Suomen omavaraisuus ja ruuantuotanto.

Valmiuslaissa (ja vastaavasti Puolustustilalaissa) on selvät sävelet tuotantokapasiteetin (vast.) hyödyntämisestä kansallisen edun mukaisesti riippumatta omistuksesta. Vrt 11§ oikeushenkilö + sivuliike, 14 ja 15§ ulkomaankauppa, tuotanto, jakelu.

Poliittinen kynnys pakottaviin toimenpiteisiin ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten suhteen lienee korkeampi kuin kotimaisessa määräysvallassa oleviin, mahdollisesti pooleihin osallistuviin yrityksiin.

Siirrettävissä olevat tuotannon tekijät (pääomat, mahdolliset liikkuvat koneet ja laitteet, korkean jalostusarvon raaka-aineet ja välituotteet) pakenevat varmasti hyvissä ajoin ennen kuin päätöksenteko toimii.

Paree siis itse varmistaa että omassa talossa risuilla onnistuu lämmitys edes kohtuullisen kokoiseen ja käyttökelpoiseen osaan talosta, varata suksia ja polkupyöriä sekä maitokärryjä, varastoida säilyvien ruokatarpeiden lisäksi pitkään säilyviä ryytimaan tarpeita ja sillai survivaalisti.

Puolivakavammin - ei sillä ettei kotivara olisi oikeasti hyödyksi - kannattaa pohtia millainen on asetelma jos Suomi on osallisena vakavassa kansainvälisessä kriisissä, ja sijoittuu hyväksi kakkoseksi tavalla tai toisella. Ei silloinkaan K-kaupan hylly täyty pimento-oliiveilla eikä efektiivinen nettopalkka tursuta pankkitiliä vaihdettavalla valuutalla hetkessä.
 
koponen kirjoitti:
Paree siis itse varmistaa että omassa talossa risuilla onnistuu lämmitys edes kohtuullisen kokoiseen ja käyttökelpoiseen osaan talosta, varata suksia ja polkupyöriä sekä maitokärryjä, varastoida säilyvien ruokatarpeiden lisäksi pitkään säilyviä ryytimaan tarpeita ja sillai survivaalisti.

Puolivakavammin - ei sillä ettei kotivara olisi oikeasti hyödyksi - kannattaa pohtia millainen on asetelma jos Suomi on osallisena vakavassa kansainvälisessä kriisissä, ja sijoittuu hyväksi kakkoseksi tavalla tai toisella.

Eiköhän näin tavallisen kansalaisen kannattaisi panostaa juurikin tuohon henkilökohtaiseen kriisinsietokykyyn ja jättää armeijakuntatason asiat korkeammille herroille.

Juuri parhaillaankin on kova tilanne päällä Etelä-Savossa:

"Etelä-Savon pelastuslaitos on tänään sunnuntaina aloittanut venekuljetukset perjantaisen myrskyn takia mottiin jääneille ihmisille. Kuljetukset Pihlajavedellä aloitettiin Sulkavan kunnan Iiniemestä aamukymmenen jälkeen.

Savonlinnan päivystävän palomestarin mukaan alueella on motissa kymmeniä mökkiläisiä. Alueella on toistasataa mökkiä.

Palomestarin tietoon ei ole tullut, että motissa olisi huonokuntoisia ihmisiä, jotka tarvitsisivat pikaista apua. Hän kuitenkin muistuttaa, että alueella saattaa olla ihmisiä, jotka tarvitsevat esimerkiksi säännöllistä lääkitystä. Myös monien ruoat ovat pilaantuneet.

Sähköt alueella ovat olleet poikki jo 2,5 vuorokautta.
"

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/pelastuslaitos_aloittanut_mottiin_jaaneiden_venekuljetukset_sulkavalla_1871557.html


Omallakin mökilläni Punkaharjulla on kuulemma sähköt poikki jo kolmatta vuorokautta ja kännykkäkin toimii vain veneilemällä läheiselle kallioiselle saarelle ja kiipeämällä kallion päälle. En tosin itse ole tilannetta tarkkailemassa, mutta juttelin juuri naapurin kanssa. Naapuri oli soudellut sinne saareen, jossa oli muitakin soittelemassa. Kuulemma se vähäinenkin verkko tuntuu olevan aina välillä kokonaan varattuna.
 
