Sulkeiset varusmiespalveluksessa - turhaa ajankäyttöä vai sotilasjoukolle äärimmäisen tärkeä taito?

Mitäs mieltä tästä? Sulkeisia on vähennetty nykyään runsaasti, minkä hedelmiä saamme nauttia aina kaikissa paraateissa, kun tahtimarssikaan ei tunnu onnistuvan, ei sitten millään. Aikanaan ysärillä (kun vanhat palvelusajat olivat vielä voimissaan) sulkeisia hinkattiin todella paljon ja väitän, että veltompikin kaveri sai sen jalkansa kulkemaan tahdissa. Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä harjoitteisiin kuului. Hyvin trimmattu sulkeisporukka on komeaa katseltavaa ja omaksuu joukkona käskyt selkärankaansa, mikä lie sekin sotilaalle hyvä asia. En tiedä tuliko muutos vähentää ja muuttaa sulkeisia uusien palvelusaikojen mukana vai myöhemmin, mutta olen saanut vaikutelman, että sulkeiset ovat nykyisin hyvin vähäisessä roolissa ja jotenkin rajoitettuja muutenkin.

Hyvä - huono? Mielipide vapaa!
 

VVL

Alikersantti
Kyllä niillä on oma paikkansa. Mielestäni sulkeiset kuuluvat niihin sotilasperinteisiin, jotka luovat ryhmähenkeä.

Suomessa tietysti on vähemmän käyttöä sulkeisissa opituille taidoille, kun ei tarvitse mennä kukonaskelta pitkin Pariisin pääkatua eikä se itsenäisyyspäivän paraatikaan ole ihan yhtä mahtipontinen kuin esim. naapurillamme joka ei ole Ruotsi. Kun palvelusajat ovat nykyään lyhyitä niin aikaa ei jää tällaisille sodassa vähemmän tärkeille jutuille. Ennen isoja paraateja pitäisi kyllä harjoituttaa joukkoja enemmän, se marssiminen näyttää nykyään aika kauhealta.
 

Herman30

Greatest Leader
Eihän siinä pitäisi olla mitään vaikeaa jos omaa edes jonkinlaisen rytmitajun ja seuraa edellä kulkevaa.
 

JR49

Respected Leader
Itse olen tässä asiassa old school -die hard - asenteella, ja arvostan todella paljon, jos joukko osaa marssia. Se on ollut jo pitkään kuitenkin harvinainen näky.
Myötähäpeä on valtava itse asiassa nykyään, kun paraateja katsoo.
Kyllähän se sotilaallisuutta luo. Minun aikanani vielä koulutustarkastuksiin kuului pitkät sulkeiset, ja sitä varten muuten harjoiteltiin! Lisäksi kokemusta on suksisulkeisista ja polkupyöräsulkeisista.
RUK:n päärakennuksen pp-rakennuksenkin taakse on pihalta poistutettu, pyörillä. Se olikin mielenkiintoinen kokemus :)
 

Samovarius

Majuri
Sulkeiset on vähän sellainen muskettiien ja linjataktiikka-aikaukauden jäänne, mistä oikeastaan nykypäivänä jokseenkin tarpeellisiksi voisi ehkä nähdä kolmiriviin järjestymisen ja tietty paraatimielessä tahtimarssin, tosin ite en juurikaan näe sitä järkeenkäypänä. Syy niiden ohimarssien arvostukseen lienee pitkälti nostalgia, sillä niin moni on itse aikanaan marssinut niissä. Ite oon aina pitänyt moottorituja ohimarsseja vakuuttavampina ja ennenkaikkea sellaisena 20. vuosisadan versiona siitä tarkoituksesta, mihin 19. vuosisadalla paraateja järjestettiin.
 

