Suomalaisten maanpuolustustahto saattaa lähteä pian nousuun

Tämä isänmaallisuuden käsitteen anastaminen saattaa olla yhtenä syynä

Muistatteko, siitä on jo vuosia, kun saitilla puitiin tätä teemaa?

Pohdittiin sitä, mikä teki leijonakorusta ja siniristilipusta asian, joita ei jumaleissön tohdi -tavon kulkija- enää käyttää? Onko syy se sama, miksi minä kasvatan hartaasti ensi kertaa elämässäni tukkaa päähän. Tosin lopputulos ei tule imartelemaan ja siitä tuleekin parhaimmillaan jotain:
 

Liitteet

  • 1545136805287.png
    1545136805287.png
    246.2 KB · Luettu: 17
Muistatteko, siitä on jo vuosia, kun saitilla puitiin tätä teemaa?

Pohdittiin sitä, mikä teki leijonakorusta ja siniristilipusta asian, joita ei jumaleissön tohdi -tavon kulkija- enää käyttää? Onko syy se sama, miksi minä kasvatan hartaasti ensi kertaa elämässäni tukkaa päähän. Tosin lopputulos ei tule imartelemaan ja siitä tuleekin parhaimmillaan jotain:
Juice Leskinen lopetti kaikki keikkansa Maamme-lauluun, eikä se jakanut kuulijoita.
 
Juice oli kyllä omalla tavallaan ylpeästi suomalainen ja myös isänmaallinen, vaikka sivari olikin. Piikitteli poliittista eliittiä ja halveksi paatoksellista isänmaallisuutta ja militarismia, mutta arvosti tätä maata ja kansanluonnetta.
 
Ensimmäisten kohdalla varmasti näin, mutta mitenhän jälkimmäisten?


Kyllä 'kerran kuollut' Juice ja Vexi aika pahasti suomalaisia 'rasisteja' tylyttävät tuossa.

Kieltämättä tuossa arvon taiteilijat sortuvat jonkinlaiseen ylemmyydentuntoon. On kuitenkin otettava huomioon haastattelun ajankohta ja se, että tuohon aikaan suomalaisilla ei ollut paljoakaan kokemusta eri värisistä ihmisistä ja monet olivat oikeasti varsin ennakkoluuloisia. Tietysti on herroilta typerää mollata suomalaisia ihmisiä asiasta joka johtuu kokemuksen puutteesta. Vexin ja Irvinin välisen nokittelun katson olevan enemmänkin jotain julkisuuskuvaan liittyvää roolipeliä. Sen enempää Juice kuin Vexikään eivät toki olleet haastatteluissa mitään maailman miellyttävimpiä ihmisiä ylipäätään. Kummallakin varsin töksäyttelevä ja suorasukainen tapa puhua ja usein mukana myös sellaista kaikkitietävyyttä ja ylimielisyyttä. Se kai vaan usein kuuluu kuvaan jos henkilö on omassa lajissaan ns. kova luu, varsinkin tuolla taiteen ja kulttuurin puolella. Kuitenkin näen kummatkin herrat eräänlaisina kansanlauluperinteen jatkajina, vaikka Juice pitikin yllään rokkarin viittaa kuten monet muutkin kansanlaulajat takavuosina. Tästä näkökulmasta ajattelin häneltä löytyvän sitä kansanluonteen ymmärrystäkin. Ja ottihan herra myös maahanmuuttokriittisen näkökannan kappaleessa "Allah saapuu kaupunkiin."
 
tehdä heillekin selväksi, mitä tämän päivän isänmaallisuus ja aito suomalaisuus oikeasti ovat. Ne ovat avoimuutta, avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyttä.

https://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/paakirjoitus/item/203111

Isänmaallisuus=patriotism

Kyllä musta tuntuu että tuosta sanasta yritetään tehdä jotain aivan uutta.


Tällekin sanalle löytyy jos jotakin määritelmää mutta tässä peruskauraa


" Feeling of loving your country more than anyothers and being proud of"
https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/patriotism


"patriotism is associated with the exclusiveattachment to one’s own culture and thus stands in opposition to cosmopolitanism and cultural assimilation"

https://www.britannica.com/topic/patriotism-sociology


"love, support, and defense of one'scountry; national loyalty"
https://www.dictionary.com/browse/patpatriotism


Sanotaanko että ympyrän muotoisen tähtilupun ihailu ylitse muiden ei mene suomalaiseen isänmaallisuuteen. Se on jotain muuta.

Europatriotism
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Europatriotism
 
Ja ottihan herra myös maahanmuuttokriittisen näkökannan kappaleessa "Allah saapuu kaupunkiin."
Tuolloin äärivanhoillisen kultin paheksunta ei vielä mennyt toiseuden arvostelemisen lajiin, vaan samaan sarjaan kristinuskon 'taantumuksen' jeesustelun kanssa.
Monissa populaarikulttuurin teoksissa - esim. hyvin useissa vanhoissa (ensimmäiset sata) Aku Ankan taskukirjoissa - muhamettilaiset esitetään hyvin
stereotyyppisesti ja lähes poikkeuksetta kielteisessä valossa. Ja tuolloinkin meillä oli jo muhamettilainen vähemmistö.

