Suomalaisten älykkyys

[baikal]

Lännen Media kertoi vuodenvaihteessa tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä on laskenut 90-luvun puolivälistä alkaen. Sama koskee ruotsalaisia ja norjalaisia.

Kaleniuksen mukaan älykkyystulosten taustalla ovat armeijan P-kokeet, joissa suomalaiset varusmiehet saivat parhaat tulokset 90-luvun puolivälin jälkeen

snips yltä.

Mietin vaan sitäkin vaihtoehtoa, että onko -älykkyys- painottunut uudella tavalla, jota perinteinen testi yrittää mitata tavoilla, jotka eivät vastaa tätä päivää? Jääkö testeillä jotain tai paljonkin näkemättä....en tiedä.

Ihmisen älykkyys tuskin on sekään muuttumaton pökäle kansantasolla saati ihmiskunnan sitten. Älykkyyshän on nimenomaan vastine uusiin haasteisiin ja tilanteisiin, äly kehittyy vastaamaan olosuhteita, eikö vain.

Jos taas älykkyyden laskeminen on selkeä megajatkumo mm. pohjoismaissa, niin kylmää on kyyti seuraavien sukupolvien aikana. Kymmenen sukupolvea ja sitten pohjoismaissa veistellään taas valhalla-baaleja ilmastonmuutoksen ryvettämistä lahopölleistä ja kalevalassa väännetään tuohivirsuja korkeimpina teollisuuden tuotteina.

Jos hyväksymme testitulokset väitettyinä, niin katse peruskouluun ja ripirapi. Ja miten nykykodit vastaavat älykkyyden kehittymishaasteisiin? Harrastukset? Miettikäähän niitä arvoja, joita välitämme lapsillemme, niitä tavoitteita, joita meillä on ja joita kenties asetamme pilteille. Pelaako Tane shakkia vai lätkää. Harrastaako vilma luonnontieteitä vai lespaako leveällä ässällä ostarilla.

Hieman kauhtuneena olen seurannut omien pilttieni äidinkielenopetusta. Peruskoulusta lukioon jne. Kauhtuneena. Vaatimukset aivan liian löppänät. Nykysuorituksella, jolla vedetään ysejä kokeista ei olisi saanut minun kouluaikaan edes seiskaa. Äidinkieli, kamoon.

Mitä isompi kehys haluaa tulevilta sukupolvilta? Okei. Koulutusleikkaukset saattavat kertoa sellaisesta näköalattomuudesta, että eipä sitä uskalla edes tarkemmin ajatella. MV?

Yksi juurisyy on myös se, että tarkkikset ja erityisluokat ovat nou. Kun hento naisope yrittää piipittää oppitunnista edes kymmenen prosenttia asiaansa, niin kulman jyke ottaa omakseen sen 90 prosenttia. MV. MH. Ja keskusraitin raili haistattelee sen ajan, mitä jyke ei jaksa enää säätää.

No, varmaan näitä juttuja hallitsee joku aivan fantastinen visio, joka on syntynyt erittäin todennäköisesti ideologisista lähtökulmista. Yhtenäiskoulu....hyvin todennäköisesti visio, joka luotiin kustannuspaineita hallitsemaan....miten noi kustannuspaineet toteutuivat, kun jokaisella opella on oma aseenkantaja eli koulunkäynninavustaja sivusta-adjutanttina ja parhaassa luokassa kaksi lipo kolme.....

Kyllä viime viikolla kuulin selostuksen erään luokan retkestä lähikasvukeskukseen. Aivan uskomaton show....jossa vain kulminoitui työvuoden koko paska, suoraan sanoen. Siinä sitä äly kehittyy ja looginen päättelykyky saa kehitysloikkaa.

 

[J0h1F]

Kaleniuksen mukaan älykkyystulosten taustalla ovat armeijan P-kokeet, joissa suomalaiset varusmiehet saivat parhaat tulokset 90-luvun puolivälin jälkeen

Täytyy myös muistaa, että tämä muutos tapahtui saman tien, kun palvelusaikoja muutettiin 8-11:stä 6-9-12:een. Aiemmin alisuoriutuminen ei tuonut lainkaan niin merkittävää hyötyä kuin nyt, jos tarkoituksena on selvitä mahdollisimman lyhyellä palveluksella.

 

[Loyd]

Älykkyystestit ovat kätevä tapa mitata eroja.
Mutta tuo älykkyys mitä mitataan on nopeaälyisyys.
Jos tehtävät olisivat vaikeampia, esim sellaisia että normaali henkilö saattaisi selvittää ne päivässä, fiksu saattaisi ratkaista muutamassa tunnissa. Mutta entä jos joku ratkaisee saman 5 minuutissa?
Tämä ei kai ole älykkyyttä. Vaaditaan kykyä muodostaa ongelmasta abstrakti kuva mieleen ja sitten pyöritellä sitä eri kantilta ja löytää yllättäviä ratkaisuja. Tällainen henkilö ei välttämättä pärjää älykkyystesteissä, koska alkaa käsitellä ongelmaa väärin ja aika loppuu kesken.

 

[Ingsoc]

Jos taas älykkyyden laskeminen on selkeä megajatkumo mm. pohjoismaissa, niin kylmää on kyyti seuraavien sukupolvien aikana. Kymmenen sukupolvea ja sitten pohjoismaissa veistellään taas valhalla-baaleja ilmastonmuutoksen ryvettämistä lahopölleistä ja kalevalassa väännetään tuohivirsuja korkeimpina teollisuuden tuotteina.

