Suomalainen ammattiarmeija

Second

Eversti
Ikävä kyllä tekstistä ainakin minulle valottuu sellainen asia että res.upseeristo on tosiasiassa meidän armeijan heikoin lenkki. Liian paljon asioita vaadittaisin mutta vastapainoksi kavereille voidaan antaa liian pintapuolinen koulutus. Onko tämä näkemys väärä? Minusta tuntuu että tämä oli kipupiste ennen viime sotiakin, mutta suhteellisen innokkaasti reservin upseerit hyödynsivät Armeijan tarjoamia lyhyitä työpätkiä, joka oli omiaan rakentamaan res-upseeriston varmuutta sodan varalle.

Siis tarkoitan sitä että nykyään (reservin) aliupseeristo saa saman mittaisen koulutuksen ja samalla intensiteetillä... Kuitenkin tehtäväkenttä on kovin paljon kapeampi, rajoittuen hyvin pitkälle ryhmän ja joukkueen sisäisiin (taistelu-)teknisiin asioihin ja johtamiskoulutukseen. Toki res.upseeristo on 100% varmasti parempaa ja erityisesti fiksumpaa kuin res. aliupseeristo. Mutta onko tuo niin iso valtti että sillä kuitataan myöskin paljon vaativampi tehtäväkenttä.
 

Second

Eversti
jmtapio kirjoitti:
Mutta jos nyt ajattelee sitä reserviä, jolle ei riitä kovin montaa ammattisotilasta. Kertausharjoitusten määrä tietysti tiedetään mielettömän vähäiseksi, mutta herää kysymys myös siihen että onko reservin johtajien kertauttaminen järjestetty riittävän hyvin? Harjoitetaanko reservin johtajia niin että oppivat hoitamaan myös niitä tehtäviä pari pykälää ylöspäin? Minä en osaa hoitaa edes sen seuraavan johtoportaan tehtäviä kun olen miehistössä, mutta mites käytännössä esim. res.ups. osalta? Eivät kai reservin upseerit kovin laajasti toimi pelkkinä ryhmänjohtajina?
Esim aliupseereille koulutettiin AUK:n aikana joukkueen tasolle asioita, siis mistä kaikkesta joukkue koostuu ja miten näitä osasia johdetaan/koulutetaan. Eli AU-oppilaita pyrittiin mahdollisimman paljon kierrättämään eri tehtävissä. Varsinaista joukkueen johtamista ei kuulunut koulutusohjelmaan kuin ehkä poikkeustapauksissa, eli ei ollut apukouluttajia JJ:n ja varaJJ:n paikoille. Ylipäätään ryhmänjohtamiskokemuksiakin tuli miehille eteen varsin vähän koska ryhmätkin koostuivat puhtaasti AU-oppilaista ja miehiä pitäisi kierättää kaikissa tehtävissä. Varsinainen johtamisvarmuus ja kokemus saadaan sitten omia alaisia johdettaessa.

Uskoisin että reservin upseereilla systeemi on liki sama. Komppanian tason toiminta olisi tällöin sikäli tuttua että upseeri-oppilaita kierrätetään eri tehtävissä. Toisaalta komppania koostuu jo niin monesta koulutushaarasta (KRH, PST, kivääri yms) että ihan AUK:n tasolle tuskin ylletään siinä että kuinka hyvin joka jannu saadaan kierrätettyä eritehtävissä. Käsitääkseni oppilaita kuitenki kierrätetään vain oman koulutushaaran tehtävissä, eli tulenjohtaminen, heittimistö ja PST voi jäädä kouluttamatta kokonaan vaikkapa kivääri-linjan oppilaalta.
 

baikal

Supreme Leader
Second kirjoitti:
Ikävä kyllä tekstistä ainakin minulle valottuu sellainen asia että res.upseeristo on tosiasiassa meidän armeijan heikoin lenkki. Liian paljon asioita vaadittaisin mutta vastapainoksi kavereille voidaan antaa liian pintapuolinen koulutus. Onko tämä näkemys väärä? Minusta tuntuu että tämä oli kipupiste ennen viime sotiakin, mutta suhteellisen innokkaasti reservin upseerit hyödynsivät Armeijan tarjoamia lyhyitä työpätkiä, joka oli omiaan rakentamaan res-upseeriston varmuutta sodan varalle.

Siis tarkoitan sitä että nykyään (reservin) aliupseeristo saa saman mittaisen koulutuksen ja samalla intensiteetillä... Kuitenkin tehtäväkenttä on kovin paljon kapeampi, rajoittuen hyvin pitkälle ryhmän ja joukkueen sisäisiin (taistelu-)teknisiin asioihin ja johtamiskoulutukseen. Toki res.upseeristo on 100% varmasti parempaa ja erityisesti fiksumpaa kuin res. aliupseeristo. Mutta onko tuo niin iso valtti että sillä kuitataan myöskin paljon vaativampi tehtäväkenttä.
Minä sanoisin näin: res-upseeriston ja res.aliupseeriston pääosat ovat taatusti aivan tehtäviensä tasalla, en epäile sitä lainkaan. Mutta kokeneet ja opiskelleet, alalle antautuneet ammattisotilaat ovat vielä paremmin asioiden tasalla. Miksi? Koska se on herrantähen heikäläisten ammatti.

Joka kerta tämä keskustelu päätyy väittelyyn siitä, vastaako reserviläinen keskimäärin palkattua väkeä keskimäärin, tätähän tämä suunnilleen on. Minusta aivan turhake keskusteluksi, asia on ihan selvä: ei vastaa. Ressuille on oma tonttinsa ja palkatulle väelle omansa maanpuolustustilanteessa. Totta mooses tilanteet tulisivat pakottamaan ratkaisuihin, joissa reserviläissotilas joutuu "liian isoihin saapikkaisiin". Sitten joutuu, mutta ei häneen silti porskahda mistään lisäihmettä, hän vain sitten parhaansa mukaan yrittää täyttää nuo saappaat, joku täyttää, toinen ei, siinä sen kummempaa ole.

Miten koulutusta pitäisi kehittää, että tuo ero kaventuisi? Ja tämä ei suinkaan tarkoita vain johtajia, ehhei, noin puolet kenttäarmeijastakin lienee edelleen miehistöä. Ei ole ihan yhdentekevä asia, mikä on miehistön taitotaso tuossa tilanteessa ja miten siitä massasta kuokitaan paras hyöty irti?
 

