Suomalainen sotataito

Wnaheck

Kersantti
Tämä kirjoitus on tehty tarkoituksella kärjistäen. Tavoitteena on nostaa esille suomalaisen sotataidon nykytilan ja kehityksen heikkoudet sekä herättää yleistä pahennusta.

-------------------

Suomalainen sodan kuva on epärealistinen ja naiivi. Se koostuu sieltä täältä nypityistä yksityiskohdista, jotka tukevat omaa mielikuvaa. Yksityiskohdat ovat kuitenkin aina osa kokonaisuutta, mikä jätetään sopivasti huomioimatta tai sitä ei edes ymmärretä. Myös tekninen, yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys sopivasti unohdetaan.

Vastustajan kyvyt ja toimintatapa otetaan talvisodasta, jossa huonosti koulutetut ja johdetut joukot toimivat vaikeissa olosuhteissa korkeintaan 1930-luvun tekniikalla. Erityisesti panssarivaunujen tehokkuudesta tehdään johtopäätöksiä Raatteen tien taistelun perusteella, vaikka se on maastollisesti täysin erilainen esimerkiksi 2000-luvun Kaakkois-Suomeen. Vahva luottamus tuntuu olevan siihen, että tuleva vastustaja lahtaa suurimman osan upseereistaan ennen sotaa eikä minkäänlaista teknistä kehitystä ole tapahtunut 70 vuodessa.

Omien joukkojen toiminnan uskotaan olevan samanlaista kuin "sissit tappavat kaiken" -kirjallisuudessa. Supersotilaista koostuvat pienet partiot, jotka tuntevat minkä tahansa maaston kuin omat taskunsa riehuvat vihollisen selustassa ja näin sota voitetaan. Samaan aikaan vastustaja kyyhöttää tien vieressä metsää peläten sekä kuolee kylmään ja pimeään. Tämän päivän suomalainen on kuitenkin vahvasti kaupunkilaistunut eikä sotilaallista harrastuneisuutta ole samassa mittakaavassa kuin ennen. Metsä on monelle hyvin eksoottinen elämys. Mahdollisen tulevan sodan ratkaisutaistelut käydään todennäköisesti alueella, jossa ei ole riittävästi mahdollisuuksia sissisodankäyntiin tai kaukopartiotoimintaan. Eikä tänne ole mikään pakko hyökätä talvella. Suomessa on kesällä usein suht lämmintä ja valoisaa.

Toisen maailmansodan jälkeen käydyistä epäsymmetrisistä sodista otetaan esimerkkejä omalle toiminnalle. Vietnamin viidakoissa sissit pärjäsivät ihan hyvin pelkillä rynkyillä ja voittivatkin sodan lopulta. Afganistanissa 1980-luvulla afgaanit nöyryyttivät mennen tullen Neuvostoliiton mekanisoituja joukkoja. Tshetsheniassa vuonna 1995 poltettiin satoja panssarivaunuja. Jenkeillä oli vielä 2000-luvulla ongelmia Afganistanissa ja Irakissa.

Jokaisessa esimerkissä tosin iloisesti unohdetaan kokonaiskuva. Vietnamissa Yhdysvaltojen sotilaallista toimintaa rajoitettiin huomattavasti poliittisista syistä ja sota päättyi Pohjois-Vietnamin perinteiseen hyökkäykseen ihan panssarivaunuilla ja muilla vehkeillä. Neuvostoliitto lähti Afganistaniin suurin piirtein poliisitoimeen miesmääräisesti alivoimaisena aiheuttaen kuitenkin huomattavasti suuremmat tappiot vastustajalleen. Groznyissa venäläisten heikko suoritus johtui huonosta koulutuksesta ja johtamisesta. Sotilaallisesti ensimmäinen yritys oli suurin piirtein tasapeli, mutta toinen yritys päättyikin Venäjän voittoon. Yhdysvallat lähti hiekkaerämaahan lukumääräisesti hyvin pienellä panostuksella ja oppi vasta 2006 uudestaan miten vastakumouksellista sotaa kannattaa käydä. Suomalaiset wannabe-sissit, jotka innoissaan räjäyttelevät tienvarsipommeja unohtavat myös sen, että epäsymmetrisissä sodissa siviilit ja yhteiskunta kärsii huomattavasti. Näköjään muutama satatuhatta kuollutta suomalaissiviiliä ei paina missään, kunhan päästään sisseilemään metsään.