Jos hyväksymme testitulokset väitettyinä, niin katse peruskouluun ja ripirapi. Ja miten nykykodit vastaavat älykkyyden kehittymishaasteisiin? Harrastukset? Miettikäähän niitä arvoja, joita välitämme lapsillemme, niitä tavoitteita, joita meillä on ja joita kenties asetamme pilteille. Pelaako Tane shakkia vai lätkää. Harrastaako vilma luonnontieteitä vai lespaako leveällä ässällä ostarilla.

Hieman kauhtuneena olen seurannut omien pilttieni äidinkielenopetusta. Peruskoulusta lukioon jne. Kauhtuneena. Vaatimukset aivan liian löppänät. Nykysuorituksella, jolla vedetään ysejä kokeista ei olisi saanut minun kouluaikaan edes seiskaa. Äidinkieli, kamoon.

Mitä isompi kehys haluaa tulevilta sukupolvilta? Okei. Koulutusleikkaukset saattavat kertoa sellaisesta näköalattomuudesta, että eipä sitä uskalla edes tarkemmin ajatella. MV?

Nykyajan tilanne on sellainen, että sitä omaa ja sukulaisten jälkikasvua todellakin kannattaa kasvattaa. Olemme tavallaan palanneet satojen tai tuhansien vuosien takaiseen tilanteeseen, jossa pater familias vastaa laajennetun perheensä koulutuksesta. Tasavallan ajan roomassa isän kasvatusvastuu käsitti käytännössä kaiken ml. sodankäynti ja lääkintä.

Vähimmäisvaatimuksena on se, että seurataan mitä koulussa opetaan ja itse korjataan (opetetaan) ilmiselvät puutteet.

Käytännössä lapsi ja nuori tarvitsee paljon opetusta asioista, jotka vaihtelevat exelien pyörityksestä, sijoittamisen kautta aina pieniin kodin huoltotöihin asti. Kasvatus kannattaa ulottaa aina asenteisiin asti. Välillä hirvittää kuinka osa porukoista pelottelee jälkikasvuaan esimerkiksi lainan ottamisen kauheudella ja sitä mahdollisuutta, että laina voisi olla hyödyllinen investointi ei edes oteta puheeksi.

Siihen miten lasta tai nuorta opettaa kannattaa myös todellakin panostaa. Ikävä kyllä vielä nykyisinkin on kasvatustapoina työväenluokkainen kasvastustapa (lapsia ei kasvateta ja he oppivat itse) tai sitten talonpoikainen kasvatustapa (lapsen tulisi oppia työtä seuraamalla ns. imetään sormesta menetelmä). Talonpoikainen koulutusmalli voi toki sopia joillekkin, mutta älykkäämpiä yksilöitä se lähinnä turhauttaa ja he kyllä keksivät miten työn voi välttää.

 

[lukkarinapulainen]

Tosta tietokoneen tylsistävästä vaikutuksesta olen vahvasti eri mieltä.

Näitä väitteitä esittävät henkilöt, jotka vielä vuosituhannen vaihteessa hihittelivät säälittäville nörteille ja joille tietotekniikka- tai koneet ovat yhtä kuin veispuuk, irc yhtä kuin kuvasivusto, sisäverkkojen uutisryhmät yhtä tuntemattomia kuin loputon syyskuu, yhdistäminen puhelinyhteydellä paikalliseen purkkiin jostain menneestä maailmasta ja 70-luku ja tietokoneet 'mahdotonta'. Unix V, sen kaupalliset jakelut, vallankumouksellinen minixklooni, joka tänään kattaa valtaosan maailman palvelimista, nevehööd.

En vähättelisi pelkästään pelaamiseen tarkoitettuja vehkeitäkään. Niin kauan kuin kotitietokonepelit olivat kolikkopelien kopioita tai muunnelmia, ne kehittivät vähintäänkin refleksejä. Strategiapelit, edes tosiaikanaksut eivät varmasti tylsistä tai tyhmennä ketään ja Ultima nelosen viitoittamalla tiellä kulkeneet tietokoneroolipelit tuskin nekään.

90-luvun alkupuolelta lähtien valkoisten yhdysvaltalaisten tekemät väkivaltarikokset lähtivät laskuun ja samaan ajankohtaan sattuu niiden varhaisten tosi-hurmeisten pelien julkaisu, joita päinvastoin on syytetty väkivaltaa lisääviksi, joten mikä lie totuus.
Joka tapauksessa 90-luvulla pc-klooneilla suosioon nousseet sinkohipat ovat ihan samalaista refleksien venyttelyä kuin kolikkopelihenkiset kaksiulotteiset räiskintäpelit.

Aina kun joku kukkahattu, mielensäpahoittaja tai itseään parempana ihmisenä pitävä lässyttää jonkun tylsistävästä, tyhmentävästä, pahennusta herättävästä tai yleensä kielteisestä vaikutuksesta, niin voi muistuttaa, että kohtuuskin on olemassa.