Kapiainen

Respected Leader
Second kirjoitti:
Ikävä kyllä tekstistä ainakin minulle valottuu sellainen asia että res.upseeristo on tosiasiassa meidän armeijan heikoin lenkki. Liian paljon asioita vaadittaisin mutta vastapainoksi kavereille voidaan antaa liian pintapuolinen koulutus. Onko tämä näkemys väärä? Minusta tuntuu että tämä oli kipupiste ennen viime sotiakin, mutta suhteellisen innokkaasti reservin upseerit hyödynsivät Armeijan tarjoamia lyhyitä työpätkiä, joka oli omiaan rakentamaan res-upseeriston varmuutta sodan varalle.
Minusta kysymys on asiallinen ja sen esittäminen perusteltua..sen lisäksi kysymys (ja varsinkin vastaus siihen) on myös monelle ilmeisen arka paikka.
Vastaus kun on ilmiselvästi, että reservinupseeristo on heikko lenkki kenttäarmeijassa. TOSIN pitää koko ajan muistaa, että vastaus riippuu äärimmäisen paljon myös siitä, mihin tätä asiaa vertaa. Jos vertailukohteina ovat komppanianpäälliköt tai joukkueenjohtajat, joista toinen on ammattisotilas ja toinen resups, on päivänselvää että resups on heikko lenkki.
Toisaalta taas asia on myös niin, että järjestelmämme tuottaa hämmästyttävän ammattitaitoisia ja osaavia resupseereita ja aliupseereita, jotka pystyvät kelvollisesti toimimaan tehtävissä, joissa pitäisi toimia ammattisotilaan. Resupseerilla/au:lla kun siis kuitenkin on vain se muutaman kuukauden peruskoulutus, muutaman kuukauden johtajakoulutus, sekä muutaman kuukauden harjaantuminen johtajatehtävässä. Siihen peilaten järjestelmä siis tuottaa hämmästyttävän osaavia reserviläisjohtajia.
Asia onkin nähtävä niin, että koulutuksen kestoon nähden he ovat erittäin osaavaa porukkaa ja täyttävät kyllä paikkansa silloin kun ammattisotilasta ei ole tehtävään asettaa.
Sama ongelmahan meillä oli tunnustetusti mm. Talvi- ja Jatkosodassa. Resupseerit joutuivat kantamaan huomattavan suuren ja raskaan vastuun harteillaan..sellaisen vastuun joka ei oikeastaan edes heille kuulunut, vaan se olisi kuulunut ammattisotilaille. Tuolloin reserviläisjohtajien oli olosuhteiden pakosta kannettava se taakka..ja kelvollisesti he siinä onnistuivatkin.
Reserviläisjohtajat ovat myös sotien jälkeisen ajan joutuneet kenttäarmeijassa täyttämään suuressa määrin ammattisotilaiden tehtäviä. Se on kuitenkin edelleen johtunut siitä, että kenttäarmeija on ollut suuri, yli 500 000miestä, eikä sellaisen armeijan avaintehtäviin ole mitenkään riittänyt ammattisotilaita kuin nimeksi. On siis ollut pakko tyytyä siihen, että reserviläisjohtajat ovat kantaneet merkittävän vastuun.
Jatkossa kun kenttäarmeija ilmoitetulla tavalla pienenee, henkilökunnan määrä sen sijaan ei + uusi ammattikunta (ammattialiupseerit) syntyy jne, avautuu myös uusi mahdollisuus täyttää myös kenttäarmeijan avaintehtävät selvästi entistä enemmän ammattisotilailla aikaisempaa alemmalta organisaatiotasolta lähtien.
Väitän, että se tehostaa armeijan iskukykyä erittäin merkittävästi.
Järkevin tapa ammattimaistaa armeijaa onkin lisätä ammattisotilaiden määrää kenttäarmeijassa. Ei siis muodostaa kokonaan ammattisotilaista muodostuva armeija, vaan perustaa armeija edelleen vahvasti reserviläisiin, mutta miehittää avaintehtävät selvästi aiempaa tehokkaammin ammattisotilailla. Siinä tilanteessa reserviläisjohtajien EI ENÄÄ tarvitsisi kantaa sitä taakkaa, joka ei heidän kannettavakseen kuulunut Talvisodassa, ei Jatkosodassa, eikä myöhemminkään.

Käytännössä se tarkoittaa mm. sitä, että resupseerit tulisivat jatkossa sijoittumaan organisaatiossa alemmalle tasolle kuin tähän asti. Sitä ei kuitenkaan pidä nähdä huonona asiana. Kun aiemmin kirjoitin, että ammattisotilas jonka koulutus mahdollistaa Pataljoonan johtamisen taistelussa, on erittäin tehokas komppanianpäällikkönä, niin sama pätee resupseeriin: Kun resups on koulutettu toimimaan joukkueenjohtajana, hän on todennäköisesti erittäin ammattitaitoinen joukkueenvarajohtaja tai ryhmänjohtaja. Sama pätee aliupseeriin.
Ei tästä mielestäni pidä tehdä mitään arvovaltakiistan tapaista, jossa ihmisille tärkeintä on se, että hänen tehtävänsä kenttäarmeijassa olisi mahdollisimman korkealla tasolla, sen sijaan että jokainen haluaisi olla mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi yhteiselle asialle. Vähän liiaksi kun tuntuu olevan sitä ilmapiiriä tietyissä piireissä että "minä olen resupseeri, minä en aliupseerin tehtävässä palvele.."
Tosin sekin on sanottava, että iso osa palvelee mielellään..kenties se fiksuin osa sitten kuitenkin?! Kaipa ne fiksut kaverit tajuavat sen, että ei siihen kauaa mene kun ottelu alkaa, että tehtäviä on tarjolla enemmän kuin niitä pystytään täyttämään sekä ylemmällä että alemmalla tasolla..
Jos on hyvä, että Pataljoonassa on kymmenen upseeria, jotka pystyvät johtamaan Pataljoonaa, niin ei ole yhtään haitaksi, että komppaniassakin on vähintään 20 kaveria, jotka pystyvät johtamaan joukkuetta ja saman verran kavereita jotka pystyvät tarvittaessa johtamaan jollain tavalla myös komppanian taistelua.
Eli tätä asiaa ei missään nimessä saisi KUKAAN nähdä negatiivisena, vaan päinvastoin erittäin hyvänä asiana.

Se on sitten tietysti toinen asia, milloin tuollaiseen tilanteeseen päästään, vai päästäänkö koko kenttäarmeijan osalta koskaan?! Mutta jokatapauksessa ammattisotilasjohtajien voimakas lisääminen kenttäarmeijaan olisi mielestäni sekä suorituskyvyllisesti, että kokonaiskustannusten osalta selvästi parempi malli kuin 3 ammattilaisprikaatia..