Koska ylimielisyydellä on saavutettu jotain, erityisesti kansan 'syvien rivien' parissa?
Mutta kuten kirjoitit, tuntuu kuuluvan alansa 'huippujen' (tai itsensä sellaiseksi kokevien) perusominaisuuksiin.

Isänmaallisuus=patriotism

"love, support, and defense of one'scountry; national loyalty"
https://www.dictionary.com/browse/patpatriotism


Sanotaanko että ympyrän muotoisen tähtilupun ihailu ylitse muiden ei mene suomalaiseen isänmaallisuuteen. Se on jotain muuta.

Europatriotism
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Europatriotism
Isänmaallisuus on uskollisuutta valtiota kohtaan ja kansallismielisyys kansaa kohtaan eli kyllä 'europatriotismia' voi olla olemassa, jos EU liittovaltioksi kehittyy, ihan kuten oli uskollisuutta mm. Itävalta-Unkaria tai Venäjän keisarikuntaa kohtaan.

Tietysti homogeeninen, yhtenäiskulttuurinen kansallisvaltio tekee noiden termien erot aika hämäräksi, joten Suomen ja muiden toistaiseksi kansallisvaltioina pysyttelevien (ei pakosti virallisesti) kohdalla voi mennä termien erittely saivarteluksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tuolloin äärivanhoillisen kultin paheksunta ei vielä mennyt toiseuden arvostelemisen lajiin, vaan samaan sarjaan kristinuskon 'taantumuksen' jeesustelun kanssa.
Monissa populaarikulttuurin teoksissa - esim. hyvin useissa vanhoissa (ensimmäiset sata) Aku Ankan taskukirjoissa - muhamettilaiset esitetään hyvin
stereotyyppisesti ja lähes poikkeuksetta kielteisessä valossa. Ja tuolloinkin meillä oli jo muhamettilainen vähemmistö.

Koska ylimielisyydellä on saavutettu jotain, erityisesti kansan 'syvien rivien' parissa?
Mutta kuten kirjoitit, tuntuu kuuluvan alansa 'huippujen' (tai itsensä sellaiseksi kokevien) perusominaisuuksiin.


Isänmaallisuus on uskollisuutta valtiota kohtaan ja kansallismielisyys kansaa kohtaan eli kyllä 'europatriotismia' voi olla olemassa, jos EU liittovaltioksi kehittyy, ihan kuten oli uskollisuutta mm. Itävalta-Unkaria tai Venäjän keisarikuntaa kohtaan.

Tietysti homogeeninen, yhtenäiskulttuurinen kansallisvaltio tekee noiden termien erot aika hämäräksi, joten Suomen ja muiden toistaiseksi kansallisvaltioina pysyttelevien (ei pakosti virallisesti) kohdalla voi mennä termien erittely saivarteluksi.

Oikeastaan Juice irvailee tuossa biisissä aika osuvasti poliitikkojen ja median suhtautumista islaminuskoon. Sopisi tähän hetkeenkin ihan suoraan. Sitä en sitten tiedä, olisiko Leskiselläkään pokkaa kirjoittaa noin tässä ajassa.
 
https://www.verkkouutiset.fi/miksi-nuorten-maanpuolustustahto-romahti-nain-nuori-itse-analysoi/

Miksi nuorten maanpuolustustahto romahti? Näin nuori itse analysoi

”Suomalaisten maanpuolustustahto romahti – nuorten ryhmässä rajuin lasku”. ”Maanpuolustustahto alimmillaan 30 vuoteen”.

22-vuotias Joona Saarinen avasi tietokoneen kotonaan Forssassa ja päätti naputella päivityksen turvallisuuspoliittiseen keskusteluryhmään Facebookissa.
”Itse kuulun tuohon ryhmään, jonka maanpuolustustahto on ilmeisen romahtanutta (alle 25-vuotiaisiin miehiin). Niin muutama ajatus aiheesta…”, aloitti Saarinen kirjoituksensa.

Puolustusvoimat pyrkii Saarisen mukaan kyllä houkuttelemaan nuoria kiinnostumaan asevelvollisuudesta, mutta ”ei enemmistöön nuorista vetoa se, että esitellään isoja tykkejä, pyssyjä ja räjähtävää toimintaa”, hän kirjoitti viitaten puolustusvoimien Youtube-videoihin, joita osa Saarisenkin inttiporukasta kutsui humoristisesti ”PV:n propagandavideoiksi”.


