Suojeluskunnan uudelleenperustaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M/62
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
On edelleen hyvin epävarmaa miksi Suojeluskunta kykenisi toimimaan noissa siirretyissä tehtävissä paremmin kuin PV nyt.
Ammattisotilaita on vain x-määrä, amatöörit taas ovat amatöörejä. En osaa sanoa onko meillä ex-ammattisotilaita jotka ovat lähteneet PV:ltä, koska ovat kyllästyneet, mutta olisivat valmiit toiseen samanlaiseen organisaatioon, mutta epäilen. Toki lisäämällä asiasta kiinnostuneita amatöörejä ja tarjoamalla heille laadukasta kouluttajakoulutusta saadaan hyviä kouluttajia.
Ei kuitenkaan ole mitää takeita, eikä mitään todellista syytä miksi suomalaiset ryntäisivät Suojeluskuntaan. Päinvastoin, vaikka joku saattaisi kiinnostua, saattaisi se karkoittaa toiminnasta ihmisiä.

Kyse on resurseista ja en jaksa uskoa millään että niiden kasvamista niin merkittävästi, että uuden organisaation tuoma hallintokuorma katettaisiin.

Mitä tulee "kerhojen" lakkautukseen, en usko että se toisi mitään hyvää.
Sitä paitsi kerhot lienevät yhdistyksiä ja niitä ei voi noin vain lakkautta, liittyminen uuteen organisaatioon, tai lakkauttaminen olisi yhdistyksen oma asia.
Epäilen kaikkien intoa lakauttaa "omat" kerhonsa.
Tätä samaa pyrin itsekin hakemaan. Uuden organisaation perustaminen ottaa paitsi aikaa, myös resursseja. Eikä olisi ensimmäinen kerta, kun uutta luotaessa johtajaksi tai osaajaksi haluavat alkavat valtataistelua. Siksikin näen paremmaksi ottaa nykyinen MPK vahvasti Puolustusvoimien alle. Annetaan resursseja heti nykyisen tekemisen lisäksi ja aletaan kehittää nykyistä kohti joukkojen koulutusta. Vapaaehtoiset toimijat ovat voima jo nyt, kehitetään heitä PV:n tarpeiden mukaan.

Kerhot ja killat jatkakoon haluamallaan tavalla. Oma otanta on vähäinen, mutta yhdistysten välillä löytyy niin suurta vaihtelua että suotta niitä on lakkauttaa. Aktiivisesti toimivat järjestivät aikanaan MPK-kursseja yhdessä Puolustusvoimien kanssa, nykyinen lainsäädäntö taitaa antaa mahdollisuuden myös näihin. Sitten on edelleen aktiivisesti toimivat, on ampumavuoroa, liikuntaa ja jäsenet osallistuvat esimerkiksi jotoksille sekä MPK: n harjoituksiin jopa sitoutuneena.

Sitten on se porukka, joka leimaa jonkin verran vieläkin maanpuolustusväkeä. 20 vuotta sitten kun olin vielä nuori, äänekkäitä maanpuolustusväkeä edustivat "Ei ennen ollut, öhööhö perunankuorinta-sulkeiset-simputus" -miehet. Meni kauan, ennen kuin kiinnostuin toiminnasta uudelleen. MPK:n harjoituksiin osallistuin, mutta yhdistystoiminta näyttäytyy edelleen muistona sinä öhööhö-70-luku-kunniavartio-aurausviittatalkoot. Onneksi on viime aikoina kokenut parempaa.
 
Suojeluskunta oli aikansa lapsi ja rakas sellainen, mistä nykypolvien pitäisi olla tietoinen. Siitä voi ottaa mallia, oppia, inspiraatiota, vaalia sen perinteitä, mutta antaisin Suojeluskunnan olla osa historiaa.
Olisimmeko lakkauttaneet suojeluskunnat ja lotat ilman neuvostoliiton vaatimusta? Tähänkään päivään mennessä? Aivan. Niitä olisi muokattu, mutta tuskin lakkautettu.

En minäkään ihan heti lähtisi suojeluskuntaa palauttamaan, ennen kuin sitä olisi tutkisteltu ensin huolella. En ole varma, että lisäisikö se vapaaehtoisen maanpuoiustuksen tehoa niin paljon, että noin suureen organisaation palautukseen kannattaisi ryhtyä.
 
