten Venäjä haluaa saavuttaa tavoitteensa muotisanaksi muodostuneen hybridisodan doktriinin (länsimainen käsite) mukaisesti informaatio- ja psykologisten operaatioiden sekä taloudellisin ja poliittisin keinoin laukaustakaan ampumatta, koska tällöin Venäjän ei tarvitse edes harkita kansainvälisesti ruman sotilaskomponentin kaivamista työkalupakista.
Suomi on liian pieni kansa Venäjän naapurissa, että suomalaisilla olisi oikeasti varaa ryhtyä jakamaan kansaa keskenään riiteleviin osiin. Suomalaisten on viisainta säilyttää yhtenäisyys, koska vain yhdessä olemme vahvoja ja mahdollisimman epähoukutteleva kohde Venäjän voimapolitiikalle. Kun Venäjä lähtee rosvoretkelle, niin lähteköön se mihin tahansa muualle, kunhan se tulee Suomeen vain rauhanomaisesti rahakkaana turistina tekemään ostoksia mahdollisimman suurella rahalla.
Suomi on tai sen ainakin pitäisi olla avoin demokraattinen kansalaisyhteiskunta, jossa yhteiskunnallista keskustelua voidaan käydä ennakkoluulottomasti ja kiihkottomasti mistä tahansa asiasta - myös niistä hankalimmista ja mielipiteitä jakavista kysymyksistä, kuten esimerkiksi EU-jäsenyyden ja maahanmuuton ongelmista. Tämä on varmasti kansan enemmistön yhteinen tahto. Vakioitu tosiasia on myös se, että Venäjä tulee säilymään Suomen naapurina jatkossakin eikä se tule varmasti milloinkaan kokonaan häviämään. Venäjän vallanpitäjät, poliittiset ideologiat, kehityksen suhdanteet ja olosuhteet saattavat välillä vaihtua, mutta Venäjä säilyy myös tulevaisuudessa ja sen kanssa on Suomen pystyttävä toimimaan, koska muuten Suomelle käy pitkällä aikavälillä helvetin huonosti. Suomen olemassaolo ja menestyminen eivät ole pitkällä aikavälillä mitään itsestäänselvyyksiä, vaan jonain päivänä itsenäinen Suomen tasavalta voi olla pelkkä sivumaininta jonkun historian marginaali-ilmiöistä kiinnostuneen konklaavin kirjallisessa omakustannejulkaisussa.
Venäjän naapuruussuhteen ja hiljattain aktivoituneen toiminnan takia ei Suomessa kuitenkaan kannata ryhtyä suitsimaan yhteiskunnallista keskustelua eikä varsinkaan sementoida nykyisiä virallisia totuuksia ja tabuja entistäkin lujempaan teräsbetonikuoreen, koska se on tehokkain keino kansan jakamiseen. Suomen "virallisia totuuksia", tabuja sekä rakenteita on hyvä, ja kannattaakin keskustelussa ravistella oikein kunnolla, vaikka siitä näiden totuuksien vaalijat taktisena siirtonaan pahoittavatkin mielensä, vieläpä teatraalisesti mahdollisimman näyttävästi. Kun aktiivinen keskustelu jatkuu, niin avoimen kansalaisyhteiskunnan arvojen dynaamisuus ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet säilyvät. Tämä lujittaa demokratiaa ja vie samalla kasvupohjan yhteiskuntarauhaa horjuttamaan pyrkiviltä ääriryhmiltä.
Avoimen yhteiskunnan horjuttaminen on haastavaa ja oikein toimittuna myös Venäjän informaatio-operaatiot kääntyvät tavoitteensa vastaisesti lähinnä lujittamaan sitä.
@taktinen taistelumajava
Jos väittelyhenkisessä keskustelussa rakentaa oman ethoksensa pelkästään virka-asemansa tai ulkoisten tunnusmerkkien varaan ja väittelyn vastakkainen osapuoli yllättäen lastaa säkillisen jauhoja suuhun, niin silloin selkärankaan ohjelmoitu halveksivan katseen luominen, selän kääntäminen ja tilanteesta irtautuminen voivat muodostua houkuttelevaksi toimintatapamalliksi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta siitä pois oppiminen vaatii työtä ja paneutumista.