Peruskysymyksiin vastattava

Saarisen mielestä videoilla tai varusmiespalveluksen aikana ei vastata moniin peruskysymyksiin.
Kuten vaikkapa siihen, ”miksi minun on pakko valita tämän ja siviilipalveluksen välillä, mutta naisille se on vapaaehtoista”.
Hän näkee tässä ristiriidan, kun nykyinen – ”maailman parhaimpiin lukeutuva koulujärjestelmä” – nimenomaan opettaa nuoria kyseenalaistamaan asioita.

Saarisen mukaan ”nykynuori ei tartu aseeseen siksi, koska isänmaa on uhattuna, vaan siksi, koska hän haluaa suojella läheisiään”.
Saarinen kaipaa vanhemmalta polvelta myös asenneilmapiirin muutosta: ”reserviläisaktiivit tuntuvat usein olevan kovia muistelemaan sitä, miten rankkaa heillä oli verrattuna nykyajan pullamössöön”.

Saarinen perään kuuluttaa puolustusvoimilta parempaa mediatyötä: ”Vanha ’isänmaan’ ja ’Suomen kansan’ tarina tulisi jättää pienempään rooliin ja korostaa enemmän sitä,
miksi juuri tämä maa ja yhteiskunta ylitse muiden on puolustamisen arvoinen.”
Joona Saarisen kirjoitus poiki reilussa viikossa lähemmäs sata tykkäystä ja kuutisenkymmentä kommenttia, joissa iso osa kiitteli avausta – joukossa myös puolustusvoimissa pitkään palvelleita.


Velvollisuudentunto unohtunut

Joona Saarinen vastaa puhelimeensa kotonaan Forssassa. Hän kertoo yllättyneensä palautteesta, vaikka teksti olikin ”aika suoraa puhetta”.

Saarinen kertoo käyneensä varusmiespalveluksensa 2016–2017 Porin prikaatissa ja palvelleensa tämän jälkeen rauhanturvaajana.
Hän korostaa kirjoituksensa perustuneen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa.

– En usko, että maanpuolustustahto on varsinaisesti mihinkään romahtamassa. Se tarvitsee nuorten osalta vain uuden luvun ja päivityksen, hän katsoo.

Saarisen näkemykselle tuo selkänojaa kysymys henkilökohtaisesta maanpuolustustahdosta, joka oli MTS:n kyselyssä yhä korkealla.
Vastanneista 84 prosenttia ilmoitti olevansa itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaan, jos Suomeen hyökätään.

Koti, uskonto ja isänmaa. Ne ovat lähtökohtaisesti Saarisen mielestä ”ihan hyviä arvoja”, mutta samalla tulisi tunnistaa yhteiskunnan muutos.
Uskontoja on monia, ihmiset tulevat erilaisista taustoista, koti ei merkitse kaikille nuorille samaa mitä ennen.
Tätä Saarinen haluaa kuitenkin painottaa: Suomi on edelleen yksi maailman parhaista maista ja pitää todella hyvää huolta kansalaisistaan.

– Välillä tuntuu siltä, että suomalaisilta on unohtunut tietty velvollisuudentunto. Länsimaisessa yhteiskunnassa osaamme vaatia kyllä oikeuksiamme, muttemme ymmärrä velvollisuuksiamme.

Joona Saarisen mielestä jokaisella suomalaisella on velvollisuus ja valmius osallistua tämän yhteiskunnan puolustamiseen hädän hetkellä.
Maanpuolustuksen pitäisi koskettaa tavalla tai toisella jokaista – ”kun me kerran yhdessä muodostamme tämän yhteiskunnan”.


Kansalaispalveluksesta ratkaisu?

Mitä sitten puolustusvoimien pitäisi tehdä, paitsi miettiä parempaa mediastrategiaa ja lähestymistapaa nuoriin? Onko yleinen asevelvollisuus aikansa elänyt?

Saarisen mielestä on tärkeää, että yleinen asevelvollisuus säilyy jatkossakin – ainakin jossain muodossa.
Hän sanoo, ettei myöskään henkilökohtaisesti koe vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmaksi, mutta ymmärtää niitä, jotka näin kokevat.

Facebook-kirjoituksessaan Saarinen ei maininnut tai ottanut kantaa keskusteluissa olleeseen kansalaispalvelukseen, mutta arvioisi sen voivan lisätä nuorten velvollisuudentuntoa ja motivaatiota. Kansalaispalveluksessa – joka velvoittaisi molempia sukupuolia – voisi valita joko aseellisen tai yhteiskunnan kriisiaikoja muutoin hyödyttävän palvelusmuodon.

Puolustushallinnossa on pelätty kansalaispalveluksen rapauttavan aseellista palvelusta ja tätä kautta Suomen uskottavaa puolustuskykyä.
Saarisen mielestä paljon riippuu kuitenkin siitä, miten se toteutetaan.

