Suomen pitää opetella "taistelemaan huonommin"

TheRomanRuler

Kapteeni
Varusmiesten kunto on ylivertainen verrattuna reserviläisten kuntoon. Reserviläisiä ei myöskään liian usein kertausharjoituksissa ole. Suomi on siitä huolimatta valmistautunut taistelemaan ikään kuin jokainen olisi hyväkuntoinen ja nykyaikaisen koulutuksen saanut varusmies. Se pitää muuttaa, ja pitää valmistautua taistelemaan "huonommin". Eli täytyy siis opetella taistelemaan huonokuntoisilla sotilailla joilla puutteellinen (esim kylmän sodan aikainen) koulutus.

Ehdotan että upseereille täytyy kouluttaa miten johtaa puutteellisesti tai täysin kouluttamattomia miehiä joilla on huono kunto. Tämä hoituu hyvin asevelvollisuusarmeijassa. Kun asevelvolliset tulevat armeijan porteista sisään, tulee upseerien heti jakaa heidät joukkueisiin, jakaa aseet ja johtaa heidät taisteluharjoitukseen. Tosi paikan tullen ei voida taata että jokainen Suomen armeijassa palveleva on yhtä hyvä kuntoinen ja hyvin koulutettu kuin 5kk rauhan aikana armeijassa palvellut. Tälläinen koulutus opettaa upseereille/kadeteille miten johdetaan huonolaatuista joukkoa sotilaita, ja täten vähennetään tappioita joita tapahtuisi mikäli sodan tullen täytyy 18 vuotiaat, joista suurin osa ei vielä ole asevelvollisuutta suorittanut, täytyisi värvätä ja lähettää taisteluun. Tämän taisteluharjoituksen jälkeen alkaisi normaali PV koulutus kuten nykyään.

Paljon aidompi kokemus tulee mikäli laitetaan upseerit/kadetit johtamaan reserviläisiä samaan tapaan. Kutsutaan reserviläiset kertausharjoituksiin, ja heti autosta ulos hypätessään ojennetaan ase käteen, jaetaan joukkueeseen ja läheteään taisteluun.

Reserviläiset eivät pysty samoihin tekoihin kuin 20 vuotiaat 5kk armeijassa palvelleet. Joten täytyy kehittää taktiikoita ja tapoja joilla huonolaatuisiakin sotilaita voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Joukkojen laadun parantuessa voi yhä useampi joukko-osasto siirtyä käyttämään edistyneempiä taktiikoita.

Ja mielestäni ei enää pidä huonon kunnon takia ketään armeijasta ulos heittää. Eivät he sen huonompia ole kuin reserviläiset ketä sodan tullen armeijaan kutsutaan. Heidät täytyy kouluttaa mahdollisimman hyvin, ja käyttää myös heitä tarvittaessa. Kyllä heidänkin kunto sitten kuukausien sotimisen jälkeen on parantunut.

Armeija pitäisi myös jakaa 2 osaan: motivoituneet ja ei-motivoituneet. Motivoituneille joukoille voidaan antaa tärkeämpiä tehtäviä, kun huonosti motivoituneille pitää antaa vähemmän tärkeitä. Sodan tullen on todennäköistä että kaikkien motivaatio paranee, mutta yksikin vastahakoinen sotilas saattaa helposti olla haitaksi isommalle porukalle motivoituneita, heikentäen joukon laatua. Niinkuin sanonta kuuluu, armeijassa mennään heikoimman mukaan. Karsitaan siis A porukasta heikommat ja huonommin motivoituneet pois, ja sijoitetaan B (tai muuhun kirjaimeen) porukkaan. Näin saadaan paras mahdollinen A luokan osasto ja B luokan miehet vapauttavat A luokan miehiä tehtävistä joihin A luokan miehiä on aivan turhaa käyttää.
Kun armeija jaetaan A ja B luokan miehiin (ja muihin), kasvaa A luokan teho ja B luokan määrä.