Niin ja se tuli vielä mieleen, että armeijahan koetti muutamia vuosi sitten lisätä resupseerien ammattitaitoa tarjoamalle heille varusmiespalveluksen jälkeen vuoden mittaisen lisäkoulutuksen ja 5+5 vuoden määräaikaisen palvelussopimuksen. Ei kiinnostanut juuri ketään..
 

Kapiainen

Respected Leader
baikal kirjoitti:
Ei ole ihan yhdentekevä asia, mikä on miehistön taitotaso tuossa tilanteessa ja miten siitä massasta kuokitaan paras hyöty irti?
Nimenomaan!
Myös se tappotyö on pystyttävä tekemään ja sitä eivät tee yksin joukkueen 1-2 ammattisotilasta, vaan ennenkaikkea joukkueen noin 30 reserviläistä. Siksi olisikin erittäin tärkeää saada noiden 30 miehen joukkoon sijoitettu mahdollisimman monta, mahdollisimman kyvykästä reserviläissotilasta. Ei ole haitaksi vaikka heistä osa, jopa iso olisi saanut esimerkiksi reservinaliupseerin koulutuksen. Reserviläisten parhaimmistoa pitäisi saada nimenomaan myös sinne miehistöön, eikä niin, että sinne jää pääasiassa he, ketkä eivät muualle kelvanneet.
Olen joskus eräässä KH:ssa toiminut jääkärijoukkueen kanssa, jossa jokainen mies oli joko resups tai resau. Väitän, että sen 10vrk:n loppupuolella kyseisen jääkärijoukkueen olisi voinut esitellä toiminnassa kenelle tahansa tai viedä mihin tahansa kovaan tilanteeseen, eikä olisi tarvinnut hetkeäkään epäillä, etteikö se joukko pystyisi täyttämään tehtäväänsä 110%:sti. Huikea joukko sekä osaamiseltaan, että hengeltään. Jokainen mies ja taistelijapari pystyi toimimaan itsenäisesti siten, että toiminta tuki joukkueen toimintaa, jokainen mies pystyi toiminnallaan tukemaan johtajia ja tarvittaessa hyvin nopeasti astumaan itse johtajaksi jos tilanne sitä edellytti. Väitän, että ammattiarmeijoista vain erikoisjoukot pystyvät samankaltaiseen toimintaan kuin mihin pystyi tuo 100% reserviläisistä koostunut joukkue.
Jos kenttäarmeijan joukkueista edes puolet olisi tuon joukkueen kaltaisia, niin eipä meillä olisi hätäpäivää, eikä tarvitsisi edes pohtia ammattiarmeijaan siirtymistä..ainakaan suorituskyvyn takia.
 

juhapar

Kenraali
Aika monelta (reserviläiseltä) unohtuu, että SA-puolustusvoimat ovat aika paljon muuta kuin kolme prikaatia, joissa on yhdeksän jääkäripataljoonaa, kaksikymmentäseitsemän jääkärikomppaniaa jne. Jääkärijoukkueen johtajana ja jääkärikomppanian päällikkönä reserviläinen on todella heikoilla ammattisotilaaseen verrattuna, koska harvempi siviilissä on moisissa hommissa. Mutta, jos vaikkapa puhutaan kuljetuskomppanian, pioneerikomppanian, viestikomppanian jne päällikkyydestä tai joukkueen johtamisesta, niin vastaavankaltaisia tehtäviä löytyykin jo kovasti siviilimaailmasta. Ja silloinpa ero varmaan jo vähän kapenee.

Niin, ja ehdottomasti samaa mieltä Kapiaisen kanssa, että mieluummin lisätään ammattilaisia (ja vaikkapa reserviläisjohtajien koulutusta) olemassa olevaan asevelvollisarmeijan organisaatioon kuin perustellaan jotain pikkuriikkistä ammattiarmeijaa.
 

Kapiainen

Respected Leader
juhapar kirjoitti:
jos vaikkapa puhutaan kuljetuskomppanian, pioneerikomppanian, viestikomppanian jne päällikkyydestä tai joukkueen johtamisesta, niin vastaavankaltaisia tehtäviä löytyykin jo kovasti siviilimaailmasta. Ja silloinpa ero varmaan jo vähän kapenee.
Hyvä ja oikea havainto mielestäni!
Sen verran kuitenkin näen asian eri tavalla, että vaikka monissa tukitehtäviä toteuttavissa yksiköissä onkin PALJON tehtäviä, joissa voidaan erinomaisesti hyödyntää monialaisesti reserviläisten siviiliosaamista, mikä on reserviläisarmeijan suuri ja ehdoton vahvuus, niin silti jättäisin niissäkin yksiköissä päällikön/vast tehtävät ammattisotilaille sikäli kuin vain mahdollista.
Perustelen tätä sillä, että kun se siviiliosaaja vapautetaan ikäänkuin "tarpeettomasta" johtamisesta ja sen taakasta, hänen osaamisensa pystytään hyödyntämään 100%:sti.
Hyvä esimerkki tästä on lääkäri. Vuosikausiahan meillä organisaatioissa lääkäri oli myös esim. lääkintäjoukkueenjohtaja JA lääkäri. Nyttemmin lääkäri ei enää ole lääkintäjoukkueen tai muun joukon johtaja, vaan hän on LÄÄKÄRI ja joukon johtaja on joku muu, siihen koulutettu kaveri.
Näin lääkäri voi olla lääkäri, keskittyä vain ja ainoastaan siihen tehtävään johon hänet on koulutettu, johon hänellä on kokemus ja jossa hän on koulutuksensa ja kokemuksensa ansiosta lähes korvaamaton.

Sama asia pätee oikeastaan kaikkiin muihin joukkoihin/yksiköihin. Päällikön/johtajan täytyisi olla sellainen kaveri joka tuntee "intin hommat", eli rutiinit, toimintavat ja toimintaympäristön mahdollisimman laaja-alaisesti, jolloin hän pystyy pyörittämään tehokkaasti yksikön toimintaa kokonaisuutena ja samalla vapauttaa reserviläiset, joilla on lähes korvaamatonta ammattiosaamista siviilistä liittyen kyseisen yksikön tehtävään, keskittymään 100%:sti sen erityisosaamisen hyödyntämiseen.