Appiukko oli sähköttä musitaakseni yli viikon tuossa vuosituhannen alussa, jos Savossa riehunut Unto-myrsky mitään kenellekkään sanoo. Siinä 2001-2002 aikana. Tuo savo onkin veikeä paikka siinä mielessä että siellä sähköt tuntuu katkeilevan alati jos kovempaa tuulta eli myrkyä on. En tiedä onko sähkölinjat vedetty sitten jotenkin niin että tuuli kanavoituu niihn väilyyn ja kaataa puita linjoille. Ainakin se perusteella mitä itse siellä asustelin. Toki minun havaintoni sijoittuvat vain kuopion seuduille.

Koposen kansa olen samoilla linjoilla enkä edes puolivakavasti. Nyt helpotti kun sai oman törpan jossa on uuni sekä hella, koko kesän on ollut "perkeleellinen" puusavotta. Piru vie vain kun ei ole omaa lähdettä/kaivoa mistä saisi käyttöveden. Toisaalta eipä tuo järvi ja joki lopun viimein niin kaukana ole etteikö sieltä voisi hakea vesiä tarvittaessa. Kasvimaata olen suunnitellut, mutta pirun iso töinen hartiapankilla tehtäväksi.

En muista lukemaa millä sitä luomulla ruokkii yhden täyskasvuisen ihmisen koko vuodeksi. Olikohan 500 m2 per nuppi jos luomulla viljelee. Ainakin täällä päin tämmöinen pläntti löytyy jokaisen omakotitalossa asuvan ihmisen tontilta. 4 henkinen perhe saa jo 25% ravinnosta tuota kautta, jos kaikki menee suurin piirtein kohdalleen. Sääli vain että esim peruna on tänä päivänä niin halpaa että sitä ei rahallisen säästämisen takia kannata kasvattaa. Nähdäkseni aika moni onkin ryhtynyt kasvattamaan vain kesäperunat, kun aiemmin sitä kasvattettiin vuoden tarpeiksi. Kriisitilanteessa ei varmasti kasvimaan puute ole se ongelma vaan siemenperunoiden, lantun, herneiden, viljan saatavuus.
 
Second kirjoitti:
En muista lukemaa millä sitä luomulla ruokkii yhden täyskasvuisen ihmisen koko vuodeksi. Olikohan 500 m2 per nuppi jos luomulla viljelee. Ainakin täällä päin tämmöinen pläntti löytyy jokaisen omakotitalossa asuvan ihmisen tontilta. 4 henkinen perhe saa jo 25% ravinnosta tuota kautta, jos kaikki menee suurin piirtein kohdalleen. Sääli vain että esim peruna on tänä päivänä niin halpaa että sitä ei rahallisen säästämisen takia kannata kasvattaa. Nähdäkseni aika moni onkin ryhtynyt kasvattamaan vain kesäperunat, kun aiemmin sitä kasvattettiin vuoden tarpeiksi. Kriisitilanteessa ei varmasti kasvimaan puute ole se ongelma vaan siemenperunoiden, lantun, herneiden, viljan saatavuus.

Mitenkäs nuukia nuo ym. kasvit on tuon kasvualustan kanssa? Jos minä vetäisisin tuosta ikkunani alta nurmikon auki ja kunnolla mylläisin sen, niin kasvaisiko siinä peruna tms. jos sitä siihen istuttaisi? Siis olettaen, että muistaisin kantaa vettä aina silloin tällöin, jos muuten ei sataisi (lannoitteet tulisi omasta tuotannosta, pitäähän se käydä paskomassa pihalle jo ihan piruuttaan).
 
Jokaiseen Suomen kaupunkiin pitää saada kanikanta. Niitä on sitten hyvä metsästellä pula-aikana. Eivät tarvitse juuri muuta kuin vettä ja heinää. Nurmikoille tulisi hyötykäyttöä.
 
