Suomalaisten juuret

Tulokkaat saattavat syrjäyttää paikallisen väestön ihan sulauttamalla ja lisääntymällä tehokkaammin kuin ns. alkuperäinen väestö. Eron ei tarvitse olla suuri, mutta sukupolvesta toiseen kertautuvana toimii noin.
Hyvä huomio... ja koska kyseinen geenimuunnos on ainoastaan Y-kromosomissa eli mieslinjassa, on mahdollista että alkuperäinen miesväestö on... noh, korvattu uudella pontevalla materiaalilla. Sillähän se tuossa ajassa varmasti onnistuisi. Mitään kansanmurhaa ei tuolla ikimetsässä hajanaisten heimojen toimesta ei varmastikaan ole ollut mahdollista, tai mitenkään koherenttia, edes toteuttaa.
Pitkä rupeama on Pilatuksenkin päivistä Marinin hallitukseen... eikä meidän heimoillemme aina kovin hellä, todellakaan.
 
Oma mielenkiinnon kohteeni on pohjoisen Suomen/ Skandinavian (Kuola ja Viena ml.) asuttamisen historia, joka on huonoissa kantimissa.

Geologian puolella siella on ollut kaikenlaista dramatiikkaa (todistettavaa) ja rantaviivan muutokset ovat olleet asutushistoriaan ratkaisevasti vaikuttavia (kuten myos esim. jaajarven kallistuminen maannousun takia n. puoli metria lansipaastaan , ja siten saatiin Maanselan lapimurtautumisen tuloksena Kuusamoon hienoja kanjoneita (geologisesti ne eivat ole sita, kun lapimurto ei ole kulutusta) ja ikuaikaisia kulttuuri ja kauppareitteja.

Tiedan ihan tarkkaan, milloin mokkeroni, vaaran laella, oli siella viela 12 m merenpinnan alapuolella. Siksi jatan taman etelaisemman ristiriidan muiden ratkottavaksi:
3300 eKr. Lännestä saapuu uusia asukkaita, jotka edustavat kuoppakeraamista kulttuuria. Alkeellista maanviljelyä ja karjanhoitoa. Asutus kiinteää.
500 jKr. – 800 jKr. Väestö kasvaa nopeasti. Asutus leviää koko Manner-Ahvenanmaan alueelle.
900-luku Manner-Ahvenanmaalla tiheää asutusta. lukuisia sukukalmistoja ja perustuksia. laajoja kauppayhteyksiä ulkomaailmaan. ensimmäiset merkit kristinuskosta.
1200-luku Monet kirkot ovat peräisin tältä ajalta. Ahvenanmaa kuuluu Ruotsin kruunun alaisuuteen. Ahvenanmaalaisia paikannimiä mainitaan ensimmäisen kerran 700 vuotta vanhassa dokumentissa, joka kuvaa purjehdusreittiä Blekingen utlänganista Ahvenanmaan kautta nykyisen Tallinnan kohdalle Viroon.

Kaivellaanpa näitä vanhoja postauksia tässä odotellessa. 1000 vuotta sitten Ahvenanmaa oli karkeat 6 metriä alempana kuin nykyään. Silloin vedenpinnan yläpuolella näkyvillä ollut maaperä oli suurimmalta osaltaan karua kalliota ja kivikkoja. Ihmisasutukselle sopivaa alaa kovin vähän verrattuna nykypäivään. Kovin vahvalle pysyvälle asutukselle tuolla ei ollut sijaa.
 

18 000 suomalaisen geenit tutkittiin – kaksi historian merkkitapahtumaa näkyy perimässämme​

Tuore tutkimus arvioi tarkasti yli 18 000 suomalaisen sukutaustat.

Toistaiseksi tarkin tutkimus​

Tutkimukselle on avattu vuorovaikutteinen verkkosivusto, jossa kiinnostuneet voivat tutkailla eri alueiden geneettistä perintöä kunnallisella ja alueellisella tasolla.

Tilastollisen genetiikan alan tutkimuksessa oli mukana 11 ihmistä Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Tutkimus perustuu liki 18 500 ihmisen geeninäytteisiin, jotka on kerätty kansallisessa Finriski-tutkimuksessa. Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Plos Genetics -tiedelehdessä.

– Ajallisesti ja maantieteellisesti yhtä tarkkaa tutkimusta ei ole toteutettu missään muualla maailmassa, Pirinen kertoo.