– En usko, että asepalveluksen suosio automaattisesti romahtaisi. Ja eihän miesten ole tälläkään hetkellä pakko suorittaa asepalvelusta, vaan vaihtoehtona tälle on siviilipalvelus.
 
https://www.verkkouutiset.fi/miksi-nuorten-maanpuolustustahto-romahti-nain-nuori-itse-analysoi/
Peruskysymyksiin vastattava
”nykynuori ei tartu aseeseen siksi, koska isänmaa on uhattuna, vaan siksi, koska hän haluaa suojella läheisiään”.
”Vanha ’isänmaan’ ja ’Suomen kansan’ tarina tulisi jättää pienempään rooliin ja korostaa enemmän sitä, miksi juuri tämä maa ja yhteiskunta ylitse muiden on puolustamisen arvoinen.”
Nyt aletaan olla asian ytimessä ja keskustelu jatkukoon tuohon suuntaan. Olen toisaalla ketjussa jo aikaisemmin sanonut samaa, että uhkan kuvaaminen ja henkilökohtainen syy tulee olla selkeämmin kansalaisten tajunnassa, niin osallistumistilanne paranee.
.
 
Nyt aletaan olla asian ytimessä ja keskustelu jatkukoon tuohon suuntaan. Olen toisaalla ketjussa jo aikaisemmin sanonut samaa, että uhkan kuvaaminen ja henkilökohtainen syy tulee olla selkeämmin kansalaisten tajunnassa, niin osallistumistilanne paranee.
.

Samaa mieltä tuosta sinänsä.

Mutta siinäpä sitä haastetta on kerrakseen. Jos korostetaan "globaaliutta" ja "yksin emme voi ratkoa mitään ongelmia" ja ihaillaan yksilöitä jotka "kulkevat omia polkujaan" sekä pidetään kansallismielisyyttä paheena ja vaarallisena niin väitän, että sellaisen henkilökohtaisen syyn löytäminen, joka innostaa pahimmillaan jopa hengen/terveyden menettämiseen niin väistämättä abstraktissa asiassa kuin maanpuolustus käy jossain välissä aika vaikeaksi.

Koti, uskonto ja isänmaa. Jos kotina on vuokrakämppä, uskontoa ei oikein ole ja isänmaa on maapallo, niin mikä on se motivaattori / uhkakuva joka innostaa tarpomaan rajalle suonsilmäkkeeseen kykkimään? Hyvin nopeasti mieleen tulee raha. Oma väitteeni on, että laajaa hyväksyntää nauttiva asevelvollisuusarmeija voi toimia pitkän päälle vain kansallisvaltiossa joka jakaa ainakin jossain määrin samankaltaiset sisäiset arvot. Jos tällaisia arvoja ei ole, jää vaihtoehdoksi ammattiarmeija jossa se henkilökohtainen syy on puhtaasti taloudellinen. Historiallisesti asevelvollisuus on nähdäkseni ollut mahdollista vain kohtuullisen vahvan sisäisen koheesion omaavissa maissa.

Näin näen asian hyvin lyhyesti esitettynä. En nyt mene edes sisäisen eriarvoisuuden kasvun aiheuttamiin ongelmiin koska näen niiden liittyvän samaan problematiikkaan.
 
joille siten kelpaa koulutukset, terveyspalvelut, turvallisuus, lapsilisät, työttömyys/yritys/maataloustuet ja kaikki muukin.

Juu, näitä ihmeotuksia löytyy oikeisto- ja vasemmistoversioina. Vasemmistoversiona tämä kaikki tulisi tarjota kaikille maailman kansalaisille - ilmaiseksi toki kunniakansalaisille. Mieluiten siten, että vain rikkaat kapitalistit maksaisivat veroja. Oikeistoversiossa taas tämä pitäisi tulla ilman omakohtaista veronmaksua, ääritapauksessa muutetaan vaikkapa USA:n ja tullaan kuitenkin häntä koipien välissä takaisin esim. sairastamisen tai lapsen kouluttamisen kustannusten realisoituessa.
 
Samaa mieltä tuosta sinänsä.

Mutta siinäpä sitä haastetta on kerrakseen. Jos korostetaan "globaaliutta" ja "yksin emme voi ratkoa mitään ongelmia" ja ihaillaan yksilöitä jotka "kulkevat omia polkujaan" sekä pidetään kansallismielisyyttä paheena ja vaarallisena niin väitän, että sellaisen henkilökohtaisen syyn löytäminen, joka innostaa pahimmillaan jopa hengen/terveyden menettämiseen niin väistämättä abstraktissa asiassa kuin maanpuolustus käy jossain välissä aika vaikeaksi.

Koti, uskonto ja isänmaa. Jos kotina on vuokrakämppä, uskontoa ei oikein ole ja isänmaa on maapallo, niin mikä on se motivaattori / uhkakuva joka innostaa tarpomaan rajalle suonsilmäkkeeseen kykkimään? Hyvin nopeasti mieleen tulee raha. Oma väitteeni on, että laajaa hyväksyntää nauttiva asevelvollisuusarmeija voi toimia pitkän päälle vain kansallisvaltiossa joka jakaa ainakin jossain määrin samankaltaiset sisäiset arvot. Jos tällaisia arvoja ei ole, jää vaihtoehdoksi ammattiarmeija jossa se henkilökohtainen syy on puhtaasti taloudellinen. Historiallisesti asevelvollisuus on nähdäkseni ollut mahdollista vain kohtuullisen vahvan sisäisen koheesion omaavissa maissa.