 

[Pihatonttu]

Älykkyystestit ovat kätevä tapa mitata eroja.
Mutta tuo älykkyys mitä mitataan on nopeaälyisyys.
Jos tehtävät olisivat vaikeampia, esim sellaisia että normaali henkilö saattaisi selvittää ne päivässä, fiksu saattaisi ratkaista muutamassa tunnissa. Mutta entä jos joku ratkaisee saman 5 minuutissa?
Tämä ei kai ole älykkyyttä. Vaaditaan kykyä muodostaa ongelmasta abstrakti kuva mieleen ja sitten pyöritellä sitä eri kantilta ja löytää yllättäviä ratkaisuja. Tällainen henkilö ei välttämättä pärjää älykkyystesteissä, koska alkaa käsitellä ongelmaa väärin ja aika loppuu kesken.

Loydilla tärkeä pointti. Nopeaälyinen nokkeluus ja kyky käsitellä jättimäisiä tieto- ja ymmärrysmassoja eivät ole sama asia vaikka niiden välillä on vahvaa tilastollista korrelaatiota.

Omasta elämästä muutama näihin erilaisiin älykkyyttä todellisesti tai oletetusti mittaaviin testeihin liittyviä kokemuksia:

1. Aika laaja-alainen testi, jolle on annettu tietty aika. Ennen testiä ohjeistus, joka ei sisällä tiettyä asiaa. Annetaan kuitenkin käsky, että jos on kysyttävää niin pitää viitata ja valvoja tulee paikalle.

Teen testin. Viittaan. Pitkän viiveen jälkeen valvoja saapuu paikalle. Kysyn että mihin ja miten testin saa palauttaa kun liikkuminen ei ole sallittua. Valvoja häkeltyy ja sanoo että testin saa palauttaa vasta sitten kun se on tehty. Kerron että se on tehty jo ennen kuin aloitin viittaamisen ja että olen odotellut tyhjän panttina jo ihan tarpeeksi kauan. Valvoja toteaa, että testin saa palauttaa vasta sitten kun aika päättyy. Jään tylsistyneenä odottamaan.

2. Psykologi tekee yksilötason testin sekkarin kanssa. Kyseinen testi antaa äo-lukeman vaikka on vähän kyseenalaista että onko se äo-testi.

Vastaan kaikkiin kysymyksiin virheettömästi. Yhteen kysymykseen annan kaksi oikeaa vastausta jotka molemmat voi todistaa oikeaksi. (Tietyn valtion valtiomuoto voidaan ilmoittaa kahdella eri tavalla.) Erääseen toiseen kysymykseen annan neljä oikeaa vastausta. (Ihmisen suurin luu voidaan arvioida ainakin neljällä eri tavalla ja tällöin tulee kolme erilaista oikeaa vastausta. Vastaan kaikki arviointitavat ja niiden tulokset.)

Testin varsin tulkinnanvaraisen ohjeistuksen mukaan vastaukseni noihin kahteen kysymykseen tulkitaan vääriksi, vaikka mukana on ollut myös testin mukaan oikea vastaus.

3. Kolmeosioinen älykkyystesti. Jokaiselle osiolle aikaa 30 minuuttia. Teen yhden osioista virheettömästi kymmenessä minuutissa. (Avaruudellisspatiaalinen osio). Virheetön suoritus puolessa tunnissa antaa sille osiolle tietyn pistemäärän. Montako pistettä pitäisi antaa jos tekee osion kolmasosassa ajasta virheettömästi?

Syystä tai toisesta näitä testien/testaustapojen osittaisia epäonnistumisia tuntuu kerääntyvät all

 

[Ingsoc]

Viitaten viestiin #24.

Mielipide | Mielipide
Koulu on epäonnistunut perustaitojen opettamisessa koko ikäluokalle
Miten nämä aikuistuvat nuoret tulevat pärjäämään elämässään?



Julkaistu: 28.5. 2:00 , Päivitetty: 28.5. 15:40


Helsingin Sanomien jutussa (27.5.) kyseenalaistettiin perusopetuksen arvosanojen kriteerit ja oppilaiden oikeusturvan toteutuminen.

Jaan valtaosin tämän huolen, mutta vielä enemmän olen huolissani siitä, että tiettyjen perusasioiden osaamista ei varmisteta ilmeisesti millään tavalla. Kahdeksan vuotta kymppiluokalla ja Valma-koulutuksessa opettaneena olen yhä hämmästynyt välttämättömimpien perustaitojen puutteesta oppilaillani, jotka ovat muuten kyvyiltään aivan normaaleja nuoria.

Kymmenjärjestelmä on usealle vieras, nelinumeroisen luvun sanominen tuottaa vaikeuksia, kertolasku takkuilee, eikä prosenttilasku valtaosalla suju lainkaan. Ison alkukirjaimen käyttöä virkkeen alussa ei muisteta – ei edes omassa nimessä –, eikä kellään ole opeteltuna allekirjoitusta, jota kuitenkin tarvitaan kaikkiin sopimuksiin.

Mekaaninen lukutaito kaikilla yleensä on, mutta sanavarasto on niin heikko, että tekstin ymmärtäminen on vaikeaa. Sähköpostin liitetiedostoa ei osata lähettää eikä riviväliä vaihtaa. Ruotsi täytyy aloittaa aivan alusta, koska harva osaa edes laskea kymmeneen ruotsiksi, vaikka päättötodistuksessa arvosanana olisi seitsemän.

Suurin huoleni on, miten nämä aikuistuvat nuoret tulevat pärjäämään elämässään. Peruskoulun pitäisi antaa sellaiset valmiudet, että niillä periaatteessa selviää työ- tai ainakin arkielämässä.