Flameuz

Kersantti
Mulle taas tärkeintä armeijassa on, että sotilaamme saavat työnnettyä tunkeilijat takaisin rajanyli sinne mistä alunperin tulivatkin.
Sen jälkeen pidettävässä voitonparaatissamme mulle taas on ihan vitun sama, vaikka joka jätkä kävelis ihan omaa tahtiansa.
Onhan se tasatahtinen marssi tietysti nätimpää katseltavaa, mutta onko siitä mitään konkreettista hyötyä siinä kohtaa kun paska oikeasti osuu tuulettimeen? Mielummin senkin ajan joka menee tahdissamarssimisen hinkkaamiseen, käyttäisin sotataitojen ja vastustajan nujertamisen opettamiseen.
Yhtään sotaa ei ole särmällä marssilla voitettu.
 
Minulle on jäänyt sulkeisista mieleen ehkä ainoa aikanaan hyväksyttävissä ollut selitys; koulutetaan joukkoa toteuttamaan saamansa käsky välittömästi, ilman empimistä.

Muistan kuinka se vitutti, .. ennenkaikkea kun vääpeli itse lähti juoksemaan jo "Joukkue!!" jälkeen ja rynniessään nokialaisissaan kohti rivistöä huusi vauhdissa"taaakkkspstu(h)!!" ja heti perään "joukkue!!!" -- ja tämän jälkeen vielä pari raskasta saappaan askelta keskelle meidän muodostamaa helvetillistä avohässäkkää raivoten, että ettekö te saatanan huoralauma jumalauta edes kykene kääntymään ja minä vanha mies (26v) juoksen perkele teidät vitun apinat kiinni SAATANA!!!! Ja sitten tehtiin muotoja mitä ihmeellisimpiin suuntiin ja välillä punnerruksia poistumisia, välilä vihelsi. Itseä vitutti, nauratti ja väsytti samaan aikaan. Ja sitten oli karmea kiire tekemään jotain seuraava päättömyyttä, jotta voidaan lähteä vaatteet kurassa ruokailuun ja saada poistua siellä johonkin lepikkoon muutama kerta lisävittuilun kera. Tämmöistä oli ajoittain se alku, loka-marraskuussa -80.

Mutta olen samaa mieltä; kyllä porukan on kyettävä marssimaan tahdissa. Tosin paraatissa voisi marssia semmoinen poppoo, joka on siihen kunnolla koulutettu ja ne joiden verissä on enemmän lambada ja letkajenkka rytmejä, voisi kulkea pyörillä (tai teloilla).
 
Viimeksi muokattu:

inscout

Ylipäällikkö
Ahhh...

Hän, joka ei ole kokenut sulkeisia raskaalla heittimellä ei ole elänyt täyttä elämää. "Taakse poistuminen" ja muotoon tuleminen on miehekäs kokemus varsinkin kun muodon takana on jyrkkä rinne.

Olen myös siinä käsityksessä, että nykyviisaus näkee sulkeisen arkaaisena jäänteenä menneeltä ajalta ja ajantuhlauksena. Mitä se jossain mielessä onkin. Aika, jolloin sulkeinen oli elintärkeä sotilastaito on ohi. Ja ollut sitä jo kauan.

Mutta. Sulkeinen on myös muuta kuin taktinen menetelmä. Se on toki kuntoilua oikein tehtynä. Mutta ennen kaikkea se on tekijä joka erottaa armeijan ja paikallisen militian.

Kyseessä on mielstäni psykologinen asia. Ampumaan, radiota käyttämään ja ikkunoista kiipeilemään hat-hat taktikool-varusteissa oppii kyllä ilman sulkeisia. Mutta että joukko sekä on, että näyttää sotilaalliselta vaatii äksiisiä. Ja väitän, että porukka joka ei näytä sotilailta ei myöskään jossain vaiheessa enää pidä itseään sotilaana. Vaan kyseessä on joukko pyssymiehiä. Pyssymiehet voivat olla taitavia ja he voivat olla kovia. Mutta he häviävät niille äkseeraajille.

