Kolmen ministeriön yhteinen työryhmä etsii keinoja, joilla lähisuhdeväkivaltaa ehkäistäisiin entistä paremmin. Sisäministeri Mykkänen perää myös poliiseilta asennemuutosta, jotta ongelmiin tartutaan heti.
Lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteissa perheiden sisäisiin asioihin on puututtava aiempaa tiukemmin, sanoo sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).
Ministerin mukaan perheväkivaltaa ei voida ajatella vain asianomistajarikoksena, vaan siihen on puututtava joka kerta lainmukaisilla keinoilla.
Mykkäsen mukaan vastuu perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ei ole vain poliiseilla, vaan väkivallan merkit pitää tunnistaa neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja sairaaloissa.
– Jos isä menee neuvolaan lapsen kanssa, isältä kysytään hyvin tarkasti, montako alkoholiannosta hän käyttää viikossa. Hyvin harvoin kysytään sitä, miten teillä riidellään. Tätä pitäisi kysyä, vaikka se tuntuisi miten tungettelevalta tahansa. Myös vammoja hoitavien lääkäreiden pitää tarttua asiaan, jos hoitotilanteessa alkaa epäilyttää, että ruhje saattaa kertoa toistuvasta väkivallasta, ministeri sanoo.
Sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön työryhmässä valmistellaan parhaillaan uutta sisäisen turvallisuuden strategiaa, jossa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy nousee aiempaan merkittävämpään rooliin.
Työryhmän toimenpide-ehdotukset siitä, miten perheväkivaltaan voidaan puuttua, julkaistaan elokuun lopulla.
– Yksi keino on se, että vahvistamme niin sanottuja ankkurimalleja, joissa poliisit ja sosiaaliviranomaiset tekevät yhteistyötä samaa työhuonetta myöten. Jatkossa saman pöydän äärelle pitäisi saada myös opettajat, jotta perheiden ongelmiin voidaan puuttua moniammatillisesti, ministeri sanoo.
Maahanmuuttajaperheiden sisäinen väkivalta on poliisille uusi haaste
Kouluterveydenhuollon merkitys korostuu Mykkäsen mukaan erityisesti silloin, kun kyse on maahanmuuttajaperheiden lapsista tai nuorista.
Toukokuussa julkaistussa Onko Suomi maailman turvallinen maa -selvityksessä nousi esille se, että maahanmuuttajien riski joutua väkivallan uhriksi on korkea.
– On selvä asia, että väkivaltalainsäädäntö koskee kaikkia ihmisiä, Mykkänen sanoo ja lisää:
– Kunniaväkivaltaan ja tyttöjen silpomiseen puuttumisen haaste on se, että toisista kulttuureista tulevissa perheissä syytteen nostaminen omaa perhettä vastaan on vielä korkeampi kuin kantasuomalaisissa perheissä.
Hämeen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen vahvistaa Mykkäsen viestin. Hän tietää, että maahanmuuton myötä poliisilla on käsissään aivan uudenlaiset perhe- ja lähisuhdeväkivallan muodot.
– Perhekulttuurin liittyvät asiat eivät muutu, vaikka perhe muuttaa maasta toiseen. Maahanmuuttajaperheissä ristiriitatilanteet ja väkivallan motiivit ovat erilaisia kuin kantasuomalaisten perheessä. Väkivaltaa voi synnyttää esimerkiksi se, jos toinen puoliso kääntyy kristinuskoon ja toinen puolisoista on edelleen islaminuskoinen, Seppänen sanoo.
Seppänen kertoo että, maahanmuuttajaperheiden kohdalla ongelmien ratkominen on monella tapaa vaikeaa. Usein ongelmat tulevat esille vasta kotihälytyksen yhteydessä, jolloin poliisi menee itse paikalle.
– Jos suomalaisperheiden kohdalla perheväkivalta jää piiloon, niin miten paljon ongelmaa on maahanmuuttajaperheiden kohdalla. Miten kielitaidoton nainen tekisi siitä ilmoituksen poliisille, johon ei välttämättä edes luoteta, Seppänen toteaa.