Muussa tapauksessa kun käy helposti niin, että se erittäin tarpeellinen siviiliosaaminen jää osaltaan hyödyntämättä, kun kaverin ajasta ja energiasta menee iso osa siihen, että hän hoitaa niitä "intin juttuja" ja yrittää jollain tavalla luovia eteenpäin sellaisessa toimintaympäristössä joka ei ole hänelle tuttu.

Kun lääkäri saa olla lääkäri, vailla lääkintäjoukkueenjohtajan tai -komppanianpäällikön murheita, hänen osaamisensa tulee 100% hyödyksi..muussa tapauksessa iso osa siitä jää hyödyntämättä, kun hänen aikansa ja energiansa kuluu hänelle vieraiden asioiden junailemiseen hänelle vieraassa toimintaympäristössä. Sama pätee hyvin myös moniin muihin eri erityisalojen siviiliosaajiin.
 

adam7

Respected Leader
Kapiainen kirjoitti:
No niin, aika nopeasti tämä meni näköjään siihen samaan, mihin tätä aihetta käsittelevät keskustelut menevät: Väittelyyn siitä, onko ammattilainen ammattilainen vai onko harrastaja sittenkin parempi.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä väittelyä, enkä ymmärrä edelleenkään.
En tuollaista aio väitellä.

Sitä vaan ihmettelen että mistä löytyy yleisesti joukkueenjohtajaksi ammattisotilaita?

laita hieman perustelua peliin...
Jos minä väitän tässä ja nyt, että lähes 100% todennäköisyydellä olen sotatilanteessa parempi joukkueenjohtaja ja komppanianpäällikkö kuin reservinupseerien parhaimmisto, niin kohta on hirvittävä äläkkä päällä..
no contest.

jos olet vakuuttunut, koulutuksesi ja taistelureaktioidesi perusteella, hyvä.
Jos väitän tässä ja nyt, että olen 100% varmuudella jossakin siviilipuolen johtamishommassa, joka vaatii ammatillista erityisosaamista ja aina nippelitietoon asti menevää, alan pintaa syvempää tuntemusta, parempi kuin alalle koulutettu ja alalla toimiva DI, niin hirvittävä äläkkä on päällä yhtä nopeasti..
no ne menee aika usein aika reisille....

se ei usein ole kiinni "ammatilliseta erityisosaamiseta" tai "nippelitietoon asti menevästä, alan pintaa syvemmäst tuntemusksesta". Jos tällaisia jäykkiä juttuja oletat, voi ...

Sitten kai voisikin kysyä miksi? Olenhan minäkin opiskellut hiukan tekniikkaa, olen jopa kiinnostunut siitä ja harrastusmielessäkin hiukan puuhastellut tekniikan parissa. Miksen siis olisi vähintään yhtä hyvä tuossa hommassa kuin alaa laajasti opiskellut ja alalla toiminut DI?

Ei varmaan tarvitse edes vastata tuohon kysymykseen..

Miksi siis pitää..tai kannattaa..edes pohtia sitä, onko se noin 12kk sotilaskoulutusta, josta noin 6k johtajakoulutusta, saanut + muutaman viikon kertausharjoituksissa aikaa viettänyt resups-DI yhtä pätevä toimimaan ammattisotilaan tehtävissä, kuin sotilaaksi vuosia koulutettu ammattisotilas?!

Edelleenkään en siis ymmärrä sitä, millä ihmeen perusteella voidaan väittää, reservinupseerin..tai aliupseerin..olevan tehtäväänsä yhtä pätevä kuin samaan tehtävään koulutettu ammattisotilas?!
Jos reserviläinen on yhtä pätevä kuin ammattilainen, niin miksi meidän pitää edes pohtia ammattiarmeijaa tai armeijan ammattimaistamista..tai kääntäen meidän pitäisi alkaa TODELLA TODELLA kriittisesti pohtimaan Suomalaista upseeri- ja ammattialiupseerikoulutusta jos se kerran ei tuota ammattilaisia, vaan 12kk varusmiespalvelus tuottaa samantasoisia sotatyönjohtajia kuin mitä tuottaa useamman vuoden koulutus sen samaisen palveluksen päälle annettuna!!
Nythän tämä näkemys siitä, että reserviläisjohtaja on yhtä kyvykäs kuin ammattisotilas tarkoittaa käytännössä sitä, että kyvykkäästä reserviläisjohtajasta tehdään upseeri- ja ammattialiupseerikoulutuksessa kyvytön.. Pitää nimittäin muistaa, että reserviläisjohtajiahan ne ovat ammattiupseerit ja aliupseeritkin alunperin..

Se on päivänselvää, että jokainen ammattisotilas ei ole rautainen sotatyönjohtamisen ammattilainen. Ei pidäkään olla, koska armeijaorganisaatiossa on paljon tehtäviä, joiden luonne vaatii ihan muunlaista osaamista kuin sotatyönjohtaminen, mutta se pitää myös muistaa, että ammattisotilaidenkin joukosta kenttäarmeijaan ei sijoiteta ihmisiä sillä perusteella, että hän tekee päivätyötään sotilasvirassa, vaan sijoitusten pohjana on koulutus, kokemus ja henkilökohtaiset kyvyt ja ominaisuudet. Yksi munaus omassa SA-tehtävässä esim. isossa harjoituksessa - ei tarvitse enää samassa tehtävässä jatkaa..niin se tosiasiassa menee. Rauhanajan viran menettämiseen saa hölmöillä liiankin kanssa, mutta SA-tehtävästä lentää pois ihan toisella herkkyydellä.
ei kukaan sun ammattitaitoa epäile, paitsi sinä.

uskon tuhon viimeiseen teesiisi, että kerran hölmöilyllä SA-tehtävässä - goodbye.

toistan vielä. ammattilaisille ammattilaisten tehtävät, mutta kuinka pitkälle niitä riittää. ja onko järkevää laittaa ammattilainen jolla on edellytykset pataljoonankoomentajaksi komppanianpäälliköksi tai jopa joukkueenjohtajaksi, jos on ressuja joilla on edellytys komppanianpäälliköksi? painopistesuunnalla varmasti, mutta miten muuten?

ei me olla vastustajia !
 

henu

Korpraali
Jos joukkueen johtamien on salatiedettä, niin kuka osaa johtaa komppan tai jopa pataljoonan taistelua! Yksinkertaisia asioita yksinkertaisille ihmisille oli oman opistoluutnantin sanonta. Usein tuntuu että perustaistelutaktiikoita mystifioidaan, vaikka kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista ja johtajan pitää vain luottaa alaisiinsa, ja heidän ammattitaitoon. Usein sotilasalalla simppelitkin asiat pyritään muotilemaan mahdollisimman vaikeasti, olisko ammattiylpeydeyn, tai asioiden todellisen luonteen piilottamiseksi? pyritään esittämään hieman muuta, kun mitä ollaan todellisuudessa, ja joku vielä uskookin roolinvedot.
 