-------------------

Suomalaisen sotataidon kehittämistä haittaa suunnaton vimma salata kaikki. Salattua tietoa on muun muassa oman komppanian taktiikka ja vastustajasta osa pataljoonatasosta sekä kaikki siitä ylöspäin. Tämä tekee hyvin vaikeaksi reserviläisten koulutuksen sekä avoimen ja kehittävän keskustelun aiheesta. Reserviläiset ovat kuitenkin hyvin äkkiä korvaamassa rivistä poistuneita komppanianpäälliköitä ja joukkueenjohtajankin ammattitaito lisääntyy huomattavasti, kun oikeasti ymmärtää komppanian toiminnan. Eikä osalla ammattisotilaistakaan ole juuri perusteita kummempaa koulutusta. Perusteiden hallitseminen on kuitenkin pohja tilanteenmukaiselle soveltamiselle, jolla taisteluissa voisi oikeasti pärjätä. Ohjesääntö ei siinä hirveästi enää auta.

Saavutettu hyöty, eli toiminnan salaaminen vastustajalta, on hyvin pieni verrattuna aiheutuviin haittoihin. Julkisista lähteistä saaduilla tiedoilla ja pienellä tiedustelutoiminnalla pystyy helposti luomaan kuvan suomalaisesta komppaniatason perustoiminnasta. Eikä komppaniatason toiminnalla ole suurvallan kannalta paljon väliä etenkin, kun kyse on perusteista ja teorioista eikä oikeista operatiivisista suunnitelmista.

Posliinivarpaiden rousketta odotellessa.
 
Suomalaisen sotataidon kehittämisen esteenä suunnaton vimma salata kaikki. Olen täsmälleen samaa mieltä. Toinen asia, joka pilataan autuaasti tällä salaamistouhakalla, on se, että aika moni aikuinen mies ei lähde melomaan sellaista soppaa, jonka sattumia hän ei tunne. Ainakaan vapaaehtoisesti. Yksityiskohtien sivuuttaminen kategorisesti "koska on kiire ja pitää olla tehokas", se on vasta sellaista tuhtaa, että itkettää. Paras vastaus on vuosien takaa erääseen kysymykseen: käykää lenkillä ja laihduttakaa. Aha, okei, siis valmistaudutaan kansainväliseen juoksukilpailuun, ja ekana maaliin rientänyt on voittaja. Tällä tasolla kun mennään, niin oivoi. Salaamisen tarkoituksia pohtiessa on tullut joskus mieleen sekin, että näinköhän kaikkea salataan vihollisen takia? Ehkä on parastakin salata joitain asioita ihan omien takia.....
 
Se mitä voin sanoa itseni ikäisten käsityksistä (siis ei enää ne kaikkein nuorimmat), niin kyllä on totta että valtaosan käsitys maanpuolustuksen peruskivestä perustuu suomalaiseen sisuun ja juurikin yksittäisen taistelijan sankaritekoihin. Sitten kun katsoo porukka noin muuten, niin vääjäämättä tulee mieleen että tuolla kunnolla ei kyllä pitkään juosta porukan mukana.
Mun mielestäni avainasia on tilannekuvan kirkastaminen niille jotka ovat asevelvollisia kriisin sattuessa. 20 - 60 vuotiaalla suomalaisella miehellä tulee olla päässä selvänä se, että ensi-iskussa suomeen tulee hyväkuntoisia aseellisia miehiä, jotka saapuvat ties millaisessa asussa...jne...kaikki mahdollinen jossa suomalainen ensin lyödään allykällä ja sen jälkeen kiväärinperällä.