Vaikka opintoja on toki tarkoitus jatkaa, kaikki eivät niin kuitenkaan tee. Toisella asteella pitäisi myös voida olettaa, että aivan nollasta ei tarvitse yhdeksänvuotisen peruskoulun jälkeen lähteä.

Ei ketään voi tietenkään pakottaa oppimaan mitään, mutta väitän, että kyllä oppimista tapahtuu, kun se tehdään sillä tasolla, jolla oppilas on. Eli perusasioihin keskitytään niin kauan, kunnes ne varmasti hallitaan.

Suomessa ei suosita luokalle jäämistä eikä valtakunnallisia kokeita tarkistamaan osaamista. Jotain on kuitenkin tehtävä, koska nyt keskuudessamme on liian paljon peruskoulun päättäneitä nuoria, joiden valmiudet eivät riitä perusasioista selviämiseen. Pahoin pelkään, että uusi opetussuunnitelma ja yhä kiristyvät resurssit vain lisäävät näiden nuorten määrää.

Minna Markkula

nivelvaiheen opettaja

Vantaa

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005696876.html

 

[Benelli]

Viitaten viestiin #24.

Helsinki nyt menee ihan omaan kategoriaan.

 

[Ingsoc]

Helsinki nyt menee ihan omaan kategoriaan.

No onneksi kirjoittaja oli vantaalta...

 

[Benelli]

No onneksi kirjoittaja oli vantaalta...

Onko niillä jotain eroa?

 

[Tkmxx]

Pätevän tuntuinen kaveri. Katsoin toisenkin videon, jossa oli haastattelu feminismistä, palkkaeroista yms. Ja jossain kohtaa toimittaja jäi ansaan.

Tää on joku ns. pastori taas. Nää on näitä jenkkien villityksiä. En jaksanut katsoa edes loppuun. Samaa kaliberia, joissa jengi pyörtyy ja kokee ihmeparantumisia.

 

[Loyd]

Tää on joku ns. pastori taas. Nää on näitä jenkkien villityksiä. En jaksanut katsoa edes loppuun. Samaa kaliberia, joissa jengi pyörtyy ja kokee ihmeparantumisia.

Hän kai tuli kuuluisuuteen kun canadassa tuli määräys pronomineistä. Piti käyttää virkamiesten keksimiä uusia tasa-arvoisia ilmaisuja mutta hän kieltäytyi.
Media ja yliopistoväki oli ollut innoissaan uudistuksesta: vihdoinkin tasa-arvo ja jakamaton ihmisoikeus canadaan.
Mutta yksi mies sai muutkin huomaamaan ettei tässä ollut kyse muusta kuin ideologisesta hötöstä.

Saman tyylistä väittelyä hän on käynyt muissakin asioissa. En ole tarkemmin tutustunut mutta sen mitä olen nähnyt niin ihan hyviä kommentteja on esittänyt. Voi olla joukossa asioita mistä olen eri mieltä ... pitää joskus perehtyä aiheeseen.

 

[VanhaPate]

Tää on joku ns. pastori taas. Nää on näitä jenkkien villityksiä. En jaksanut katsoa edes loppuun. Samaa kaliberia, joissa jengi pyörtyy ja kokee ihmeparantumisia.

Jordan Peterson on psykologi ja kliinisen psykologian professori. Peterson on kovasti kulttuurimarxismia ja tätä viimeisen sukupolven feminismiä vastaan. Ylipäätään kaikki ideologiat saa tuolta kylmää kyytiä. Kannattaa kattoa tuolta joku video ihan kunnolla ajatuksella loppuun asti.

 

[Huhta]

Olettekos huomanneet, että Peterson on tulossa Suomeen?

Hesarista:

Uusoikeiston palvoma saarnamies saapuu Suomeen – Miksi ihmeessä miljoonat ihmiset janoavat tämän pistäväkatseisen kanadalaisprofessorin näkemyksiä?
Kanadalaisen psykologian professorin Jordan B. Petersonin keikka Kulttuuritalossa myytiin loppuun niin nopeasti, että hänelle varattiin saman tien toinen esiintyminen. Sekin on jo täynnä.

Jaakko Lyytinen
Julkaistu: 15.9. 2:00 , Päivitetty: 15.9. 12:39


(KUVA: KALLE KERVINEN / HS)
LED ZEPPELIN, Jimi Hendrix, Queen. Suomen kommunistisen puolueen Skp:n ja vasemmistojärjestöjen 1950-luvulla rakennuttamassa Helsingin Kulttuuritalossa ovat esiintyneet monet maailmantähdet, mutta marraskuussa lavalle nousee erilainen idoli. Kanadalaisen psykologian professorin Jordan B. Petersonin keikka Kulttuuritalossa myytiin loppuun niin nopeasti, että hänelle varattiin saman tien toinen esiintyminen. Sekin on jo täynnä.

Peterson on kiertänyt maailmaa vuoden alusta lähtien, ja salit ovat täyttyneet kaikkialla Sydneystä Amsterdamiin ja Vancouverista Reykjavikiin. Hänen Youtube-luentonsa ja muut esiintymisensä ovat keränneet miljoonia katsojia. Hänen väittelyistään on tehty koosteita, joissa Peterson verbaalisesti tyrmää vastustajansa yksi kerrallaan.

