Sulkeiset varusmiespalveluksessa - turhaa ajankäyttöä vai sotilasjoukolle äärimmäisen tärkeä taito?

[inscout]

Ei todellakaan olleet.

Mutta niinkuin aikaisemmin kerroin.
Loppuunastitaistelu ja sinnikkyys ei kasva sulkeisissa. Ei alkuunkaan.

Miestä et saa tekemään huutamalla.
Parhaansa tekemään sen saat kun se suojelee läheisiään ( Eivät pääse kotikonnuille), kaverin hengen pelastamiseen ja tukemiseen sekä ansaittuun johtajan luottamiseen.
Ansaittu luottamus sekä kunnioitus kasvaa muualla.

Taas ansaittua ei pidä sekoittaa joukon myötäilyyn ja niiden marhaba pisteiden ostamiseen.

Voit olla vittumainen, voit rankaista. Pitää myös pitää puolia, katsoa jotain läpi sormien (pelastaa pulasta), näyttää esimerkkiä, kuunnella mutta silti tehtävä päätökset nopeasti.

Kyllä kasvaa.

Et ehkä saa miestä huutamalla, mutta tottelevan sotilaan voit saada. Keskimäärin se on tavoite.

Varmasti saat tekemään sen parhaansa noilla opeilla. Mutta mitä sitten kun se ei ole suojelemassa läheisiään? Läheiset ovat kaukana kun perhe on 200km päässä ja niskaan tulee Tos-2 keskitys.

Ja on toki kaunista puhua johtajista, joita joukot seuraavat puhtaasta kunnioituksesta ja luottamuksesta teräsmyrskyyn.

Minä olen tavannut hyviä ja huonoja johtajia (omasta mielestäni) elämäni aikana. Sellaista en ensimmäistäkään, jota seuraisin tulimyrskyyn hänen ylivertaisen persoonansa takia. Sellaisia kavereita löytyy kirjoista.

Olisin mennyt aikanaan tuleen. Mutta en taatusti yhdenkään johtajan takia tai puheesta. Vaan koska uskoin asiaani. Osa johtajista oli idiootteja, osa hyviä ja suurin osa siltä väliltä. Aivan kuin kaikissa ihmisissä.

Mutta sotaväessä kukaan ei valitse esimiestään. Suurin osa niistä esimiehistä ei ole sen kummempia kuin johdettavansakkaan. ja siksi tarvitaan kuria. Koska ne johtajat eivät oikeasti ole mitään yli-ihmisiä.

 

[BlackFox]

Positiviista on että reservissäkin on maksimi ikä

 

[Old Boy]

Suomalainen sotilaatkin sai sodan lopulla pikakoulutuksen rintamalle, missä ei olleet asento, olallevie, lepo pääosissa..

Saksassakin lopuksi laitettiin 13-vuotiaalle verikauha päähän ja panssarinyrkki käteen ja kolinaa kohti.

Nämä lainaukset näyttäisivät osoittavan, että kirjoittajien käsitykset II MS jv-koulutuksesta ovat peräisin Tuntemattoman stm Hauhian ja saksalaisen Die Brücke-elokuvan esimerkeistä. Kirjojahan nuoret ei enää tutkimusten mukaan lue.

Oikeasti asia oli ihan toisin:
Viimeinen sotaan joutunut ikäluokkamme oli 1926 alkuvuonna syntyneet, jotka astuivat koulutuskeskuksiin helmikuun alussa 1944. Silloin ei koulutettu joukkoja vaan yksilöitä, joten ihan nykyistä aikaa vastaa. Sotaharjoituskauden kokemus piti tulla rintaman takana täydennyspataljoonissa. Tämä ei kesäkuussa 1944 ymmärrettävästi toteutunu. Kuri koulutuskeskuksissa oli preussilaisen kova jonka oleellinen osa olivat juuri nuo asento, lepo ym. Mitä sitten tulee saksalaisiin, niin eivät tosiaan pärjänneet 1941. Jv-joukot koostui silloin Norjaa miehittäneistä poliisiyksiköistä, joilta puuttui kokemus meidän maastoista. Kun ehtivät siihen tottua, niin homma kyllä sujui. Saksalaiset kävi kovia taisteluja Petsamosta vetäytyessään moninkertaista ylivoimaa vastaan. Ilman mitään motteja, joita eivät meikäläisetkään saaneet aikaan huolimatta Valvontakomission vaatimuksista. Ja, tiedän Tornion, mutta en laske sitä kun päästiin yllättämään.