Second

Eversti
henu kirjoitti:
Jos joukkueen johtamien on salatiedettä, niin kuka osaa johtaa komppan tai jopa pataljoonan taistelua!
Kyse ei kaiketi ole siitä onko jokin asia salatiedettä. Vaan asia koskee sitä että parempi teho saadaan aikaan sillä että kaveri tuntee alansa hyvin.

Tässä mielestäni näkyy se että kun ei tiedetä paremmasta niin voidaan todeta että kyllä me tämä osataan. Ongelma joka mielestäni voidaan osaltaan nimittää reserviläisten keskuudessa selkään taputteluksi: "hyvinhän se meni, hyvä me". Eihän siinä mitään: homma tuli kuitenkin hoidetuksi. Toisaalta sen olisi voinut hoitaa PAALJON paremminkin.

Jos ajatellaan että meikäläinen tekee peltiremonttia omaan lahoon Nissaniin ja viikon projektin saavutettua valmistumisensa korkkaan oluen ja kehua retostan kaikille jotka kohdalle sattuu. Yhtään en ollut peltihommia tehnyt ja parin tunnin pikakurssilla "osasin" hoitaa hommat. Maalipinta on melkein hyvä ja lisätty pelti kestää ruostumatta ehkä kaksi vuotta, viidessa vuodessa se on läpi mätä... (toivon mukaan näin ei mene todellisuudessa: massaa meni paljon ja peltiä samoin, sekä tupakkia... Lapsikin oppi kiroilemaan)

Voidaan toki kysyä että onko järkeä keskittää ammattimiehiä muutamiin valmiusprikaateihin kun samalla saunamajurit edelleen hoitaa paikallisjoukkojen komppanian päällikyyksiä. Toisaalta kärkijoukoilla pitää suorituskykypotenttiaali olla ihan toisella asteikolla kuin paikallisjoukoilla. No kun projekti Nissani on vuoden -90 auto, jonka tekniikka alkaa muutenkin pettää sieltä täältä ja auton arvo laksetaan satasissa niin ammattimiehellä sitä ei ehkä kannata teettääkään, vaan lunastaa ne muutamat autolle koituvat lisävuodet omalla työllä jotenkuten tehtynä. Vuoden -05 auton, joka on perheen ykkösauto, peltiremonttiin ehkä kannattaisi palkata ammattimies... No henkilökohtaisesti kyllä vihaan autoesimerkkejä, yleensä ne vain johtavat harhaan. :lanssi:
 

Kapiainen

Respected Leader
adam7 kirjoitti:
toistan vielä. ammattilaisille ammattilaisten tehtävät, mutta kuinka pitkälle niitä riittää. ja onko järkevää laittaa ammattilainen jolla on edellytykset pataljoonankoomentajaksi komppanianpäälliköksi tai jopa joukkueenjohtajaksi, jos on ressuja joilla on edellytys komppanianpäälliköksi? painopistesuunnalla varmasti, mutta miten muuten?
Kun kerran toistamista halutaan, niin toistan sitten minäkin:

Tässä keskustelussa on kysymys Suomalaisesta ammattiarmeijasta/ siitä millainen Suomalaisen ammattiarmeijan tulisi jatkossa olla tai millainen se tulee olemaan.
Minä olen esittänyt vaihtoehdon sille "kolmelle ammattiprikaatille"..eli siis 100% ammattisotilaista koostuvalle armeijalle. Se vaihtoehto on, että armeija perustuu edelleen reserviläisiin, mutta jossa mahdollisimman moni avaintehtävä joukkuetasolta asti miehitetään ammattisotilaalla.

Minulle käy kyllä mainiosti sekin vaihtoehto, että armeija muostuu 100%:sti ammattisotilaista..helpottaisi monia toimintoja huomattavasti ja monessa mielessä ihan jokapäiväisessä työelämässä. Minulle 100% ammattisotilaista koostuva armeija olisi henkilökohtaisesta näkökulmasta parempi ja mieluisampi vaihtoehto kuin reserviläisiin perustuva armeija.

En kuitenkaan usko, että se "kolme prikaatia" on lähellekään riittävä määrä, jotta voisimme vastata sellaisiin uhkiin, kuin joita uskon meihin tulevaisuudessa kohdistuvan. Siksi yritän esittää vaihtoehtoa niille "kolmelle prikaatille". Esittämäni vaihtoehto on myös realistinen, koska siihen suuntaanhan armeija on kovaa vauhtia menossa.

Edelleenkään en ymmärrä sitä, mikä pakottava tarve joillakin on kyseenalaistaa sitä tosiasiaa, että mihin tahansa hommaan vuosiakausia opiskellut/ koulutettu ja siinä toimiva ihminen on hyvin suurella todennäköisyydellä siinä hommassa tehokkaampi ja tekee paremman tuloksen kuin samaan hommaan pintapuolisesti koulutettu ja oman päivätyönsä täysin toisenlaisten asioiden kanssa, täysin toisenlaisessa toimintaympäristössä tehden.
Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että ammattimies on omalla alallaan ammattimies ja ammattitaitoisempi kuin sellainen, joka ei ole ammattilainen..oli kyse sitten putkimiehestä, kirvesmiehestä, ekonomista, lääkäristä tai ammattisotilaasta.
Muutenkin on aika nurinkurista ajatella, että kun puhutaan tilanteesta, jonka seuraukset ovat helposti myös yksilötasolla dramaattiset jos homma ei suju, halutaan mieluummin toimia niissä olosuhteissa sellaisen johtajan alaisuudessa, joka ei ole alan ammattilainen. Luulisi asian olevan päinvastoin: Kaiken järjen mukaan ihmisten pitäisi niissä olosuhteissa haluta, että "pomot" olisivat mahdollisimman ammattitaitoisia ammattilaisia?!