Hieman samoja oppeja annetaan liike-elämässä; puhutaan joko siitä millainen on kilpailija tai puhutaan siitä, millainen on asiakkaan ostokäyttäytyminen. Noihin asioihin pitää pystyä vastaamaan jos aikoo menestyä siviilipuolella kilpailussa.
Mielestäni selkeän viholiskuvan kirkastaminen on lähtökohtaista. Seuraavaksi pitää kysyä mitä suomalainen mies aikoo tehdä omalta osaltaan jotta pystyy tilanteessa kilpailemaan. Tältä pohjalta PV voi olettaa saavansa riveihin edes taistelukuntoista materiaalia, jolle sitten opetetaan lisää aiheesta. PV ei pysty kaikkea opettamaan, siksi tuleekin panostaa reserviläispuolella annettavaan koulutukseen. Toivottavasti tässä suhteessa PV näkemyksetkin muuttuvat enemmän myötämieliseksi.

Eihän tämä nyt täydellinen vastaus ole, mutta nyt tällainen näkemys mielessä.

- Äijät vireeseen -
 
Suomalaisen sotataidon kehittämisen esteenä suunnaton vimma salata kaikki. Olen täsmälleen samaa mieltä. Toinen asia, joka pilataan autuaasti tällä salaamistouhakalla, on se, että aika moni aikuinen mies ei lähde melomaan sellaista soppaa, jonka sattumia hän ei tunne. Ainakaan vapaaehtoisesti. Yksityiskohtien sivuuttaminen kategorisesti "koska on kiire ja pitää olla tehokas", se on vasta sellaista tuhtaa, että itkettää. Paras vastaus on vuosien takaa erääseen kysymykseen: käykää lenkillä ja laihduttakaa. Aha, okei, siis valmistaudutaan kansainväliseen juoksukilpailuun, ja ekana maaliin rientänyt on voittaja. Tällä tasolla kun mennään, niin oivoi. Salaamisen tarkoituksia pohtiessa on tullut joskus mieleen sekin, että näinköhän kaikkea salataan vihollisen takia? Ehkä on parastakin salata joitain asioita ihan omien takia.....
Naapuri tietää Suomen taktiikasta, strategiasta, kalustosta, yms.. Varmasti enemmän mitä tavan kansalainen.... Ehkäpä salaamisen tarkoituksena ei olekkaan harhauttaa oletettua vihollista vaan salaamisen pitkät perinteet ja se että puolustusvoimien todellinen asianlaita ei paljastu suurelle yleisölle...

Niin tai näin, haittaahan siitä monasti myös on ei voida keskustella todellisesta suorituskyvystä...
 
Tuolta se saattaa kyllä näyttää...
"Salailulle" on aika pitkät politiikasta johtuvat perinteet. Kun todennäköisin vihollinen on naapurimme ja ylin ystävämme, on naapurirauhan kannalta arkaluontoista käyttää harjoitusvastustajana kovin todenperäistä organisaatiota. Tässä on tosin tällä vuosituhannella rohkaistuttu huomattavasti kun oppaissakaan ei vihollinen kulje enää Bradleyillä ta Mardereilla.

Suomalaisen sotataidon haasteena näkisin lähinnä mekanisoidun vastustajan suorituskyvyn hatarahko ymmärrys. Tämä johtuu siitä että kotimaassa mekanisoituja joukkoja on verrattain vähän, ja vain pieni osa henkilöstöstä saa kouriintuntuvaa kokemusta panssariaseesta.

Jossain määrin olen samaa mieltä siitä, että tilannekuva koulutetun reservin toimintakyvystä on optimistinen ja sitämyöten joukkojen tehtävät saattavat osoittautua ylimitoitetuiksi. Mihinkään sissiromantiikkaan ei kuitenkaan sorruta. Maavtst2015 onkin ehkä käsitetty ensimmäisen kirjoittajan osalta hieman liian epäsymmetrisenä.

Mitä tulee sitten kokonaiskuvaan ja vertauksiin Vietnamin ja Afganistanin osalta, on sangen todennäköistä että myös Suomea kohtaava operaatio olisi luonteeltaan rajoitettu joukkomäärien, tavoitteiden ja keinojen osalta. Pidän suorastaan epätodennäköisenä että Suomeen kohdistuisi suurvallan täysi mobilisoitu voima ilman kolmannen osapuolen häiritseviä tekijöitä.
 