Tällaisen tilanteen purkuvaiheen keskeisin opetus on: "älä koskaan luota yksistään statuksen ja ulkoisten tunnusmerkkien tuomaan suojaan". Tämä jää kuitenkin monelta sisäistämättä, minkä vuoksi heidät on tuomittu kulkemaan loputonta samojen virheiden toistamisen noidankehää miettien, "miksi taas kävi näin"? Sen onnettoman osa ei ole helppo.
Venäjän kannalta edullisinta on saavuttaa tavoitteensa tai vähimmäistavoitteensa valjastamalla kohdemaan sisältä jokin ryhmä ajamaan Venäjän etuja palvelevaa asiaa, mikä heikentää valtion virallisen hallituksen toimintakykyä ja painostaa tätä taipumaan itselleen epäedullisiin sopimuksiin. Mieluiten Venäjä haluaa saavuttaa tavoitteensa muotisanaksi muodostuneen hybridisodan doktriinin (länsimainen käsite) mukaisesti informaatio- ja psykologisten operaatioiden sekä taloudellisin ja poliittisin keinoin laukaustakaan ampumatta, koska tällöin Venäjän ei tarvitse edes harkita kansainvälisesti ruman sotilaskomponentin kaivamista työkalupakista.
Suomi on liian pieni kansa Venäjän naapurissa, että suomalaisilla olisi oikeasti varaa ryhtyä jakamaan kansaa keskenään riiteleviin osiin. Suomalaisten on viisainta säilyttää yhtenäisyys, koska vain yhdessä olemme vahvoja ja mahdollisimman epähoukutteleva kohde Venäjän voimapolitiikalle. Kun Venäjä lähtee rosvoretkelle, niin lähteköön se mihin tahansa muualle, kunhan se tulee Suomeen vain rauhanomaisesti rahakkaana turistina tekemään ostoksia mahdollisimman suurella rahalla.
Suomi on tai sen ainakin pitäisi olla avoin demokraattinen kansalaisyhteiskunta, jossa yhteiskunnallista keskustelua voidaan käydä ennakkoluulottomasti ja kiihkottomasti mistä tahansa asiasta - myös niistä hankalimmista ja mielipiteitä jakavista kysymyksistä, kuten esimerkiksi EU-jäsenyyden ja maahanmuuton ongelmista. Tämä on varmasti kansan enemmistön yhteinen tahto. Vakioitu tosiasia on myös se, että Venäjä tulee säilymään Suomen naapurina jatkossakin eikä se tule varmasti milloinkaan kokonaan häviämään. Venäjän vallanpitäjät, poliittiset ideologiat, kehityksen suhdanteet ja olosuhteet saattavat välillä vaihtua, mutta Venäjä säilyy myös tulevaisuudessa ja sen kanssa on Suomen pystyttävä toimimaan, koska muuten Suomelle käy pitkällä aikavälillä helvetin huonosti. Suomen olemassaolo ja menestyminen eivät ole pitkällä aikavälillä mitään itsestäänselvyyksiä, vaan jonain päivänä itsenäinen Suomen tasavalta voi olla pelkkä sivumaininta jonkun historian marginaali-ilmiöistä kiinnostuneen konklaavin kirjallisessa omakustannejulkaisussa.
Venäjän naapuruussuhteen ja hiljattain aktivoituneen toiminnan takia ei Suomessa kuitenkaan kannata ryhtyä suitsimaan yhteiskunnallista keskustelua eikä varsinkaan sementoida nykyisiä virallisia totuuksia ja tabuja entistäkin lujempaan teräsbetonikuoreen, koska se on tehokkain keino kansan jakamiseen. Suomen "virallisia totuuksia", tabuja sekä rakenteita on hyvä, ja kannattaakin keskustelussa ravistella oikein kunnolla, vaikka siitä näiden totuuksien vaalijat taktisena siirtonaan pahoittavatkin mielensä, vieläpä teatraalisesti mahdollisimman näyttävästi. Kun aktiivinen keskustelu jatkuu, niin avoimen kansalaisyhteiskunnan arvojen dynaamisuus ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet säilyvät. Tämä lujittaa demokratiaa ja vie samalla kasvupohjan yhteiskuntarauhaa horjuttamaan pyrkiviltä ääriryhmiltä.