SJ: No kasvualusta on se mitä tontilta löytyy. Vaikka maatilalta olen kotoisin niin ikävä kyllä ja harmi etten koskaan noista oikein ottanut selvää. On vain kynnetty, kylvetty jne aina sinne minne isi käskee.

Ei sille vedelle ole tarvetta, saatat vain tehdä pahaa koko hoidolle. Ei me koskaan kotona kasteltu perunoita ja muistelen että perunan rupisuus ja ruttoisuus johtuu juuri korkeasta kosteudesta. Kotosalla maaperä on savista ja se ilmeisesti on sikäli hyvä maapohja että peruna pysyy suhteellisen kuivana. Toisaalta se on pirullista työstää käsipelillä. En tiedä kannattaako sitä sontaa liikaa työntää nurmelle. Komposti voisi ehkä toimia paremmin perunan suhteen.

Mutta kaiken kaikkiaan en ryhdy neuvomaan ollenkaan koska en koskaan ole itse joutunut noita miettimään. Itsekin olen nyt vasta ryhtynyt utsimaan viisauksia näissä asioissa.

Miheikki: Näihän ne tuolla survivalisti foorumillakin tuumailivat. Ja niin se varmaan on, liha kasvaa lähes pelkästään pyhällä hengellä. Lisääntyvät ja kasvavat nopeasti. Jos eläinsuojelullisia näkökantoja ei oteta huomioon niin pieneen tilaan noita mahtuu paljon.
 
SJ kirjoitti:
Mitenkäs nuukia nuo ym. kasvit on tuon kasvualustan kanssa? Jos minä vetäisisin tuosta ikkunani alta nurmikon auki ja kunnolla mylläisin sen, niin kasvaisiko siinä peruna tms. jos sitä siihen istuttaisi? Siis olettaen, että muistaisin kantaa vettä aina silloin tällöin, jos muuten ei sataisi (lannoitteet tulisi omasta tuotannosta, pitäähän se käydä paskomassa pihalle jo ihan piruuttaan).

Kasvimaa muodostuu ajan kanssa, esim nurmeen käännetty perunamaa on herkkä keräämään kaikenlaisia kärsäkkäitä pottuja järsimään. Kyllähän sieltä sata tulee, mutta että se olisi tuottoisa niin pittää kotata kompostia vusoi toisensa perään.
 
miheikki kirjoitti:
Jokaiseen Suomen kaupunkiin pitää saada kanikanta. Niitä on sitten hyvä metsästellä pula-aikana. Eivät tarvitse juuri muuta kuin vettä ja heinää. Nurmikoille tulisi hyötykäyttöä.

Joensuussa on jo rusakkokanta, ei kaivata kaneja. Sitten meinasin vielä ehdottaa sikoja kasvatettavaksi. Sopiva lätti kerrostalojen pihoille ja se on siinä.
 
Creidiki kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Mitenkäs nuukia nuo ym. kasvit on tuon kasvualustan kanssa? Jos minä vetäisisin tuosta ikkunani alta nurmikon auki ja kunnolla mylläisin sen, niin kasvaisiko siinä peruna tms. jos sitä siihen istuttaisi? Siis olettaen, että muistaisin kantaa vettä aina silloin tällöin, jos muuten ei sataisi (lannoitteet tulisi omasta tuotannosta, pitäähän se käydä paskomassa pihalle jo ihan piruuttaan).

Kasvimaa muodostuu ajan kanssa, esim nurmeen käännetty perunamaa on herkkä keräämään kaikenlaisia kärsäkkäitä pottuja järsimään. Kyllähän sieltä sata tulee, mutta että se olisi tuottoisa niin pittää kotata kompostia vusoi toisensa perään.

Mitenkäs jos siihen rumauttaisi kerralla kerroksen vaikkapa turvetta (haketta?) pintaan?
 
SJ kirjoitti:
Creidiki kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Mitenkäs nuukia nuo ym. kasvit on tuon kasvualustan kanssa? Jos minä vetäisisin tuosta ikkunani alta nurmikon auki ja kunnolla mylläisin sen, niin kasvaisiko siinä peruna tms. jos sitä siihen istuttaisi? Siis olettaen, että muistaisin kantaa vettä aina silloin tällöin, jos muuten ei sataisi (lannoitteet tulisi omasta tuotannosta, pitäähän se käydä paskomassa pihalle jo ihan piruuttaan).