Kumman mieluummin antaisitte operoida vaikka urheiluharrastuksessa rikki menneen polvenne? Ortopedin vai lääketieteestä kiinnostuneen ihmisen, joka on käynyt Punaisen ristin EA-kurssit?!
Luulen, että 99.9% antaisi homman ortopedille...
Muutenkin..kuten olen aiemminkin sanonut..ihmettelen aina vain sitä asennetta, että meistä (sotilaista) hyvin harva tulee siviiliammattien huippuosaajille väittämään "kyyyyyllä me toi teidän homma osataan lähes yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin te..koska opiskelimme kadettikurssilla valinnaisena hiukan tätäkin alaa.."
Sensijaan vähän väliä joku reserviläinen uskottelee (ainakin itselleen) olevansa kovakin ammattilainen alalla, jolla hän on kaikkea muuta kuin ammattilainen.
Mikäs mahtaisi olla insinöörin reaktio kun upseeri tulisi väittämään "kyllä mä sun hommas osaan vähintään yhtä hyvin kuin sinä.."??

Joten:

Kumman te haluatte:

Sen "kolmen prikaatin" ammattiarmeijan, jossa reserviläisille ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään tekoa vai suurehkon armeijan, joka perustuu laajaan reserviin, mutta jonka avaintehtävät on miehitetty joukkuetasolta saakka ammattisotilailla?
 

Jonkku

Alikersantti
Sadankomitean malli tulevaisuuden maanpuolustuksesta

Sadankomitean malli tulevaisuuden maanpuolustuksesta

Jonkin aikaa sitten törmäsin iltapaskassa tms. juttuun, jossa ituhippien järjestö, sadankomitea oli tehnyt laajan ehdotuksen suomen puolustuksen siirtymisestä ammattiarmeijaan.


http://www.sadankomitea.fi/tiedotteet/sadankomitean_malli_tulevaisuuden_maanpuolustuksesta

Tuolta löytyy teesit ja pidempikin selvitys asiasta. Ovat jopa rustanneet melko tiukanmuotoisen aikataulunkin :D Ensireaktioni oli kyllä melkoista itkunaurua tuota lukiessani. Myöhemmin tuli fiilis, että tuollainen muutos sitä saattaa olla totta, sanotaanko vaikka 50 vuoden päästä.

Varuskunnissa annettavassa koulutuksessa on varuskuntakohtaisia eroja, vaikka kaikissa painopisteenä on
jalkaväen kouluttaminen. Säkylässä hoidetaan rauhanturvaamiseen liittyvää koulutusta. Aselajeista panssarikoulutus
keskitetään Säkylään. Kouvolan Vekarajärvellä annetaan tykistöön, ilmatorjuntaan ja helikoptereihin
liittyvää erikoiskoulutusta, Kajaanissa järjestetään erityisesti viesti-, sissi- ja pioneerikoulutusta. Huolto ja
kuljetuskoulutusta järjestetään kaikissa varuskunnissa, sotilassoittokunnat toimivat harrastuspohjalta.
Heidänkin näkemys on tämä 3 valmarin maavoimat. Tosin noita aselajien sijoituksia eivät ehkä ole parhaalla mahdollisella tavalla hahmottaneet. Itsestä tuntuisi luonnollisemmalta, jos panssarit keskitettäisiin Vekaranjärvelle ja tykistö siirtyisi Niinisalosta Säkylään. Tätä en kuitenkaan toivo, vaan soisin kyllä puolustusvoimien RA-kokoonpanon pysyvän nykyisellään. SA-kokoonpanoista puhumattakaan.

Lukaiskaapa ja sanokaa tekin, ettei nuo ihan täysillä käy!?! :a-wink:
 

baikal

Supreme Leader
Onko tämä sadankomitea joku kommarien salakavala juoni mmaan puollustuskyvyn alasajeluksi? (röhönaurua naurava isomahainen hymiö, joka vetää selkäkeikkanaurua)
 

Museo

Eversti
Otetaanpa nämä Sadankomietean teesit käsittelyyn. Minulla kun on sellainen kutina että yllättävän moni vasemmistolainen, vihreä, nuori ja nainen kannattaa näitä oikeasti. Sadankomitean ehdotuksen taustalta löytyy näemmä tutkimuskoordinaattorina SaferGlobe Finland rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkostossa työskentelevä yhteiskuntatieteiden maisteri Jarmo Pykälä (jarmo.pykala(at)saferglobe.fi).

1. Asevelvollisuudesta on luovuttava ja siirryttävä vapaaehtoiseen asepalveluun.
Jos asevelvollisuudesta luovutaan niin miten ne vapaaehtoiset sinne saadaan? Eiköhän tämä oikeasti tarkoita siirtymistä ammattiarmeijaan. Sadankomitean mallin alokkaille maksettava toimeentulokorvaus tuskin motivoi. Mallissa koulutus voisi jatkua kolme vuotta ja johtaa pysyvään sotilasuraan.

2. Nykyisiin uhkiin vastaa mainiosti 50 000 sotilaan armeija, joista 8 000 on palveluksessa rauhan aikana.
50000 sotilaan kunnolla varustettu armeija olisi tietenkin kova sana koska tahansa. Miten reservi mahtaisi olla järjestetty ja varustettu?

3. Siviilipalvelus voidaan lakkauttaa eikä totaalikieltäytymisestä enää rangaista.
No tietenkin voidaan jos ei ole enää yleistä asepalvelustakaan.

4. Tasa-arvo on ulotettava armeijaan.
Mitäköhän tasa-arvolla tässä tarkoitetaan? Sukupuolikiintiöitä vai tasapuolisia mahdollisuuksia hakeutua tehtäviin?

5. Armeijan tehtävät ovat kotimaan puolustaminen ja kansainväliset rauhanturvatehtävät. Nato-jäsenyyttä ei tarvita kumpaankaan.
Ja silti kansainväliset tehtävät ja yhteistyö käytännössä hoidetaan Nato-maiden kanssa.

6. Kutsunnoista tulee luopua ja vapaaehtoiset hakeutuvat koulutukseen yhteishaun kautta.
Mikä paha kutsunnoissa muka on? Keskeyttämisprosentit varmaan nousisivat kun kaikki asehullut ja huonokuntoiset pitäisi seuloa pois palveluksen alussa.

7. Puolustusmenot supistuisivat kolmanneksen, työurat pitenisivät ja Sadankomitean mallin positiiviset vaikutukset kansantalouteen olisivat noin kolme miljardia vuodessa.
Millä se 50000 sotilaan sodan ajan armeija sitten varustellaan, mistä maksetaan sotilaiden palkat ja millä rahalla osallistutaan rauhanturvatehtäviin?

8 . Nämä linjaukset voidaan toteuttaa kymmenen vuoden siirtymäajalla.
Epäilemättä vaikka kahdessa vuodessa jos poliittista tahtoa löytyy.