Avoimen yhteiskunnan horjuttaminen on haastavaa ja oikein toimittuna myös Venäjän informaatio-operaatiot kääntyvät tavoitteensa vastaisesti lähinnä lujittamaan sitä.
@taktinen taistelumajava
Jos väittelyhenkisessä keskustelussa rakentaa oman ethoksensa pelkästään virka-asemansa tai ulkoisten tunnusmerkkien varaan ja väittelyn vastakkainen osapuoli yllättäen lastaa säkillisen jauhoja suuhun, niin silloin selkärankaan ohjelmoitu halveksivan katseen luominen, selän kääntäminen ja tilanteesta irtautuminen voivat muodostua houkuttelevaksi toimintatapamalliksi. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta siitä pois oppiminen vaatii työtä ja paneutumista.
Tällaisen tilanteen purkuvaiheen keskeisin opetus on: "älä koskaan luota yksistään statuksen ja ulkoisten tunnusmerkkien tuomaan suojaan". Tämä jää kuitenkin monelta sisäistämättä, minkä vuoksi heidät on tuomittu kulkemaan loputonta samojen virheiden toistamisen noidankehää miettien, "miksi taas kävi näin"? Sen onnettoman osa ei ole helppo.
Ihan hyviä pointteja vaan ovatko ajat sellaiset, että nämä asiat tulee ratkaista ensisijaisesti turvallisuuspoliittisesta/sotilaallisesta näkökulmasta? Eivät nimittäin ole aivan helppoja asioita pureskeltavaksi ja niihin löytyy muitakin näkökulmia.
Tosin keväällä kertausten yhteydessä RUK;n pienoneerimajuri tuntui aidosti olevan huolissaan mitä rajan takana tapahtuu. Sotilaat taitavat ainakin olla varpaillaan tällä hetkellä?
Ja tosiasiallinen sisäpolitiikka on hoidettava aidosti siten, että pahoja repaleita ei synny. En tarkoita sitä, että onko meillä sata natsia kadulla tai sata anarkistia, vaan sitä, että meillä ei ole varaa antaa esim. neljänneksen kansaa köyhtyä rajusti. Ajan oloon se on senlaatuinen repale, johon kasakka kyllä nappaa.
Kansakunnan moraalia syövät monet asiat, se kannattaa huomata. Moraalin ja uskottavuuden kannalta ei sata natsia tee kesää, mutta tuhat veropakolaista Portugaliin tekee. En tarkoita menetettyjen verotulojen summaa vaan sitä, miltä se näyttää sen ns. kansan silmissä. Yhteiskunnan koheesio nakertuu monella tavalla, keskustelu tai kadulla riehuminen eivät suinkaan ole ainoita "uhkia" mitkä syövät moraalia ja yhtenäisyyttä.
Ja sitten dollarisuomettaminen. Sille emme voi mitään, siihen ei ole puolustuskeinoa. Dollaripinon seireenilaulua ei voida vastustaa. Perusenergiaratkaisujen osalta näimme jo varsinaisen idän onnistumisen. Eikä tule jäämään ainoaksi.
Päättäjiin kohdistuvat vaatimukset ovat tässä maailman ajassa hirmuisia. Aika näyttää, miten palikat osataan asetella. Ja miten ne osataan asetella. Ja halutaan, de facto. Suurin osa suomalaisesta keskustelusta ennen vaaleja osoittautui joutavaksi löpinäksi. Käsien työn ja päätösten sisältöjen seuraaminen on hedelmällistä.