Kerhot on pääosin perustettu suojeluskuntien lakkauttamisesta aiheutuneeseen tarpeeseen. Ressukerhot eivät ole auttaneet kylläkään auttaneet juuri muuhun kuin yhteisöllisyyden tunteen kokemiseen. Ei yhdistyksiä ja kerhoja lailla lakkautettaisi suojeluskuntien palatessa. Yhdistysten jäsenet kokisivat ne tarpeettomiksi. Suurimmalle osalle kommentoinneista ei avaudu vieläkään mitä suojeluskunnat olivat ja mitä ne tekivät. Jos ei ole tietoa, niin laske yhteen kaikki vapaaehtoisen maanpuolustuksen toiminnat ja toimijat. Ja sitten lisäät siihen n. 2800 urheiluseuraa toimintoineen ja ja toimijoineen ympäri maata. Sitten lisäät vielä n. 500 kyläyhdistystä, SPR:n ja Marttakerhon. Ja kerrot kolmella kaiken minkä pystyt noista edellisistä kuvittelemaan. Silloin aletaan olla sillä skaalalla mitä suojeluskunnat olivat.

Mitä Virolaiset tekivät ensimmäiseksi, kun saivat itsenäisyyden? Perustivat uudelleen Kaitseliitin, jonka säännöt ja toiminnan olivat kopioineet suomen suojeluskunnilta.

Suojeluskuntien jäsenmäärä suurimmillaan suhteutettuna nykyhetken väkilukuun on n. 200 000. Siihen vielä lotat päälle.
En väitä vastaan siitä mitä Suojeluskunta oli,mutta se nimenomaan oli.
Sen jälkeen on perustettu tuhansia erilaisia yhdistyksiä ja aika rohkeaa kuvitella, että nyt niissä toimivat ihmiset lakkautaisivat ne ja liittyisivät Uuteen suojeluskuntaan. Miksi he tekisivät niin? He ovat tottuneet harastamaan omalla tavallaan ja jos heitä kiinnostaisi harjoitella sotilaallista maanpuolustusta, he tekisivät sitä jo nyt siellä missä se on mahdollista.
Ei pidä aliarvioida ihmisten halua touhuta omissa piireissään. Ehkä he eivät halua liittyä johonkin joka sanelisi heille miten toimia.

Sitä yhteiskuntaa jossa Suojeluskunta toimi, ei ole, sen tilalla on nykyinen yhteiskunta. On ehkä hyvä hyväksyä se.

Kun Viro itsenäistyi tilanne oli erilainen kuin meillä nyt. Yhteiskuntaa alettiin rakentamaan nollasta, aivan kuten meillä 1918.
 
Olisimmeko lakkauttaneet suojeluskunnat ja lotat ilman neuvostoliiton vaatimusta? Tähänkään päivään mennessä? Aivan. Niitä olisi muokattu, mutta tuskin lakkautettu.

En minäkään ihan heti lähtisi suojeluskuntaa palauttamaan, ennen kuin sitä olisi tutkisteltu ensin huolella. En ole varma, että lisäisikö se vapaaehtoisen maanpuoiustuksen tehoa niin paljon, että noin suureen organisaation palautukseen kannattaisi ryhtyä.
Erittäin hyvin sanottu: ei lähdetä palauttamaan ennen kuin on huolella tutkittu.
Erittäin hyvin sanottu: en ole varma lisäisikö vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehoa.
 
Aivan asiallinen keskustelunavaus. Rul:n joku aika sitten olleessa kyselyssäkin oli kysymys liittyen tähän. Minua ainakin häiritsee nykyinen hajanaisuus. Kaipaisin keskitetympää ja järjestelmällisempää toimintaa.

Suojeluskunnan merkitys on lähellä sydäntä. Vaari oli niissä touhuissa aktiivi. Merkityksen sotien suorituksiin on tullut selväksi.

Kotiovelta ei tarvitse montaa kymmentä metriä kävellä entiselle suojeluskuntatalolle ja lottien muistomerkille. 300m ampumaradan valli on tuossa naapurin tontilla vielä havaittavissa jos tietää mitä etsii. Kauas on tultu noista ajoista.

Itse suojeluskuntatoiminnasta kaipaisin varsinkin mallia omien varusteiden hankintaan ja yleiseen asenteeseen maanpuolustuksen merkityksestä. Kyllä sotakelpoisten tuliaseiden hankintaan pitäisi ennemmin saada tukea ja siihen kannustaa nykyisen demonisoinnin sijasta.
 