 
"Tutkimuksessa selvitettiin myös keskenään kaukaisimpia ja läheisimpiä geeniverrokkiryhmiä Suomessa. Etäisin pari toisistaan on Pohjanmaa ja Itä-Lappi. Pohjanmaalla on lähes yhtä suuri ero myös Kainuuseen ja Kuusamoon. "

Ruotsissa vastaava tehtiin laanitasoisesti (otoskoko ei varmaan sallinut kuntia, vaikka niita taitaa olla siella vain 50). Tuossa lainauksessa Suomesta, vaikka onkin 1900-lukua koskeva tutkimus, nakyy asutushistoria paljon kauempaa.
- kuin nakyy myos Ruotsissa, koska Kiiruna-Uumaja linjalle asti perima ei paljokaan eroa Lansi-Lapista
- itsellakin "toinen" sukuhaara tuli tois'puolt jokkee joskus 1600-luvulla. Silloinhan nykyinen joki ei ollut edes maakuntaraja
 

Yksittäiset irtokarvat ja höyhenet ovat paljastaneet Ravattulan Ristimäen tutkijoille lisää muinaissuomalaisten tavoista ja elämästä. Suomen tähän asti vanhimman tunnetun kirkon lähettyviltä löydettiin muun muassa lintujen höyheniä yhteensä viidestä haudasta – enemmän kuin koskaan aiemmin Suomessa.

Kaivauksia johtanut arkeologi Juha RuohonenTurun yliopistosta kertoo, että höyheniä tutkittiin sekä Helsingissä että Yhdysvalloissa Smithsonian-instituutissa.

– Kahdessa haudassa höyheniä oli niin runsaasti ja hyvin säilyneinä – ensimmäisen kerran Suomessa – että ne pystyttiin tunnistamaan sorsalintujen höyheniksi. Höyhenet ovat todennäköisesti peräisin arkkuun pehmusteeksi laitetusta täkistä tai tyynystä, arvelee Ruohonen.

Juha Ruohonen
Naisen haudasta löytyneitä sorsalinnun höyhenpaakkuja. Höyhenet ovat todennäköisesti olleet peiton tai tyynyn täytteenä.

Naisen haudasta löytyneitä sorsalinnun höyhenpaakkuja. Höyhenet ovat todennäköisesti olleet peiton tai tyynyn täytteenä.
Ravattulaan on haudattu noin 400 vainajaa 1100-luvulta 1200-luvun puoliväliin. Haudat ajoittuvat heikosti tunnettuun rautakauden ja varhaisen keskiajan väliseen murroskauteen. Nyt valmistuneet tuoreet laboratoriotutkimukset täydentävätkin kuvaa rautakauden ja keskiajan taitteen hautausrituaaleista Varsinais-Suomessa.

Hautojen luuaines oli lähes kokonaan maatunut, eikä vainajista ollut jäljellä juuri muuta kuin hammaskiillettä. Sen sijaan vainajien villavaatteista sekä arkkujen peitteistä ja pehmusteista peräisin olevia jäänteitä on säilynyt.

– Eläinkuitujen säilymiseen oli vaikuttanut maaperän savisuus ja happamuus sekä vaatteiden kiinnittiminä käytetyistä metallisoljista liuenneet, mikrobeja tuhoavat suolat, Ruohonen selvittää.

Näytteitä saatiin jo varsinaisissa kaivauksissa. Lisää paljastui, kun maapaakkuina talteen otetut haudanosat kaivettiin myöhemmin Turun museokeskuksen konservointitiloissa. Laboratiivisen kaivaustutkimuksen teki arkeologi Jaana Riikonen.

Kaikkiaan kahdeksasta haudasta löytyi vaatetukseen, vainajan suojaamiseen ja esimerkiksi puukontupen vuoraamiseen käytetyn turkiksen pieniä nahanpaloja ja irtokarvoja. Ne tutki eläinkuitujen mikroskooppiseen lajitunnistukseen erikoistunut arkeologi Tuija Kirkinen Helsingin yliopistosta.

Carla Dove
Mikroskooppikuva haudassa 8/2015 säilyneistä höyhenistä. Kuvassa alle millin mittaisia barbuleita, joissa olevat kolmiomaiset noodit ovat tyypillisiä sorsalinnuille.

Mikroskooppikuva haudassa 8/2015 säilyneistä höyhenistä. Kuvassa alle millin mittaisia barbuleita, joissa olevat kolmiomaiset noodit ovat tyypillisiä sorsalinnuille.
Kahdesta naiselle kuuluneesta haudasta tunnistettiin karhunkarvaa taljasta, joka oli laitettu arkun pohjalle ja jonka liepeet oli taitettu vainajan suojaksi. Taljan käyttö pehmusteena on ollut varsin yleistä Suomen nuoremman rautakauden hautauksissa. Yleensä siihen tarkoitukseen käytettiin kuitenkin hirven ja peuran, joskus myös naudan taljaa.

Nyt löydetty karhuntalja on siis harvinaisuus.