Maavoimien toiminta keskitetään kolmeen varuskuntaan: Porin prikaatiin Säkylään, Karjalan prikaatiin Kouvolaan ja Kainuun prikaatiin Kajaaniin. Kolme valmiusprikaatia muodostavat maavoimien rungon, joita täydennetään vapaaehtoisvoimin toimivilla maakuntajoukoilla. Maavoimien palveluksessa on rauhan aikana 7000 henkilöä.
Jaa että valmiusprikaatit ja maakuntajoukot.

Merivoimien toiminta keskitetään Kirkkonummelle Upinniemen varuskuntaan. Kaksikielisessä varuskunnassa toimii merivoimien koulutuksen lisäksi myös maanpuolustuskorkeakoulu sekä armeijan muita kehittämis- toimintoja. Merivoimien palveluksessa on 2000 henkilöä ja sodan ajan vahvuus on 8000 sotilasta.

Ilmavoimien toiminta keskittyy Tikkakosken ja Rovaniemen varuskuntiin, jotka vastaavat sekä ilmatilan vartioinnista että ilmavoimien koulutustoiminnasta. Etelä-Suomen lennosto hoitaa Tikkakoskelta ilmavalvonnan 64. leveyspiirin eteläpuolella ja Lapin lennosto sen pohjoispuolella. Ilmavoimien palveluksessa on 2500 henkilöä ja sodan ajan vahvuus on 5000 henkilöä.
Hetkinen, tästähän tulee rauhan ajan vahvuudeksi jo 11500.
 

OldSkool

Kapteeni
baikal kirjoitti:
Onko sadankomitea vasurikomitea, vastatka a plis.
Koetin googlailla taustoja. Näyttää siltä, että Sadankomitea on 1960-luvun opiskelijaradikalismissa syntynyt liike joka on ainakin ollut lähellä SDP:tä.

Lainaus http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/06/kalevi-suomela-vaikutti-1960-luvun.html kertoo:
Kalevi Suomela vaikutti 1960-luvun radikalismin keskipisteessä
Vuoden 1968 ylioppilaat muodostivat sen jälkeen nuortaistolaisuuden ytimen

1960-luvun opiskelijaradikalismi oli kulttuurivallankumous. Sen ydinryhmä kokoontui usein Kalevi ja Helena Suomelan keittiössä, missä ideoitiin Sadankomiteaa, elokuvakerhoja ja Ydin-lehti.

Missä oli 1960-luvun opiskelijaradikalismin keskipiste? Keväällä ilmestyneen Paavo Lipposen elämänkerran mukaan se oli Helsingissä Fredrikinkatu 27:ssä sijainnut Kalevi ja Helena Suomelan keittiö. Sinne kokoonnuttiin puhumaan politiikkaa harva se ilta. Kantaporukkaan kuuluivat Suomeloiden ja alivuokralaisena asuneen Lipposen lisäksi muun muassa Pekka ja Kati Peltola sekä Ilkka ja Vappu Taipale. Keittiössä maailmaa paransivat myös Pentti Saarikoski ja Arvo Salo.

Kalevi Suomela vahvistaa, että näin oli.
<snip>
Sadankomitean nimi napattiin Englannista

Sadankomitea perustettiin vuonna 1963. Idean Suomeen toivat Englannissa kesätöissä olleet Kalevi Suomela ja Osmo Apunen. Esikuvina olivat Committee of One Hundred ja sen puheenjohtaja, filosofi Bertrand Russell. Committee of One Hundred oli akateemisempi ja intellektuellimpi osa edelleen Britanniassa vaikuttavaa CND-rauhanliikettä. Heidän nimillään haluttiin edistää aseidenriisuntaa.

Suomessa toimi jo kaksi rauhanjärjestöä, mutta Rauhanpuolustajia pidettiin Neuvostoliiton peitejärjestönä ja Rauhanliittoon kuului liian vanhoja ihmisiä.

- Bertrand Russellilla oli ajatuksia, jotka ensinnäkin innostivat meitä, mutta ennen kaikkea sillä lafkalla oli hauska ja tunnettu nimi. Kun me olimme sitä mieltä, että meidän pitää perustaa uusi ja tuore 1960-lukulainen rauhanjärjestö, joka tarttuu freesillä tavalla näihin asioihin, ja kun tällainen nimi oli olemassa, niin tämä oli ryöstöviljelyä. Päätimme perustaa Suomen Sadankomitean, Suomela muistelee.

Sadankomitealaiset halusivat alleviivata olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, jolla on rauhanpoliittinen ohjelma ja joka ei palvele muita tarkoitusperiä.

Vastapaino autoritääriselle isänmaallisuudelle

- Sadankomitealaiselle otteelle oli tyypillistä oman järjen käytön ja analyyttisyyden korostaminen. Me halusimme tuoda omaa kriittistä ajattelua korostavaa kulttuuria vanhaan kulttuuri-ilmapiiriin, joka oli ollut autoritäärisesti isänmaallista. Halusimme asettaa kyseenalaiseksi tällaisen automaattisesti opitun isänmaallisuuden ja antaa rationaalisen perustan turvallisuuspoliittiselle ajattelulle.[/i]

Lisäksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadankomitea kertoo että
Sadankomitean hegemonia nuoren älymystön parissa murtui perustajiin kuuluvan Kalevi Suomelan mukaan 1969–1970, kun vasemmisto järjestäytyi uudelleen Tšekkoslovakian miehityksen jälkimainingeissa. Taistolaisuus nousi hallitsevaksi vasemmistolaiseksi suuntaukseksi yliopistomaailmassa. Järjestö jatkoi silti toimintaansa ja muun muassa Erkki Tuomioja vaikutti komiteassa. Uutta intoa toimintaan toivat keskimatkan ydinohjusten vastainen liikehdintä 1980-luvulla ja Irakin sodan vastainen toiminta 2000-luvulla.
ja vielä http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/5228/ kertoo Ilkka Taipaleesta että
Sadankomitea oli ensimmäinen "yhden asian liike", joka loi 1960-luvun poliittista agendaa. Sadankomitea herätti laajaa keskustelua vuosikymmenen lopulla, kun se alkoi vaatia siviilipalveluksen edellyttämän vakaumuksentutkinnan lakkauttamista. Vaatimusta tehostettiin yllyttämällä kaikkia lautakunnan hylkäämiä siviilipalveluskokelaita kieltäytymään varusmiespalvelusta lautakunnan päätöksestä huolimatta. Yllyttäjät haastettiin oikeuteen, ja Ilkka Taipale tunnusti avoimesti syyllisyytensä: "Olen levittänyt monistetta kadulla kahdelle tuntemattomalle, asevelvollisuusiän sivuuttaneelle naiselle Suopon kulmalla ennen kuin veimme nimilistan Suopoon. Levittämiseni todistaa Erkki Tuomioja, joka ei millään tavoin pyrkinyt estämään kauhistuttavan tekoni suorittamista." Taipale sai vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomion, joka muuttui hovioikeudessa sakoiksi. Hän maksoi sakkonsa, mutta muut annetut tuomiot kumottiin osin korkeammissa oikeusasteissa ja presidentti (->) Urho Kekkonen armahti loput yllyttäjät. Poliitikot joutuivat taipumaan ja uudistamaan lainsäädäntöä: aseistakieltäytymiseen yllyttäminen ei ollut enää rikos.