Mun ei tarvi kirjoista lukea tuon viimeisen sotaan käsketyn ikäluokan asioista, koska tähän joukkoon kuului myös oma, nyt jo edesmennyt isäni.

 

[skärdis]

Positiviista on että reservissäkin on maksimi ikä

On on, mutta näin 44-vuotiaana pitäisi vielä 16-vuotta olla valmiina lähtöön, vaikka 24 vuotta on jo mennyt niin, ettei pv:sta ole kuulunut kuin yhden kirjeen verran.

Jos olisi edes ne sulkeiset ja muotoon-tupaan-muotoon juoksemiset käytetty oikeaan sotilaskoulutukseen niin olisi edes himpun verran enemmän selkänojaa.

Kun siitä asiallisesta tehtävän mukaisesta koulutuksesta oli selvästi vajausta niin tuollainen turhanpäiväiseltä tuntunut touhu tuntui liki älyvapaata. Enkä tarkoita ensimmäisten viikkojen sulkeisia vaan palvelusajan jälkipuoliskoa.

 

[Hilan lukko]

Nämä lainaukset näyttäisivät osoittavan, että kirjoittajien käsitykset II MS jv-koulutuksesta ovat peräisin Tuntemattoman stm Hauhian ja saksalaisen Die Brücke-elokuvan esimerkeistä. Kirjojahan nuoret ei enää tutkimusten mukaan lue.

Oikeasti asia oli ihan toisin:
Viimeinen sotaan joutunut ikäluokkamme oli 1926 alkuvuonna syntyneet, jotka astuivat koulutuskeskuksiin helmikuun alussa 1944. Silloin ei koulutettu joukkoja vaan yksilöitä, joten ihan nykyistä aikaa vastaa. Sotaharjoituskauden kokemus piti tulla rintaman takana täydennyspataljoonissa. Tämä ei kesäkuussa 1944 ymmärrettävästi toteutunu. Kuri koulutuskeskuksissa oli preussilaisen kova jonka oleellinen osa olivat juuri nuo asento, lepo ym. Mitä sitten tulee saksalaisiin, niin eivät tosiaan pärjänneet 1941. Jv-joukot koostui silloin Norjaa miehittäneistä poliisiyksiköistä, joilta puuttui kokemus meidän maastoista. Kun ehtivät siihen tottua, niin homma kyllä sujui. Saksalaiset kävi kovia taisteluja Petsamosta vetäytyessään moninkertaista ylivoimaa vastaan. Ilman mitään motteja, joita eivät meikäläisetkään saaneet aikaan huolimatta Valvontakomission vaatimuksista. Ja, tiedän Tornion, mutta en laske sitä kun päästiin yllättämään.

Mun ei tarvi kirjoista lukea tuon viimeisen sotaan käsketyn ikäluokan asioista, koska tähän joukkoon kuului myös oma, nyt jo edesmennyt isäni.

Kiitän, kun pääsin nuorten porukkaan. Olin kuitenkin sitä mieltä, että koulutus olisi voinut olla pitempikin, olihan molemmilla ryssää vastaan tapelleilla mailla pari vuotta selvillä kuka tulee toiseksi jne.
Isäni ei paljon puhunut talvi-ja jatkosodasta, kavereittensa juttuja kuuntelin kuitenkin usein.

 

[baikal]

Kun siitä asiallisesta tehtävän mukaisesta koulutuksesta oli selvästi vajausta niin tuollainen turhanpäiväiseltä tuntunut touhu tuntui liki älyvapaata. Enkä tarkoita ensimmäisten viikkojen sulkeisia vaan palvelusajan jälkipuoliskoa.

Onhan se ollut halpaa järjestää. Ja helppoa. Varusmieshoitoista ja vailla minkäänlaisia kustannuksia. Jess.

 

[Benelli]

Sulkeisissa käytetty aika on poissa jostain muusta kuten aseen käsittelystä.
Sen verran saisi olla että eri muotoihin järjestyminen onnistuu.