Kasvimaa muodostuu ajan kanssa, esim nurmeen käännetty perunamaa on herkkä keräämään kaikenlaisia kärsäkkäitä pottuja järsimään. Kyllähän sieltä sata tulee, mutta että se olisi tuottoisa niin pittää kotata kompostia vusoi toisensa perään.

Mitenkäs jos siihen rumauttaisi kerralla kerroksen vaikkapa turvetta (haketta?) pintaan?

Muutama sentti turvetta, karkeahkoa soraa, hevon - tai lehmän sitä ihtiään noin muutama kilo neliölle, tontilta haravoidut lehdet, kalirikas lannoite ja tuhkaa sellainen hömpsäys pintaan. Tuo homma sen myllätyn pohjan päälle...ekana vuonna ei perunaa vaan jotain muuta, esim. hernettä, porkkanaa, kaalia, lanttua, naurista, sipulia jne.

noston yhteydessä jätetään kaikki ylimääräinen märkänemään kenttään, ei muokkausta vasta kuin keväällä, pakkanen panee maan sopivaan vireeseen ensi kevättä varten. Toisena keväänä edelleen turvetta ja tarvittaessa hiekkaa, kali-fosfori-typpi-lannoite maltillisesti, ei tuhkaa ja vain vähän sontaa, oikeastaan vain nimeksi. Sitten menee jo pottukin sillä osalla, missä edellisenä vuotena oli lanttu, porkkana, nauris, herne ja tulee hyvä pottu. Paska ja tuhka ei perunamaalle samana vuonna vaan kierron edellisenä vuotena.

Jos herroja kiinnostaa, voin kertoa sen, mitä tiedän erilaisista viljelykokeista, joita olen harrastanut kohtuullisesti mielenkiinnosta aihetta kohtaan.
 
Kiinnostaisi tietää, että onko tämä ihan tälläistä "yleistä" heinähattujen tietoa, vai olisiko syytä jonkun tehdä ehkä tutkimus ja julkaista tieto tälläisenä "Kansalaisen Erityisolojen Ruuantuotanto" -oppaana tms?
 
baikal kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Creidiki kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Mitenkäs nuukia nuo ym. kasvit on tuon kasvualustan kanssa? Jos minä vetäisisin tuosta ikkunani alta nurmikon auki ja kunnolla mylläisin sen, niin kasvaisiko siinä peruna tms. jos sitä siihen istuttaisi? Siis olettaen, että muistaisin kantaa vettä aina silloin tällöin, jos muuten ei sataisi (lannoitteet tulisi omasta tuotannosta, pitäähän se käydä paskomassa pihalle jo ihan piruuttaan).

Kasvimaa muodostuu ajan kanssa, esim nurmeen käännetty perunamaa on herkkä keräämään kaikenlaisia kärsäkkäitä pottuja järsimään. Kyllähän sieltä sata tulee, mutta että se olisi tuottoisa niin pittää kotata kompostia vusoi toisensa perään.

Mitenkäs jos siihen rumauttaisi kerralla kerroksen vaikkapa turvetta (haketta?) pintaan?

Muutama sentti turvetta, karkeahkoa soraa, hevon - tai lehmän sitä ihtiään noin muutama kilo neliölle, tontilta haravoidut lehdet, kalirikas lannoite ja tuhkaa sellainen hömpsäys pintaan. Tuo homma sen myllätyn pohjan päälle...ekana vuonna ei perunaa vaan jotain muuta, esim. hernettä, porkkanaa, kaalia, lanttua, naurista, sipulia jne.

noston yhteydessä jätetään kaikki ylimääräinen märkänemään kenttään, ei muokkausta vasta kuin keväällä, pakkanen panee maan sopivaan vireeseen ensi kevättä varten. Toisena keväänä edelleen turvetta ja tarvittaessa hiekkaa, kali-fosfori-typpi-lannoite maltillisesti, ei tuhkaa ja vain vähän sontaa, oikeastaan vain nimeksi. Sitten menee jo pottukin sillä osalla, missä edellisenä vuotena oli lanttu, porkkana, nauris, herne ja tulee hyvä pottu. Paska ja tuhka ei perunamaalle samana vuonna vaan kierron edellisenä vuotena.