Käytännössä tulee aina ongelmia, mutta teoriassa on helppoa asevelvolliset heti kasarmille tultuaan jakaa osastoihin, aseistaa ja lähettää taisteluharjoituksiin kadettien johdolla. Sen jälkeen asevelvollisen normaali koulutus alkaa samaan tapaan kuin nykyään.
Reserviläiset voidaan kutsua armeijaan kertausharjoituksiin ja samalla tapaa heti johtaa taisteluun mieluusti kadettien johdolla, jotta jokainen kadetti saa kokemusta sekä nuorten kouluttamattomien että vanhempien vanhentuneen koulutukseen saaneiden johtamisessa.

Kerrataan vielä: armeijan täytyy kehitellä taktiikoita ja koulutusta jotta huonolaatuisemmasta porukasta voidaan saada kaikki mahdollinen irti. Huonolaatuisia sotilaita löytyy paljon, heitä pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti sen sijaan että käytetään ainoastaan parhaimpia, joita on rajattu määrä.
 
No jaa. Noinkin se voi mennä kun hommaa miettii nojatuolista.

Sitten kun olet rynkky kädessä ja pelissä on henkesi ja lastesi tulevaisuus niin monen osalta tuleekin esiin se, että jaksaminen ei olekaan lihaksista ja kunnosta kiinni vaan korvienvälistä ja motivaatiosta. Saati selviytymisvietistä.

Moni käy lenkillä, punttisalilla tai tekee puhdetöitä mm kiinteistönsä huollon nimissä tai harrastuksissa niin silloin se riittävä pohja on olemassa josta se motivaatio saa alustan ponnistaa. Myös nuoruuden liikuntaharrastukset kantavat pitkään ja muuttavat elintavat.

Sodassa tarvitaan luolamiestä ja saalistajaa. Yllättävän monesta se vereslihalla löytyy. Siksi edelleenkään vaikka kulttuurimme fitnestä korostaakin niin se tappaminen ei ole fyysinen laji.

Voisi karrikoida, että hyväkuntoinen pakenee pidemmälle ja väsyneempi asettuu taistelemaan.
 
No jaa. Noinkin se voi mennä kun hommaa miettii nojatuolista.

Sitten kun olet rynkky kädessä ja pelissä on henkesi ja lastesi tulevaisuus niin monen osalta tuleekin esiin se, että jaksaminen ei olekaan lihaksista ja kunnosta kiinni vaan korvienvälistä ja motivaatiosta. Saati selviytymisvietistä.

Moni käy lenkillä, punttisalilla tai tekee puhdetöitä mm kiinteistönsä huollon nimissä tai harrastuksissa niin silloin se riittävä pohja on olemassa josta se motivaatio saa alustan ponnistaa. Myös nuoruuden liikuntaharrastukset kantavat pitkään ja muuttavat elintavat.

Sodassa tarvitaan luolamiestä ja saalistajaa. Yllättävän monesta se vereslihalla löytyy. Siksi edelleenkään vaikka kulttuurimme fitnestä korostaakin niin se tappaminen ei ole fyysinen laji.

Voisi karrikoida, että hyväkuntoinen pakenee pidemmälle ja väsyneempi asettuu taistelemaan.
Jos näin on, niin erinomaistahan se on. Täytyy siis jokainen ottaa armeijaan vaikkei kuntoa riittäisi, sen sijaan että annettaisiin keskeyttää. Siinä käy niin että toiset jaksaa ja toiset hidastaa, eli täytyy jakaa hyvä ja huonokuntoisiin ainakin rauhan aikana jottei huonokuntoiset, jotka tällä hetkellä armeijan keskeyttävät, hidasta parempikuntoisia.
Sota-aikana ei kuitenkaan ehdi kaikkia kouluttaa. Parempi kouluttaa mahdollisimman moni, ja sitten sodan tullen päättää ketä käyttää missäkin roolissa.