 

[kaislajääkäri]

Sulkeiset eivät jääneet meitsiä närästämään, mutta se helvetinmoinen kiire odottamaan ihmetytti...

No, kai se on paree olla valmiina liian aikaisin kuin myöhään.

 

[Umkhonto]

Sama se itselläkin oli. Esikuntapatteri koostui tulenjohto-, viesti- ja kuljettajajaoksista. Ja meno oli sen mukaista Mutta mortti-2 kausi auttoi kummasti, tietysti vastineena oli se vihatuimman kokelaan status, lupauksella että kun kotiutudaan niin viimeistään Tervolan kohdalla on kokelas Woodsman piesty oikein kunnolla Ja en yhtään epäile etteikö jollekin käynyt tunteisiin, osaan olla harvinaisen vittumainen mies ihan sääntöjen puitteissa, varsinkin jos niin käsketään. Ja se käsky kun tuli patterin päälliköltä niin poistumiskieltoa ja runtua tuli ropisten niin kauan että järki palasi tykärien päähän.

Vanhemmat eli oman saapumiserän jantterit kokeilivat kaikenlaista kun olin ensi kertoja patterin valvojana, mm. tupakinpolttoa tuvassa. Ja juuri kadiksesta valmistunut luti antoi minulle ja vanhemmille tykäreille sulkeisten aiheeksi tahtimarssin ja tahtijuoksun. Kummastakin selvittiin ensimmäisellä yrittämällä. Nykyään kaipaa joskus töissä projektipäällikön roolissa kokelaan natsoja olkapäille. Porukkaan on eksynyt sekä alle 3-kymppistä väkeä että muutama varttuneempikin, jotka ilman jatkuvaa paimennusta kykenevät lähinnä tuottamaan lämpimän paskan

 

[Lunni]

Sulkeiset kuuluivat minun mielestä sinne alokasasjalle. Opetetaan joukko tottelemaan käskyä ilman miettimisiä. Mutta sen jälkeen ne oli lähinnä vittuilua...Jos viikko-ohjelmassa oli sulkeiset, niin mietin että miten pääsen metsään...

Mahtuihan niihin ihan hauskoja juttuja.. seisot 200 metrin päässä ja käsket sulkeisharjoitusta, mukana rivissä ylil. kouluttajana ja kpt. komppanianpäällikkönä joka tuli huvikseen seuraamaan.. Siinä sitten käsket käännökset ja kuuntelet komppapäällikön palautteen.. "Älkää piipittäkö, vaan käskekää"..

 

[Juna112Porojetsiin]

Viimeinen sotaan joutunut ikäluokkamme oli 1926 alkuvuonna syntyneet, jotka astuivat koulutuskeskuksiin helmikuun alussa 1944. Silloin ei koulutettu joukkoja vaan yksilöitä, joten ihan nykyistä aikaa vastaa. Sotaharjoituskauden kokemus piti tulla rintaman takana täydennyspataljoonissa. Tämä ei kesäkuussa 1944 ymmärrettävästi toteutunu. Kuri koulutuskeskuksissa oli preussilaisen kova jonka oleellinen osa olivat juuri nuo asento, lepo ym.
...
...

Mun ei tarvi kirjoista lukea tuon viimeisen sotaan käsketyn ikäluokan asioista, koska tähän joukkoon kuului myös oma, nyt jo edesmennyt isäni.

Samat sanat .. tosin pitääkin kysyä, oliko isäsi syntynyt -26 alkupuolella vai loppupuolella ? Oma, vastikään edesmennyt faija oli -26 loppupuolelta ja näitä loppupuolella syntyneitä ei, ainakaan jalkaväkikoulutuskeskus 24:stä, komennettu rintamalle, 1926 alkupuolella syntyneet kyllä. Tästä olisi kiva kuulla lisää. Isän koulukaveri oli Vuosalmella, näitä kirjeitä löytyy jäämistöstä. Isä puolestaan siirrettiin ryhmänjohtajaksi Rajamäelle, mutta ei joutunut/päässyt Lappiin. Isää harmitti selvästi henkiinjäämisensä, ja kaverukset yritivät jopa päästä Yhdysvaltojen ilmavoimiin vuoden -45 alussa .. kun isän rintamapalvelus jäi Helsingin ilmapuolustukseen sotilaspoikana. Eivät päässeet.