Aivan asiallinen keskustelunavaus. Rul:n joku aika sitten olleessa kyselyssäkin oli kysymys liittyen tähän. Minua ainakin häiritsee nykyinen hajanaisuus. Kaipaisin keskitetympää ja järjestelmällisempää toimintaa.

Suojeluskunnan merkitys on lähellä sydäntä. Vaari oli niissä touhuissa aktiivi. Merkityksen sotien suorituksiin on tullut selväksi.

Kotiovelta ei tarvitse montaa kymmentä metriä kävellä entiselle suojeluskuntatalolle ja lottien muistomerkille. 300m ampumaradan valli on tuossa naapurin tontilla vielä havaittavissa jos tietää mitä etsii. Kauas on tultu noista ajoista.

Itse suojeluskuntatoiminnasta kaipaisin varsinkin mallia omien varusteiden hankintaan ja yleiseen asenteeseen maanpuolustuksen merkityksestä. Kyllä sotakelpoisten tuliaseiden hankintaan pitäisi ennemmin saada tukea ja siihen kannustaa nykyisen demonisoinnin sijasta.
Tähänkin totean, että erittäin hyvin sanottu. Yleinen asenne maanpuolustuksen kannalta on valitettavasti ollut mikä on. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti yleisen asenteen lähes päivässä. On totta, että toiminta on vähintäänkin hajanaista. Lieneekö syynä vanhat asenteet, mutta toimintaa on pitänyt tosiaan hakea jos kiinnostaa muukin kuin aurausviittatalkoot. En tiedä, ovatko järjestöt yhteistyössä aluetoimiston kanssa, mutta olisiko mahdollista tulla esimerkiksi kertausharjoituksiin paikalle ja kertoa "meillä on ratavuorot jäsenille ja pelataan säbää talvikaudella torstaina ja jalkapalloa kesällä tiistaina. Kursseillakin käydään.." Sieltä ampuma/liikuntavuorolta tutustuu uusiin ihmisiin ja sieltä voisi kysyä "lähettäiskö tonne Hiukkaan lokakuussa?"

Heitän ilmaan, saisiko näin toimien lisää väkeä mukaan.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Tähänkin totean, että erittäin hyvin sanottu. Yleinen asenne maanpuolustuksen kannalta on valitettavasti ollut mikä on. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti yleisen asenteen lähes päivässä. On totta, että toiminta on vähintäänkin hajanaista. Lieneekö syynä vanhat asenteet, mutta toimintaa on pitänyt tosiaan hakea jos kiinnostaa muukin kuin aurausviittatalkoot. En tiedä, ovatko järjestöt yhteistyössä aluetoimiston kanssa, mutta olisiko mahdollista tulla esimerkiksi kertausharjoituksiin paikalle ja kertoa "meillä on ratavuorot jäsenille ja pelataan säbää talvikaudella torstaina ja jalkapalloa kesällä tiistaina. Kursseillakin käydään.." Sieltä ampuma/liikuntavuorolta tutustuu uusiin ihmisiin ja sieltä voisi kysyä "lähettäiskö tonne Hiukkaan lokakuussa?"

Heitän ilmaan, saisiko näin toimien lisää väkeä mukaan.
Kiitos.

Se väen mukaan saaminen on varmasti hankala yhtälö. Joillekin toiminta on liian sotilaallista ja jotkut kaipaavat "sählyvuoroja". Toisille, kuten itselleni, suurin osa toiminnasta on ihan leikkimistä. Kaikkea varmastikin tarvitaan.

Yhdessä mpk:n harjoituksessa saatiin aivan oikean oloista toimintaa. Kaikki muut on olleet leikkimistä. Tässä tullaan osittain juuri siihen hajanaisuuteen. Ei ole tarpeeksi tasoutusta ja eriytystä. Lähes kaikki on vapaasti valittavissa kaikille. Ja annetut resurssit ovat luokkaa poskilaukaus...

Tuossa erinomaisessa mpk kurssissa oli mahtavinta harjoituksen rakenne. Oli mielenkiintoista toimia sissijoukkueenjohtajana, kun alaisina oli lähes kaikki täysin eri maailmasta. Siinä käytiin melkoisen nopeasti perustoiminta läpi ja saatiin oikein mallikasta toimintaa aikaan. Toteutettiin hieno kohteen tiedustelusta koottuun iskuun asti viety skenaario. Suurin tekijä onnistumiselle oli osallistujien motivaatio! Jos/kun tullaan jatkamaan nykyisellä tasolla, haluaisin nähdä enemmän oikeiden sotaharjoitusten tyyppistä tarjontaa. Ja kovapanosammuntoja. Koskaan ei voi olla liikaa ammuntaa.
 