Baikal puhuu asiaa. Pirullisintahan tuossa on se, että se kasakka iskee mieluiten noiden baikalin esiin tuomien todellisten ongelmien synnyttämiin ilmiöihin, ei itse ongelmiin.
Nyt kun olen tätä kuviota tässä mielenkiinnosta seuraillut pidempään, niin yhä enemmän alan olla sitä mieltä että nyt jos koskaan meiltä jokaiselta vaaditaan malttia ja harkintaa sen suhteen mihin ja miten otamme kantaa ja milloin pidämme mölyt mahassa ja nielemme kiukkumme.
Kasakka haluaa hajaannusta ja se tukee kaikkialla Euroopassa sitä, mikä ikinä vain edistää vähänkään sitä hajaannusta. Kasakka ei piittaa siitä, tukeeko se yhdessä maassa äärioikeistoa ja jopa uusnatseja ja naapurissa äärivasemmistoa - kaikki käy, mikä vaan lyö kiilaa kasakan kilpailijoikseen kokemien yhtenäisyyteen.
Suomi on historiansa kautta hyvin otollinen kohde ja esim. "EU:n mallioppilaana", mutta mm. talousvaikeuksista kärsivänä erityisen houkutteleva ja tehokas kohde.
Nyt on oikeasti sellainen aika, että harkintaa tarvitaan. Poliitikoilla on uskoakseni tietoa ja ymmärrystä tässä asiassa, kansalaisilla ei. Poliitikkojen vastuulla olisi avata asiaa kansalle, mutta miten sen tekisi siten että kansa ymmärtäisi muttei vaikuttaisi hysteeriseltä salaliittoteoreetikolta - ja taas kasakka voittaa.
Olen usein sanonut ettei Venäjä ole koskaan ollut hyvä taisteluteknisellä ja taktisella tasolla. Operaatiotaidollisestikin parhaimmillaan hetkellisesti vain keskitasoa. Strategisesti samoin. Nyt on kuitenkin löytynyt asia, jossa he ovat erittäin hyviä!
Nyt kun olen tätä kuviota tässä mielenkiinnosta seuraillut pidempään, niin yhä enemmän alan olla sitä mieltä että nyt jos koskaan meiltä jokaiselta vaaditaan malttia ja harkintaa sen suhteen mihin ja miten otamme kantaa ja milloin pidämme mölyt mahassa ja nielemme kiukkumme.
Kasakka haluaa hajaannusta ja se tukee kaikkialla Euroopassa sitä, mikä ikinä vain edistää vähänkään sitä hajaannusta. Kasakka ei piittaa siitä, tukeeko se yhdessä maassa äärioikeistoa ja jopa uusnatseja ja naapurissa äärivasemmistoa - kaikki käy, mikä vaan lyö kiilaa kasakan kilpailijoikseen kokemien yhtenäisyyteen.
Suomi on historiansa kautta hyvin otollinen kohde ja esim. "EU:n mallioppilaana", mutta mm. talousvaikeuksista kärsivänä erityisen houkutteleva ja tehokas kohde.
Nyt on oikeasti sellainen aika, että harkintaa tarvitaan. Poliitikoilla on uskoakseni tietoa ja ymmärrystä tässä asiassa, kansalaisilla ei. Poliitikkojen vastuulla olisi avata asiaa kansalle, mutta miten sen tekisi siten että kansa ymmärtäisi muttei vaikuttaisi hysteeriseltä salaliittoteoreetikolta - ja taas kasakka voittaa.
Olen usein sanonut ettei Venäjä ole koskaan ollut hyvä taisteluteknisellä ja taktisella tasolla. Operaatiotaidollisestikin parhaimmillaan hetkellisesti vain keskitasoa. Strategisesti samoin. Nyt on kuitenkin löytynyt asia, jossa he ovat erittäin hyviä!
No, sotilaiden kuuluu olla, mutta se mikä tuossa minusta on huomionarvoista on se, että kun suomalainen sotilas sanoo tuon ääneen, tilanteessa ON jotakin poikkeuksellista.