Näin näen asian hyvin lyhyesti esitettynä. En nyt mene edes sisäisen eriarvoisuuden kasvun aiheuttamiin ongelmiin koska näen niiden liittyvän samaan problematiikkaan.
Toisaalta: historiassamme sotaväenotoilla aseisiin määrätyt esi-isämme taistelivat keskieurooppalaisten mielestä suorastaan fanaattisesti ruotsalaisen kuninkaamme johtamina - etenkin kun vertaa sen ajan palkkasotureihin, jotka vaihtoivat lennosta lojaliteettinsa suuntaa, kun tarjosi riittävän suuren summan, tai lähtivät kovassa paikassa pakoon, toisin kuin suomalaiset ja ruotsalaiset. Kustaa II Aadolf ymmärsikin miten suomalaisia ja ruotsalaisia johdetaan: luodaan yhteiskunnasta oikeudenmukainen, jotta kansan oikeudentunto tulee tyydytetyksi (Kustaa II Aadolf kun lakkautti aatelin mielivallan ja perusti hovioikeudet, joiden päätöksille aatelikaan ei voinut sanoa mitään vastaan, toisin kuin käräjien päätöksille; jos aatelinen oli aiemmin kieltäytynyt noudattamasta käräjien päätöksiä, piti talonpojan valittaa kuninkaalle tai luottaa, että ylempi kruunun virassa ollut aatelinen/linnanherra laittaa kyseisen aatelisen kuriin), ja hän johti itse sotaväkeään edestä (valitettavasti liiankin edestä, kuten Lützen lopulta osoitti; olihan hän sen verran uhkarohkea, että esimerkiksi ruotsalaisen sotaväen murtautuessa Pihkovan porteista hän oli ensimmäisenä menossa sisään, mikä, uhkarohkeus siis, herätti huolta neuvonantaja Oxenstiernassa ja etenkin Kustaan vaimossa), toisin kuin monet hoviensa yltäkylläisyydessä sotajoukkojaan komentaneet kuninkaat. Samalla reseptillähän Napoleonkin sai asevelvollisuusarmeijansa toimimaan.

Mutta kyllähän niin tosiaan on, että jos ei ole erityistä syytä suojata omaa kansaa, johon tuntee yhteenkuuluvuutta, on valtion tehtävä huomattavasti vaikeampi. Kansallisvaltio antaa johtajilleen paljon anteeksi, koska hädän hetkellä kansa on kuitenkin yhtä, mutta hajanainen monikulttuurinen valtio on hyvin vaikea johtaa siten, että kansa on tyytyväistä.

Tuossa oli muuten myös melkein-ikätoveriltani oiva kurkkaus siihen, millaisia videoita Puolustusvoimat tuottaa. Itseeni ja melkein kaikkiin muihinkin, jotka ovat niitä enemmän katsoneet, Taistelukenttä iski paljon syvemmälle ja herätti paljon enemmän pohdintaa kuin nykyiset videot, jotka ovat pinnallista asejärjestelmien esittelyä. Toki niitäkin tarvitaan ja ne toimivat nimenomaan Venäjää pelkäävien mielessä, mutta ne eivät sinänsä herätä pohdintaa itse puolustuksen perimmäisistä syistä.


Itse olen nimenomaan maanpuolustustahdon näkökulmasta ruvennut kannattamaan Israelin mallista yleistä sukupuolineutraalia asevelvollisuutta - valitettavasti en koe, että nykyinen järjestelmä kykenee säilyttämään suosiotaan (ilman sotaa) nykyisessä asenneilmapiirissä. Tasa-arvon noustua näin voimakkaasti keskeiseksi arvoksi asevelvollisuus on mahdotonta valitettavasti sivuuttaa tulevaisuudessa - ja mielestäni Israelin malli olisi nimenomaan maanpuolustustahdon kannalta valtavasti parempi kuin mikään Norjan, Tanskan tai Ruotsin malli. Kuten täällä on aiemmin sanottu, eniten armeijaa vältteleviä tulee nimenomaan perheistä, joissa nuorilla ei ole omassa perheessä kosketusta maanpuolustukseen (yleensä armeijan käynyttä isää), eli yksinhuoltajaäitien perheistä ja armeijaa käymättömien miesten perheistä. Asenteet periytyvät - mutta jos äitienkin enemmistö olisi armeijan käynyt, siirtyisi se vielä syvemmälle "jokaisen kansalaisen" tavaksi ja velvollisuudeksi kuin mitä pelkkä miesten asevelvollisuus on ikinä ollut.
 
