Ilmaisin itseni ilmeisen epäselvästi - viestini tarkoitus oli nimittäin juuri päätyä lopputulemaan, jossa lukija havaitsee Tarja Halosen presidenttiyden johdattaneen Suomen "jälkisuomettuneeseen" tilaan, josta se ei ole vieläkään päässyt irti ja tästä johtuu tämä esille tuotu "munattomuus".
Ennen Halosen presidenttiyttä suunta oli minusta toinen, hitunen kerrallaan tehtiin pesäeroa Moskovaan ja vastaavasti lähennyttiin länttä erinäisten valintojen kautta. Ikävä kyllä kaikki kääntyi sitten hitaasti mutta varmasti päinvastaiseen suuntaan Halosen saatua kaudellaan Lipposen jätettyä pm:n tehtävät entistä suuremmat vapaudet toteuttaa haluamaansa (ja kaipaamaansa) ideologista huttua.
vlad.
Juuri näin se meni. Lyhyt historiikki:
Koivisto palautti Suomen parlamentarismiin, irtisanoi Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat, mitätöi YYA-sopimuksen ja ajoi ETA-sopimuksen eli sillanpään EU:hun. Hän junaili EU:n kurssiksi vuonna 1991 ja otti myönteisen kannan valtiopäivien avajaispuheessa vuonna 1992.
Koiviston ulkopoliittinen ideologia kiteytyy hänen omissa sanoissaan: "Ei ollut kyseessä Suomelle kohtalokkaat vaihtoehdot, sillä talousedut olivat jo varmistumassa. Ei siis ollut aikapaineita. Ruotsissa ei haluttu sitoutua Suomeen, eikä vieläkään ymmärretä Suomen asemaa. Tanska osoittautui epäluotettavaksi Baltian kriisin aikaan 1991. Ruotsilla ja Tanskalla on taipumusta demonstraatiopolitiikkaan, kun Suomi oli mielummin Saksan ja Yhdysvaltojen tapaan reaalipolitiikan linjalla. Suomen ei pidä rakentaa ulkopolitiikkaa ulkoisen tuen varaan.”
Jatkohaastattelussa Koivisto kertoi, että ”oli parempi kiinnittää Suomi vakaaseen Länsi- ja Keski-Euroopan maiden ryhmään, lähinnä Saksaan, kuin epävarmoihin pohjoismaihin. Pienten maiden on pidettävä omista eduistaan kiinni. Suurvallat pyrkivät sanelemaan, kuten Yhdysvallat Natossa.”
Ahtisaari laittoi koko arvovaltansa peliin EU-hankkeeseen ja junaili sovittelua, jossa Jeltsin ja Clinton sopivat NATOn laajentumisesta itäiseen Eurooppaan. Kosovon kriisissä hän taivutti Milosevicin.
Suomessa media alkoi lobata Ahtisaarta vastaan ja hänet torjuttiin erityisesti SDP:ssä, mutta hän ymmärsi itse tehdä johtopäätökset eikä asettunut ehdolle toiselle kaudelle.
Halonen oli kahdentoista vuoden kammottava virhe. Mutta ei pelkästään virhe, vaan jotain vielä pelottavampaa ja käärmemäisempää. Miksi Halonen eikä Ahtisaari? Miten Ahtisaari torpattiin...
Viimeinen niitti ja vihje oli Ahtisaaren avustajan tohtori
Alpo Rusin joutuminen suojelupoliisin tutkintaan.
Taustalla oli sosialidemokraattien verkosto, jolla oli äkillinen tarve kääntää huomio pois vasemmistopoliitikkojen Stasi-kytkennöistä ja estää länsikehitys. Saneltiinko se Tehtaankadulta - sen saa jokainen miettiä itse.
Supo, saatuaan käsiinsä ns. Rosenholz-aineiston päätti sosiaalidemokraattien kehotuksesta ryhtyä painostamaan valt.tri Alpo Rusia sillä, että hän olisi ollut Stasin laskuun työskentelevä agentti XV/11/69, koodinimi "Pekka" (XV/11/69 oli
Jukka Rusi, ja "Pekka" on kirjattu Stasiin jo Alpon ollessa vielä 16-vuotias koulupoika).
Rusi -tutkinnan aikana Supon johtajana ollut Seppo Nevala oli toiminut mm. sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän sihteerinä vuosina 1971-1977 ja pääministeri Kalevi Sorsan poliittisena sihteerinä 1977 - 1978.
Alpo Rusi itse oli aikoinaan SDP:n jäsen, mutta erosi puolueesta 1970-luvun alussa sen linjan käännyttyä selkeästi vasemmalle. Hän kannatti näkyvästi Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi 1993 alkaneessa kampanjassa kääntyen Sorsaa vastaan. Se oli SDP:lle ja sen Tehtaankatu-linjalle kova isku.
Rusin ajojahti-ansaan lankesivat toimissaan pahasti epäonnistunut silloinen Lipposen vietävissä olllut pehmopoliitikko ja kakara, sisäministeri Ville Itälä (kok) sekä oppositiojohtajana tuolloin ollut "Kannuksen Kennedy", Keskustan puheenjohtaja Esko Aho. Juuri Esko Aho ilmeisesti vuoti saamansa tiedot Rusi-tutkinnasta julkisuuteen. Lisäksi Suojelupoliisi julkaisi esitutkinta-aineistoa ja teki epäillystä syyllisen.
Sen sijaan Olli Rehn laittoi koko maineensa peliin Rusin vuoksi. Hän luopui jopa eduskuntavaaliehdokkuudesta vuoden 2003 vaaleissa kyetäkseen päätoimisesti puolustamaan Rusia.
Supolle selvisi jo varhain, että Alpo se ei ollut, mutta se jatkoi silti esitutkintaa estäen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden.
Valtionsyyttäjä Rautakoski ei nostanut syytettä, mutta jätti lausunnossaan toteamatta, että Alpo Rusia ei voitu
mitenkään kytkeä mihinkään rikokseen. Hän itsekin arvosteli itseään Helsingin Sanomissa 24.10.2010 ja syytti Supoa siitä, ettei se ollut lopettanut esitutkintaa Alpo Rusin osalta viimeistään tammikuussa 2003.
Rosenholz-tutkimusryhmän puheenjohtaja Müller-Enbergs luonnehti suojelupoliisin toimintaa toteamalla: "suurempaa virhettä ei voi tehdä". Supo olisi hänen mukaansa voinut tarkistaa puhelinsoitolla tai sähköpostilla sen, että Alpo Rusi ei ollut Stasin kontakti.
Näiden vuosien aikana sivuutettiin muut linjat - eli ne edelleen yhteiskunnassa vaikuttavat myyrät.
ja näitä ajatelmia 
. Tähän vielä Ottawa siis, niin jo potkaistiin SA:n 