– Toistaiseksi vain muutamasta muusta haudasta, esimerkiksi Euran Luistarista, on löydetty karhuntaljan jäännöksiä. Karhu oli metsästysriittien ikiaikainen ja tärkeä eläin, jonka kunnioitettu asema kansanuskossa säilyi pitkään. Karhuntaljoja lahjoitettiin kirkkoihin alttarin edustalle sijoitettavaksi aina 1700-luvulle asti, Tuija Kirkinen kertoo.

Kahdessa miehen haudassa turkista oli säilynyt pronssisen vyönsoljen yhteydessä. Toisella vainajalla on ollut ilveksen turkiksella vuorattu vaate tai peite. Tästä haudasta otetusta maanäytteestä löytyi lisäksi musta majavan karva. Toisesta haudasta löytyneet kärpännahan jäännökset ovat voineet kuulua turkissomisteiseen vaatteeseen.

Tutkijoiden mukaan merkittävä havainto on myös se, että vielä varhaisella keskiajalla 1200-luvun alkupuolella vainajia haudattiin kirkkorakennuksen viereen parhaimpiinsa puettuna.

– Heidät laskettiin taljalla tai höyhentäkillä vuorattuun lauta- tai ruuhiarkkuun ja peiteltiin usein lisäksi villavaatteella. Vainajat olivat kuitenkin kristittyjä, eivätkä he enää saaneet mukaansa tuonpuoleiseen tarkoitettuja varsinaisia hauta-antimia, Ruohonen sanoo.

Erään haudan jalkopäästä löytyneitä koiraeläimen karvoja ja nahan kappaleita tutkimusryhmä pohti pitkään. Tutkijoiden mukaan ne saattavat olla peräisin omistajaansa hautaan seuranneesta koirasta – tai kenties siitä tehdyistä säärystimistä.

Tutkimus antaa lisätietoa myös turkisten käytöstä vaatetuksessa. Esimerkiksi ilveksen, kärpän ja majavan turkikset ovat olleet aikansa ylellisyystuotteita, ja niiden löytyminen viestii osaltaan näiden vainajien arvostetusta asemasta yhteisössään.

– Kokonaisuudessaan havainnot kertovat siitä, että turkiksia käytettiin monipuolisesti ja ne olivat arvostettuja Aurajoen varren vauraan asutuksen piirissä rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla.

Tutkimusta tuki Alfred Kordelinin Säätiö. Tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Fennoscandia Archaeologica -lehdessä.

Juha Ruohonen
Suomen vanhimman tunnetun kirkon paikkana tunnettu Ravattulan Ristimäki sijaitsee pienellä metsäkumpareella Aurajoen varrella Kaarinassa. Kirkon ympärillä on sijainnut laaja hautausmaa.

Suomen vanhimman tunnetun kirkon paikkana tunnettu Ravattulan Ristimäki sijaitsee pienellä metsäkumpareella Aurajoen varrella Kaarinassa. Kirkon ympärillä on sijainnut laaja hautausmaa.
 
Kaarlo Hänninen,
"Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi
yksiopettajaisia kouluja varten",
Osakeyhtiö Valistus, Raittiuskansan Kirjapaino Oy,
Helsinki 1929, neljäs painos
-----------------------------------------------------------------

SUOMEN KANSAN HEIMOT (s. 51)

Suomalaiset ovat tänne tullessaan jakaantuneet kahteen päähei
moon : hämäläisiin ja karjalaisiin. Edelliset asettuivat maamme
länsi- ja jälkimmäiset itäosiin. Näistä ovat muodostuneet myö
hemmin savolaiset, pohjalaiset ja kainulaiset.

HÄMÄLÄINEN on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat
harmaansiniset, tukka usein vaalea. Hän on luonteeltaan totisempi
ja vähäpuheisempi kuin karjalainen. Työssään hän on erittäin kes
tävä ja käytännöllinen. Hän on oikein suomalaisen perikuva. Maan
viljelykseen hän on innostunut.

KARJALAINEN on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tum
memmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan
karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kui
tenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin
siinä, että hänellä ei ole maanviljelykseen niin suurta halua
kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Kar
jalainen rakastaa laulua ja soittoa.

VARSINAISSUOMALAISET ovat hämäläistä heimoa, joihin on sekaan
tunut ruotsalaista väestöä. Varsinaissuomalainen on pitempi kuin
varsinainen hämäläinen. Hän on vilkas ja puhuu hyvin lyhytsanais
ta murretta.

POHJALAISET ovat erikoinen heimohaara, joka näyttää syntyneen hä
mäläisten, savolaisten ja ruotsalaisten sekoittumisen kautta.
Pohjalaiset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia ja kerskai
levaisia. He ovat kestäviä maantyössä ja taitavia käsitöissä.

SAVOLAINEN heimohaara on ehkä syntynyt hämäläisten ja karjalais
ten sekoituksesta. Savolainen on luonteeltaan leikillinen ; hänen
kielimurteensa on lausunnaltaan erikoista.