Viimeksi muokattu:
Muistellaanpa kuitenkin minkälainen Suomalainen yhteiskunta oli vielä 1980-luvulla. Maakunnat pullistelivat väkeä, maaltapako oli tyhjentänyt vasta korpikylät. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja oli myös Lions-klubin, ResUPS:in ja hirviporukan napamies. Oman kylän poikien kanssa käytiin koulu ja kertausharjoitukset koska SA-yksiköt koottiin alueittain. Aikanaan pantiin naapurin Liisa paksuksi ja mentiin pajalle hitsarioppilaaksi.

Elämä saattoi ahdistaa, mutta sellaisessa yhteisössä ei tarvitse kädestäpitäen opettaa mitä koti uskonto ja isänmaa merkitsee koska puolustettava yhteiskunta oli orgaanisesti läsnä arjessa ja juhlassa.

Verrataan tilannetta nykyiseen jossa naapuria ei tunneta nimeltä, paikkakuntaa vaihdetaan työn ja opintojen vuoksi n. 5 vuoden välein ja yhdistyksien näkyvin osallistumismuoto on jäsenmaksun maksaminen ja uutiskirjeen pois heittäminen. Se mitä puolustetaan on entistä abstraktimpi käsite.

Ero on kuin muinaissuomalaisella klaanilla ja nykysuomen sukuyhdistyksellä.. Virtasia molemmat, mutta toinen tappelee kovemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta: historiassamme sotaväenotoilla aseisiin määrätyt esi-isämme taistelivat keskieurooppalaisten mielestä suorastaan fanaattisesti ruotsalaisen kuninkaamme johtamina - etenkin kun vertaa sen ajan palkkasotureihin, jotka vaihtoivat lennosta lojaliteettinsa suuntaa, kun tarjosi riittävän suuren summan, tai lähtivät kovassa paikassa pakoon, toisin kuin suomalaiset ja ruotsalaiset. Kustaa II Aadolf ymmärsikin miten suomalaisia ja ruotsalaisia johdetaan: luodaan yhteiskunnasta oikeudenmukainen, jotta kansan oikeudentunto tulee tyydytetyksi (Kustaa II Aadolf kun lakkautti aatelin mielivallan ja perusti hovioikeudet, joiden päätöksille aatelikaan ei voinut sanoa mitään vastaan, toisin kuin käräjien päätöksille; jos aatelinen oli aiemmin kieltäytynyt noudattamasta käräjien päätöksiä, piti talonpojan valittaa kuninkaalle tai luottaa, että ylempi kruunun virassa ollut aatelinen/linnanherra laittaa kyseisen aatelisen kuriin), ja hän johti itse sotaväkeään edestä (valitettavasti liiankin edestä, kuten Lützen lopulta osoitti; olihan hän sen verran uhkarohkea, että esimerkiksi ruotsalaisen sotaväen murtautuessa Pihkovan porteista hän oli ensimmäisenä menossa sisään, mikä, uhkarohkeus siis, herätti huolta neuvonantaja Oxenstiernassa ja etenkin Kustaan vaimossa), toisin kuin monet hoviensa yltäkylläisyydessä sotajoukkojaan komentaneet kuninkaat. Samalla reseptillähän Napoleonkin sai asevelvollisuusarmeijansa toimimaan.

Siis näin opetettiin ala-asteella vielä 80-luvulla.

Tuo ylläkuvattu on melkoista kaunistelua ja sievistelyä, jolla väenotot ja muut valtaisat sotarasitukset pestiin mukamas talonpoikaisen vapauden puolustamiseksi.

Kannattaa ihan oikeasti perehtyä 30-vuotisen sodan historiaan, niin huomaa minkälaista roolia ruotsalaiset joukot näyttelivät siinä sodassa.
 
Tuo ylläkuvattu on melkoista kaunistelua ja sievistelyä, jolla väenotot ja muut valtaisat sotarasitukset pestiin mukamas talonpoikaisen vapauden puolustamiseksi.
En kai minä muuta väittänytkään, kuin että uudistuksia käytettiin oikeuttamaan kansalle kruunun (laajentumis)sodat ulkomailla. Niinhän Oxenstiernakin sitä arvioi - nimenomaan että jos uudistuksia ei olisi tehty, kansa olisi kokenut sodat kaukana kotoa aivan epäoikeudenmukaisiksi, ja olisi ollut riski siitä, että kuningasta vastaan olisi ruvettu kapinoimaan. Uudistuksilla kuitenkin perusteltiin kansalle se, että valtakunta ja kuningas on oikeudenmukainen ja miksi sen puolesta kuuluu sotia. Ja kun kuningas oikeasti johti sotaväkeä edestä, jäi sotilaillekin velvollisuudentunne siitä, että he ovat sodassa jonkin oikean asian puolesta, kun kuningaskin on siellä.