Maavtst2015 onkin ehkä käsitetty ensimmäisen kirjoittajan osalta hieman liian epäsymmetrisenä.

Ei ole. Tienvarsipommiviittaus oli kohdistettu näihin henkilöihin, joiden mielestä maanpuolustukseen riittää kyky käydä Suomen valtaamisen jälkeen sissisotaa. "Ei ne uskalla hyökätä, kun se sitoo niin paljon joukkoja." Kumman usein suurvallat ovat kuitenkin lähteneet rauhoittamaan kapinoivia alueita.

on sangen todennäköistä että myös Suomea kohtaava operaatio olisi luonteeltaan rajoitettu joukkomäärien, tavoitteiden ja keinojen osalta

Tästä olemme liikuttavan yksimielisiä. Mielikuva osalla on kuitenkin sellainen, että sisseilemällä Suomi pärjäisi yksin suurvallan koko voimaa vastaan. Suurimmassa osassa epäsymmetrisiä sotia, joissa alivoimainen puoli on edes jotenkin pärjännyt, sillä on ollut ulkoinen tukija.
 
On aina olemassa riski että naapuri suorittaa operaation nopeantoiminnan joukoilla. Operaraation jälkeen ne voidaan vapauttaa tai siirtää muualle ja tuoda jälkihoito joukot tilalle. Tuollainen operaatio, tavoitteiden ollessa maltilliset, voisi tapahtua nopeasti ja suurella voimalla. Niihin reagointi on vaikeaa ja jälkeen päin on turha itkeä. Käytännössä tuo voi tarkoittaa pohjoisen suomen osittaista haltuun ottoa jossa vastatoimien suorittaminen jälkeenpäin sitoo joukkoja paljon ja on hankalaa. Eteläiseen suomeen kohdistuisi todennäköisemmin hyvinkin voimakas isku jossa tarkoituksena olis lamauttaa eteläinen suomi ja estää sen käyttö eteläisempiä operaatioita vastaan. Kummatkin operaatiot onnistuvat nopeasti ja kivuttomasti. Mikäli naapurin suunnitelmat nopeantoiminnan joukkojen määrästä toteutuvat. Ne ovat myös täysin mahdollisia. Siinä ei muutama tuhat varusmiestä ja poliisia paljon paina.

Kokomaan valtaaminen tai sen yrittäminen olisi hyvin epätodennäköistä ja sitoisi naapurin joukkoja niin paljon että en näe järkeä asiassa. Tämä tarkoittasi käytännössä että Suomi olisi ainoa naapurin operaatioalue mikä olisi epätodennäköistä. Ennemminkin suomi olisi osa suurempaa suunnitelmaa. Joka tapauksessa se suomalainen sotataito joutuu koetukselle. Tempo on nopeutunut huomattavasti sitten 40 luvun ja silloinkin kutsuivat sitä salama sodaksi.
 
Heh, minä olen lähes varma että jos sota tulee, niin suomalaisen osapuolen tappiot tulevat todennäköisesti olemaan samaa luokkaa tai kovemmat kuin Venäjän / alieneiden. Tosin olen myös lähes varma että jos sota tulee niin meillä on kaikkinensa lukumääräinen ylivoima, ongelma tulisi olemaan se että joukkojen sijoittelu on sellainen että pystytään suurin piirtein estämään vastapuolta käyttämään vahvuuksiaan meidän heikkouksiamme vastaan, puhumattakaan toisin päin. Väitän myös että meillä olisi suurempi tappioiden sietokyky koska meillä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella juuri tässä oman maan kamaralla. 20000 korpisoturia kylmänä ja lisää haavoittuneena ei vielä Suomea tuhoa (elleivät nössöt poliitikot lopeta verenvuodatusta hinnalla millä hyvänsä), mutta 15000-20000 paremman pään sotilasta taistelukyvyttöminä alkaa olemaan aika kova paikka tuolle itänaapurille, niin henkisesti kuin sen kannalta että se joskus lähitulevaisuudessa joutuisi nahistelemaan muidenkin tahojen kanssa.