RUOTSALAISET kuuluvat germaanisten kansojen ryhmään, samaan kuin
norjalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset. He ovat pitkiä, sola
koita, kaitakasvoisia ja suoranenäisiä. Luonteeltaan he ovat hil
peitä sekä vielä puhtautta rakastavia. Maassamme asuvat ruotsa
laiset jaetaan asuinpaikkojen mukaan Ahvenanmaan, Uudenmaan, Tu
runmaan ja Pohjanmaan ruotsalaisiin.

LAPPALAISIA asuu nykyisin Enontekiön, Inarin, Utsjoen ja Sodan
kylän kunnissa, sekä Venäjän, Norjan ja Ruotsin Lapissa. Elinkei
nojen mukaan jaetaan heidät poro- ja kalastajalappalaisiin. Lap
palainen on lyhyt ja hintelä ; kasvot ovat leveät, poskipäät ul
konevat, nenä litteä ja tukka musta tai ruskea. Porolappalaiset
asuvat joko puusta tehdyissä majoissa tai nahkaisissa teltoissa,
joita siirretään paikasta toiseen. Kalastajalappalaiset asuvat
puusta tehdyissä pirteissä.
Nämä pätevät edelleen :) ! Savolaisen kirjoittama selkeästi, heidät esitellään aika edullisessa valossa... ja lyhyesti!
 
Suot ovat varmasti aarrreaittoja menneisyyden löytämisessä. Uskomattomimmat löydöt odottelevat vielä löytämistään.
 


 
Hautaan laitettu rakkaansa esineitä mukaan. Herran vuonna 2021: Sateenkaarihenkilö, transihminen.
 
Oletko varma ettet itsekin ole samanlainen? Tuo kromosomi virhe huomataan yleensä vasta lapsettomuus tutkimuksissa. Ei näy ulospäin eikä laita pukemaan naisten vaatteita.
Artikkelin mukaan näkyy ulospäin. Olemattomat pallit ja naiselliset kasvonoiirteet.
 
Artikkeli on täyttä paskaa.
Koko oksennus pitäisi poistaa netistä. Miltä luulette tuollaisen diaknoosin saaneesta nuoresta miehestä tuntuvan kun hänet leimataa noin.
IS artikkelin kommenteissa:
Liike: On hyvä huomata, että heikkolaatuinen DNA-näyte saatiin suurelta osin maatuneesta reisiluun kappaleesta ja muu luuranko oli jo löydettäessä maatunut lähes kokonaan.

Tutkijaryhmän jäsenet kertovatkin vain _mallintaneensa_ vainajan sukupuolikromosomien määrän. Sekava tulos voi johtua DNA:n vähäisestä määrästä, josta saatiin myös tulkittua vain pieni osa. Sitä paitsi, hautahan löydettiin jo vuonna 1968 putkityömaan maankaivuussa ja haudassa oleva materiaali on hyvin todennäköisesti saastunut ja sekoittunut, kun hautapaikka ennallistettiin 1960-luvulla ja sitä on tutkittu myöhemmin uusissa kaivauksissa.

Sellainen päätelmä on hätiköity, ettei viikinkiajan miehellä olisi voinut olla villasta kudottua vaatetta ja sen kiinnikkeenä metallisolkia. Juuri vaatteisiin liittyviä solkiahan niistä miesten haudoista on aseiden ohella löydetty, joissa metalliesineet ovat säilyneet hapettumatta ja tuhoutumatta muuten kemiallisesti.

Viimeinen kritiikin kohde on XXY-kromosomisen miehen nimittäminen muunsukupuoliseksi. Sehän on kohtalaisen yleinen kromosomivirhe miehillä, eikä aiheuta ulkonäköön välttämättä mitään poikkeavuutta. Useimmat syndrooman omaavat miehet eivät tiedä mitään kromosomiensa epätavallisesta määrästä, koska heidän kehityksensä on samanlaista kuin muiden miesten.
Erittäin hyvä kommentti.

Juuri eräs arkeologiystäväni (ei ole tässä kyseisessä tutkimuksessa mukana, luki alkuperäisen tieteellisen artikkelin) kertoili, että nämä lehtijutut tästä tutkimuksesta on vedetty suorastaan valheellisen suoriksi.

Alkuperäiset tutkimuksen tekijät eivät vihjailleet, että kyseessä olisi muunsukupuolinen tms.

Lisäksi:
Itsekin XXY-miehen kanssa naimisissa olleena kummastelen nimittämistä muun sukupuoliseksi. Ei sitä Klinefelterin oireyhtymääkään olisi kumpikaan meistä saanut koskaan tietää jollei olisi yritetty lasta ilman tuloksia. Tutkimuksissa sitten löytyi syy miksi vauvaa ei kuulunut.

Eli juttu kuvastanee toimittelijan maailmankuvaa eikä todellisuutta.
 
Back
Top