Jos armeija organisoitaisiin älykkyyden ympärille eikä sen mukaan kuinka hyvin suorittaa ennalta ajateltuja käskyjä, jopa pepun pussaamiseen asti, niin koko armeija katoisi kokonaan tai ainakin hajoaisi nykymuodossaan. Eli kyllä armeija taistelee tämän dilemman edessä erityisesti kun puhutaan armeijan kyvystä vastata nykyajan haasteisiin. Jokaisella on tietenkin oma käsitys tilanteesta, mutta jos armeijasta tulisi vapaaehtoinen niin jopa korkean maanpuolustustahdon omaavat jättäisivät tämän leirikoulun väliin. Oma henkkoht kokemus puskee armeijaa vastaan siinä mielessä että pataljoonan ja rykmentin johdosta about puolet on hakemassa tyydytystä narsistisille tarpeilleen ja komppanian keisareista samaten puolet ovat sen verran jälkeenjääneitä semi-pitkän tähtäimen strategisessa ajattelussa eli koko aivotyöskentely sakkaa ellei ainakin parikaapelin välityksellä ole jatkuvasti komentoja tulossa tasaisin väliajoin. Eli puhutaan operatiivisella tasolla sellaisista vaikeuksista, että jopa pikkaisen kenkien lankkaamista vaikeampien tehtävien suorittamisesta tulee aivan ylitsepääsemättömiä, ja kun tälläisiä vaikeuksia tapahtuu rintamalla niin voidaan puhua vain muutamista päivistä kun miehistöä alkaa muuttua minkin rehuksi. Huomioitavaa tässä on että en kommentoi koulutusta mitenkään vaan nämä jampat saattavat olla kaikkea roskakuskien ja fysiikan tohtoreiden väliltä. Tämä ei ole yksittäisin henkilön oma valinta vaan tämä on yhteiskunnan valinta, koska koulutuslaitos tähtää riippuvuuteen muusta yhteiskunnasta eikä kannusta riippumattomuuteen eli vahvuuteen. Armeijassa tämä asenne näkyy, että SanLalla voi aina soittaa pahan paikan tullen jollekin komppanian äidille, joka tarjoilee kaikkea mahdollista, jopa lisää miehistöä jos hauskanpitovälineet on päässyt loppumaan kun taisteluhautojen toisella puolella ikävä setä on Stalinin uruilla liiskannut entiset leikkikalut.