Sissiarmeija-ajatukset ovat hulluutta, sanon ma. Sopivat uskonnollisille fanaatikoille ym. vauhtiveikoille.

Anteeksi, tämä oli kaikkinensa puhdasta siviili-ihmisen mutua.
 
....koska meillä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella juuri tässä oman maan kamaralla....

Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Nurkkaan ahdistetulla sudella ei ole hirveesti menetettävää - siispä vastahyökkäykseen. Vaihtoehdoista sen verran, että en jaksa uskoa sellaiseenkaan, että eteläiset Euroopan maat meistä ja tukemisesta niin kiinnostuvat, joten tässä sitä ollaan ihan ite oman maan kamaralla.

Noista sissitoiminnoista löytyy tosiaan kiehtovia mielikuvia. Miten onkin niin että keskeistä mielikuvaa hallitsee melkoinen "eräretkeily". Onko tosiaan niin että nykypäivän taisteluskenaarioissa tuolla eräretkeilyllä ei oikein ole sijaa vaan esim täällä etelän perspektiivissä taistelutilanteessa sisseily on olematonta tai se on jopa vanhentunutta koska ympäristö ei vaan ole sellainen hiippailumetsä?
Se, että suuri osa suomalaisista miehistä edelleen uskoo sissisotaan, kuvastaa minun mielestäni jälkeenjäänyttä käsitystä koko kriisitilanteesta ja taisteluolosuhteista. Ei kai sitä toisaalta voi tietääkään kun taitoja ei ole ajanmukaistettu armeijan käymisen jälkeen kuin ehkä kerran ja kauan sitten.
 
On aina olemassa riski että naapuri suorittaa operaation nopeantoiminnan joukoilla. Eteläiseen suomeen kohdistuisi todennäköisemmin hyvinkin voimakas isku jossa tarkoituksena olis lamauttaa eteläinen suomi ja estää sen käyttö eteläisempiä operaatioita vastaan.

Tästä tuli mieleeni, että puhutaanko nykyään armeijassa varusmiehille suoraan siitä millaista porukkaa se vastustaja on? Esimerkkinä nyt vaikka tuo lainaamani eteläistä Suomea koskeva skenaario.
Kuvittelen että solttupoika 6 kk aikan voisi olla asteen vireämmällä vaihteella jos suoran kerrotaan mitä vastaan sun pitäisi toimia ja pärjätä. Itse luin aiheesta ekan kerran perusteellisemmin 90-luvulla Suvorovin kirjasta "Spetznaz". Huikeaa kuvausta se lopun kappale.
En tiedä mitä luennoivat nykyään, siksi kysyn. Osaatteko sanoa?
 
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Nurkkaan ahdistetulla sudella ei ole hirveesti menetettävää - siispä vastahyökkäykseen. Vaihtoehdoista sen verran, että en jaksa uskoa sellaiseenkaan, että eteläiset Euroopan maat meistä ja tukemisesta niin kiinnostuvat, joten tässä sitä ollaan ihan ite oman maan kamaralla.

Noista sissitoiminnoista löytyy tosiaan kiehtovia mielikuvia. Miten onkin niin että keskeistä mielikuvaa hallitsee melkoinen "eräretkeily". Onko tosiaan niin että nykypäivän taisteluskenaarioissa tuolla eräretkeilyllä ei oikein ole sijaa vaan esim täällä etelän perspektiivissä taistelutilanteessa sisseily on olematonta tai se on jopa vanhentunutta koska ympäristö ei vaan ole sellainen hiippailumetsä?
Se, että suuri osa suomalaisista miehistä edelleen uskoo sissisotaan, kuvastaa minun mielestäni jälkeenjäänyttä käsitystä koko kriisitilanteesta ja taisteluolosuhteista. Ei kai sitä toisaalta voi tietääkään kun taitoja ei ole ajanmukaistettu armeijan käymisen jälkeen kuin ehkä kerran ja kauan sitten.

Tuo talvisodan aikainen sisseily tänään on Huonon Talvisodan-hengen tuotoksia.

Itelläkin kyllä sisseily into katoaa viikonlopunkin mittaisella "vaelluksella".
 