Hieman kärjekäs esimerkki mutta on ollut totta vuosisadasta toiseen:

Ei äkseerausta eikä turhaa ajantuhlausta punkan ja pinkan kanssa=

1588885155899.png

Turhanpäiväistä jynssäämistä ja marssimista ja nypläystä tuskastumiseen saakka=

1588885321714.png

Mitä luulette. Kuinka käy?
 

VVL

Alikersantti
Kyseessä on mielstäni psykologinen asia. Ampumaan, radiota käyttämään ja ikkunoista kiipeilemään hat-hat taktikool-varusteissa oppii kyllä ilman sulkeisia. Mutta että joukko sekä on, että näyttää sotilaalliselta vaatii äksiisiä. Ja väitän, että porukka joka ei näytä sotilailta ei myöskään jossain vaiheessa enää pidä itseään sotilaana. Vaan kyseessä on joukko pyssymiehiä. Pyssymiehet voivat olla taitavia ja he voivat olla kovia. Mutta he häviävät niille äkseeraajille.

Hieman kärjekäs esimerkki mutta on ollut totta vuosisadasta toiseen:

Ei äkseerausta eikä turhaa ajantuhlausta punkan ja pinkan kanssa=

View attachment 39981

Turhanpäiväistä jynssäämistä ja marssimista ja nypläystä tuskastumiseen saakka=

View attachment 39982

Mitä luulette. Kuinka käy?
Tämä ei toisaalta koske kuin tilannetta, jossa kaksi isoa armeijaa sotii perinteisesti keskenään. Miehittäjien ajamisessa pois on eri säännöt. Vietnamilaiset heittivät nuo alemmassa kuvassa olevat ranskalaiset pihalle 50-luvulla ja amerikkalaisten kanssa sama homma vähän myöhemmin.
 

inscout

Ylipäällikkö
Tämä ei toisaalta koske kuin tilannetta, jossa kaksi isoa armeijaa sotii perinteisesti keskenään. Miehittäjien ajamisessa pois on eri säännöt. Vietnamilaiset heittivät nuo alemmassa kuvassa olevat ranskalaiset pihalle 50-luvulla ja amerikkalaisten kanssa sama homma vähän myöhemmin.
Meinaatko että kaaderit eivät äkseeranneet:)?

1588887184296.png


Sissisota on sissisotaa, mutta ensimmäinen mitä he alkavat yleensä tehdä on äkseerata saadakseen rotia hommaan. Jostain syystä.
 

J0h1F

Kenraali
Tahtimarssi on hyödyllistä, koska se mahdollistaa joukkojen nopean liikkumisen jalan ja mielekkään pituisessa muodossa. Tahtimarssissahan jalkojen limittyminen mahdollistaa sen, että rivit ovat tiiviimmässä järjestyksessä, kun ei ole pelkoa toisen kantapäille kävelemisestä.

Yhtään sotaa ei ole särmällä marssilla voitettu.
Hmm, itse asiassa Napoleonin yksi vahvimmista valttikorteista oli 120-iskuinen tahtimarssi, joka mahdollisti joukkojen noin 30% nopeamman liikuttelun kuin sitä edeltänyt 90-iskuinen tahtimarssi. Tämän avulla Napoleon kykeni liikuttelemaan joukkojaan vastustajiaan paremmin, ja myös valitsemaan itselleen suotuisat maastot taistelemista varten. Napoleonin ansiosta myös tuo 120-iskuinen tahtimarssi on nykyään kaikkialla vakio.
 