Kiitos.

Se väen mukaan saaminen on varmasti hankala yhtälö. Joillekin toiminta on liian sotilaallista ja jotkut kaipaavat "sählyvuoroja". Toisille, kuten itselleni, suurin osa toiminnasta on ihan leikkimistä. Kaikkea varmastikin tarvitaan.

Yhdessä mpk:n harjoituksessa saatiin aivan oikean oloista toimintaa. Kaikki muut on olleet leikkimistä. Tässä tullaan osittain juuri siihen hajanaisuuteen. Ei ole tarpeeksi tasoutusta ja eriytystä. Lähes kaikki on vapaasti valittavissa kaikille. Ja annetut resurssit ovat luokkaa poskilaukaus...

Tuossa erinomaisessa mpk kurssissa oli mahtavinta harjoituksen rakenne. Oli mielenkiintoista toimia sissijoukkueenjohtajana, kun alaisina oli lähes kaikki täysin eri maailmasta. Siinä käytiin melkoisen nopeasti perustoiminta läpi ja saatiin oikein mallikasta toimintaa aikaan. Toteutettiin hieno kohteen tiedustelusta koottuun iskuun asti viety skenaario. Suurin tekijä onnistumiselle oli osallistujien motivaatio! Jos/kun tullaan jatkamaan nykyisellä tasolla, haluaisin nähdä enemmän oikeiden sotaharjoitusten tyyppistä tarjontaa. Ja kovapanosammuntoja. Koskaan ei voi olla liikaa ammuntaa.
Kerroit sen, mitä itsekin olen hakenut. Toimintaa. Tämä on se, minkä odotan kehittyvän nyt lakimuutoksen myötä. Joskus aikoinaan kursseille tuli tosiaan VEH-kutsu, jolloin toiminta oli PV:n toimesta suunnattu. Ja kovilla ammuttiin lähes aina, jos ei muuta niin se 10 laukausta 150 metrin katoksesta.

Viime aikojen kokemukset on olleet positiivisia. Osallistujat ovat oppimassa, eikä kertomassa miten ennen oli. Samoin kouluttajat, on aidosti osaamista ja harjoitukset on valmisteltu. Ammuntoihin on ollut rajoituksia, mutta taas on tehty valmistelut ja ammuttu vaikkapa kirjavalla kalustolla. Hyvä näinkin, mutta toivottavasti tästä kehitytään.

Mielestäni suunta on oikea, on tarjolla nousujohteisesti kursseja. Tulevaisuudessa voidaan käyttää myös paukkupatruunoita, simulaattoreita ja vastaavaa, resurssien mukaan tietysti. Heitetään taas ilmaan, miten olisi kaksipuolinen toiminta ginesviikonlopun varusmiesten kanssa?
 
Ymmärsin että oli jokin tarkoitus yhdistää olevia instansseja uuden ajattelun perustalle ? Siksi lähtökohtaiset ajattelut voi laittaa sivuun.
Ukrainan esimerkin mukaan eniten on olleet lirissä ne siviilit jotka eivät voineet puolustautua aseellisia ryssiä vastaan. Siihen vielä lisäksi jotain hoidontarvetta ongelmaksi ja soppa on valmis.

Tämä sama käännettynä suomalaiseen kriisiaikaan tarkoittaisi, että VSS ja Ensihoito tarvitsevat myös omaksi suojakseen aseellista porukkaa, jottaa voivat edes toimia.
Jokin kodinturva-tyylinen eri osaamisalueet yhdistävä instanssi olisi ehkä hyvä olla.
.
Varmaan joku on pohtinut enemmän mitä aseettomuus tarkoittaa kriisin keskellä? Itse kuvittelen, että jotain suojaa tarvitsevat. PV ei kerkiä joka paikkaan, joten ehkä tässä olisi parannettavaa.
En tiedä, kunhan ääneen mietin....
.

Öhöm...

Tämähän on vain järjestelykysymys. Vrt. poliisipartio tulee turvaamaan ensihoitoyksikön toimintaa vaaralliseen kohteeseen mentäessä.