Millainen on sissien taktinen käyttö tänäpäivänä? Tuskimpa ajatuksena on kaukopartiomiehe a la -40 luku? Sensorit ja liikkeen nopeus on tehneet toiminta ympäristön pienemmäksi ja ahtaammaksi. Kiinnijäämis riski on kasvanut. Ei erikoisjoukotkaan linjojen takana ilman tukea tänäpäivänä toimi. Täytyy olla kaiken näköistä varustetta ja vehjettä. Nouto ryhmää sun muuta. Ne on isoja operaatiointa ja tukitoiminnot on mittavia. Meillä ei taida resurssit sellaiseen oikein riittää.

Jos taas ajatellaan että sissit toimivat sabotaasi ja tiedustelu tehtävissä niin se toki luonnistuu. Toki kuten edellä mainitsin niin sanoisin että hyötyä ei tule samassa mittakaavassa kuin joskus silloin aikoinaan. Mutta nämä nyt ovat omia mielipiteitä...
 
No sissit nyt kai ainakin on hieman enemmän metsätouhuihin ja räjähdysaineisiin perehtynyttä jalkaväkeä? Kyllä sellaiselle käyttöä ihan linjojen tälläkin puolen on. Ja veikkaan että nykypäivän sodassa aika moni suomalainen taistelija huomaisi olevansa tahtomattaan "behind enemy lines"...eräänlainen elämäntapasissi siis ;) Ehkäpä sisseillä olisi tässä tilanteessa hieman parempi haju miten ruvetaan v-lemaan vihollisen huoltoreitillä?
 
Millainen on sissien taktinen käyttö tänäpäivänä? Tuskimpa ajatuksena on kaukopartiomiehe a la -40 luku? Sensorit ja liikkeen nopeus on tehneet toiminta ympäristön pienemmäksi ja ahtaammaksi. Kiinnijäämis riski on kasvanut. Ei erikoisjoukotkaan linjojen takana ilman tukea tänäpäivänä toimi. Täytyy olla kaiken näköistä varustetta ja vehjettä. Nouto ryhmää sun muuta. Ne on isoja operaatiointa ja tukitoiminnot on mittavia. Meillä ei taida resurssit sellaiseen oikein riittää.

Jos taas ajatellaan että sissit toimivat sabotaasi ja tiedustelu tehtävissä niin se toki luonnistuu. Toki kuten edellä mainitsin niin sanoisin että hyötyä ei tule samassa mittakaavassa kuin joskus silloin aikoinaan. Mutta nämä nyt ovat omia mielipiteitä...
Eivät sissit aikoinaankaan toimineet ilman tukea. Huolto pudotuksia ja lentokuljetuksia tehtiin (osittain Luftwaffen toimesta) sekä ELSO pelasti usein sissit väijytykseltä. Onkin mielenkiintoinen kysymys miten tuo tehtäisiin nykypäivänä mutta Putin on samalla foorumilla.
Yhdysvaltojen ilmavalvontaa läpäiseviltä huumelentäjiltä voisi ehkä oppia yhtä jos toista.
 
Eivät sissit aikoinaankaan toimineet ilman tukea. Huolto pudotuksia ja lentokuljetuksia tehtiin (osittain Luftwaffen toimesta) sekä ELSO pelasti usein sissit väijytykseltä. Onkin mielenkiintoinen kysymys miten tuo tehtäisiin nykypäivänä mutta Putin on samalla foorumilla.
Yhdysvaltojen ilmavalvontaa läpäiseviltä huumelentäjiltä voisi ehkä oppia yhtä jos toista.

Mitähän Nato-vastustajat sanoisi jos lähetettäisiin meidän heko- ja Casa-lentäjiä treenaamaan huumelentäjien kanssa.?
 
Ainakin yksi ero esim. jatkosodan sisseilyyn on, ettei todennäköisesti ole tarvetta lähteä Muurmannin rataa katkomaan... Huollon vaikeuksien vuoksi (poisluettuna etukäteen tehdyt kätköt) ko. sissi- ja partio-operaatiot ovat todennäköisesti sen varassa, mitä sissi pystyy mukanaan kantamaan. Kun otetaan huomioon, että aika suuri osa tuosta (jos aiotaan tehdä vahinkoa) on räjähdysaineita ja ammuksia tms., niin mitään viikonkaan reissuja tuskin pystytään tekemään. Tai jos moista ajatellaan, niin kannattaa myös ajatella kuljetushekon tai kuljetuskoneen elinikää venäläisen ilmapuolustuksen alueella...
 