Laamanator
Eversti
Suomessa on nyt laskutavasta riippuen n. puoli miljoonaa työtöntä ja luku kasvaa koko ajan. Suuren kansanosan taloudelliset olosuhteet kurjistuvat koko ajan eikä tilanne ole lähivuosina korjaantumassa. Valtiontalous on syöksykierteessä, velkaantuminen jatkuu, luottoluokitukset putoavat ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluista joudutaan tinkimään. Samaan aikaan Suomen valtio lappaa EU:n mallioppilaana mukisematta Kreikan talouskriisin käsittelyssä suuria summia verorahoja tulonsiirtona Keski-Euroopan pankkiireille. Väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee koko ajan. Tuottavaa työtä ei kohta tee enää kukaan. Kokonaisveroaste kiristyy koko ajan ja jo entisestään heikko ostovoima heikkenee sen myötä.
EU-jäsenyys tuottaa jatkuvalla syötöllä mitä typerämpiä direktiivejä, yllättäviä maksuvelvoitteita ja rajoitteita. Euro-valuutan takia vienti ei vedä ja yt-neuvottelut ovat ennen kukoistaneissa yrityksissä arkipäivää. Jo ennestään pitkää työaikaa pitäisi vielä pidentää ja palkkojakin alentaa. Valtamediassa kansalle syötetään syyllistävä, mutta sitäkin tiedostavampi etusormi pystyssä monikulttuurisuutta ja sateenkaarta sekä keskustellaan rasismin pahuudesta ja tavallisen tyhmän tuulipukukansan erilaisuuden pelosta. Aina löytyy televisioon joku ylimielinen asian tuntia kertomaan kansalle, mitä mieltä pitää olla ja mitkä mielipiteet ovat kiellettyjä.
Samaan aikaan osalla kansasta menee kuitenkin todella hyvin, töitä riittää ja rahaa tulee ovista sekä ikkunoista. Rahalla saa ja audilla pääsee! Huippujohtajat ansaitsevat huippupalkkoja, joiden suuruuden hahmottamiseen tavallisen duunarin kansakoulun matematiikan oppimäärä ei riitä. Nämä aarteet hillotaan turvaan veroparatiiseihin, joiden leppeiden palmujen alta käsin on hyvä laukoa mediassa alati kurjistuvaa kansaa ärsyttäviä mielipiteitä. Poliitikkojen kädet heiluvat televisiossa, puheet ovat abstraktia ympäripyöreää kapulakieltä ja kaikki on niin fantastista.
Tällä kehityksen suunnalla Suomi ajaa itse itsensä täysillä päin umpikujan peräseinää. Vauhti on jo tässä vaiheessa kiihdytetty niin kovaksi, ettei jarruttaminen enää kovin helposti onnistu ja lopullinen törmäys on vain ajankysymys. Kannattaa pitää lujaa kiinni! Viimeistään törmäysvaiheessa kansalaiset alkavat väkisinkin miettimään avoimen ennakkoluulottomasti, mitä muita vaihtoehtoja nykyiselle Suomelle on tarjolla sekä vertailemaan näitä keskenään. Kun kasakka tällöin ryhtyy kosiskelemaan suomalaisia poliitikkoja ja kansalaisia kilpailukykyiseltä tuntuvilla ehdotuksilla, niin osa tarttuu siihen varmasti. Tämä johtaa kansan jakautumiseen, mikä on siinä tilanteessa sitten nykyisenä tunnetun Suomen menoa. Arvelen, että myös Venäjä näkee tämän kehityksen suunnan ja osaa malttavaisesti odottaa Suomen kypsymistä. Venäjä tietää, mitä on tapahtumassa ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tämän epäsuotuisan kehityksen edetessä paras yksilötason ratkaisu on vaihtaa maisemaa ulkomaille. Koska lähtökohtien on oltava kunnossa, niin nyt kannattaa hankkia koulutusta, osaamista ja kielitaitoa, mikäli näitä ei ole vielä ehtinyt hankkimaan.