Jos herroja kiinnostaa, voin kertoa sen, mitä tiedän erilaisista viljelykokeista, joita olen harrastanut kohtuullisesti mielenkiinnosta aihetta kohtaan.

Muuttuuko tuo ohje, jos homma laitettaisiin käyntiin vaikkapa syksyllä? Siis maa käännettäisiin joko ennen tai jälkeen sen kun puut pudottavat lehtensä? Siis tuossa saataisiin kai "tuhottua" nurmikko samalla, kuin ne lehdet mätänevät siihen. Oletan, että keväällä tuo alue pitäisi kääntää ympäri vielä ainakin kerran, etenkin siinä tapauksessa, että puiden lehtiä olisi vielä siinä pinnalla.

Tuhkasta: Tuhkaa ei vissiin tarvinnut olla paljon? Jos puuta poltetaan takassa tms. niin siitä syntyvä tuhka riittänee vissiin pitkälle?

Kalium? Happamuuden säätöön?
 
Tottahan toki tutqimus on paikallaan, eiköpähän noita työttömiä akateemisia viheltäjiä löytyne jokaisen Elinkeinokeskuksen listoilta. Sitä voisi tutkia vaikka nyt aluksi kuusi vuotta ensin, sitten varovasti perustaa seitsemäntenä vuonna neliön kokoisen koeruudun ja palkata sitä hoitamaan joku vähemmän akateeminen loppasija samasta firmasta. 11:sta vuonna voisi jo aloittaa esitteen tekoa ja 12 vuosi meneekin lisärahoitusta odottaessa...tällöin homma on paisunut EU-rahoituksen turvin jo 89 tutkijaa käsittäväksi Vommelsaatioksi. (termi, joka kuvaa melko hyvin nykytutqimusta) Ja ettei kukaan vain älyä epäillä, että sitä ihan tyhjää kouhastellaan niin kerran vuodessa tutqia-joukkio tekee ekskursion ulkomaille. Aloittaa voisi vaikka pikku-tripillä Maumau-saarelle tutkimaan paikallisten kissojen kykyä lypsää turistilta perstaskujen nahkalomiskot.

Mehevä tutkimus on aina paikallaan.
 
baikal kirjoitti:
Tottahan toki tutqimus on paikallaan, eiköpähän noita työttömiä akateemisia viheltäjiä löytyne jokaisen Elinkeinokeskuksen listoilta. Sitä voisi tutkia vaikka nyt aluksi kuusi vuotta ensin, sitten varovasti perustaa seitsemäntenä vuonna neliön kokoisen koeruudun ja palkata sitä hoitamaan joku vähemmän akateeminen loppasija samasta firmasta. 11:sta vuonna voisi jo aloittaa esitteen tekoa ja 12 vuosi meneekin lisärahoitusta odottaessa...tällöin homma on paisunut EU-rahoituksen turvin jo 89 tutkijaa käsittäväksi Vommelsaatioksi. (termi, joka kuvaa melko hyvin nykytutqimusta) Ja ettei kukaan vain älyä epäillä, että sitä ihan tyhjää kouhastellaan niin kerran vuodessa tutqia-joukkio tekee ekskursion ulkomaille. Aloittaa voisi vaikka pikku-tripillä Maumau-saarelle tutkimaan paikallisten kissojen kykyä lypsää turistilta perstaskujen nahkalomiskot.

Mehevä tutkimus on aina paikallaan.

Löytyisikö sinulta vakavaakin vastausta, siitä, että saadaanko tuollaiset tiedot aikaiseksi, vaikkapa paikallisen maatalousoppilaitoksen henkilökunnalta ja paikallisilta jyväjemmareilta, vai vaatiiko tuo enemmän kokeilua, vaikkapa parilta opiskelijalta, jotka etsivät lopputyön aihetta?
 