En oikein (taaskaan) jaksa liittyä synkistelykuoroon.

Käsittääkseni uuden taistelutavan mukaan joukoista tulee liikkuvampia ja tulivoimaisempia. Edelleen, käsittääkseni tarkoitus on siirtyä puhtaampaan tehtävätaktiikkaan ja mahdollistaa reagoiminen nopeammin kuin ennen.

Tosin meillä tulee olemaan myös "vanhan" taistelutavan mukaisia joukkoja, jotka sijoittuvat tärkeiden kohteiden liepeille, eivätkä sieltä lähde ennenkuin omat uudet vastaavat joukot tulevat korvaamaan harventunutta joukkoa.

Enkä nyt usko että mikään kamala salailu on menossa. Komppanian ja pataljoonan ohjesäännöt olivat netissä ja eikäöhän uudetkin sinne ilmesty, kunhan tätä olleen jokunen aika koulutettu. Salailusta voin anekdoottina mainita että kun kotiuduin varusmieskoulutuksesta ohjesääntö JvO II (komppanian taistelu) oli koulutuskomppaniamme päällikön, kapteenismiehen, kassakaapissa kompaniassamme. Kun vajaa vuosi myöhemmin kotiuduin eräältä kurssilta, eli 3 viikon kertausharjoituksesta, se oli muutaman muun opuksen kanssa minun ja muiden kurssilaisten siviililaukuissa kun lähdimme kotiin.
 
Wanhassa, siis 1979 jälkeisessä sissitoimintamallissa oli useita toimintatapoja, riippuet käsketystä tehtävästä ja annetuista käskyistä.

Esim. "erään alueen tietyn tyyppisistä joukoista ja toiminnasta"

1. Taistelu kärkeä vastaan "kootusti" komppania, jopa pataljoona koossa (muutama vuorokausi max)
2. Vaiheessa siirryttiin "hajautettuun toimintatapaan", jossa joukkueet ryhmineen hajautui omille tonteilleen (toiminta-alueet) suorittamaan
2.1 häirintää partioittain (partiolla oma alue),
2.2 tehostettua häirintää kaikki ryhmän partiot toimivat samanaikaisesti omilla paikoillaan (ryhmän tontilla/partiot alueillaan) tai
2.3 suorittivat ryhmänväijytyksiä (tiiviimpi taisteluryhmitys),
ylhäältä asetettujen tehtävien ja annettujen käskyjen mukaisesti.
3. Hajautetusta voitiin käskeä takaisin "koottuun", erillisellä käskyllä, jolloin hajautuneet ryhmät (ja mahd. joukkueet) kokoontuivat käskettyyn paikkaan ja jatkettiin toimintaa joukkueena tai komppaniana, joko
3.1 joukkueen väjytyksissä tai
3.2. iskettiin kohteisiin (myöh. "häirintäiskut")
ErK:lle (SISSIK) kuului oma KVKRHJ ja aseistuksena sinkoja (KVSKO, KVKRTSKO, RSKRTSKO, jopa RSSKO), TM/PM/KM.., räjähteitä yms. vaikuttavaa kalustoa.
Ryhmän perusaseistus jotakuinkin sama kuin JR:llä.

Eli ei vain huoltoa tai muita keveitä kohteita vastaan varauduttu, vaan myös; taisteluvaunuja, tykistön tuliasemia, viestikeskuksia, esikuntia yms. haettiin tuhottaviksi kohteiksi.
Sissejä käskettiin myös muihin erillisiin tehtäviin (mm. jotakin tehtävää varten kokoonpantu ErOS) ja varauduttiin vaihtamaan aluetta käskettäessä. Toiminta voi olla myös jääkäri- tai muun JV:n toimintamallin mukaista.
Esim. jonkun merkittävän risteysalueen haltuunotto taistellen ja määräaikainen hallussapito kuului "koottuun toimintatapaan". Siksi sissin koulutukseen sisältyi oman "leipälajin" -tied/väijytys/iskut- lisäksi myös PST/KRH/LÄÄK/VIESTI/PION yms. "täydennyskoulutusta". Tiedustelu oli yksi keskeisimpiä sissin tehtäviä, sekä omalla tontillaan että käsketyillä alueilla/paikoissa.