Asennemuutos koskee myös poliisia
Sisäministeri Kai Mykkänen pitää ongelmana myös sitä, että tuoreimman poliisibarometrin mukaan kotiväkivallasta ei ilmoiteta poliisille, koska ihmiset ajattelevat, ettei poliisi ole kiinnostunut asiasta.
– Tällaista kuvaa ei saisi olla, sillä saman barometrin mukaan neljä viidestä suomalaisesta ajattelee, että kotiväkivaltaan puuttuminen on poliisin kolmanneksi tärkein tehtävä, Mykkänen sanoo.
Mykkänen perää asennemuutosta eli sitä, että lähisuhdeväkivaltaan suhtaudutaan vakavasti. Hänen mukaansa perheväkivaltatapauksissa ei saa ajatella ongelmien olevan vain perheen sisäisiä asioita, vaan niihin on puututtava kaikin lain suomin keinoin.
– En halua syyllistää poliiseja, mutta poliisinkin asenne heijastelee ympäröivää yhteiskuntaa. Perheväkivaltailmoitukset pitää ottaa vakavasti aina kun väkivallan tunnusmerkistöt täyttyvät. Asenteet lähtevät koulutuksesta, ja myös esimiestyöllä on merkittävä rooli, Mykkänen sanoo.
Apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen ei kiistä sitä, etteivätkö poliisikeikat kerta toisensa jälkeen samaan osoitteeseen synnyttäisi uupumusta ja kyynistymistä. Hän kuitenkin muistuttaa, että perheväkivalta ei viime kädessä ratkea poliisin toimin.
– Olemme tehneet täällä Hämeessä pitkään hyvää työtä eri sidosryhmien kanssa siinä, millä tavalla voisimme auttaa perheitä, joissa on lähisuhdeväkivaltaa. Siitä huolimatta perheväkivaltatapaukset alueellamme ovat lähteneet nousuun, vaikka koko maan tasolla ilmoitukset ovat vähentyneet, Seppänen sanoo.
Seppänen on itse työskennellyt pitkään lähisuhdeväkivaltatapausten parissa niin poliisina kuin syyttäjänä. Lisäksi hän on toiminut poliisin edustajana erilaisissa työryhmissä, jossa on selvitetty muun muassa Suomessa tehtyjä perhesurmia.
Vuosien työkokemuksen jälkeen hän ihmettelee sitä, miksi naisiin kohdistuva väkivalta ei Suomessa vähene.
– Sitä on tullut pohdittua, miksi tätä tilannetta ei saada Suomessa oikein millään oikaistua, vaikka lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi tehdään työtä valtakunnan parhailla voimilla. Onko tässä kyse kansanluonteesta vai siitä, että perheväkivaltakulttuurissa me kallistumme enemmän itäiseen kuin läntiseen maailmaan, hän toteaa.
Metoo-ilmiö on tuonut myös perheväkivaltaa esille
Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilänmukaan Metoo -ilmiö on tuonut mukanaan sen, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ahdistelusta puhutaan aiempaa enemmän.
Heinilä on iloinen siitä, että keskustelun myötä julkisuudessa on ollut paljon kertomuksia siitä, miten väkivaltaisesta perhetilanteesta on päästy eteenpäin ja selvitty.
– Metoo-ilmiö on lisännyt tietoisuutta ja viranomaiset ovat lähteneet hyvin mukaan. Ymmärretään se, että kaikki ei ole sallittua. Mutta edelleen tarvitsemme koulutusta ja rahaa, jotta työtä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi voidaan jatkaa.
Heinilän mukaan lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi Suomessa tarvitaan edelleen lisää turvakotipaikkoja sekä Istanbulin sopimuksen laajaa täytäntöön panoa. Suomi on ratifioinut sopimuksen, ja se sisältää useita keinoja, millä perheväkivaltaa voidaan ehkäistä.
– Ennaltaehkäisevä työ tarvitsee noin 40 miljoonaa euroa ja se on meistä pieni summa verrattuna muuhun turvallisuuteen. Olen myös iloinen siitä, että ministeri Annika Saarikko (kesk.) on luvannut selvittää tasa-arvotekona sen, mitkä ovat naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset, hän sanoo.
