Laki ei kiellä mitään – niin sanoi yksi Suomen arvostetuimmista oikeusoppineista
MIELIPITEET05.08. 07.00
Kolumni: Lentokonejupakka sai meidät taas väittelemään laeista ja moraalista. Ja kaikista some-kielloista huolimatta tässä jutussa viitataan Rosa Parksiin.
Matti Mörttinen
Jos kaikki ihmiset olisivat aina, kaikkialla ja kaikissa oloissa noudattaneet voimassa olevia lakeja pilkuntarkasti, ei maailma olisi niinkään hyvä paikka ihmiselle elää kuin se on nyt. Näin kehtaan väittää.
Jos halutaan ääriesimerkkejä, niin voidaan mainita vaikka tämä:
Suomi tuskin olisi itsenäistynyt, jos kukaan ei olisi noussut Venäjän vallan aikana meillä voimassa ollutta laillista esivaltaa vastaan.
Tasa-arvoa on monta kertaa edistetty sillä, etteivät kaikki noudata kaikkia sääntöjä vaan uhmaavat niistä joitain ihan tietoisestikin. Afroamerikkalainen Rosa Parks istui joulukuussa 1955 bussissa paikalle, joka oli Alabaman lakien mukaisesti varattu valkoihoisille. Mainitsen nyt tämän, vaikka some-keskusteluissa jo avoimesti halveksutaan kaikkia Parksin muistelijoita.
Useimmissa tapauksissa, joissa kansalaistottelemattomuuden nimissä on rikottu lakia, on rikkoja ollut tietoinen seurauksista. Siitäkin on enemmän kuin ilmeiset esimerkit: Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi.
Lait ja lakien noudattaminen ovatkin jotain enemmän kuin joskus mielletään.
Touko Kosonen, joka opetti professorina Turun yliopistossa ja tulkitsi lakia presidenttinä Turun hovioikeudessa, puuttui aina puheeseen, jos joku käytti perinteistä ilmaisua "laki kieltää tämän". Laki ei kiellä mitään, Kosonen huomautti. Se määrää rangaistuksen rikoksesta.
Kyynikko voisi todeta lain olevan sopimus, jonka pyhittää se, että enemmistö lakeja säätävistä kansanedustajista on tietyllä hetkellä ollut jotain mieltä oikeasta ja väärästä. Se, joka on toista mieltä, voi tehdä toisin – kunhan maksaa teostaan laissa määritellyn "hinnan".
Toki esimerkiksi henki- ja seksuaalirikosten kohdalla tuota näkemystä voi käyttää vain moraalisesti vinksahtanut. Mutta suurin osa peruslainsäädännöstä heijastaa pääasiassa vain jollain valtioksi kutsutulla alueella vallitsevaa kulloistakin kulttuuria ja enemmistömielipidettä.
Jälleen klassinen esimerkki: huumeet. Joillekin huumaaville aineille on olemassa laillisia jakeluteitä ja markkinoita. Toisille aineille, jotka saattavat olla laillistettuja huumeita vaarattomampia, on vain kieltoja ja rangaistuksia.
Ja taustalla voi olla vaikkapa se, että tietty iso maa on halunnut estää toisessa maassa kasvatettavan huumeen tuonnin omien taloudellisten intressiensä takia.
Suomessa päästiin jälleen pienen laki ja moraali -keskustelun makuun kuluneella viikolla, kun lentokoneen matkustaja yritti estää henkilön karkotuksen Afganistaniin.
Matkustaja oli vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen. Hän oli varmaankin hyvin selvillä rikoksen ja seuraamusten suhteesta. Sen sijaan hän ei ollut kovin tarkasti selvillä yksityiskohdista tapauksessa, johon päätti puuttua.
Hän tiesi ilmeisesti lähinnä sen, että samassa lentokoneessa ollut, neljän poliisin saattama ja vaikeroiva ihminen oli pakkopalautettavana.
Palautuksen kohdemaaksi oli puolestaan pääteltävissä Afganistan.
Afganistan ei ole ainakaan meidän mittapuillamme turvallinen maa.
Monelle paluu sinne on yhtä kuin lähes varma kuolemantuomio.
Ruotsissa vastaavan tapauksen ratkaisu oli, että karkotettava turvapaikanhakija poistettiin koneesta, minkä jälkeen lento pääsi liikkeelle. Suomessa poistettiin protestoiva matkustaja.
On myös lentoyhtiöitä, jotka eivät suostu myymään koneistaan paikkoja pakkopalautuksia varten.
Lentokonejupakka sai Pennasen kasvot. Sitten se sai vihreiden puheenjohtajana uskomattoman haparoivasti toimivan Touko Aallon kasvot. Syytöksiä sinkoili puolelta toiselle. Lakien ja järjestyksen vankkumattomiksi kannattajiksi ilmestyi poliitikkoja, jotka ovat itse saaneet tuomioita rikoksista tai mainetta antamalla piutpaut säännöille.
Palautettavasta emme tiedä varmuudella mitään; mihin häntä vietiin ja miksi.
En tiedä, ehkä, jos joku oikeasti Afganistaniin pakolla palautettava olisi päässyt puhumaan meille suoraan, voisimme miettiä viranomaistemme ratkaisujen oikeutusta uudelta pohjalta.
Ajatellen muutakin kuin, että lento ei saa myöhästyä, ja matkahan tehdään kun lippu on maksettu.
Kirjoittaja on Aamulehdenartikkelitoimituksen päällikkö.