Ja tietenkin sotaväenotoissa käytettiin myös järkeä: ensin palvelukseen määrättiin irtolaiset ja säädyttömät ja maattomat, sen jälkeen vasta talonpoikien nuorempia poikia välttäen esikoispoikien viemistä.

Mutta itse asiaan: oletko sitä mieltä, että sillä ei olisi vaikutusta, jos kaikki asekuntoiset kansanedustajat lähtisivät sodan syttyessä sotimaan, verrattuna todennäköiseen nykytilaan?
 
Toisaalta: historiassamme sotaväenotoilla aseisiin määrätyt esi-isämme taistelivat keskieurooppalaisten mielestä suorastaan fanaattisesti ruotsalaisen kuninkaamme johtamina - etenkin kun vertaa sen ajan palkkasotureihin, jotka vaihtoivat lennosta lojaliteettinsa suuntaa, kun tarjosi riittävän suuren summan, tai lähtivät kovassa paikassa pakoon, toisin kuin suomalaiset ja ruotsalaiset. Kustaa II Aadolf ymmärsikin miten suomalaisia ja ruotsalaisia johdetaan: luodaan yhteiskunnasta oikeudenmukainen, jotta kansan oikeudentunto tulee tyydytetyksi (Kustaa II Aadolf kun lakkautti aatelin mielivallan ja perusti hovioikeudet, joiden päätöksille aatelikaan ei voinut sanoa mitään vastaan, toisin kuin käräjien päätöksille; jos aatelinen oli aiemmin kieltäytynyt noudattamasta käräjien päätöksiä, piti talonpojan valittaa kuninkaalle tai luottaa, että ylempi kruunun virassa ollut aatelinen/linnanherra laittaa kyseisen aatelisen kuriin), ja hän johti itse sotaväkeään edestä (valitettavasti liiankin edestä, kuten Lützen lopulta osoitti; olihan hän sen verran uhkarohkea, että esimerkiksi ruotsalaisen sotaväen murtautuessa Pihkovan porteista hän oli ensimmäisenä menossa sisään, mikä, uhkarohkeus siis, herätti huolta neuvonantaja Oxenstiernassa ja etenkin Kustaan vaimossa), toisin kuin monet hoviensa yltäkylläisyydessä sotajoukkojaan komentaneet kuninkaat. Samalla reseptillähän Napoleonkin sai asevelvollisuusarmeijansa toimimaan.

Mutta kyllähän niin tosiaan on, että jos ei ole erityistä syytä suojata omaa kansaa, johon tuntee yhteenkuuluvuutta, on valtion tehtävä huomattavasti vaikeampi. Kansallisvaltio antaa johtajilleen paljon anteeksi, koska hädän hetkellä kansa on kuitenkin yhtä, mutta hajanainen monikulttuurinen valtio on hyvin vaikea johtaa siten, että kansa on tyytyväistä.

Tuossa oli muuten myös melkein-ikätoveriltani oiva kurkkaus siihen, millaisia videoita Puolustusvoimat tuottaa. Itseeni ja melkein kaikkiin muihinkin, jotka ovat niitä enemmän katsoneet, Taistelukenttä iski paljon syvemmälle ja herätti paljon enemmän pohdintaa kuin nykyiset videot, jotka ovat pinnallista asejärjestelmien esittelyä. Toki niitäkin tarvitaan ja ne toimivat nimenomaan Venäjää pelkäävien mielessä, mutta ne eivät sinänsä herätä pohdintaa itse puolustuksen perimmäisistä syistä.


Itse olen nimenomaan maanpuolustustahdon näkökulmasta ruvennut kannattamaan Israelin mallista yleistä sukupuolineutraalia asevelvollisuutta - valitettavasti en koe, että nykyinen järjestelmä kykenee säilyttämään suosiotaan (ilman sotaa) nykyisessä asenneilmapiirissä. Tasa-arvon noustua näin voimakkaasti keskeiseksi arvoksi asevelvollisuus on mahdotonta valitettavasti sivuuttaa tulevaisuudessa - ja mielestäni Israelin malli olisi nimenomaan maanpuolustustahdon kannalta valtavasti parempi kuin mikään Norjan, Tanskan tai Ruotsin malli. Kuten täällä on aiemmin sanottu, eniten armeijaa vältteleviä tulee nimenomaan perheistä, joissa nuorilla ei ole omassa perheessä kosketusta maanpuolustukseen (yleensä armeijan käynyttä isää), eli yksinhuoltajaäitien perheistä ja armeijaa käymättömien miesten perheistä. Asenteet periytyvät - mutta jos äitienkin enemmistö olisi armeijan käynyt, siirtyisi se vielä syvemmälle "jokaisen kansalaisen" tavaksi ja velvollisuudeksi kuin mitä pelkkä miesten asevelvollisuus on ikinä ollut.