D

Deleted member 2762

Guest
Minulle on jäänyt sulkeisista mieleen ehkä ainoa aikanaan hyväksyttävissä ollut selitys; koulutetaan joukkoa toteuttamaan saamansa käsky välittömästi, ilman empimistä.
Tässähän se kaikista tärkein asia sulkeisista on. Tätä ei vaan aikoinaan tuotu esille kuin vasta johtajakoulutuksessa. En itsekäään aiheesta perustanut mutta kun tämä edellä mainittu tarkoitus tuotiin esille, niin avautui asia paremmin. Ja vaikka on aina hyvä perustella käskyt alaisille niin ei varsinkaan tositilanteessa voi joka ristuksen asiaa vääntää rautalangasta. Niin sodassa kuin rauhassakin on vain asioita jotka saa ja pitää suorittaa saman tien kun käsketään.
Ja niin, kyllä sotilaallisesti siirtyvä joukko, niin paraatissa kuin muutenkin on mielyttävämpi seurattava kuin lonniva lauma. Mutta ymmärrän sen, että aika on nykyään kortilla ja keskitytään siihen olennaisimpaan.
 

baikal

Supreme Leader
Minulle on jäänyt sulkeisista mieleen ehkä ainoa aikanaan hyväksyttävissä ollut selitys; koulutetaan joukkoa toteuttamaan saamansa käsky välittömästi, ilman empimistä.
Minusta tässä on juuri SE. Yksittäinen paraatiin osallistuva sotilas ei tiedä tuon taivaallista miltä se joukon marssi -näyttää- tai ei näytä. Kadunvarsiäimistelijöitä vartenhan ne paraatit ovat ja metiat tekevät halvalla sisältöä julkaisuihin niistä.

Opetellaan reagoimaan käskystä: ja kyllä myös opitaan, ei kai siitä ole epäilystäkään.

Ja onhan se taas kerran halpa tapa kouluttaa joukkoa. Maksaa lähinnä vaivan ja vähän aikaa. Ei kulu kuin kengät. Moni muu koulutusaihe on kiusallisen hintavaa......

Rajallisilla koulutusajoilla ja -resursseilla paraatikoulutukseen sijoitettu aika on pidettävä melko vähissä, tuskin siihen nykyistä enempää kannattaa tärvätä.
 

Bodyguard

Kenraali
Tässähän se kaikista tärkein asia sulkeisista on. Tätä ei vaan aikoinaan tuotu esille kuin vasta johtajakoulutuksessa. En itsekäään aiheesta perustanut mutta kun tämä edellä mainittu tarkoitus tuotiin esille, niin avautui asia paremmin. Ja vaikka on aina hyvä perustella käskyt alaisille niin ei varsinkaan tositilanteessa voi joka ristuksen asiaa vääntää rautalangasta. Niin sodassa kuin rauhassakin on vain asioita jotka saa ja pitää suorittaa saman tien kun käsketään.
Ja niin, kyllä sotilaallisesti siirtyvä joukko, niin paraatissa kuin muutenkin on mielyttävämpi seurattava kuin lonniva lauma. Mutta ymmärrän sen, että aika on nykyään kortilla ja keskitytään siihen olennaisimpaan.
Yksi asia noissa sulkeisissa on tietty kuntoharjoittelu, mistä ei sotilaalle koskaan ole haittaa. Muistuupa vieläkin mieleen, miten70-luvulla fillari olalla säntäiltiin pitkin Sandiksen lippukenttää...
 