EU-jäsenyys tuottaa jatkuvalla syötöllä mitä typerämpiä direktiivejä, yllättäviä maksuvelvoitteita ja rajoitteita. Euro-valuutan takia vienti ei vedä ja yt-neuvottelut ovat ennen kukoistaneissa yrityksissä arkipäivää. Jo ennestään pitkää työaikaa pitäisi vielä pidentää ja palkkojakin alentaa. Valtamediassa kansalle syötetään syyllistävä, mutta sitäkin tiedostavampi etusormi pystyssä monikulttuurisuutta ja sateenkaarta sekä keskustellaan rasismin pahuudesta ja tavallisen tyhmän tuulipukukansan erilaisuuden pelosta. Aina löytyy televisioon joku ylimielinen asian tuntia kertomaan kansalle, mitä mieltä pitää olla ja mitkä mielipiteet ovat kiellettyjä.
Samaan aikaan osalla kansasta menee kuitenkin todella hyvin, töitä riittää ja rahaa tulee ovista sekä ikkunoista. Rahalla saa ja audilla pääsee! Huippujohtajat ansaitsevat huippupalkkoja, joiden suuruuden hahmottamiseen tavallisen duunarin kansakoulun matematiikan oppimäärä ei riitä. Nämä aarteet hillotaan turvaan veroparatiiseihin, joiden leppeiden palmujen alta käsin on hyvä laukoa mediassa alati kurjistuvaa kansaa ärsyttäviä mielipiteitä. Poliitikkojen kädet heiluvat televisiossa, puheet ovat abstraktia ympäripyöreää kapulakieltä ja kaikki on niin fantastista.
Tällä kehityksen suunnalla Suomi ajaa itse itsensä täysillä päin umpikujan peräseinää. Vauhti on jo tässä vaiheessa kiihdytetty niin kovaksi, ettei jarruttaminen enää kovin helposti onnistu ja lopullinen törmäys on vain ajankysymys. Kannattaa pitää lujaa kiinni! Viimeistään törmäysvaiheessa kansalaiset alkavat väkisinkin miettimään avoimen ennakkoluulottomasti, mitä muita vaihtoehtoja nykyiselle Suomelle on tarjolla sekä vertailemaan näitä keskenään. Kun kasakka tällöin ryhtyy kosiskelemaan suomalaisia poliitikkoja ja kansalaisia kilpailukykyiseltä tuntuvilla ehdotuksilla, niin osa tarttuu siihen varmasti. Tämä johtaa kansan jakautumiseen, mikä on siinä tilanteessa sitten nykyisenä tunnetun Suomen menoa. Arvelen, että myös Venäjä näkee tämän kehityksen suunnan ja osaa malttavaisesti odottaa Suomen kypsymistä. Venäjä tietää, mitä on tapahtumassa ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tämän epäsuotuisan kehityksen edetessä paras yksilötason ratkaisu on vaihtaa maisemaa ulkomaille. Koska lähtökohtien on oltava kunnossa, niin nyt kannattaa hankkia koulutusta, osaamista ja kielitaitoa, mikäli näitä ei ole vielä ehtinyt hankkimaan.
Jep. Kansallisesta yhteisyydestä ja yhtenäisyydestä on pidettävä kiinni. Ja siinä poliitikoilla on avainrooli. Tässä mielessä Immosen avaukset ovat negatiivisia.
Loppujen lopuksi se ihan "tavon kansa" tulee ratkaisemaan paljon. Se sama kansa, joka tekee työt ja maksaa verotkin. Ihmeitä ei tarvita, mielestäni, vaan kohtuullinen moraali ja halu pitää kiinni asioista riittää pitkälle.
Ikävä kyllä Laamanatorin teksti on silkkaa rautaa. Ikävä kyllä.
Parantumattomana optimistina uskon kuitenkin suomalaisiin ja Suomeen.
