Second kirjoitti:
Ikävä kyllä tekstistä ainakin minulle valottuu sellainen asia että res.upseeristo on tosiasiassa meidän armeijan heikoin lenkki. Liian paljon asioita vaadittaisin mutta vastapainoksi kavereille voidaan antaa liian pintapuolinen koulutus. Onko tämä näkemys väärä? Minusta tuntuu että tämä oli kipupiste ennen viime sotiakin, mutta suhteellisen innokkaasti reservin upseerit hyödynsivät Armeijan tarjoamia lyhyitä työpätkiä, joka oli omiaan rakentamaan res-upseeriston varmuutta sodan varalle.
Minusta kysymys on asiallinen ja sen esittäminen perusteltua..sen lisäksi kysymys (ja varsinkin vastaus siihen) on myös monelle ilmeisen arka paikka.
Vastaus kun on ilmiselvästi, että reservinupseeristo on heikko lenkki kenttäarmeijassa. TOSIN pitää koko ajan muistaa, että vastaus riippuu äärimmäisen paljon myös siitä, mihin tätä asiaa vertaa. Jos vertailukohteina ovat komppanianpäälliköt tai joukkueenjohtajat, joista toinen on ammattisotilas ja toinen resups, on päivänselvää että resups on heikko lenkki.
Toisaalta taas asia on myös niin, että järjestelmämme tuottaa hämmästyttävän ammattitaitoisia ja osaavia resupseereita ja aliupseereita, jotka pystyvät kelvollisesti toimimaan tehtävissä, joissa pitäisi toimia ammattisotilaan. Resupseerilla/au:lla kun siis kuitenkin on vain se muutaman kuukauden peruskoulutus, muutaman kuukauden johtajakoulutus, sekä muutaman kuukauden harjaantuminen johtajatehtävässä. Siihen peilaten järjestelmä siis tuottaa hämmästyttävän osaavia reserviläisjohtajia.
Asia onkin nähtävä niin, että koulutuksen kestoon nähden he ovat erittäin osaavaa porukkaa ja täyttävät kyllä paikkansa silloin kun ammattisotilasta ei ole tehtävään asettaa.
Sama ongelmahan meillä oli tunnustetusti mm. Talvi- ja Jatkosodassa. Resupseerit joutuivat kantamaan huomattavan suuren ja raskaan vastuun harteillaan..sellaisen vastuun joka ei oikeastaan edes heille kuulunut, vaan se olisi kuulunut ammattisotilaille. Tuolloin reserviläisjohtajien oli olosuhteiden pakosta kannettava se taakka..ja kelvollisesti he siinä onnistuivatkin.
Reserviläisjohtajat ovat myös sotien jälkeisen ajan joutuneet kenttäarmeijassa täyttämään suuressa määrin ammattisotilaiden tehtäviä. Se on kuitenkin edelleen johtunut siitä, että kenttäarmeija on ollut suuri, yli 500 000miestä, eikä sellaisen armeijan avaintehtäviin ole mitenkään riittänyt ammattisotilaita kuin nimeksi. On siis ollut pakko tyytyä siihen, että reserviläisjohtajat ovat kantaneet merkittävän vastuun.
Jatkossa kun kenttäarmeija ilmoitetulla tavalla pienenee, henkilökunnan määrä sen sijaan ei + uusi ammattikunta (ammattialiupseerit) syntyy jne, avautuu myös uusi mahdollisuus täyttää myös kenttäarmeijan avaintehtävät selvästi entistä enemmän ammattisotilailla aikaisempaa alemmalta organisaatiotasolta lähtien.
Väitän, että se tehostaa armeijan iskukykyä erittäin merkittävästi.
Järkevin tapa ammattimaistaa armeijaa onkin lisätä ammattisotilaiden määrää kenttäarmeijassa. Ei siis muodostaa kokonaan ammattisotilaista muodostuva armeija, vaan perustaa armeija edelleen vahvasti reserviläisiin, mutta miehittää avaintehtävät selvästi aiempaa tehokkaammin ammattisotilailla. Siinä tilanteessa reserviläisjohtajien EI ENÄÄ tarvitsisi kantaa sitä taakkaa, joka ei heidän kannettavakseen kuulunut Talvisodassa, ei Jatkosodassa, eikä myöhemminkään.
Käytännössä se tarkoittaa mm. sitä, että resupseerit tulisivat jatkossa sijoittumaan organisaatiossa alemmalle tasolle kuin tähän asti. Sitä ei kuitenkaan pidä nähdä huonona asiana. Kun aiemmin kirjoitin, että ammattisotilas jonka koulutus mahdollistaa Pataljoonan johtamisen taistelussa, on erittäin tehokas komppanianpäällikkönä, niin sama pätee resupseeriin: Kun resups on koulutettu toimimaan joukkueenjohtajana, hän on todennäköisesti erittäin ammattitaitoinen joukkueenvarajohtaja tai ryhmänjohtaja. Sama pätee aliupseeriin.
Ei tästä mielestäni pidä tehdä mitään arvovaltakiistan tapaista, jossa ihmisille tärkeintä on se, että hänen tehtävänsä kenttäarmeijassa olisi mahdollisimman korkealla tasolla, sen sijaan että jokainen haluaisi olla mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi yhteiselle asialle. Vähän liiaksi kun tuntuu olevan sitä ilmapiiriä tietyissä piireissä että "minä olen resupseeri, minä en aliupseerin tehtävässä palvele.."
Tosin sekin on sanottava, että iso osa palvelee mielellään..kenties se fiksuin osa sitten kuitenkin?! Kaipa ne fiksut kaverit tajuavat sen, että ei siihen kauaa mene kun ottelu alkaa, että tehtäviä on tarjolla enemmän kuin niitä pystytään täyttämään sekä ylemmällä että alemmalla tasolla..
Jos on hyvä, että Pataljoonassa on kymmenen upseeria, jotka pystyvät johtamaan Pataljoonaa, niin ei ole yhtään haitaksi, että komppaniassakin on vähintään 20 kaveria, jotka pystyvät johtamaan joukkuetta ja saman verran kavereita jotka pystyvät tarvittaessa johtamaan jollain tavalla myös komppanian taistelua.
Eli tätä asiaa ei missään nimessä saisi KUKAAN nähdä negatiivisena, vaan päinvastoin erittäin hyvänä asiana.
Se on sitten tietysti toinen asia, milloin tuollaiseen tilanteeseen päästään, vai päästäänkö koko kenttäarmeijan osalta koskaan?! Mutta jokatapauksessa ammattisotilasjohtajien voimakas lisääminen kenttäarmeijaan olisi mielestäni sekä suorituskyvyllisesti, että kokonaiskustannusten osalta selvästi parempi malli kuin 3 ammattilaisprikaatia..
Niin ja se tuli vielä mieleen, että armeijahan koetti muutamia vuosi sitten lisätä resupseerien ammattitaitoa tarjoamalle heille varusmiespalveluksen jälkeen vuoden mittaisen lisäkoulutuksen ja 5+5 vuoden määräaikaisen palvelussopimuksen. Ei kiinnostanut juuri ketään..