Kyrätulli

Luutnantti
Paraateja ja katselmuksia varten normaalin älykkyyden omaavat perusjäksterit ym. saadaan oppimaan tahtimarssi viikon intensiivisellä harjoittelulla joten se oikea sotilaan taitojen harjoittelu, ts. vihulaisen kurmoottaminen, ei vaarannu.
Aihe nostaa ihania muistoja omalta varusvekkuliajalta mieleen. Ensimmäinen, ja käänteentekevä oman varusmiesaikani osalta, oli kun seisoimme muodossa, ase rinnalla ja finninaamainen alikessu huutaa ääni falsetissa naaman edessä. Olin pohtinut omaa varusmiespalveluani ja tavoitteita tyylillä kaikki tai ei mitään, sivariin tai täysillä maaliin. Syljen kastellessa naamaani vaihtoehdot kristalloituivat mielessäni ja päätin etten tee primitiivisiä, eli lopeta falsettia ja sylkikuuroa lyömällä poikittaista rynkkyä alikessun naamaan. Tämä olisi ratkaissut myös jatkon mutta halusin nähdä mitä horisontin takaa löytyy. Äärimmäisestä anarkistisesta särmäämisestä tuli tavaramerkkini.
Viimeinen jaettava muisto liittyy kokelaskauteni alkuun ja ainakin itselleni perustelee sitä mihin ja miksi sulkeisia tarvitaan; järjestys ja kyky toimia yhtenäisenä joukkona erottaa joukon laumasta. Komppania johon "palasin" RUKsta koostui spol- joukkueesta sekä kolmesta "muusta" joukkueesta joista yksi oli ihan kelvollisia erikoismiehiä mutta kaksi koostui b- miehistä. Olin yksikön ainoa kokelas ja kouluttajamme yksiselitteinen ensimmäinen tehtävä oli palauttaa kuri ja järjestys yksikköön. Jopa joukkueiden siirtyminen, pl. spollarit, ruokailuun sai silmäkulmat kostumaan vitutuksesta. Järjestimme 3 viikon mortti-2 kamppanjan joka sisälsi sulkeisia, sisäjärjestystä, runsaasti tetsausta ja maastomajoitusta kasarmin puistoalueella. Myös ryhmänjohtajat saivat runtua. Ekan viikon aikana vemppamiesten määrä kasvoi rajusti ja minusta tuli komppanian vihatuin mies. Mutta jo kahden viikon jälkeen homma alkoi luistaa, aikatauluissa alettiin pysyä ja silmäkulmat ei enää kostuneet tunnemyrskyjen takia. Kolmannen viikon jälkeen toiminnan tason vakiinnuttua alettiin helpottamaan mutta luvatiin/uhattiin että asiaan palataan mikäli aihetta tulee.
Pakko tunnustaa että ihan oikeassakin elämässä uskon joukon olevan parempi kuin lauma. Laumasta tehdään joukko riittävällä määrällä kuria, järjestystä ja yhteinen tavoite. Varusmiesten sulkeisissa saattanee jäädä, ainakin varusmiehelle, hieman hämäräksi juurikin se tavoite.
 

ip

Alikersantti
Tietty sulkeisosaaminen on välttämätöntä joukon rutiinien ja siirtymisten suorittamiseksi.

Keskeistä on myös johtajien ja johdettavien oppiminen.

Vertaistensa joukosta nostetut varusmiesesimiehet oppivat käskemään joukkoa ja saavat välittömän feedbackin. Selkeä ja täsmällisen terävä komentoääni saa joukon tekemään äksiisin terävästi ja oikea-aikaisesti vaikka samalla kentällä vastaavaa harjoitetta tekisi muitakin ryhmiä/joukkueita/komppanioita. Johtajat konkreettisesti kokevat oppivansa ja kehittyvänsä ja saavat itseluottamusta kohottavia onnistumisia. Arjen siirtymiset helpottuvat ja johtaja kokee ylpeyttä näyttäessää osaamistaan ja joukkonsa osaamista. Taisteluharjoituksissa on paljon vaikeampi tuottaa näkyvää ja selkeää kehittymistä ja onnistumista vastaavassa toistettavassa ympäristössä.

Johdettaville tulee tutuksi nimenomaan oman johtajan ääni ja persoona. Optimina he oppivat suorituksen lisäksi kokemuksen joukkoon kuulumisesta, sekä arvostamaan johtajaansa ja kokemaan ylpeyttä omasta joukostaan ja johtajastaan. Ryhmä jonka johtaja vetää virheettömät sulkeiset kentän kovimmalla ja selkeimmällä komentoäänellä yleensä tietää tulleensa huomatuksi ja arvostaa jos heidän johtajaansa kehutaan.