Ilman ongelmiakin asiat ovat niin, että työmarkkinoiden muutos tulee ajamaan nuorisoa ulkomaille. Käsittääkseni Suomi ei kuunaan pysty kilpailemaan nohevimmasta työvoimasta, siihen ei riitä raha, eikä siihen riitä muukaan tosiasiallinen houkuttavuus. Mutta tässäkin kohtaa on pantava riittämään tarpeeksi hyvät ratkaisut.
Parantumattomana optimistina uskon kuitenkin suomalaisiin ja Suomeen.
Ilman ongelmiakin asiat ovat niin, että työmarkkinoiden muutos tulee ajamaan nuorisoa ulkomaille. Käsittääkseni Suomi ei kuunaan pysty kilpailemaan nohevimmasta työvoimasta, siihen ei riitä raha, eikä siihen riitä muukaan tosiasiallinen houkuttavuus. Mutta tässäkin kohtaa on pantava riittämään tarpeeksi hyvät ratkaisut.
Vähän historiaa.
Ennen oli tapana että käytävältä kuului ”komppaniassa hälytys”.
Tämä harjoitus pidettiin jokaiselle saapumiserälle ja siihen osallistui koko prikaati.
Kaveri oli seuraavassa saapumiserässä kun tuo huuto kuului käytävältä.
Kamppeita kasattaessa lähetit lähtivät kaupungille viemään viettiä ”kapiaisille”.
Tunnelmaa tiivisti vietin viejille jaetut patruunat aseisiin.
Muut saatuaan varusteet pakattua alkoivat laitamaan tykit tuli asemiin kasarmin kentälle.
Maalina lentokenttä joka oli valmisteltu maali kasarmilta.
Kaveri kuorma-autolla hakemaan ammuksia tykeille jotka oli määrä viedä uuteen tuliasemaan.
Kuorma oli 21t ammuksia tykeille.
Täällä uudessa asemassa selvisi, että kyseessä on harjoitus.
Eli nukkuva prikaati saatiin taistelu valmiiksi/taisteluun ja liikkeelle alle tunnissa.
Ennen oli tapana että käytävältä kuului ”komppaniassa hälytys”.
Tämä harjoitus pidettiin jokaiselle saapumiserälle ja siihen osallistui koko prikaati.
Kaveri oli seuraavassa saapumiserässä kun tuo huuto kuului käytävältä.
Kamppeita kasattaessa lähetit lähtivät kaupungille viemään viettiä ”kapiaisille”.
Tunnelmaa tiivisti vietin viejille jaetut patruunat aseisiin.
Muut saatuaan varusteet pakattua alkoivat laitamaan tykit tuli asemiin kasarmin kentälle.
Maalina lentokenttä joka oli valmisteltu maali kasarmilta.
Kaveri kuorma-autolla hakemaan ammuksia tykeille jotka oli määrä viedä uuteen tuliasemaan.
Kuorma oli 21t ammuksia tykeille.
Täällä uudessa asemassa selvisi, että kyseessä on harjoitus.
Eli nukkuva prikaati saatiin taistelu valmiiksi/taisteluun ja liikkeelle alle tunnissa.
Kyllä nykyäänkin kyetään samaan ja itseasiassa parempaankin.
Olennaisempaa olisi kuitenkin reagoida nopeasti koulutetuilla joukoilla - varusmiesjoukkohan käytännössä aina koulutusvaiheessa oleva joukko.
No, oli miten oli niin ei Suomessakaan ole sormi suussa istuskeltu, ei ennen eikä nyt.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Strategisen iskun torjuntaa parhaimmillaan olisi se, että lopetettaisiin armeijan alueiden kauppaaminen. Kiinteistöillä ja varuskunnilla ei maata puolusteta, sanoo mantra, mutta onhan se nyt hiton paljon helpompaa suunnitella nopea LKP armeijan omiin kiinteistöihin ja alueisiin tukeutuen, kuin yksityisomisteisiin.