On totta, että Ruotsi-Suomessa aatelin valta ei ollut yhtä suurta kuin keski-Euroopassa. Mutta tuohon aikaan ei kyllä paljon kansallistunnetta ollut vielä oikein missään. Kansallisvaltioiden synnyn voi katsoa alkaneen vasta 30-vuotisen sodan tuloksena. Aatelin heikkous johtui valtakunnan hajanaisuudesta ja köyhyydestä. Aateli ei pystynyt potkimaan päähän kansaa aivan samoin kuin keski-Euroopassa. Toisaalta juuri 30-vuotisen sodan aikana Ruotsissa melkein syntyi kapina sodan rasituksen vuoksi. Silloin Kristiina lupaili alhaisille säädyille vapauksia mutta petti sanansa ja itse asiassa lisäsi aatelin valtaa. Kustaa II Aadolf ei välittänyt muusta kuin siitä, että rahaa ja varusteita tuli hänen suurvaltahaaveidensa tueksi. En oikein tiedä mitä kyseinen kuningas yleensäkään teki maansa puolesta muuta kuin imi sen kuiviin sotiansa varten.

Mitä tulee esi-isiemme raivokkuuteen pitää muistaa, että suurimman osan Ruotsin armeijasta muodostivat palkkasoturit. Sodan loppupuolella vain noin 10% sotajoukosta oli Ruotsista/Suomesta ja todellisuudessa näistä joukoista suurin osa oli pääasiassa linnoituskaupunkien varusväkenä, ei kenttäarmeijassa. . Muut olivat erimaalaisia palkkasotilaita samoin kuin katolistenkin armeijassa. Esi-isiemme "maine" raivokkaina sotureina johtui käsittääkseni kahdesta tekijästä. Ensinnäkin sodan alussa Ruotsalaiset/suomalaiset tappoivat vangiksi jääneitä sotilaita ja aatelisia kun muut ajan tavan mukaan joko värväsivät hävinneet omaan armeijaansa tai vapauttivat lunnasrahoja vastaan. Sodan kestäessä myös Ruotsin armeija omaksui aivan saman tavan. Toisekseen persaukiset Ruotsalaiset ja Härmäläiset pöndet ryöstivät kaiken kaikilta, jopa liittolaisiltaan, koska heillä ei ollut mitään sidettä maahan missä olivat. Taas paikalliset sotilaat olivat aina jostain kotoisin ja pyrkivät säästämään omia alueitaan. Katolisten sotilaat olivat sinänsä tilaisuuden tullen aivan yhtä raakoja kuin muutkin. Pointti on siinä, että Ruotsalaisia pidettiin barbaareina ja heillä oli barbaarien maine. Ruotsi loi pohjan nykyiselle, paljon Suomea laajemmalle Eurooppalaiselle pohjalleen ja ajatusmaailmalleen juuri tuon sodan seurauksena.
 
Aikaisemmin on julkistettu, että nuorten maanpuolustustahto on heikentynyt.
Mutta ainakin itse varusmiesten maanpuolustustahto ainakin PV:n mittausten mukaan on pysynyt hyvällä tasolla.

https://puolustusvoimat.fi/artikkel...-tyytyvaisyys-esimiehiin-on-korkealla-tasolla

Varusmiesten maanpuolustustahto ja tyytyväisyys esimiehiin on korkealla tasolla

Varusmiesten maanpuolustustahto ja tyytyväisyys esimiehiin on korkealla tasolla, ilmenee syys- ja joulukuussa 2018 kotiutuneiden varusmiesten loppukyselystä.


Puolustusvoimat kehittää jatkuvasti toimintansa palautekyselytulosten perusteella.

Kotiutuneiden varusmiesten maanpuolustustahto on korkealla tasolla (nyt jo 4,2 - skaala 1-5).
Keskeyttämiskyselyn perusteella myös palveluksensa keskeyttäneiden maanpuolustustahto on hyvällä tasolla (3,7).
Parhaimman arvosanan varusmiesten loppukyselyssä saa "Arvio kantahenkilökunnasta" (4,3).

Varusmiesten alkukyselyn perusteella lähes kolme neljästä ilmoittaa aloittavansa palveluksen positiivisin ennakko-odotuksin.
Vain alle 10 % on eri mieltä, loput siltä väliltä.
Positiivisten ennakko-odotusten ohella alokkaiden halu suoriutua palveluksesta hyvin on vahva.
Palveluksen päättyessä varusmiehillä on paljon myönteisiä kokemuksia palveluksesta ja tyytyväisyys "armeija-aikaan" kokonaisuudessaan on korkealla tasolla (4,2).

Palautekyselyt analysoidaan kaikilla johtamistasoilla Pääesikunnasta perusyksikköön.
Pitkällä aikavälillä erityisesti kouluttajien ja varusmiesjohtajien johtaja- ja kouluttajakoulutukseen on panostettu, mikä näkyy palautekyselyissä esimiesten arvostuksen nousuna.
Johtajakoulutusta on edelleen kehitetty Puolustusvoimissa ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön keväällä 2019.
 
Back
Top