Joukolle on turha toitottaa psykologisia tavoitteita. Yletön analyysi vesittää tavoitteet. Perustelut sulkeisille tulee fyysisestä hyödystä. Esim joukon liikuttaminen ja kuntoilu. Johtajille sitten korostetaan, että joukko oppii noudattamaan käskyjä jne. Kouluttajat sitten tiedostavat ja arvioivat homman dynamiikkaa ja psykologiaa jne.
 
D

Deleted member 2762

Guest
Paraateja ja katselmuksia varten normaalin älykkyyden omaavat perusjäksterit ym. saadaan oppimaan tahtimarssi viikon intensiivisellä harjoittelulla joten se oikea sotilaan taitojen harjoittelu, ts. vihulaisen kurmoottaminen, ei vaarannu.
Aihe nostaa ihania muistoja omalta varusvekkuliajalta mieleen. Ensimmäinen, ja käänteentekevä oman varusmiesaikani osalta, oli kun seisoimme muodossa, ase rinnalla ja finninaamainen alikessu huutaa ääni falsetissa naaman edessä. Olin pohtinut omaa varusmiespalveluani ja tavoitteita tyylillä kaikki tai ei mitään, sivariin tai täysillä maaliin. Syljen kastellessa naamaani vaihtoehdot kristalloituivat mielessäni ja päätin etten tee primitiivisiä, eli lopeta falsettia ja sylkikuuroa lyömällä poikittaista rynkkyä alikessun naamaan. Tämä olisi ratkaissut myös jatkon mutta halusin nähdä mitä horisontin takaa löytyy. Äärimmäisestä anarkistisesta särmäämisestä tuli tavaramerkkini.
Viimeinen jaettava muisto liittyy kokelaskauteni alkuun ja ainakin itselleni perustelee sitä mihin ja miksi sulkeisia tarvitaan; järjestys ja kyky toimia yhtenäisenä joukkona erottaa joukon laumasta. Komppania johon "palasin" RUKsta koostui spol- joukkueesta sekä kolmesta "muusta" joukkueesta joista yksi oli ihan kelvollisia erikoismiehiä mutta kaksi koostui b- miehistä. Olin yksikön ainoa kokelas ja kouluttajamme yksiselitteinen ensimmäinen tehtävä oli palauttaa kuri ja järjestys yksikköön. Jopa joukkueiden siirtyminen, pl. spollarit, ruokailuun sai silmäkulmat kostumaan vitutuksesta. Järjestimme 3 viikon mortti-2 kamppanjan joka sisälsi sulkeisia, sisäjärjestystä, runsaasti tetsausta ja maastomajoitusta kasarmin puistoalueella. Myös ryhmänjohtajat saivat runtua. Ekan viikon aikana vemppamiesten määrä kasvoi rajusti ja minusta tuli komppanian vihatuin mies. Mutta jo kahden viikon jälkeen homma alkoi luistaa, aikatauluissa alettiin pysyä ja silmäkulmat ei enää kostuneet tunnemyrskyjen takia. Kolmannen viikon jälkeen toiminnan tason vakiinnuttua alettiin helpottamaan mutta luvatiin/uhattiin että asiaan palataan mikäli aihetta tulee.
Pakko tunnustaa että ihan oikeassakin elämässä uskon joukon olevan parempi kuin lauma. Laumasta tehdään joukko riittävällä määrällä kuria, järjestystä ja yhteinen tavoite. Varusmiesten sulkeisissa saattanee jäädä, ainakin varusmiehelle, hieman hämäräksi juurikin se tavoite.
Sama se itselläkin oli. Esikuntapatteri koostui tulenjohto-, viesti- ja kuljettajajaoksista. Ja meno oli sen mukaista :mad: Mutta mortti-2 kausi auttoi kummasti, tietysti vastineena oli se vihatuimman kokelaan status, lupauksella että kun kotiutudaan niin viimeistään Tervolan kohdalla on kokelas Woodsman piesty oikein kunnolla :D Ja en yhtään epäile etteikö jollekin käynyt tunteisiin, osaan olla harvinaisen vittumainen mies ihan sääntöjen puitteissa, varsinkin jos niin käsketään. Ja se käsky kun tuli patterin päälliköltä niin poistumiskieltoa ja runtua tuli ropisten niin kauan että järki palasi tykärien päähän.
 

skärdis

Respected Leader
Keskeistä on myös johtajien ja johdettavien oppiminen.