Miksi asia olisi toisin kriisiaikana? Miksei poliisi, raja ja PV pysty hoitamaan tuota tehtävää? Millainen vihollisjoukko ylipäätään keskittyy jahtaamaan veepeekoolaisia, jotka tulevat sammuttamaan napalmia, laskemaan ruumiita ja paikkaamaan loukkaantuneita? Saati sitten lähtee yrittämään väestönsuojan oven murtamista ihan vain päästäkseen lahtaamaan siviilejä, eikö niillä oikeasti ole parempaa tehtävä?
 
No ei varmaan. Juurihan me päädyimme siihen ettei vanhoja kaivella.

tehtävät : väestönsuojelun, ensihoidon, aluevalvonnan kaltaisia, omat pyssyt.

Kuulostaa kodinturvajoukoilta. Opastavat ja turvaavat paikallisia asukkaita joilla ei ole aseita itsensä turvaksi. Tekevät aluevalvontaa ja sen myötä ilmoituksia sotajoukoille.
.

Kuulostaa paikallisjoukoilta.

Paikallisjoukkojen tehtävät ovat monipuolisia. Tyypillisiä tehtäviä paikallisjoukoille ovat muun muassa
• joukkojen perustaminen,
• alueen valvonta,
• kohteiden suojaaminen,
• erikoisjoukkojen vastainen toiminta,
• yhteistoiminta muiden viranomaisten ja kunnan johdon kanssa,
• muiden joukkojen tukeminen ja
• paikallishuolto.
Paikallisjoukkoja voidaan käyttää myös puolustuksellisiin ja rajoitetusti hyökkäyksellisiin taistelutehtäviin
 
Noin yleisellä tasolla toteaisin aiheeseen, että nykyjärjestelmän suurin ongelma lienee vapaaehtoisuuden kanavoiminen ja toiminnan pirstaloituminen. MPK:lla voi käydä erilaisia kursseja yksittäisenä soturina. PV sijoittaa paikalliseen maakuntakomppaniaan, jos on sijoittaakseen, ja kertauttaa jollakin tarmolla. Reserviläisyhdistykset taas keskittyvät prenikoiden jakeluun, menneiden muisteluun ja urheiluun.

Kodinturvajoukkojen, kansalliskaartin tai edes suojeluskunnan nimistä organisaatiota on hankala pitää huonona asiana sinänsä. Sellaisessa on mahdollista yhdistää niin koulutus kuin kriisiajan toiminta organisaatiossa, joka on jo valmiiksi harjoitettu. Mikäli kansalaissodan traumat vaivaavat, niin organisaatio voi olla pohjoismaisen mallin mukaisesti neljäs puolustushaara, joka kokoaa väkeä niin vapaaehtoisista kuin käsketyistä.

Suomen maavoimat (= kansainvälisessä kielessä armeija) on tässä suhteessa poikkeuksellinen toimija. Ei pääosa sotavaltion armeijasta ole vahtimassa siltoja. Poliisitoimintaan on omat organisaationsa - armeija taistelee kunnian kentillä. Meillä tällaista jakoa ei ole toteutettu, vaan maavoimat on yksi suuri poliisioperaatioiden kansalliskaarti, jossa on muutamia taistelukykyisiä kokoonpanoja.
 
Tämähän on vain järjestelykysymys.
Kyllä. Keskustelu vaan rönsyilee eri suuntiin siksi, koska tarkastellaan otsikossa kerrotun organisaation olemusta ja sille vaihtoehtoja. Arvellaan myös tehtäväsisältöä erilaisin tavoin - out of box ajattelulla.
Mulle nykyorganisaation mukaisena paikallisjoukkojen ja aluevalvonnan asiat on tuttua.
.
 
Noin yleisellä tasolla toteaisin aiheeseen, että nykyjärjestelmän suurin ongelma lienee vapaaehtoisuuden kanavoiminen ja toiminnan pirstaloituminen. MPK:lla voi käydä erilaisia kursseja yksittäisenä soturina. PV sijoittaa paikalliseen maakuntakomppaniaan, jos on sijoittaakseen, ja kertauttaa jollakin tarmolla. Reserviläisyhdistykset taas keskittyvät prenikoiden jakeluun, menneiden muisteluun ja urheiluun.

Kodinturvajoukkojen, kansalliskaartin tai edes suojeluskunnan nimistä organisaatiota on hankala pitää huonona asiana sinänsä. Sellaisessa on mahdollista yhdistää niin koulutus kuin kriisiajan toiminta organisaatiossa, joka on jo valmiiksi harjoitettu. Mikäli kansalaissodan traumat vaivaavat, niin organisaatio voi olla pohjoismaisen mallin mukaisesti neljäs puolustushaara, joka kokoaa väkeä niin vapaaehtoisista kuin käsketyistä.