Onnittelen itseäni siitä, että tajusin noin kahdeksan vuotta sitten haastatella faijan tästä ajankohdasta perusteellisesti, suurin piirtein päivä päivältä, pommituksen osalta (myös ennen jälkeen) tunti tunnilta.

Palatakseni aiheeseen: mielestäni eräs erinomainen sulkeisia "motivoiva" esitys on Solzhenitsynin August 1914 - rehellisesti sanottuna aikaa on kulunut ehkä nelisenkymmentä vuotta siitä kun olen sen lukenut - mutta kirjassa kuvataan hyvin kuinka Venäjän armeijan divisioonat marssivat kohtaamaan saksalaisia ja mm. mitä tapahtui kun johto tajusi että oltiin menossa väärään suuntaan.

Omalta osaltani sulkeiset jäivät alokasaikaan ja peruskoulutuskauden alkuun. Meillä oli kiire ehtiä tetsata ja marssia täysissä tamineissa (kuusi kertaa itseasiassa, viikon välein, 25km per kerta), ampua koko poppoolle valiot, harjoitella purkamaan ja kokoamaan emma, pystykorva, suomi, beretta, lahti, parabellum, kvkk ja tietty rynkky säkkipäässä ja ilmankin säkkiä. Sitten piti vielä harjoitella miinojen kanssa, raapaista putkimiinoinalla pienehkö metsikkö hitsin kuuseen, kylkimiinoilla ps-maaleja, kokeilla fosforipaukkuja, heitellä käsikranaatteja ja ampua 55S55:llä harjoituslaakeja sekä kovia Cometin kylkeen.
Ja sitten oli hiihtosulkeiset - joihin liittyi komppanian hiihtokilpailu, maastojuoksuradalla. Kapiaiset toi kamerat ja hymyilivät niin leveästi että arvasihan sen mitä on odotettavissa. Sukset oli kuivia puusuksia, joten osa katkesi jo sulkeisvaiheessa. Suurin piirtein puolet katkesi kisassa.
Sekä mitä niitä muita nakkeja tuli - suunnistusta ja kasarmiväijyä sekä .. karmein kaikista; papin oppitunti.

Sitten se loppui - ja alkoi varsinainen koulutus. Joka olikin sitten jotain aivan muuta.

 

[ip]

Ymmärrän hyvin sulkeisten dissaamisen. Toki painotus pitää olla palveluksen alussa. Kun asian on oppinut niin turhan tahkoaminen kypsyttää. Asiaa ei helpota, jos sulkeisia tahkotaan, kunnes viimeinenkin desiili on oppinut.

Alun sulkeiset ovat jopa johdattelua asekäsittelyyn. Mies vie asetta, eikä ase miestä. Muutamalla ensimmäisellä kerralla huomaa, kuinka tottumaton porukka on aseen kannossaoloon.

Sulkeiset ovat myös hyvä katko oppituntipäivään. Vähän ulkoilua aseen kanssa ja valmisteluiksi riittää lakki päähän ja ase telineestä. 20min pyrähdyksen jälkeen pysyy porukka taas paremmin hereillä. Intensiteetti on helppo säätää sopivaksi, eikä harjoituksen jälkeen tarvitse huoltoa. Vastaavan katkon saa toki esim kävelyllä, mutta nyt tulee se ase mukaan, eikä tarvi poistua kauemmaksi eli aikatauluriskiä ei synny.

Sulkeisia soveltamalla vähenee myös kiire odottamaan meininkin. Perusyksiköiden on helppo timmata esim. mukeen astuminen kun matkalla suoritetaan 0-10min sulkeisia. Ei tarvitse odottaa eikä hoppuilla.

Luonnollisesti sulkeiset eivät saa olla muusta koulutuksesta pois tai vaihtoehto maastotoiminnalle. Mutta kyllä niille on paikkansa. Tyvestä puuhun ja koulutus nousujohteisesti alkaen helpoista asioista. Esim sota-aikainen "raakileena rintamalle" oikaisu koulutuksessa toki tuo tehokkaan oppimiskäyrän mutta poistuman määrä kasvaa kohtuuttomasti.