Vertaistensa joukosta nostetut varusmiesesimiehet oppivat käskemään joukkoa ja saavat välittömän feedbackin. Selkeä ja täsmällisen terävä komentoääni saa joukon tekemään äksiisin terävästi ja oikea-aikaisesti vaikka samalla kentällä vastaavaa harjoitetta tekisi muitakin ryhmiä/joukkueita/komppanioita.
Ei meidän aikana varusmiehet todellakaan vetäneet sulkeisia. Ainoastaan ruokailuun lähdettäessä järjestäydyttiin varusmiesten johdolla, mutta äkseeraus oli yksiselitteisesti kielletty.

Yhden ainoa kerran tuli itselle sellainen fiilis, että sulkeisissa oli hauskaa. Ne olivat polkupyöräsulkeiset, jotka huvittivat jo kantahenkilökuntaakin. Vallankin kun elettiin jo 90-luvun loppupuolta ja muu maailma kävi jo videosotaa ja me vaan putkikameleilla ajelimme kohti tuntematonta.
 

ip

Alikersantti
Ei meidän aikana varusmiehet todellakaan vetäneet sulkeisia. Ainoastaan ruokailuun lähdettäessä järjestäydyttiin varusmiesten johdolla, mutta äkseeraus oli yksiselitteisesti kielletty.

Yhden ainoa kerran tuli itselle sellainen fiilis, että sulkeisissa oli hauskaa. Ne olivat polkupyöräsulkeiset, jotka huvittivat jo kantahenkilökuntaakin. Vallankin kun elettiin jo 90-luvun loppupuolta ja muu maailma kävi jo videosotaa ja me vaan putkikameleilla ajelimme kohti tuntematonta.
Eli kokelas ei ensin harjoitellut joukkuetta riviin - jonoon - kolmiriviin&jonoon jne. valvotusti kentällä vaan rupesi sitten suoraan säätämään joukkueen etenemismuotoja maastossa? Vähän kun harjoittelisi lentämistä matkustajakoneella. Lentää vaan vähän hitaammin. ATC radioliikenteen ja suunnistamisen oppii kyllä myös siinä ohessa, eikä niillä toistoilla ole niin väliä...

Pp sulkeisista hyöty oli hyvin konkreettinen. Pp marssin ei taktiset tauot menivät nopeasti kun pp säätö ei vienyt aikaa ja perillä ei tullut parkkipaikka heti täyteen nurin olevia pyöriä.

Suksisulkeiset puolestaan olivat puolihumoristinen suoritus etenkin komppanian vahvuudella suoritettuna.

Sulkeiset pitää toki olla asialliset eikä simputusta. Pienet ylilyönnit ja huumori voivat oikein hallittuna tosin palvella tarkoitustakin. Johtajalle syntyy mm. käsitystä joukon mielialasta ja yksilöiden sietokyvyn eroista sekä omasta johtamistavastaan. Parempi luodata noitakin kouluttajan valvovan silmän läsnä ollessa, kun syyspimeässä metsässä keskenään. Harjoittelemassahan tuolla ollaan, sekä johtajat että johdettavat. Epäonnistumisista opitaan ja niitä tulee sekä tykkien vihkaamisessa että ihmisten johtamisessa. Parempi saada räikeimmät virheet pois helpommassa ympäristössä ja avun ollessa lähellä.
 
Top