Eli muutoksia joka tapauksessa, eikä ihmisten pitäisi antaa armeijaa keskeyttää kunnon takia. Myös lievemmistä sairauksista/yms kärsivien tulisi armeija käydä, tai ainakin heille pitäisi se mahdollisuus antaa. Vaikkei kaikkea pystyisikään opettamaan, kannattaa rauhan aikana mahdollisimman moni kouluttaa mahdollisimman paljon.
 
Itsellä se on enemmän "käykääpäs alikersantti katsomassa, ettei kaffepannu jäänyt päälle". :D Lämmitetyssä kasematissa kiikkustuolissa nuorempia kyykyttäessä. :)
 
Täytyy siis jokainen ottaa armeijaan vaikkei kuntoa riittäisi, sen sijaan että annettaisiin keskeyttää. Siinä käy niin että toiset jaksaa ja toiset hidastaa, eli täytyy jakaa hyvä ja huonokuntoisiin ainakin rauhan aikana jottei huonokuntoiset, jotka tällä hetkellä armeijan keskeyttävät, hidasta parempikuntoisia.
No periaatteessa kaikki tarvitaan maanpuolustukseen. Sinne tulikosketukseen ei kuitenkaan laiteta kuin pienempi osa ja itse koneiston pyöritykseen menee melkoinen määrä tekijöitä. Sama tilanne on kärjessä tulitaisteluun lähetettävän joukkueen kanssa. Kyllä siihen koukkaavaan partioon valitaan siihen parhaiten kykenevät ja siinä paikassa fyysisellä kyvykkyydelläkin on paikkansa.

Sanoisin, että enemmänkin tehtäviä tulisi osoittaa taitojen ja ominaisuuksien mukaan mitä toki tehdäänkin. Perus taistelijan koulutusta kaikille ja sen jälkeen eriytetyt tehtävät. Haastetta tähän tuo sotilaan kykyjen muutokset palveluksen jälkeen ja se, ettei kaikkia kertausharjoiteta saati uudelleen sijoiteta. Varmasti kylläkin kun päällimmäiset etulinjan miehet on tuleen kutsuttu niin muiden osalta katsotaan ennen sijoitusta, että mihin heistä on.

Jos viittaat, että tulikosketukseen rientävän jääkäriryhmän joukossa on heikkokuntoinen lenkki hidastamassa koukkausta niin aina porukassa joku on se heikoin lenkki. Merkittävämpää on, että he toimivat ryhmänä, motivoituneena ja toisiinsa tukeutuen.

Meillä on kuitenkin reilusti karsiva valinta varusmiehille ja kykenevimmät seulotaan reserviin. Karsinnan ja testit joutuvat läpäisemään mm laskuvarjojääkärit, kansainväliset valmiusjoukot, rajajääkärit, muutamat muut maa- ja merivoimien erikoisjoukot ja nyt vuoden alusta nopean toiminnan yksiköt. Näiden myötä ihan fyysisesti kyvykkäämpiä seulotaan esiin noin 20 000 miehen joukosta jopa 3 000 - 4 000 miestä ja näitäkin porrastetusti. Sen kybersotilaan linjan taakse jääneenä tai panssarivaunumiehen ei tarvitse juosta cooperia 3.000km mutta stressinsietokykyä sekin mies tarvitsee. Nämä edellä mainitut puolestaan kantavat osansa tuosta lihaksiin perustuvasta panoksesta.
 
Viimeksi muokattu:
No jopas!! :eek: Mistä Etiopian ylängöiltä näitä "kolmen tonnin" ukkoja sitten sikiää?!
Eihan 3000 juoksijoita liiaksi ole mutta ei kaukopartioonkaan kaikkia laiteta. Näistä edellämainituista erikoisjoukoista suurin osa kipittää sen noin 2800. Osa yli ja osa alle. Jos olet hyvä kantamaan 50kg varustuksen niin et todennäköisesti ole 3400m kevytrakenteinen maileri joten cooper on vain yksi mittari. Tuolla mailerilla taas torson kanto saattaa olla silti se karsiva tekijä. Tai vaikka uintitaito. Eikä ole kuin pari vuotta siitä kun Säkylässä B-mies ja kokki juoksi 3600 cooperin ja sai metalilaatan varuskunnan seinälle.

Hommat siis miestä myöden ja sittenkin sillä varauksella, että se nuori pituuskasvupyrähdyksen kokenut mutta hyväkuntoinen kaveri saattaakin tuoda muutaman vuoden päästä kertausharjoituksiin 20kg enemmän lihasta mukanaan.
 
Silloin joskus kauan sitten, kun olin kovasti erikuntoinen mies kuin nykyään, kovasti nuorempi ja varsin kevytrakenteinen, juoksin 3000+ cooperissa. Olin taisteluvaunussa. Intin jälkeen lenkkeillessä havaitsin, että hapenottokyky oli hieman laskenut, mutta voimaa oli tullut jalkoihin suorastaan huvittavan paljon.
Vaunussa oli kuitenkin - ainakin tuolloin - paljon tehtäviä, joissa massasta olisi ollut hyötyä ja voimaa olisi tarvinnut huomattavasti enemmän. Onneksi kaikki eivät juosseet kuin ompelukoneet, vaan osa meistä oli todella vankkarakenteisia. Kun ladataan yli 40 kpl 30 kiloisia 100mm ammuksia, ammusautosta maahan, maasta torniluukun kautta telineisiin, on siitä cooperin tuloksesta rajallinen hyöty (tai lättäjalattomuudesta).

Cyberiskussa on sama vaikka istuisit pyörätuolissa, kunhan moraali ja osaaminen on kohdillaan.
 
Niin siis huvituin tuosta kirjoitusvirheestä, 3000 KM.

Oman kokemukseni perusteella n. 76kg tulocooperissa 2540m juossut pärjäsi kunnon mukaan tiedusteluaukissa ihan hyvin vähillä yöunilla ja pitkillä marsseilla 40-50kg rinkan kanssa.
 
Niin siis huvituin tuosta kirjoitusvirheestä, 3000 KM.

Oman kokemukseni perusteella n. 76kg tulocooperissa 2540m juossut pärjäsi kunnon mukaan tiedusteluaukissa ihan hyvin vähillä yöunilla ja pitkillä marsseilla 40-50kg rinkan kanssa.
No tämä harhautui hieman sivupolulle kun tuo cooper on hieman rajoittunut ja vanhanaikainen mittari yhtään mihinkään. Piip-testi muiden suorituskykytestien oheen olisi paremmin paikallaan.
 
Eihan 3000 juoksijoita liiaksi ole mutta ei kaukopartioonkaan kaikkia laiteta. Näistä edellämainituista erikoisjoukoista suurin osa kipittää sen noin 2800. Osa yli ja osa alle. Jos olet hyvä kantamaan 50kg varustuksen niin et todennäköisesti ole 3400m kevytrakenteinen maileri joten cooper on vain yksi mittari. Tuolla mailerilla taas torson kanto saattaa olla silti se karsiva tekijä. Tai vaikka uintitaito. Eikä ole kuin pari vuotta siitä kun Säkylässä B-mies ja kokki juoksi 3600 cooperin ja sai metalilaatan varuskunnan seinälle.

Hommat siis miestä myöden ja sittenkin sillä varauksella, että se nuori pituuskasvupyrähdyksen kokenut mutta hyväkuntoinen kaveri saattaakin tuoda muutaman vuoden päästä kertausharjoituksiin 20kg enemmän lihasta mukanaan.
En tiedä mitä tarkoitat kevytrakenteisella mutta 3400m cooperissa juoksu ja hyvä fyysinen kunto on kaikilla lälläreillä. Tosin ei ne mitään lihaskimppuja ole, isoilla lihaksilla on se ongelma että ne kuluttavat happea ja kun on massaa jo omasta takaan niin hyytyykiin pitkissä marseissa nopeammin kuin muut. Jos katsot jo vanhoja kaukopartio ukkoja niin ei ukot mitään isolihaksisia ole.
 
Viimeksi muokattu:
3400m ei ole mikään mailerin tulos vaan täysin saavutettavissa keskikokoiselle 180cm/80kg miehelle. Langanlaihat himojuoksijat vetelee satoja metrejä enemmän coopperissa. Mielestäni keskipituisten luokassa vanhanaikainen "pituus-100" on yleensä aika lähellä miesten koon parasta suhdetta sotilashommiin. Sen kokoinen mies pystyy tekemään kaikkea riittävän hyvin: voimaa löytyy silloin kun sitä tarvitaan ja kestävyys vielä hyvällä tasolla.

Olen nähnyt amerikkalaisilla erikoistuneempia porukoita, joissa tuskin oli yhtään tiimiläistä kaksinumeroisilla painolukemilla. Hirvittävän isoja miehiä valikoituna, mutta ei nämä ole mitään keskivertosotilaita vaan tiettyyn spesifiin (lyhytkestoiseen) hommaan tarkoitettuja "rynnäkkövaunuja".
 
mutta 3400m cooperissa juoksu ja hyvät fyysinen kunto on kaikilla lälläreillä.
No ei tasan ole. Paitsi hyvä kunto. Pääsykokeissa ei edes juosta cooperia vaan sen tulos annetaan hakiessa ja kokeissa on mm reppujuoksu 5km. 3000 on ihan hyvä ljk:n testeihin jos muuten niissä pärjää. Testit on monipuoliset ja niihin liittyy kerrannaisvaikutus sekä unenpuute.

3400m tulostasolla pääsee eniten karsivasta reppujuoksusta jo täydet pisteet tasolle mutta sen lisäksi painoa täytyy olla 80kg tuntumassa jotta reppu ei taltuta. Reppujuoksu on kuitenkin vain yksi osuus ja tähän on ehkä hankalin valmistua. Repun painoa täytyy harjoitellessa lisätä niin hiljakseen ettei pilaa jalkojaan tai selkää. Silti koordinaatiotestikin pitäisi läpäistä saati viimeisenä hiihto kaikkea muuta kuin luistelutyylillä.

Cooper siviilissä juostuna on myös tyystin toinen asia kuin peruskoulutuskauden jälkeen pitkään huonosti tankattuna ja palautuneena sekä unesta ja levosta tinkineenä. Siksi ne tulokset ja vertailtavuus intissä usein heikkeneekin.
 
Viimeksi muokattu:
Haluaisin myös nähdä sen miehen joka juoksee 3000+ coopperissa yhtä mittaa täysi kaupunkijääkärin varustus päällään, pkm/kvkk käsissään ja kessi selässä. Omana aikanani alkoi poikkeuksetta jokainen piiputtaa 50-100m sprintin jälkeen. Toisaalta olisi myös mielenkiintoista nähdä se skenaarion jossa em. suoritus on välttämätön osa päivittäistä taistelutoimintaa.

En myöskään tiedä miten oleellisesti mustimiehen toiminta on muuttunut jos koulutus on saatu "kylmän sodan aikana" '85 vaiko 2012. Pasimiehilläkään ei hommat oleellisesti varmaan ole muuttuneet noiden vuosilukujen kohdilla, ylimääräisiä luukkuja vaan tullut katolle joista yhdessä roikkuu (toivottavasti) itkk.

Toisaalta pari kuukautta sitten tuli junassa vastaan henkilö joka oli koulutettu MiGin tutkan huoltoon, mutta eiköhän tuollaiselle henkilölle joku sodanajan sijoitus pystytä keksimään suurinpiirtein vastaavissa huoltotehtävissä.
 
No ei tasan ole. Paitsi hyvä kunto. Pääsykokeissa ei edes juosta cooperia vaan sen tulos annetaan hakiessa ja kokeissa on mm reppujuoksu 5km. 3000 on ihan hyvä ljk:n testeihin jos muuten niissä pärjää. Testit on monipuoliset ja niihin liittyy kerrannaisvaikutus sekä unenpuute.
Tasan tiedän mistä puhutaan kun olen itse ne kokeet suorittanut. 3000m on tavoite aika, jos et sitä saavuta tippuu pisteet aika nopeasti.
Koe suoritetaan niin että alkaa lämmittely osuus missä on juoksua noin 2km, juoksuvauhti on noin 2600m cooper vauhtia, jos putoat vauhdista putoat testeistä.
Sen jälkeen alkaa välittömästi 3000m "cooper" osuus.

Muotoilin väärin. Se oli minun virhe, normaalissa cooperissa sinun on saatava ainakin 3400m jos meinaat juosta lälläritestit suosiolla läpi.
Ja kyllä lälläreissä on hyvä fyysinen kunto.
 
Reppujuoksu
- Lisäpainoa 10 kiloa
- Yhteismatka viisi kilometriä
o kaksi kilometriä juostaan johdetusti ajassa 10 min (5 min/km)
o kolmen kilometrin testijuoksu, josta otetaan aika
- 12 minuuttia = 20 pistettä (maksimipisteet)
- Pisteporrastus 1 piste/15 sekuntia
- Suoritus hylätty mikäli aika on yli 14min 30s.
 
vanhanaikainen "pituus-100" on yleensä aika lähellä miesten koon parasta suhdetta sotilashommiin. Sen kokoinen mies pystyy tekemään kaikkea riittävän hyvin: voimaa löytyy silloin kun sitä tarvitaan ja kestävyys vielä hyvällä tasolla

Olen samaa mieltä. 80-kiloinen treenattu mies voi olla aivan helvetin vahva ja ainakin riittävän voimakas sotilastehtäviin. Ja tuolla kaavalla ei välttämättä ylipainoa ole kuin muutama kilo kotlettina vyötäröllä. Ja se kotletti on aivan passelia vararengasta, jos joutuu esim. viikoksi pariksi kovaan koitokseen. Nuori ja treenattu ihminen sulattaa läskiä vaivoitta tarpeisiinsa ja polku maistuu.

Panssarimiehistä on jäänyt sellainen kuva, että sopiva panssarimies on 157-senttinen pohjanmaalainen painija. Ainakin T55:n torninluukusta kun katsoo, niin tuolla tavoin tilat voidaan hyödyntää. Liekö sitten neukkupanssarit suuniteltukin siten, että niihin on koulutettu aasialaisperäisiä sotilaita?:rolleyes:
 
Haluaisin myös nähdä sen miehen joka juoksee 3000+ coopperissa yhtä mittaa täysi kaupunkijääkärin varustus päällään, pkm/kvkk käsissään ja kessi selässä. Omana aikanani alkoi poikkeuksetta jokainen piiputtaa 50-100m sprintin jälkeen. Toisaalta olisi myös mielenkiintoista nähdä se skenaarion jossa em. suoritus on välttämätön osa päivittäistä taistelutoimintaa.

Eihän sitä kukaan juoksekaan. Mitä enemmän varusteita on kannossa sitä tärkeämmäksi hyvä hapenottokyky muodostuu siinä vaiheessa, kun pitää liikkua ripeästi. Siitähän tuo omakin esimerkkisi kertoo. Huonokuntoinen ajautuu tässä nopeasti äärirajoille, jolloin käytännön taisteluteho laskee jyrkästi. Lisäksi hengityksen palautuminen äärirajoilta kestää monin verroin pidempään, jonka aikana aseiden käyttö (tähtääminen) on hankalaa. Tämän lisäksi mitä paremmassa kunnossa on sitä enemmän jää toiminnan aikana "reserviä" ja sitä pidempään toimintakykyään pystyy venyttämämään. Huonokuntoisimmat ajautuvat lähes poikkeuksetta aina toimintakyvyttömiksi ennen hyväkuntoisia toiminnan pitkittyessä, koska keskimääräinen rasitus suhteessa kehon kapasiteettiin on jatkuvasti korkeammalla tasolla kuin hyväkuntoisilla.

Valtaosa ammunnoistakin kuuluisi tehdä hengästyneenä, jotta tällaisessa tilassa ampumiseen rutinoituisi: Eli esimerkiksi sahataan juosten 300-25m väliä ampumaradalla ja ammutaan eri etäisyyksiltä eri asennoista. Yksi hauska kisailun muoto on juosta aina ennen laukauksia pieni muutaman sadan metrin lenkki, jonka aikana pitää tehdä fyysisiä harjoitteita (kyykky, burpee, punnerrus jne.). Lopuksi tietysti lasketaan kenellä on eniten osumia (vinkki: se ei ole se joka on räjähtämispisteessä ampumapaikalle saapuessaan).
 
Itse vetäisin 3450m Cooperissa 24v. iässä, 49v. iässä 2750m. Tällä hetkellä ei menisi polven takia edes 100m...
 
Huonokuntoisimmat ajautuvat lähes poikkeuksetta aina toimintakyvyttömiksi ennen hyväkuntoisia toiminnan pitkittyessä, koska keskimääräinen rasitus suhteessa kehon kapasiteettiin on jatkuvasti korkeammalla tasolla kuin hyväkuntoisilla.



Samaa mieltä.

Vaikka se "sooperi" ei kaikkea mittaakkaan, niin kyllä kokemus on osoittanut sen että ne sippaajat ja hyytyjät löytyvät selkeästi useammin sieltä huonoista tuloksista kun hyvistä.

Sooperihan muutenkin vain yksi suorite. Mikä olisi sellainen testi, jossa yhdessä suoritteessa saadaan mitattua useita osa-alueita? Eli sinällänsä on hieman harhaaanjohtavaa keneltäkään kyseenalaistaa sooperin tarkkuutta tai toisaalta korostaa täydellistä ylivertaisuutta ja dominanssia testien joukossa. Eikä se sooperi yksinään mittaa kenttäkelpoisuutta vaan siihen tulevat juuri siitä syystä myös lihaskuntotesti ja ainakin ennen ammunta vielä päälle.

Ja toinen asia minkä kokemus on osoittanut on se, että kyllä nuo solakat ja hoikat, jopa laihat vaan eivät anorektiset kestävyysurheilijat myös yllättävän hyvin pärjäävät massojen kanssa tetsatessa, vaikka lihasmassa on maltillinen. Eli siltäkin kannalta olen eri mieltä siitä että ei sitä poikkeuksellisen huonoa juoksutulosta voi jalkaväkisotilas kompensoida keskivertoa suuremmalla isolla lihasmassalla. Yllättävän hyvin tosiaan moni kevytrakenteinen pärjää maltillisella lihasmassalla kun kestävyys ja hapenottokyky ovat erinomaiset. Ja lihaskudoksessa muutenkin merkitystä ei ole pelkästään lihaksen "määrällä" vaan sen "laadulla" ja hermotuksella myöskin.

Mitä paineensietokykyyn tulee, niin toisilla sitä on ja toisilla sitä ei ole, mutta vanha viisaus on se että kondista kohottamalla myös psyykkinen paineensietokyky kehittyy. Karrikoidusti kestävä ja suorituskykyinen ihminen voi ottaa iisimmin ja rennommin, koska tietää jaksavansa. Hyvä kondis ja terveys muutenkin kohottaa mielialaa ja parantaa vireyttä.

EDIT: Niin ja itse en ole poikkeuksellisen hyväkuntoinen tai vahva, en juokse kovin hyvin enkä nosta paljoa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top