Jos nyt ihan epätoivoiseen mennään niin:
1 Ihminen tuottaa "lannoitetta" vuodessa 1:n ihmisen tarpeeksi. Urea pitää laimentaa vedellä 10-20%:seksi, eli 1:10-1:5 suhteessa. Ulosteen pitää antaa kypsyä vuoden ettei mahdolliset bakteerit siirry ravinnosta ihmiseen.

Tämä siis ravintoarvoltaan 0 maassa. Esim. aavikko. Eihän tuolla mihinkään tehomaatalouteen pääse mutta 1:1.
Lähteet voin yrittää etsiä. Ovat jotkut vanhat 90-luvun ruotsalaiset bio/luomu-tutkimukset.
 
Mitkähän ovat "helpoimpia" ruokakasveja, kun ei tarvitse makua miettiä vaan energiaa ja tarpeellisia ihmesosasia kuten vitamiineja, kuituja ja jne?

Helppous voisi koostua vaikkapa:
- pitkä säilyvyys siemenenä (vast.) ilman erityisiä säilytysolosuhdevaatimuksia
- hyvä itävyys
- hyvä tuotto
- hyvä vastutuskyky tuholaisia ja tauteja vastaan
- vähäinen tarve maanparannukselle / lannoitukselle / myrkyttämiselle jne.

Bonusta on jos voi käyttää ihmisravinnoksen vähäisin valmistelutoimin (so. pitää vaikkapa kuoria mutta ei tarvitse keittää).

Eli siis poikkeusolojen paniikkikasvit?

Entä vesikasvatus, löytyykö siltä puolelta jotain soveltuvaa? Minun puolestani saa olla vaikka vieraita lajeja, jos helpottaa starttivaiheessa. Jotain hiijen leväpuuroa, joka kasvaa lammessa jääkannenkin alla?

Missä olosuhteissa voisi kasvattaa ruokaa talvella? Majoituksen hukkalämmössä rakennuksen "ulkokehällä" lämmitetyn ytimen ulkopuolisissa huoneissa?
 
koponen kirjoitti:
Missä olosuhteissa voisi kasvattaa ruokaa talvella? Majoituksen hukkalämmössä rakennuksen "ulkokehällä" lämmitetyn ytimen ulkopuolisissa huoneissa?

Jos pystyt saamaan 8+ tuntia sähkövaloa, niin silloin vissiin aika montakin kasvia kasvaa huoneenlämmössä.

Tuleekin mieleen, että samalla kun laittaa noita perunoita yms. kasvaman, niin kannattaa samalla laittaa jotakin maustekasveja tulemaan.
 
koponen kirjoitti:
Bonusta on jos voi käyttää ihmisravinnoksen vähäisin valmistelutoimin (so. pitää vaikkapa kuoria mutta ei tarvitse keittää).

Bonusta olisi myös syömäkelpoisuus, siis maun lisäksi myös se, että se ei aiheuta allergisia ongelmia. Sanotaan vaikka, että minusta ei ikinä saisi vegetaristia.
 
koponen kirjoitti:
Mitkähän ovat "helpoimpia" ruokakasveja, kun ei tarvitse makua miettiä vaan energiaa ja tarpeellisia ihmesosasia kuten vitamiineja, kuituja ja jne?

Eli siis poikkeusolojen paniikkikasvit?

Nokkonen, yhtenä vuonna yritimme kasvattaa pinaattia, mutta toukat piru söivät reiän joka lehteen. Nokkonen sen sijaan rehottaa ilman kylvöä pitkin pientareita.

Voikukka samaten. Marjoja ja sieniä on metsät täynnä, Jo ei ole muutä säilöntäkeinoa niin molemmat voi kuivata.

Itse kasvatan harrastuksenomaisesti mehiläisiä, pysyy omenapuut pölytettyinä ja hunajaakin tulee. Hoitotapoja pitäisi muuttaa jos ruokintasokeria ei ole saatavana mutta onnistuu sekin.

Jäkälää on syöty hätäruokana.
 
Back
Top