Peterson julkaisi tammikuussa teoksen, joka on edelleen Amazonin 15. myydyin. Kirja ilmestyi juuri Tero Valkosen suomentamana nimellä 12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan.

Miksi ihmeessä miljoonat ihmiset janoavat tämän pistäväkatseisen kanadalaisprofessorin näkemyksiä?
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)


MAINOS PÄÄTTYY
MUUTAMA vuosi sitten Jordan Peterson oli vielä tuntematon professori, joka opetti psykologiaa Toronton yliopistossa ja piti omaa vastaanottoa. Hän oli julkaissut yhden kunnianhimoisen ja mutkikkaan kirjan. Petersonista tuli globaali julkkis, kun kaksi vuotta sitten Justin Trudeaun hallitus teki lakiesityksen, joka esitti muun muassa uusien sukupuolineutraalien ze, zir tai they -persoonapronominien käyttöä.

Professori Peterson ilmoitti jyrkästi vastustavansa moista kielipeliä. Hän vetosi sananvapauteen ja julkaisi pian kiistan jälkeen verkossa kolmiosaisen luennon, jonka otsikkona oli suomeksi käännettynä ”Poliittista korrektiutta vastustava professori”.

Pian Peterson alkoi ottaa kantaa moneen muuhunkin asiaan. Parissa vuodessa Petersonista on tullut kulttihahmo, joka kerää puhe- ja kirjapalkkioidensa lisäksi pelkästään lahjoituksina kymmeniätuhansia euroja kuukaudessa.

12 ELÄMÄNOHJETTA -kirjassaan Peterson läväyttää yleisölleen manifestinsa siitä, mikä kaikki nykymaailmassa on pielessä ja miten ihmisten pitäisi elää. Hänen päävihollisensa on ”postmoderni vasemmisto”, joka on Petersonin mukaan ottanut henkisen yliotteen länsimaiden keskustelussa, erityisesti yliopistoissa.

”Vasemmistolaisen maailmankuvan” ylivallan seurauksena maailmasta pyritään poistamaan luonnolliset hierarkiat, Peterson väittää. Hänen mukaansa nuorille opetetaan, että ”meidän loistokas kulttuurimme” on seurausta miesten harjoittamasta sorrosta. Mutta entä jos patriarkaalinen maailma perustuukin miesten pätevyyteen, ei sortoon, Peterson ehdottaa.

Ei ole yllätys, että 56-vuotiaan Petersonin uskollisin fanijoukko koostuu nuorehkoista miehistä. Hänellä on faneja esimerkiksi manosfääriksi kutsutuissa verkkoyhteisöissä, jossa perinteisiä sukupuolirooleja kannattavat miehet jakavat muun muassa iskuvinkkejä. Osa yhteisöistä on lähellä alt-right-liikettä eli radikaalia uusoikeistoa.

ONKO Jordan Peterson vaarallinen, kuten hänen vastustajansa väittävät? Peterson ilmoittaa itse karttavansa kaikenlaista ideologisuutta, niin vasemmalla kuin oikeallakin. Hänen kotinsa seinillä on mittava kokoelma neuvostoliittolaista taidetta. Sen tarkoitus on muistuttaa totalitarismin kauhuista, Peterson sanoo.

Hän kiistää flirttailevansa radikaalin uusoikeiston kanssa. Mutta samaan aikaan Peterson on selvästi imarreltu saamastaan ihailusta ja hyvin tietoinen seuraajiensa määrästä. Voivatko miljoonat olla väärässä?

Puhuessaan hän on luopunut tiedemiesmäisestä tyylistään ja ryhtynyt puhumaan kuin preeriasaarnaaja, kuten hän itse kuvaa. Hänen keikoilleen, myös Suomessa, myydään vip-lippuja, jotta tosifanit saavat ottaa selfien gurunsa kanssa.

PETERSONIN elämänohjeet ovat kuin modernisoitu yhdistelmä itsehillintää ja velvollisuudentuntoa korostavaa stoalaista filosofiaa. Hyväksy kärsimyksesi ja kanna vastuu omasta elämästäsi.

Ehkä hänen pitäisi itsekin lukea vähän stoalaisia elämäntaito-oppaita. Kuten paljon ohuempaa mutta sisällöltään rautaisempaa teosta, joka sekin ilmestyi tänä vuonna suomeksi. Juhana Torkin suomentama Senecan Elämän lyhyydestä -teos sisältää myös gurujen torjuntaohjeen: ”Jos joku seuraa jotakuta yhtä ihmistä joka asiassa, hänen paikkansa ei ole senaatti vaan lahko.”

Kirjoittaja on HS:n sunnuntaisivujen toimittaja.

 

[VanhaPate]

Olettekos huomanneet, että Peterson on tulossa Suomeen?

Hesarista:

Ja sekös näyttää toimittajaa loppujen lopuksi harmittavan.

 

[lukkarinapulainen]

Professoritkin tekevät 'keikkaa' siis.

Vastakysymyksenä otsakkeeseen voisi pistää, että miksi tuhannet tilaavaat hesaria. Voisikohan tiedonjano olla vastaus molempiin? Olipa kuinka suodattunutta tai linssien huurtaama sitten tahansa.

 

[Pihatonttu]

Olettekos huomanneet, että Peterson on tulossa Suomeen?

Upeaa.

Se harmittaa, että keikat olivat loppuunmyytyjä siinä vaiheessa kun sai tiedon asiasta.