Sadankomitean lisäksi Taipale vaikutti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY) ja 1967 perustetussa Marraskuun liikkeessä, jonka tavoitteena oli parantaa asunnottomien alkoholistien, mielisairaiden ja vankien oloja. Ensimmäisessä puheessaan ylioppilaskunnassa 1965 Taipale muotoili, että ylioppilaiden pitäisi perinteisen itsenäisyyspäivän ”hautamarssin” sijaan lähteä pitkälle rauhanmarssille. Samaan rauhanmarssiin hän on kehottanut ihmisiä myös 2000-luvulla.
 

baikal

Supreme Leader
Joo, yritin joskus lukea aiheesta ja ideologiasta, joka siivitti tätä toimintaa. Yritin utsia foorumilaisilta olisko joku ymmärtänyt minua paremmin, mitä tällä "keittiön pöydän ääressä" vouhastelulla oikein haettiin? Vastapainoa neuvostovetoiselle toiminnalle? Vai itseasiassa rankkaa neuvostosympatiseerausta? Näistä ei oikein jälkeen päin ota kiinni mistään...puheet ovat pyöreitä ja todennäköisesti "muistetaan" monia asioita eri tavalla kuin tuolloin tosiasiassa olikaan.

Mutta hyvä hyvä...kansakunnan kaapin päälle saakka päästiin ja valovoimaisia oltiin.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
baikal kirjoitti:
Joo, yritin joskus lukea aiheesta ja ideologiasta, joka siivitti tätä toimintaa. Yritin utsia foorumilaisilta olisko joku ymmärtänyt minua paremmin, mitä tällä "keittiön pöydän ääressä" vouhastelulla oikein haettiin? Vastapainoa neuvostovetoiselle toiminnalle? Vai itseasiassa rankkaa neuvostosympatiseerausta? Näistä ei oikein jälkeen päin ota kiinni mistään...puheet ovat pyöreitä ja todennäköisesti "muistetaan" monia asioita eri tavalla kuin tuolloin tosiasiassa olikaan.

Sekä, että ja kaikkea siltä väliltä. Vasemmisto, kuten kaikki muutkin liikkeet, on ollut pirstaleinen alusta asti. Ehkäpä sadankomitean perustajat eivät halunneet leimautua asevelisosialisteihin, eikä toisaalta neuvostohenkisiin tai maolaisiin kommunisteihin. Siksipä pistivät oman puljun pystyyn.

Aatteet ja ajatukset ovat varmasti vuosien kuluessa vaihdelleet. Ihan yksittäisten ihmisten pääkopassa ja toisaalta koko yhdistyksessä väen vaihtuessa. Selvän linjan löytäminen lienee mahdotonta, koska sitä ei yksinkertaisesti ole. KGB:n luomasta organisaatiosta ei ilmeisesti ole kyse. Varmasti KGB ulotti lonkeronsa sadankomiteaan. Tiedä sitten pääsikö missään vaiheessa kokonaan päättämään asioista. Varmasti kykeni ainakin vaikuttamaan. KGB:n kannalta epäilemäti täysin toissijainen järjestö.

Sadankomiteon osalta ainoa merkittävä teko on hengissä pysyminen vuosikymmenien ajan. Vastaavia järjestöjä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Tämän järjestön selviytymisen on epäilemäti taannut muutaman alkuperäisen jäsenen pääsy päättäviin asimiin Suomessa. Yhteiskunnan rahoilla organisaatio pysyy pystyssä, vaikka aatteenpalo on aikaa sitten sammunut.

Ehkäpä sadankomitea joitakin uusia jäseniä houkuttelee. Useimmiten nuoret eivät kuitenkaan halua lähteä mukaan vanhojen käppänöiden hallitsemiin byrokraattisiin rakennelmiin. Maailmaa lähdetään parantamaan puhtaalta pöydältä ja omalla porukalla. Ei ne vanhukset kuitenkaan ymmärrä. :D
 

Bodyguard

Kenraali
Suomen väkimäärä verrattuna maan kokoon ja sijaintiin ei yksinkertaisesti riitä täysimittaiseen ammattiarmeijaan. Kapiaisen esittämä laajahko reserviläisarmeija, missä avaintehtävät varsinaisissa taistelujoukoissa olisi ammattilaisten käsissä lienee se todennäköisin ja kannatettavin vaihtoehto. Edes jossain määrin uskottava puolustus vaan edellyttää vahvuutta X . Mikä tuo vahvuus X on, siihen en pysty vastaamaan enkä edes arvaile, mutta kuusinumeroinen luku se taitaa olla.
Mikäli Suomi hylkäisi asevelvollisuuden kokonaan ja siirtyisi täysin ammattiarmeijaan, tulisi se älyttömän kalliiksi mikäli haluttaisiin riittävä määrä joukkoja. Kolme prikaatia ei taida riittää koko Suomen puolustamiseen.
Missä niille reserviläisille sitten olisi käyttöä? Kompromissina tietysti varsinaisten taistelujoukkojen ( pl. erikoisjoukot ) miehistö ja miksei ( ainakin osittain ) alipäällystö. Mikä olisi reserviupseerien asema? Joukkueen varajohtaja tai vastaava. Siviiliosaamista tietysti voisi käyttää huollon puolella, kunnossapito-, lääkintä-, talous ym tehtävät, papit jne. Pioneeri- ja viestijoukoissa on paljonkin tehtäviä, missä siviiliosaamista voidaan hyödyntää. Samoin meri- ja ilmavoimissa.
Mielestäni Kapiaisen esittämä laajahko reserviarmeija suuremmalla ammattilaisten määrällä on kannatettava ajatus.
 
Top