Nämä ovat niitä valmiuteen liittyviä asioita, joista ei paljon tietoja tihku. Jotain voi kuitenkin päätellä. Ihan koko 230 tuhannen taistelijan kenttäarmeijaa ei tarvitse polkaista liikkeelle tunneissa. Lujasti vähemmän riittää jo hyvin, että alkuun pääsee.
Eiköhän Kreml ole nyt jo käyttänyt sen verskeimmän yllätysmomentumin. Isolla voimalla ei ylläripylläriä ihan hevin nyt enää synny.No onpas täällä synkät tunnelmat ja laivakin on jo kehotettu jättämään.
Ajatus tilanteen kärjistymisestä sellaiseen pisteteeseen, että kansan syvät rivit ryhtyisivät etsimään pelastusta idästä tuntuu aika uskomattomalta, varsinkin kun median kautta saa jatkuvasti lukea venäjän onglemista, venäläisten turistien virtojen tyrehtymisestä jne. Jonkinlainen ihmepirityminen pitää siis rajan takana tapahtua, että kykenisivät uskottavasti tarjomaan pelastusta EU:n ikeestä. Viso, että meillä on valintana vain EU-liittovaltioineen tai paikka venäjän karhun alla, lähentelee itsepetosta. Fiksuinta varmasti olisi, kuten nyt ainakin jossian määrin politiikassa pyritään tekemään, on liittovaltion tai taakkojen jaon jarrutus. Jostain syystä tätä kuitenkin pidetään venäjän pyllun nuolemisena.
EU-vastaisuus tai talousongelmat eivät myöskään ole vain suomen asia. Hyvin taitaa europpassa mennä vain saksalla ja briteillä, joista jälkimmäiset tuntuvat myös olevan täynnä EU:a. Näkemyksiä EU:sta kannattaa kysellä myös ranskalaiselta maanviljelijältä.
Tosiaasia on että EU-alueesta ei ole saatavissa koskaan kovinkaan yhtenäistä joten tulevaisuutta ei kannata rakentaa liittovaltion varaan. Kuten britit sanoivat kuukausi sitten, EU voi hyvin olla olemassa ilman Suomea, mutta ei ilman Kreikkaa. Mitä tämä kertoo siitä kenet uhrataan tarpeen vaatiessa?
Ajatus tilanteen kärjistymisestä sellaiseen pisteteeseen, että kansan syvät rivit ryhtyisivät etsimään pelastusta idästä tuntuu aika uskomattomalta, varsinkin kun median kautta saa jatkuvasti lukea venäjän onglemista, venäläisten turistien virtojen tyrehtymisestä jne. Jonkinlainen ihmepirityminen pitää siis rajan takana tapahtua, että kykenisivät uskottavasti tarjomaan pelastusta EU:n ikeestä. Viso, että meillä on valintana vain EU-liittovaltioineen tai paikka venäjän karhun alla, lähentelee itsepetosta. Fiksuinta varmasti olisi, kuten nyt ainakin jossian määrin politiikassa pyritään tekemään, on liittovaltion tai taakkojen jaon jarrutus. Jostain syystä tätä kuitenkin pidetään venäjän pyllun nuolemisena.
EU-vastaisuus tai talousongelmat eivät myöskään ole vain suomen asia. Hyvin taitaa europpassa mennä vain saksalla ja briteillä, joista jälkimmäiset tuntuvat myös olevan täynnä EU:a. Näkemyksiä EU:sta kannattaa kysellä myös ranskalaiselta maanviljelijältä.
Tosiaasia on että EU-alueesta ei ole saatavissa koskaan kovinkaan yhtenäistä joten tulevaisuutta ei kannata rakentaa liittovaltion varaan. Kuten britit sanoivat kuukausi sitten, EU voi hyvin olla olemassa ilman Suomea, mutta ei ilman Kreikkaa. Mitä tämä kertoo siitä kenet uhrataan tarpeen vaatiessa?
Kaikkein nopeimmin perustettavilla joukoilla, jotka koostuvat enimmäkseen ammattisotilaista, tietysti näin on.
Muiden joukkojen perustaminen on aina perustunut hajautettuihin perustamispaikkoihin.