Tekisi aivan mielettömästi mieli päästä kysymään Petersonilta luovuuden ja avoimuuden suhteesta. Psykologisen tutkimuksen mukaan kun luovuus kontraa konservatiivisuutta, mutta kuitenkin tiedetään useita erittäin luovasti ajattelevia erittäin konservatiivisiä ihmisiä - Peterson itse mukaanlukien.

Tämä vihjaa vähän siihen suuntaan, että avoimuuden käsite on käsitetty psykologiassa väärin sellaisella tavalla joka peittää yhden todistettavasti olemassaolevan ryhmän tutkimuksissa näkymättömistä.

Oma käsitykseni on se, että avoimuus uusille asioille pitäisi psykologisena piirteenä käsitellä laadullisesti (vähintään) kaksiulotteisena ilmiönä siten että on täysin mahdollista, että toinen ulottuvuus saa korkeita arvoja ja toinen matalia.

Esimerkkejä:

Voin olla avoin (=liberaali) loogisesti kestävästi perusteltavalle asialle (konservatiivisempi) olematta avoin höttöhuuhaalle.

Voin olla avoin (=liberaali) esteettiselle muutokselle, mutta ne sille, että se ylihinnoitellaan (konservatiivi).

Voin olla täysin vailla avoimuutta (=konservatiivi) jonkin hyvänä pitämäni vaarantamisen suhteen mutta täysin avoin (=liberaali) sen suhteen että suurta taiteellista arvostusta nauttivat kissankusivideot korvattaisiin jollain modernimmalla - vaikkapa maalin kuivumista esittävillä videoilla.

Eli pidän todennäköisenä että luovuuden tunnistamisessa on psykologiassa tässä kohtaa aukko. Olisi kiva päästä kysymään asiaa Petersonilta. (Tosin vain niin että voi valmistautua kysymiseen niin ettei tilaisuus mene hukkaan.)

 

[VanhaPate]

Upeaa.

Se harmittaa, että keikat olivat loppuunmyytyjä siinä vaiheessa kun sai tiedon asiasta.

Tekisi aivan mielettömästi mieli päästä kysymään Petersonilta luovuuden ja avoimuuden suhteesta. Psykologisen tutkimuksen mukaan kun luovuus kontraa konservatiivisuutta, mutta kuitenkin tiedetään useita erittäin luovasti ajattelevia erittäin konservatiivisiä ihmisiä - Peterson itse mukaanlukien.

Tämä vihjaa vähän siihen suuntaan, että avoimuuden käsite on käsitetty psykologiassa väärin sellaisella tavalla joka peittää yhden todistettavasti olemassaolevan ryhmän tutkimuksissa näkymättömistä.

Oma käsitykseni on se, että avoimuus uusille asioille pitäisi psykologisena piirteenä käsitellä laadullisesti (vähintään) kaksiulotteisena ilmiönä siten että on täysin mahdollista, että toinen ulottuvuus saa korkeita arvoja ja toinen matalia.

Esimerkkejä:

Voin olla avoin (=liberaali) loogisesti kestävästi perusteltavalle asialle (konservatiivisempi) olematta avoin höttöhuuhaalle.

Voin olla avoin (=liberaali) esteettiselle muutokselle, mutta ne sille, että se ylihinnoitellaan (konservatiivi).

Voin olla täysin vailla avoimuutta (=konservatiivi) jonkin hyvänä pitämäni vaarantamisen suhteen mutta täysin avoin (=liberaali) sen suhteen että suurta taiteellista arvostusta nauttivat kissankusivideot korvattaisiin jollain modernimmalla - vaikkapa maalin kuivumista esittävillä videoilla.

Eli pidän todennäköisenä että luovuuden tunnistamisessa on psykologiassa tässä kohtaa aukko. Olisi kiva päästä kysymään asiaa Petersonilta. (Tosin vain niin että voi valmistautua kysymiseen niin ettei tilaisuus mene hukkaan.)

Tällä videolla JBP taitaa käsitellä tuota asiaa aivan videon lopussa (46:00 alkaen).

 

[Pihatonttu]

Tällä videolla JBP taitaa käsitellä tuota asiaa aivan videon lopussa (46:00 alkaen).

Vähän sinnepäin. Tossa se käsittelee kahden eri piirteen - avoimuus ja älykkyys - vaikutusta yhteen piirteeseen - luovuus.

Mua taas kiinnostaisi kysyä yhden piirteen - avoimuus - kohdalla sitä, että pitäisikö se käsittää ja käsitellä moniulotteisempana kuin nykyisin jotta toinen piirre - luovuus - voitaisiin selittää ja ymmärtää oikein.

Mä oletan, että avoimuus on psykologisena käsitteenä saattanut päästä korruptoitumaan niin, että sitä mitatessa ei mitata kaikenlaista avoimuutta ja mitataan muutakin kuin avoimuutta.

Mä oon tullut tähän johtopäätökseen oikeastaan omista luovuutta koskevista teoreettisista pohdinnoistani. Muutama niitä sivuava juttu on näkyvillä niissä kahdessa mun aloittamassa lempihöpinäketjussa joissa harrastan yksinpuhelua.