Kommentoidessaan sulkeisia voi pysähtyä miettimään panostiko itse niitä pitäessään kuinka hyvin laatuun, ajoitukseen, sisältöön jne. Eli veikö joukkoa eteenpäin vai kuinka onnistui omassa suorituksessaan. Kouluttaja kyllä noteeraa joukon sulkeisten aikaiset ja jälkeiset fiilikset indikaationa vetäjän kyvyistä ja tilannesilmästä.

Vaikka nyt tulen puolustaneeksi sulkeisia, en toki yritä nostaa niitä mitenkään alttarille. Joskus niitä käsketään pitää. Tavoitteena on suoriutua myös epämieluisista tehtävistä ja saada optimoitua hyödyt ja minimoitua haitat. Asiaa helpottaa kun pähkii plussia ja miinuksia ja tekee parhaansa annetuissa raameissa. Suurin ongelma sulkeisissa(kin) on vetäjä, joka ei välitä tai ymmärrä panostaa asiaan.

Taistelemaan ei sulkeisilla opi, mutta on niille paikkansa ja aikansa sotajoukkoa rakennettaessa. Ohessa on hyvää ajatus aktivointia kaivella tikulla positiivisa puolia asiasta kun asiasta...

 

[baikal]

Sulkeiset, polkupyöräsulkeiset, suksisulkeiset ja rättisulkeiset.

Varmaan kaikille noille löytyy joku rakentava funktio....mutta pitää kyllä olla merkittävä määrä hyvää tahtoa, että sen keksii. Nassesulkeiset sitten luku erikseen....siinähän opeteltiin selviämistä taktisen ydinaseen räjähdyksen nollapisteen reunoilla. Tai fosforisateesta.

 

[Solidsnake]

Ne jotka sulkeisista tykkää voivat itse itseään käskien taaksepoistua, marssia taloa ympäri, jos on talli tai fillarivaja niin viis kierrosta ympäri, rättisulkeiset onkin ekstriimilaji kun menee kiskomaan paremman puoliskon releet kaapista ja ilmottaa kaappitarkastuksen kahden minuutin perään ja taas taaksepoistutaan

 

[ip]

Ne jotka sulkeisista tykkää voivat itse itseään käskien taaksepoistua, marssia taloa ympäri, jos on talli tai fillarivaja niin viis kierrosta ympäri, rättisulkeiset onkin ekstriimilaji kun menee kiskomaan paremman puoliskon releet kaapista ja ilmottaa kaappitarkastuksen kahden minuutin perään ja taas taaksepoistutaan

Rättisulkeisissahan vaatteita ei revitä kaapista vaan joukko vaihtaa varustusta ja palaa muotoon N kertaa. Tavoitteena että porukka saa ripeästi ja virheettömästi oikean varustuksen päälle. Ohessa tulee havaittua että varusteiden siisti ja järjestelmällinen kaapittaminen edesauttaa suoritusta.

Rättisulkeisiin olen törmännyt lähinnä rangaistuksenluonteisena suorituksena, kun komppania on hidas, varustus puutteellinen tai kaapit ovat epäjärjestyksessä. Tyypillisesti sulkeisten perään tulee käsky: tks 10min. Ei ollut kivaa mutta suorituksemme kyllä parani ko. harjoittelun jälkeen.

Mainitut nassesulkeiset ovat ihan ok. Harjaantuu järjestelmällinen, toimiva, nopea ja virheetön reagointi ja tulee varmistettua että suojeluvälineistö on tst varustuksessa oikein pakattuna. Vähän kun kvkrh:n tas toiminta suoraan jalkamarssista...

Ei aina pidä olla kivaa. Hiki ja harjoittelu säästää verta, jos koulutustarkastus tapahtuu tulenalla.

 

[Kyrätulli]

Jotenkin tuhmalla tavalla on vähän sulkeisia ikävä. Seuraavissa kertauksissa voisikin vähän verestää muistoja ja ainakin vihjailla komppanialle "erillisestä kuntoa ja joukkona toimimista kehittävästä harjoitteesta". Joskus kun on oikein hieronut muodon kuntoon vaikka harjoituksen lopussa ja muutenkin "äkseerannut" totuttua tomerammin, on näkynyt aavistuksen huolestuneita katseita riveistä. Mutta eihän kertaamassa semmosia tehdä...