Suomen maavoimat (= kansainvälisessä kielessä armeija) on tässä suhteessa poikkeuksellinen toimija. Ei pääosa sotavaltion armeijasta ole vahtimassa siltoja. Poliisitoimintaan on omat organisaationsa - armeija taistelee kunnian kentillä. Meillä tällaista jakoa ei ole toteutettu, vaan maavoimat on yksi suuri poliisioperaatioiden kansalliskaarti, jossa on muutamia taistelukykyisiä kokoonpanoja.
Tuota neljättä puolustushaaraa on tarjottu siellä MPK:n suuntaviivat -ketjussa, vieläpä hyvin jo silloin perustellen ja suuntaa antaen. Nostan taas esille lakimuutoksen, tukea heti nykyiseen MPK:n toimintaan resurssien mukaan ja ajetaan aktiivisesti halua liittyä PV:n suuntaan. Tämänhetkinen maailman tilanne olisi nyt hetki ajaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaa eteenpäin.

Nykyisen tilanteen (ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan) kehittämiseen, nostan esiin välimallin reserviläisten aktivointia. Esimerkiksi minä, joka olin kymmenkunta vuotta passiivinen. Miten olisi, jos kysyttäisiin orastavaa kiinnostusta osoittanutta tuttua "lähdetkö tuonne kurssille mukaan, niissä on ollut hyvä meininki ja päästy ampumaan". Täälläkin on kirjoitettu, kuinka paljon vapaaehtoisia kerrottuna kolmella on mukana Suojeluskunnan toiminnassa. Haastan itseni löytämään tuttavan mukaan maanpuolustuksen toimintaan.
 
Millainen vihollisjoukko ylipäätään keskittyy jahtaamaan veepeekoolaisia, jotka tulevat sammuttamaan napalmia, laskemaan ruumiita ja paikkaamaan loukkaantuneita?

Itse asiassa erikoisjoukko. Jos paikallisjoukot etenkin jossain suuressa tärkeässä keskittymässä syvyydessä kohtaavat jonkun porukan, niin kohtaavat väistämättä hyvin koulutettuja ja kevyesti aseistettuja joukkoja. Niillä ei alkuvaiheessa välttämättä ole mitään sotilaspukua päällä. Jos sellainen on, se on samanlainen kuin itsellä. Yhtä hyvin he voivat olla pukeutuneena palokuntalaisiksi, poliiseiksi tai sairaankuljettajiksi.

Vieraassa sotilaspuvussa olevat syvyydessä ovat VDV-joukkoja.

Tämä on paikallisjoukkojen sota. Mitään joulupukkina sillan pielessä seisoista se ei todellakaan ole.

(muokattu)
 
Viimeksi muokattu:
Internetin ihmemaassa on usein monenlaisia keskusteluja. On ihan sama, lukeeko autopalstaa tai vaikka kamerapalstaa. Aika usein joukossa on joku, joka ei ymmärrä alasta enempää kuin sika tinalusikasta, mutta on sitkeästi jotain mieltä. Se on toki inhimillistä.

Joskus se voi olla trollaamista tai tiedonhankintaa.

Menkää mukaan MPK:n toimintaan ja ottakaa jokainen ainakin yksi kaveri mukaan. Näin suojeluskunta laajenee. Sitä samaa se on, mutta modernimmassa paketissa ja eri nimellä. Menkää riviin korjaamaan asioita nöyrästi ja oppimishaluisina.

MPK:n SOTVA-koulutus palvelee yksilön valmiuksia ja myös paikallistasolla jonkin verran joukkotuotantoa. Kansalaisille tarjottavat muut valmiudet luovat yksilöitä, jotka tietävät vähän enemmän.

Viittaan edelleen suojeluskunnan tehtävään: suojeluskunnan jäsenet opettelivat ampumaan ja suunnistamaan ja perustamaan, osa teki siten sotilashallinnollisia tehtäviä ja paikallisten ja alueellisten suojeluskuntien johdossa oli korkea-arvoisia kokeneitakin upseereita. Suojeluskunnat taistelivat kuitenkin loppujen lopuksi hajautettuina. Joukkotuotanto ei ollut lopulta senkään toimiala. Talvisodassa, jossa oikeastaan koko suuri kenttäarmeija koostui tavallaan paikallispataljoonista, oli eduksi, että joukossa oli samassa suojeluskunnassa harjoitelleita, jotka tunsivat toisiaan ja kykenivät neuvomaan rivissä kuten työmaalla tehdään.

