Aloitan Ahtisaaresta. Olen kyllä kirjoittanut ennenkin, mutta paremmin sopii tähän.
Muutama asia sai minut arvostamaan hänen päätöksentekokykyään.
1. Ahtisaari oli ollut Namibiassa Untagin johdossa vain yhden lyhyen yön, kun huhtikuun 1. päivänä 1989 selvisi, että iso joukko Swapon taistelijoita oli tullut rajan yli Angolasta Namibiaan Ambomaalle.
Tilanteen oli ilmeisesti aiheuttanut Ahtisaaren vanha tuttu, Swapo-johtaja Nujoma, omavaltaisella päätöksellä. Etelä-Afrikan ulkoministeri Pik Botha raivosi Ahtisaarelle. Tilanne uhkasi luisua käsistä.
Silloin Ahtisaari valtuutti Etelä-Afrikan joukot hommiin maan vakauttamiseksi. Seurasi uusia yhteenottoja ja kuolonuhreja, kunnes reilun viikon päästä tilanne rauhoittui. Ahtisaaren päätös raivostutti Swapon. Maailman mediassa Ahtisaarta moitittiin. Häntä syytettiin Etelä-Afrikan kätyriksi. Mutta Namibia itsenäistyi.
Ahtisaari sai myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon. Namibia voi hyvin.
2. Kun hän oli ollut hetken presidenttinä, hallitus halusi viedä häneltä valmistuneiden kadettien nimitysoikeuden ja siirtää nimitystilaisuudenkin puolustusministerille. Klenberg suri, koska hänestä oli tärkeää, että tilaisuudessa nuoret upseerit saisivat presidentiltä tunteen, että he ovat hänen poikiaan. Klenberg yritti puhua poliitikoille ja meni viimein Ahtisaarelle kertomaan huolensa ja tunsi, että nyt häntä kuunneltiin.
"Minäpä hoidan tämän heti", sanoi Ahtisaari ja soitti oikeusministeri Pokalle ja sanoi, että jatketaan vanhaan malliin, ei uudisteta mitään. Oikeusministeri selitti, että on myöhäistä, sillä lakialoite on jo valiokunnassa käsitelty ja viedään päätettäväksi. Ahtisaari sanoi: "Minä en ollenkaan soittanut kysyäkseni ministerin käsityksiä vaan käsken Puolustusvoimain ylipäällikkönä että asia jätetään."
Niinpä tuo jäi. Mutta Ahtisaarta moitittiin alusta lähtien vähän siitä, ettei hän ymmärtänyt näitä kotoisia linjoja...
3. Ahtisaari oli neuvottelijana mallia "formidable" eikä ollut ihme, että Slobodanin vähäinen tukka aikanaan taipui. Ahvenanmaalla saatiin tästä vähän makua. Ålands Framtid ajoi Ahvenanmaan irtautumista Suomesta ja sai kaksi itsehallintoedustajaa maakuntakäräjille, Vuonna 1998 Ahtisaari meni itse paikalle avaamaan maakuntakäräjät. Sen tekee aina Suomen presidentti, mutta yleensä valtakirjalla. Nyt Mara meni sinne kuin iso sheriffi ja teki harvinaisen selväksi, että itsenäistyminen ei ole realistista. Vaikka lehdissä tietenkin moitittiin Ahtisaarta ylireagoinnista sekä Suomessa että saarella, olen saanut kuulla itsehallintorakennuksesta, että kyllä toimi. Ne kaksi kansanedustajaa istuivat siinä pöntön alla vielä eturivissä suoraan Ahtisaaren mahan alla ja kuuntelivat korvat luimussa.
Puheen, joka oikeastaan lopetti keskustelun enemmän kuin herätti sitä, voi lukea tuosta:
https://www.presidentti.fi/ahtisaari/puheet-1998/p981102.ahvsu.html