 

[nimimerkki]

Kyllä kai sulkeisilla joku merkitys on... omaan aikaan ne oli vain jonkinlaista simputusta meille. Ja nimenomaan HALPAA harjoittelua, aina oltiin kiinni viikonloput .onneksi niistä ajoista on päästy...

 

[kimmo.j]

Itsellä sulkeiset ajoittuvat juuri alokas aikaan. Rivi AUK:n aikan pidettiin muutamia, mutta niissä kysymys oli tulevien johtajien kouluttaminen, ei mitään vittuilua, tai simputtamista.
Puolivälin jälkeen en muista järjestetyn yhtään sulkeisharjoitusta.

 

[Kapiainen]

Tästä on keskusteltu jo aiemminkin toisessa keskustelussa..mutta toistan tässä näkemykseni:
Lopetetaan sulkeiset kokonaan. Mitään rationaalista perustetta sulkeisjärjestysharjoittelulle ei ole. 1800-luvulla oli, silloiset taistelutekniikat edellyttivät sulkeisjärjestyksen osaamista. Se tarve kuitenkin poistui kokonaan I-maailmansodan loppupuolella taistelutekniikoiden kehittyessä - siis 100 vuotta sitten!!

Millä sulkeisia perustellaan nykyisin:
- opettaa käskyjen vaistomaiseen tottelemiseen...kyllä joo, keksiikö kukaan mitään parempaa tapaa tämän asian opettamiseen? Jos vaikka taistelukoulutukseen liittyen ja niillä komennoilla mitä taistelukentällä tarvitaan..
- parantaa fyysistä kuntoa..no jossain määrin kai kyllä, mutta keksiikö kukaan joitakin paljon parempia tapoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi? Aivan varmasti keksii, ihan jokainen foorumin lukija.
- totuttaa kuriin ja järjestykseen...no joo, vaan eiköhän se kuri ja järjestys synny varsin hyvin ilman sulkeisiakin..
- mahdollistaa suurten joukkojen liikuttelun..no jotenkin kai niinkin, mutta missä tänä päivänä liikutellaan kerralla kovinkaan suuria sotilasjoukkoja - tämä peruste viittaa nimenomaan sinne 1700- ja 1800-luvun taistelukentille, eiköhän 2020-luvulla sotilaat saada ihan hyvin siirreltyä sinne mihin heidät halutaan ilman sulkeiskomentojakin..

Koulutusaikaa halutaan - ihan perustellusti - käyttää koko ajan tehokkaammin ja tehokkaammin. Miksi sitä pitäisi haaskata johonkin 1800-luvun taistelukentän taitojen nostalgiapläkäyksiin, joita sulkeisiksi kutsutaan?? Mielestäni ei lainkaan järkevää.
Keskityään entistäkin enemmän olennaisiin asioihin, jätetään 100-vuotta vanhat temput historiaan ja tehdään hommat 2020-luvun tavoilla - ihmiset kuitenkin ovat 2020-luvun ihmisiä. Tämä ei siis koske yksin sulkeisia, vaan koko järjestelmää, joka on ollut pitkään jumissa 100-vuotta vanhoissa kaavoissa...ja sitten ihmetellään kun 2020-luvun nuoret eivät oikein ole kiinnostuneita koko hommasta..

 

[baikal]

100-vuotta vanhoissa kaavoissa...ja sitten ihmetellään kun 2020-luvun nuoret eivät oikein ole kiinnostuneita koko hommasta..

Näissä meidän vähäväkisissä kunnissa löytyy 2 miljoonan euron rahoitus uudelle yu-kentälle. Nuoriso on toivonut jo vuosia skeittiramppeja, parkourseiniä ja kiipeilypaikkoja. No, kenttä saa rahoituksen ja nyt ihastellaan montako lokkia kulloinkin kentällä sattuu kaivelemaan matoja.

En lähde arvioimaan -intin tarpeita- vaan juuri sitä, miten me aikamme lapset ratkaisemme asioita mm. nuorten puolesta. Ja mehtään menee.