Sotahan on työmaa, ja muutamassa viikossa suomalaisesta saa kyllä hyvän työmiehen. Oikeastaan maailman parhaan.

Puolustusvoimien intressi pahimman varalle on pitää huolta siitä asevelvollisarmeijasta, joka heidän pitäisi ottaa johtoonsa. PV:n ja kaikkien viranomaisten ja MPK:n yhteistyötä pitää jatkuvasti kehittää ja sitä kehitetään.

Siinä on suojeluskuntaa.
 
Olennaisin asia minkä Suojeluskunta toisi mukanaan olisi laaja koulutettu varareservi. Kertausharjoitukset ovat olleet pitkään minimaalisia ja sinne ne taas tulevat vajoamaan kunhan tilanne rauhoittuu.
Tämä mahdollistaisi uusien keveiden yksiköiden nopean muodostamisen tarpeen vaatiessa. Nykyinen kenttäarmeija on varsin ohueksi leikattu eikä kykene kunnolla koko maan puolustamiseen... :unsure:
Oheinen kommentti kertoo sen että kaikki asiat eivät ole julkisia eivätkä myöskään ole laajalti ns hiljaisessa tiedossa, näin sen pitääkin olla. Tuo asia on pitkälti kunnossa nykyiselläänkin, toki aina voi kaikki asiat olla paremmin mutta tässäkään ei ole nukuttu ruususen unta.

Muutenkin tätä koko keskustelua kuvastaa se että ihmisillä on mielipiteitä jotka pohjautuvat mielikuviin eivätkä todellisuuteen koska eivät itse satu olemaan sijoitettuina sellaisiin tehtäviin missä vaikkapa tämäkin asia tulisi vastaan. Ampuma-aseiden koulutuksesta nurisijoilta tippuisi unihiekat silmistä saman tien näkemällä paikan päällä esimerkiksi MPK:n taktinen kivääri koulutusta joka on erinomaista tasoltaan verrattuna ihan mihin vain valtiolliseen tai kaupalliseen saman aihepiirin koulutukseen meillä tai muualla.

Paras uudistus joka voitaisiin reserviläiskentässä tehdä olisi sulauttaa RES ja RUL yhdeksi kattojärjestöksi sekä fuusioida nykyiset killat/kerhot/muut maanpuolustusmatineat yhteen vaikka kaupunkikohtaisiksi reserviläistoimijoiksi. Tällä tavalla saataisiin samasta väkimäärästä paljon enemmän irti kun päällekkäinen kampaviineröinti olisi minimissään ja vapaaehtoisten rajallinen aika kohdistuisi tekemisestä puhumisen & taustatyön tekemisestä itse tekemiseen. Tämä reilun oma havainto parin vuosikymmenen ajalta reserviläiskentän kerhotoiminnasta.
 
Viimeksi muokattu:
Erittäin tärkeä tehtävä on kansalalaisten turvattomuuden tunteesta syntyvän aktiivisuuden kanavoiminen. Spontaanit militiat syntyvät turvattomuuuden tunteesta, ei välttämättä varsinaisesta turvattomuudesta vaan sen tunteesta. Vastalääkkeeksi pitäisi tarjota keinoa toimia tavoilla joilla katsotaan oikeasti voitavan vaikuttaa omaan tilanteeseen, se ei onnistu sammutinrasteilla. Mikäli valtion asenne on "me kutsumme jos tarvitaan" niin Kälviän Suojakaarti syntyy väistämättä, eikä se välttämättä ole tilannetta vakauttava tekijä.
Olen täysin samaa mieltä, että "suojakaarteja" tms. syntyy. Ja pidän sitä hyvänä. Suomalaisella on mielestäni oltava oikeus ja mahdollisuus puolustaa maataan sodan synnyttyä. Puolustusvoimat ja valtio eivät sitä nyt tarjoa kuin muutamalle prosentille kansalaisista. Joten ohjat otetaan omiin käsiin, jos vähänkään näyttää siltä, että puolustusvoimat eivät kykene estämään ryssän hyökkäystä jo rajalle. Olisi enemmän kuin suotavaa, että omatoimisesti perustetuille yksiköille ja yksilöille olisi olemassa jo syvän rauhan aikana mahdollisuus organisoitua ja harjoitella. Suomessa on sotilaskoulutettuja henkilöitä n. 1 000 000 joille ei valtiolta riitä tehtävää ja asetta.
Kirjoitan nykyään tänne hyvin hyvin harvoin. Nämä kuitenkin pistivät silmiin, sillä olen näiden herrojen kanssa täysin samaa mieltä.
Jonkinlaiset viralliset kodinturvajoukot tarvitaan, jotta valtio saisi kanavoitua kansalaisten kasvaneen maanpuolustushengen järkevään uomaan