Ylensä kirjoitetaan "sissijuttuina" jatkosodan kaukopartiotoimintaa, johon tosin kaukotied lisäksi kuului myös iskuosastotyyppistä toimintaa. Ne ketkä ilmaisevat mielipiteitään ja näkemyksiään "sissitoiminasta", ilman koulutusta siihen, harhautuvat sotakirjallisuuden romantisoituihin tarinoihin ja muodostavat kuvan sen perusteella. Ne ketkä tietävät, eivät voi kertoa tarkemmin kuin wanhoista yli 25v jutuista ;) Toki pintaliipaisuja on ilmi tuotu ja sissikäppyrätkin jo ilman IV-luokitusta. Niistäkin saa jonkin kuvan. Kokonaiskonseptiakaan on varusmiespalvelun jälkeen päässy kertaamaan vain harva sissiksi sijoitettu. Ylensä esim. 10vrk KH:ssa on reenattu yhtä-kahta toimintaa. Joskus isomman kokoonpanon osana, joskus omalla komppanialla. 3pv vkl VEH:ssa on voitu kouluttaa 1-3 asiaa ja harjoiteltu yhtä (partion/ryhmän/joukkueen) tehtävää kerrallaan. Kokonaisuuden oppimiseen (tietää/osaa tasolle) menee 3-4 vuotta, jos järjestetään koulutusta 4 vkl/vuosi (10-12pv/v). Partion toiminnan väijytyksessä voi oppia jo yhden vkl:n aikana. Ryhmän väijytyksen valmennukseen saa varata 2-3 vkl.

Se miksi kirjoitin menneessä aikamuodossa johtuu siitä että on 2015 ja uudet tuulet puhaltavat. Enää ei "SISSEJÄ" kasvatetta eikä puhuta "sissitoiminnasta", ainakaan tällä nimellä ;) kun kaikki on nyt niin Erikoista ja Uudistettua :D:D:D

EDIT: Toki sikoja edelleen syntyy ;) Sissihän on tunnetusti sika jo syntyissään.

Ks. Linkki "RÄJÄHTÄVÄÄ TYHJYYTTÄ"
 
Viimeksi muokattu:
Ainakin yksi ero esim. jatkosodan sisseilyyn on, ettei todennäköisesti ole tarvetta lähteä Muurmannin rataa katkomaan... Huollon vaikeuksien vuoksi (poisluettuna etukäteen tehdyt kätköt) ko. sissi- ja partio-operaatiot ovat todennäköisesti sen varassa, mitä sissi pystyy mukanaan kantamaan. Kun otetaan huomioon, että aika suuri osa tuosta (jos aiotaan tehdä vahinkoa) on räjähdysaineita ja ammuksia tms., niin mitään viikonkaan reissuja tuskin pystytään tekemään. Tai jos moista ajatellaan, niin kannattaa myös ajatella kuljetushekon tai kuljetuskoneen elinikää venäläisen ilmapuolustuksen alueella...

Sissitoiminnalle on varmaan vielä aikansa ja paikkansa. Mutta miksikään sodan kuvaksi siitä ei enää ole, jos on koskaan ollutkaan. Liittäisin sissitoiminnan johonkin muuhun kuin taisteluun painopistealueen vihollisen panssariyhtymää vastaan. On tähän liittyen mielenkiintoisia perskohtaisia pohdintoja, mutta nämä foorumin kapparit eivät lähde niihin mukaan lainkaan ja ilman heidän osallistumistaan olisi hedelmätöntä yrittämistä. :rolleyes: Vilautin joskus tätä korttia ja sitä seurasi niin syvä vaikeneminen, että luulin törmänneeni joukkohautaan.
 
Back
Top