Mikoyan
Ylipäällikkö
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/metalli/2015-04-05/Rekyylitön-suomalaiskonepistooli-syntyi-vahingossa-–-Kohuase-päätyi-Stallonen-elokuva-aseeksi-3259829.html
Rekyylitön suomalaiskonepistooli syntyi vahingossa – Kohuase päätyi Stallonen elokuva-aseeksi
Jatimatic-konepistooli syntyi sivutuotteena aseseppä Jali Timarin suunnitellessaan rekyylitöntä JAT-ratapistoolia. Koeammunnassa ase yllättäen ampui sarjan.
Timari innostui kehittelemään siitä konetuliasetta.
Erityispiirteenä Jatimaticissa on lukon palautusjousen asettelu seitsemän asteen kulmaan piippuun nähden. Ratkaisu pyrki vähentämään piipun nousua laukaisun aikana.
Jatimaticissa on taittuva etukahva, jota taaksepäin vetämällä ase viritetään. Tällöin lukko liikkuu taaksepäin ja punainen teksti ”FIRE” ilmestyy ulosheittoportin kohdalle.
Rekyylitön ase
Jatimatic on niin sanottu yhdenkäden rekyylitön massasulkuase. Aluksi siinä ei ollut tähtäysmahdollisuutta, mutta myöhemmin siihen sai lasertähtäimen.
Sarjatulen lisäksi Jatimaticilla pystyi ampumaan yksittäisiä laukauksia: pientä vipua kääntämällä liipaisin ei mennyt pohjaan asti.
Suurin toivein aloitettu tuotanto hiipui, vaikka vientiä edistettiin epätoivoisestikin.
Yksi vienninedistämismatka suuntautui Yhdysvaltoihin. Sillä matkalla Jatimatic jäi tulliin. Erä aseita meni USA:n elokuvateollisuuden käyttöön.
Niinpä ase esiintyy Sylvester Stallonen tähdittämässä Cobra-elokuvassa.
Jatimaticien tarkkaa valmistusmäärää ei tiedetä. Vastaavia aseita oli maailmalla myytävänä paljon, eli kilpailu oli kovaa.
Valmistajayrityksen toiminta päättyikin 1980-luvun lopussa.
Aseen valmistus käynnistyi uudestaan Suomessa vuonna 1995, kun henkilöryhmän yhtiö Golden Gun alkoi markkinoida asetta tuotenimellä GG-95 PDW. Valmistus jämähti kuitenkin paikoilleen aseen valmistusoikeuksia koskevan miljoonakiistan takia.
Puolustusvoimat ei kelpuuttanut
Puolustusvoimat hankki vuonna 1996 viisi GG-95 PDW -asetta kokeiltavaksi. Testeissä niistä löytyi laatuongelmia ja latausongelma.
Aseet lähetettiin valmistajalle korjattavaksi, mutta silti ongelmia riitti.
Koeammunnassa latauksen todettiin olevan liian mutkikas tositilanteeseen.
Tähtäimen puutteesta ja piipun seitsemän asteen kulmasta johtuen Jatimaticin tähtääminen oli hankalaa.
Kantohihna oli kiinni iskurijousen päädyssä, joka huonossa tapauksessa saattoi avautua ja iskurijousi tulla ampujan kasvoille.
Patruunalipas oli heikosti tehty, mikä johti syöttöhäiriöihin – tyhjät hylsyt tulivat aseesta ulos kuin käyrinä kuin sarvimakaronit.
Koeammunta tehtiin talvella ulkona, kun sisäampumarata oli remontissa. Koeampujalta putosi lipas hankeen.
Hän pyyhki siitä liiat lumet pois ja kiinnitti lippaan aseeseen. Seuraava sarja oli vauhdikas: lumen voitelema ase tyhjeni kaksinkertaisella vauhdilla, 1500 laukausta minuutissa. 20 patruunan lipas tyhjeni hetkessä.
Eipä ihme, ettei Jatimatic kelvannut armeijalle.
Rekyylitön suomalaiskonepistooli syntyi vahingossa – Kohuase päätyi Stallonen elokuva-aseeksi
Jatimatic-konepistooli syntyi sivutuotteena aseseppä Jali Timarin suunnitellessaan rekyylitöntä JAT-ratapistoolia. Koeammunnassa ase yllättäen ampui sarjan.
Timari innostui kehittelemään siitä konetuliasetta.
Erityispiirteenä Jatimaticissa on lukon palautusjousen asettelu seitsemän asteen kulmaan piippuun nähden. Ratkaisu pyrki vähentämään piipun nousua laukaisun aikana.
Jatimaticissa on taittuva etukahva, jota taaksepäin vetämällä ase viritetään. Tällöin lukko liikkuu taaksepäin ja punainen teksti ”FIRE” ilmestyy ulosheittoportin kohdalle.
Rekyylitön ase
Jatimatic on niin sanottu yhdenkäden rekyylitön massasulkuase. Aluksi siinä ei ollut tähtäysmahdollisuutta, mutta myöhemmin siihen sai lasertähtäimen.
Sarjatulen lisäksi Jatimaticilla pystyi ampumaan yksittäisiä laukauksia: pientä vipua kääntämällä liipaisin ei mennyt pohjaan asti.
Suurin toivein aloitettu tuotanto hiipui, vaikka vientiä edistettiin epätoivoisestikin.
Yksi vienninedistämismatka suuntautui Yhdysvaltoihin. Sillä matkalla Jatimatic jäi tulliin. Erä aseita meni USA:n elokuvateollisuuden käyttöön.
Niinpä ase esiintyy Sylvester Stallonen tähdittämässä Cobra-elokuvassa.
Jatimaticien tarkkaa valmistusmäärää ei tiedetä. Vastaavia aseita oli maailmalla myytävänä paljon, eli kilpailu oli kovaa.
Valmistajayrityksen toiminta päättyikin 1980-luvun lopussa.
Aseen valmistus käynnistyi uudestaan Suomessa vuonna 1995, kun henkilöryhmän yhtiö Golden Gun alkoi markkinoida asetta tuotenimellä GG-95 PDW. Valmistus jämähti kuitenkin paikoilleen aseen valmistusoikeuksia koskevan miljoonakiistan takia.
Puolustusvoimat ei kelpuuttanut
Puolustusvoimat hankki vuonna 1996 viisi GG-95 PDW -asetta kokeiltavaksi. Testeissä niistä löytyi laatuongelmia ja latausongelma.
Aseet lähetettiin valmistajalle korjattavaksi, mutta silti ongelmia riitti.
Koeammunnassa latauksen todettiin olevan liian mutkikas tositilanteeseen.
Tähtäimen puutteesta ja piipun seitsemän asteen kulmasta johtuen Jatimaticin tähtääminen oli hankalaa.
Kantohihna oli kiinni iskurijousen päädyssä, joka huonossa tapauksessa saattoi avautua ja iskurijousi tulla ampujan kasvoille.
Patruunalipas oli heikosti tehty, mikä johti syöttöhäiriöihin – tyhjät hylsyt tulivat aseesta ulos kuin käyrinä kuin sarvimakaronit.
Koeammunta tehtiin talvella ulkona, kun sisäampumarata oli remontissa. Koeampujalta putosi lipas hankeen.
Hän pyyhki siitä liiat lumet pois ja kiinnitti lippaan aseeseen. Seuraava sarja oli vauhdikas: lumen voitelema ase tyhjeni kaksinkertaisella vauhdilla, 1500 laukausta minuutissa. 20 patruunan lipas tyhjeni hetkessä.
Eipä ihme, ettei Jatimatic kelvannut armeijalle.
Viimeksi muokattu: