TheRomanRuler
Kapteeni
Varusmiesten kunto on ylivertainen verrattuna reserviläisten kuntoon. Reserviläisiä ei myöskään liian usein kertausharjoituksissa ole. Suomi on siitä huolimatta valmistautunut taistelemaan ikään kuin jokainen olisi hyväkuntoinen ja nykyaikaisen koulutuksen saanut varusmies. Se pitää muuttaa, ja pitää valmistautua taistelemaan "huonommin". Eli täytyy siis opetella taistelemaan huonokuntoisilla sotilailla joilla puutteellinen (esim kylmän sodan aikainen) koulutus.
Ehdotan että upseereille täytyy kouluttaa miten johtaa puutteellisesti tai täysin kouluttamattomia miehiä joilla on huono kunto. Tämä hoituu hyvin asevelvollisuusarmeijassa. Kun asevelvolliset tulevat armeijan porteista sisään, tulee upseerien heti jakaa heidät joukkueisiin, jakaa aseet ja johtaa heidät taisteluharjoitukseen. Tosi paikan tullen ei voida taata että jokainen Suomen armeijassa palveleva on yhtä hyvä kuntoinen ja hyvin koulutettu kuin 5kk rauhan aikana armeijassa palvellut. Tälläinen koulutus opettaa upseereille/kadeteille miten johdetaan huonolaatuista joukkoa sotilaita, ja täten vähennetään tappioita joita tapahtuisi mikäli sodan tullen täytyy 18 vuotiaat, joista suurin osa ei vielä ole asevelvollisuutta suorittanut, täytyisi värvätä ja lähettää taisteluun. Tämän taisteluharjoituksen jälkeen alkaisi normaali PV koulutus kuten nykyään.
Paljon aidompi kokemus tulee mikäli laitetaan upseerit/kadetit johtamaan reserviläisiä samaan tapaan. Kutsutaan reserviläiset kertausharjoituksiin, ja heti autosta ulos hypätessään ojennetaan ase käteen, jaetaan joukkueeseen ja läheteään taisteluun.
Reserviläiset eivät pysty samoihin tekoihin kuin 20 vuotiaat 5kk armeijassa palvelleet. Joten täytyy kehittää taktiikoita ja tapoja joilla huonolaatuisiakin sotilaita voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Joukkojen laadun parantuessa voi yhä useampi joukko-osasto siirtyä käyttämään edistyneempiä taktiikoita.
Ja mielestäni ei enää pidä huonon kunnon takia ketään armeijasta ulos heittää. Eivät he sen huonompia ole kuin reserviläiset ketä sodan tullen armeijaan kutsutaan. Heidät täytyy kouluttaa mahdollisimman hyvin, ja käyttää myös heitä tarvittaessa. Kyllä heidänkin kunto sitten kuukausien sotimisen jälkeen on parantunut.
Armeija pitäisi myös jakaa 2 osaan: motivoituneet ja ei-motivoituneet. Motivoituneille joukoille voidaan antaa tärkeämpiä tehtäviä, kun huonosti motivoituneille pitää antaa vähemmän tärkeitä. Sodan tullen on todennäköistä että kaikkien motivaatio paranee, mutta yksikin vastahakoinen sotilas saattaa helposti olla haitaksi isommalle porukalle motivoituneita, heikentäen joukon laatua. Niinkuin sanonta kuuluu, armeijassa mennään heikoimman mukaan. Karsitaan siis A porukasta heikommat ja huonommin motivoituneet pois, ja sijoitetaan B (tai muuhun kirjaimeen) porukkaan. Näin saadaan paras mahdollinen A luokan osasto ja B luokan miehet vapauttavat A luokan miehiä tehtävistä joihin A luokan miehiä on aivan turhaa käyttää.
Kun armeija jaetaan A ja B luokan miehiin (ja muihin), kasvaa A luokan teho ja B luokan määrä.
Käytännössä tulee aina ongelmia, mutta teoriassa on helppoa asevelvolliset heti kasarmille tultuaan jakaa osastoihin, aseistaa ja lähettää taisteluharjoituksiin kadettien johdolla. Sen jälkeen asevelvollisen normaali koulutus alkaa samaan tapaan kuin nykyään.
Reserviläiset voidaan kutsua armeijaan kertausharjoituksiin ja samalla tapaa heti johtaa taisteluun mieluusti kadettien johdolla, jotta jokainen kadetti saa kokemusta sekä nuorten kouluttamattomien että vanhempien vanhentuneen koulutukseen saaneiden johtamisessa.
Kerrataan vielä: armeijan täytyy kehitellä taktiikoita ja koulutusta jotta huonolaatuisemmasta porukasta voidaan saada kaikki mahdollinen irti. Huonolaatuisia sotilaita löytyy paljon, heitä pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti sen sijaan että käytetään ainoastaan parhaimpia, joita on rajattu määrä.
Ehdotan että upseereille täytyy kouluttaa miten johtaa puutteellisesti tai täysin kouluttamattomia miehiä joilla on huono kunto. Tämä hoituu hyvin asevelvollisuusarmeijassa. Kun asevelvolliset tulevat armeijan porteista sisään, tulee upseerien heti jakaa heidät joukkueisiin, jakaa aseet ja johtaa heidät taisteluharjoitukseen. Tosi paikan tullen ei voida taata että jokainen Suomen armeijassa palveleva on yhtä hyvä kuntoinen ja hyvin koulutettu kuin 5kk rauhan aikana armeijassa palvellut. Tälläinen koulutus opettaa upseereille/kadeteille miten johdetaan huonolaatuista joukkoa sotilaita, ja täten vähennetään tappioita joita tapahtuisi mikäli sodan tullen täytyy 18 vuotiaat, joista suurin osa ei vielä ole asevelvollisuutta suorittanut, täytyisi värvätä ja lähettää taisteluun. Tämän taisteluharjoituksen jälkeen alkaisi normaali PV koulutus kuten nykyään.
Paljon aidompi kokemus tulee mikäli laitetaan upseerit/kadetit johtamaan reserviläisiä samaan tapaan. Kutsutaan reserviläiset kertausharjoituksiin, ja heti autosta ulos hypätessään ojennetaan ase käteen, jaetaan joukkueeseen ja läheteään taisteluun.
Reserviläiset eivät pysty samoihin tekoihin kuin 20 vuotiaat 5kk armeijassa palvelleet. Joten täytyy kehittää taktiikoita ja tapoja joilla huonolaatuisiakin sotilaita voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Joukkojen laadun parantuessa voi yhä useampi joukko-osasto siirtyä käyttämään edistyneempiä taktiikoita.
Ja mielestäni ei enää pidä huonon kunnon takia ketään armeijasta ulos heittää. Eivät he sen huonompia ole kuin reserviläiset ketä sodan tullen armeijaan kutsutaan. Heidät täytyy kouluttaa mahdollisimman hyvin, ja käyttää myös heitä tarvittaessa. Kyllä heidänkin kunto sitten kuukausien sotimisen jälkeen on parantunut.
Armeija pitäisi myös jakaa 2 osaan: motivoituneet ja ei-motivoituneet. Motivoituneille joukoille voidaan antaa tärkeämpiä tehtäviä, kun huonosti motivoituneille pitää antaa vähemmän tärkeitä. Sodan tullen on todennäköistä että kaikkien motivaatio paranee, mutta yksikin vastahakoinen sotilas saattaa helposti olla haitaksi isommalle porukalle motivoituneita, heikentäen joukon laatua. Niinkuin sanonta kuuluu, armeijassa mennään heikoimman mukaan. Karsitaan siis A porukasta heikommat ja huonommin motivoituneet pois, ja sijoitetaan B (tai muuhun kirjaimeen) porukkaan. Näin saadaan paras mahdollinen A luokan osasto ja B luokan miehet vapauttavat A luokan miehiä tehtävistä joihin A luokan miehiä on aivan turhaa käyttää.
Kun armeija jaetaan A ja B luokan miehiin (ja muihin), kasvaa A luokan teho ja B luokan määrä.
Käytännössä tulee aina ongelmia, mutta teoriassa on helppoa asevelvolliset heti kasarmille tultuaan jakaa osastoihin, aseistaa ja lähettää taisteluharjoituksiin kadettien johdolla. Sen jälkeen asevelvollisen normaali koulutus alkaa samaan tapaan kuin nykyään.
Reserviläiset voidaan kutsua armeijaan kertausharjoituksiin ja samalla tapaa heti johtaa taisteluun mieluusti kadettien johdolla, jotta jokainen kadetti saa kokemusta sekä nuorten kouluttamattomien että vanhempien vanhentuneen koulutukseen saaneiden johtamisessa.
Kerrataan vielä: armeijan täytyy kehitellä taktiikoita ja koulutusta jotta huonolaatuisemmasta porukasta voidaan saada kaikki mahdollinen irti. Huonolaatuisia sotilaita löytyy paljon, heitä pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti sen sijaan että käytetään ainoastaan parhaimpia, joita on rajattu määrä.