Toit kuitenkin todella ansiokkaasti esiin sen, miksi pitäisi voida valmistella sekä kysymys että kysyminen hyvin etukäteen. Muuten voisi käydä esimerkiksi niin että kun yrittäisi kysyä yhden käsitteen mahdollisesta kaksi-/moniulotteisuudesta, niin kysymys käsitettäisiin kahta eri suuretta (esim. älykkyys + avoimuus) koskevaksi.

Plastisuus toki liittyy läheisesti tähän mitä mä haluaisin kysyä, mutta ei kvantitatiivisena vaan laadullisena määreenä.

(Hiton vaikee selittää, niin ettei tule automaattisesti väärinymmärretyksi ihan omaa syytään. Mä koitain kuitenkin...)

Kuvittele, että plastisuutta olisi kahdenlaista: käsitteiden plastisuutta ja käsiterakenteiden plastisuutta. Silloin harvoin kun ajattelu on painottunut vain toiseen plastisuuden lajiin, niin saisit sitä toista mitatessasi arvoksi nollan vaikka todennettavaa plastisuutta esiintyisi. Se, että saat lukuarvon nolla asiasta, jonka esiintyminen voidaan todentaa, vihjaa sinulle että mittaamismenetelmässä on jokin vinouma. Sopivilla vihjeillä ja päättelyllä voit löytää sen.

(Nyt tulee se mihin on vaikea löytää analogiaa koska älykkyyttä ei voi sekaantumisriskin takia käyttää. Niinpä käytän minuuden yksilöllisiä sisä- ja yhteisöllisiä ulkoalueita analogiana. Termit voivat olla väärin mutta käsittänet ajatuksen.)

Kuvittele että avoimuutta on kahdenlaista, vaikkapa identiteettisidonnaista avoimuutta ja syvin minä -sidonnaista avoimuutta. Jos avoimuuden mittaamisessa ja todentamisessa on vinoutuma joka painottaa identiteettisidonnaista avoimuutta, niin silloin kun henkilön "ulkokuoripainottuneisuus" on lähellä nollaa, niin voisi käydä niin että avoimuutta ei löydy mitttaamalla vaikka se olisi kuinka helppo todentaa havainnoimalla ja testaamalla.

Voidaan siis joutua tilanteeseen, jossa havainnointi, testaaminen ja mittaaminen antavat eri tuloksen. Silloin pitää tietenkin saada selville, että mikä prosesseista on vinoutunut.

Toivottavasti tämä analogia avasi edes vähän sitä, mitä haluaisin kysyä.

Ongelmana on se, että jos pääsisin kysymään, niin en osaisi edes muotoilla kysymystä yksiselitteiseksi, joten saisin luultavasti vastauksen väärään asiaan. Joten en varmaan menetä hirveästi vaikka en pääsekään kysymään.

 

[miheikki]

https://oikeamedia.com/o1-104721?fb...c4bmJyBcV_R7tT8Uok66taNeuxmSy72kNr5ewx45TO1sw