Kun sota alkoi talvella, niin kotipitäjässä syntyi vilskettä. Ampumaradalla alkoi käydä yhtäkkiä iso määrä aseen omistajia puhaltamassa pölyt pois, vaikka muuten olivat viettäneet pitkää hiljaiseloa.
Patruunoita hankittiin, kaikki ruudit ja nallit kuluivat loppuun kotilataajien käsissä, tyypit lainaili toisilleen ja ei-oota oli. Tämähän oli myös valtakunnallinen ilmiö.
Jokainen kynnellekykenevä on pannut perunaa tuplamäärin, hankkinut varavoimaa, aurinkopaneelia, purkittanut kalaa jne.

Ja Suomihan ei ole edes kriisitilanteessa, ja näin reagoitiin silti. Minäkin olen varma, että mikäli tilanne kiristyisi, niin spontaaneja militioita syntyisi. Tilannetta alleviivaa siviilien joukkotuhonta Ukrainassa.
Olen tässä puolen vuoden sisällä tehnyt galluppia omaa käyttöön, ja iso joukko 45-60 välillä olevia armeijan käyneitä on ihan varma, että heidät kutsutaan palvelukseen jos tilanne kiristyy. Turha on ollut sanoa, että heidät nauretaan ulos, koska "ei ole suorituskykyä". Vastaus on ollut tähän, että "no jos ei muuta, niin sukkia jakamaan".
Tässä on vielä ihmisillä näkimissä ne kuvat, missä ukrainalaiset jonottavat siviiliasuissa miehet ja naiset saamaan rynkkyä ja polttopulloa käteen. Juuri nyt hyvinkin vanhoja reserviläisiä otetaan palvelukseen Venäjällä.

MPK? Suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan. Osa on kyllä sinnekin suuntaan aktivoitunut. Tällä palstalla joutuu helposti kuplaan, jossa ei ymmärrä, miten huonosti iso joukko ressuja tunteekaan nykyintin tilannetta ja perustettavia joukkomääriä.

Eli fakta on kyllä se, että iso osa reserviä odottaa pääsevänsä sotilaalliseen tehtävään valmiutta kohotettaessa. Eivät he tiedä, että heitä pidetään yli-ikäisinä, eikä suurelle osalle ole hommaa tarjolla. PV:n ja valtion on hyvä ymmärtää, että tämä maanpuolustuksellinen tarmo olisi syytä hyödyntää, koska johonkinhan se kanavoituu.

Mistäpä minä tietäisin kovia suunnitelmia. Vaikkapa Ruotsin mallin mukaiselle kodinturvajoukolle voisi kuitenkin olla käyttöä, jos pohditaan, miten tilanne maassamme voisi kehittyä.
Tuli vaan tämä mieleen, kun maahamme on päästetty divisioonan verran venäläistä reserviä ja lisää lappaa ovista ja ikkunoista. Jepjep.

Jos valmiutta tulisi jostain syystä kohottaa, tai pilliin vihellettäisiin ihan oikeasti, niin aika paljon joukkoja sitoo tämän porukan valvonta ja hallinta. Ei kai kukaan ajattele, että tämä porukka voisi jäädä hotelleihin ja mökeille rauhassa asumaan. Etenkin kun sabotööriäkin olisi varmasti mukana.
Mitenköhän mahtaisi oma siviiliväestömme reagoida tuossa kuvitellussa tilanteessa.

Siinäpä olisi hyvä tehtävä kodinturvajoukoille. Pitää oman kansan turvallisuudentunnetta yllä ja kanavoida reservimme maanpuolustushalukkuutta oikeaan suuntaan, hallitusti. Nuoremmat joukot keskittyisivät sitten oikeaan sotaan valmistautumiseen. Natossakaan kun ei vielä olla.
 
Back
Top