Blogi: Timo Vihavainen, su 07.04.2019 23:13

Alaspäin mennään

Tyhmyys sen kuin lisääntyy

Älykkyystestejä on kritisoitu syystä ja syyttä. Eivät ne tarkasti kuvaa ihmisyksilön nokkeluutta eivätkä ota huomioon monia lahjakkuuden osa-alueita, joilla huonosti testeissä pärjäävä saattaakin olla ylivertainen.
Yksilön kohdalla hajonta saattaa päivän mittaan olla jopa 5-8 pistettä riippuen muun muassa siitä, miten yö tuli nukuttua.
Mutta miljoonien populaatiossa nämä satunnaisvaihtelut häviävät. Piste sinne tai tänne alkaakin merkitä jo suuria. Pelkästään Euroopan unionin puitteissa parin pisteen pudotuksen pelkkä rahallinenkin arvo on 150 miljardia euroa.
Näin väitetään Die Zeitin uusimmassa numerossa, jossa muuan teemana on, että olimme kerran fiksumpia -wir waren mal schlauer.
Maallikolle tulee tässä kiusaus kysyä, onko väliä sillä, miten muutos tapahtuu. Jos koko käyrä lysähtää alaspäin samanmuotoisena, lienee se eri asia kuin mikäli se litistyy muistuttamaan enemmän miehille tyypillistä käyrää.
Mikäli huippulahjakkaiden suoritus huononee, sen voi ymmärtää jotain merkitsevän, mutta jos muutos tapahtuu tyhmemmässä päässä, se ehkä saattaisi merkitä vähemmän.
Ja mitä väliä koko älykkyysosamäärillä onkaan? Suomen toimittajat ainakin tiesivät taannoin, että niiden pitäminen tärkeänä asiana oli pelkkää epätieteellistä huuhaata ja sitä paitsi epäkorrektia, ainakin Tatu Vanhasen tapauksessa.
Die Zeitin haastattelemat asiantuntijat ovat eri mieltä.
Muuan uusiseelantilainen professori Flynn oli se, joka aikoinaan huomasi, että ihmisten menestyminen älykkyystesteissä oli läntisessä maailmassa tasaisessa nousussa, joka vieläpä oli sangen ripeää. Yhden sukupolven aikana se oli viidestä jopa 25 pisteeseen.
Tätä ruvettiin nimittämään Flynn-efektiksi.
Nyt hiljattain on sitten havaittu suunnan kääntyneen, tulosten jatkuva, tasainen heikkeneminen on saanut nimen käänteinen Flynn-efekti.
Norjassa huomattiin ensin nuorten miesten saamien tulosten kaikilla älykkyyden osa-alueilla heikenneen. Sama suuntaus osoittautui vallitsevan muissakin maissa. Älykkyys laski puolesta yhteen pisteeseen per vuosi. Joissakin maissa kyse oli vain älykkyyden osa-alueista ja joissakin kaikista.
Syitä on tietenkin haettu innokkaasti.
Muuan selitys on tietenkin alhaisen ÄO:n maista tuleva siirtoväki, mutta se ei selitä vielä koko asiaa. Toinen on haastavien kirjojen puute, toisin sanoen se, ettei niitä enää lueta. Myös koulujen siirtyminen tietokoneisiin näyttää selvästi laskevan kykyä pärjätä älykkyystesteissä. Puhutaan jopa google-aivoista…
Mutta älykkyyden on todettu olevan 70-prosenttisesti periytyvää. Onko perimässä tapahtunut joitakin muutoksia? Kun eugeniikasta -myös positiivisesta- on tullut kirosana, onko se johtanut siihen, että yhä suurempi osa kansaa kantaa kussakin maassa entistä huonompia geenejä.
Mutta tulosten on havaittu huononneen myös samojen sukujen piirissä: pojat ovat siis isiään tyhmempiä. Sivumennen sanoen, tyttäristä ei tässä jutussa erikseen puhuta.
Muuan selitys näyttäisi löytyvän endokrinologiasta. Avainasemassa on kilpirauhashormoni, jota kehittyy riittämättömästi, ellei elimistö saa jodia. Silloin lapsista tulee enemmän tai vähemmän jälkeenjääneitä, pahimmassa tapauksessa kretiinejä.
Tämä ongelma oli takavuosina ratkaistu lisäämällä suolaan jodia, mutta enää se ei ole pakollista ja erilaiset gourmet-gurut muistavat aina korostaa käyttävänsä jotakin muuta kuin jodioitua suolaa. Noin puolet EU:n lapsista saa liian vähän jodia.
Jodinpuutteen vaikutusta lisäävät monenlaiset ympäristömyrkyt. Niiden ”myrkyllinen cocktail” saattaisi kukaties olla vähenevän älykkyyden syynä.
Sopii vain toivoa, että prosessi onnistuttaisiin pysäyttämään. Nykykulttuuri toki osaa antaa arvoa myös niiden kehitysmaiden eli siis takapajuisten maiden kulttuurille, joissa ÄO on hyvin vaatimattomissa lukemissa, joten kehitys tuskin erinäisillä kulttuuripalstoilla herättää mitään levottomuutta, ehkä sen sijaan jopa toiveikasta odotusta.
Mikäli kyseessä samaan aikaan joka tapauksessa on miljardiluokan taloudellinen tappio, huolehtivat kai poliitikot siitä, että kaikki mahdollinen tehdään kehityksen kääntämiseksi.
Mutta ehkä pitää vielä kysyä, mikä vaikutus kehityksellä on onnellisuuteen? Lieneekö asiaa edes tutkittu.
Sivumennen sanoen, Die Zeit käyttää älykkyystestissä menestyneestä systemaattisesti adjektiivia schlau, jonka perusmerkitykseksi ainakin minä olen oppinut viekas, ovela. Kyseessä on siis suomalaisittain ottaen aika kyseenalainen termi, noin moraaliselta kannalta. Mehän emme omia vastineitamme voisi tässä käyttää.
Meillä samassa tilanteessa aina puhutaan vain älykkyydestä, jos halutaan olla korrekteja ja sama taitaa olla tilanne myös anglosaksisessa maailmassa. Smartness taitaa kyllä myös olla mahdollinen termi.
Miksi saksalaiset ovat ainakin tässä valinneet sanan schlau, on minulle tietymätöntä. Kenties halutaan käyttää arkipäiväistä termiä ja välttää juhlallisuutta.
Suomeksi sana olisi kai tässä käännettävä nokkeluudeksi tai fiksuudeksi. Esimerkiksi järkevä ei tietysti sovi lainkaan ja ymmärtäväkään ei kuulu testin mittaamien asioiden piiriin.
Sivumennen sanoen venäjässä on sana hitryi, joka nykyään myös merkitsee oveluutta ja viekkautta. Aikoinaan sitä käytettiin kuitenkin myös kuvaamaan tieteen ja tekniikan hienouksia.
Vanha merkitys on vielä säilynyt vaikkapa sanonnassa eto -delo ne hitroje -se nyt ei ole konstikaan. Mutta en voisi kuvitella älykkyystestien mittaavan siellä ominaisuutta nimeltä hitrost.
Mitä ne testit sitten oikein mittaavat? Erään asiantuntijan mukaan testeissä on kysymys ennen muuta tietojen käsittelynopeudesta. Siis samaan tyyliin kuin tietokoneessa.
Tietokoneita voidaan tunnetusti myös kellottaa suuremman tehon aikaan saamiseksi, ainakin vielä takavuosina voitiin.
Ilmeisesti myös tämän nokkeluuden kohdalla itse niin sanottu hardware asettaa omat reunaehtonsa, joten asiaan vaikuttaminen voi olla vaikeaa.
Mutta ei tätä asiaa -siis käänteistä Flynn-efektiä- ole vielä loppuun asti selvitetty. Mikähän mahtoi olla itse varsinaisen Flynn-efektin takana? Tuskin nopea rodun jalostuminen sentään?