Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
setämies
Kenraali
Heikko pilliin puhallus.
"Kuulin kaverilta..." "Kuulin tutulta..." "Eräät korkeaan asemaan päätyneet..." "Varastetaan satamapaikat..." "Potkittiin syyttä suotta..."
Vähän kaipaa vielä lihaa luiden ympärille.
Jos ja kun tälläisiin juttuihin törmää, ne on suotavaa paljastaa ja viedä oikean instanssin käsittelyyn. Nyt kuitenkin haisee huhupuhe, rikkinäinen puhelin ja parhaimmillaan osaamattomuus/ymmärtämättömyys.
"Kuulin kaverilta..." "Kuulin tutulta..." "Eräät korkeaan asemaan päätyneet..." "Varastetaan satamapaikat..." "Potkittiin syyttä suotta..."
Vähän kaipaa vielä lihaa luiden ympärille.
Jos ja kun tälläisiin juttuihin törmää, ne on suotavaa paljastaa ja viedä oikean instanssin käsittelyyn. Nyt kuitenkin haisee huhupuhe, rikkinäinen puhelin ja parhaimmillaan osaamattomuus/ymmärtämättömyys.
Kyse on varmaan jostain kallonkutistajasta, ne kuvittelee kaiken liittyvän suhteisiin.
Vaikka onhan tukin mahdollista, mutta nyt mediasta luetun perusteella epätodennäköistä.
Taitaa olla yleislekuri. Ja Freudin mukaan kaikki on aina mutsin syytä.
Itse en ole lukenut mediasta mitään, mikä poistaisi mahdollisuuden työpaikkaromanssista.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Aluksi tuo kävi mielessä, kun kummankaan kuolleen perheistä ei mitään mainittu uutisissa. Jokin kupru Ilmarisen sijoituksissakin käväisi mielessä mahdollisena syynä tapahtumiin. Mutta uutisaineisto viittaa toiseen suuntaan.
Epäillyn tuntenut aktiivi kertoo HS:lle kuulleensa mieheltä, että lähtöön Ilmariselta liittyi pettymystä. HS:n haastattelemien Ilmarisen työntekijöiden mukaan yhtiössä ei ole tietoa siitä, että murhan uhrin ja epäillyn suhteessa olisi ollut vaikeuksia. Pettymys kohdistui haastatellun mukaan siihen, miten joku tietty henkilö oli kohdellut miestä.
Sekä miehen lapsuudentuttu että hänet vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä tuntenut mies kertovat olleensa siinä käsityksessä, että epäilty suunnitteli jonkinlaisen oman liiketoiminnan käynnistämistä ja oman yrityksen perustamista. Mies oli kertonut lapsuudentutulle jonkinlaisesta työperäisestä uupumuksesta tai väsymyksestä, joka oli ollut lapsuudentutun ymmärryksen mukaan yhtenä syynä Ilmariselta lähtemiseen. Lapsuudentuttu jäi kuitenkin siihen käsitykseen, että miehen tilanne oli jo parempi.
Mies oli myös viitannut mahdollisuuteen muuttaa takaisin kotiseudulleen.
”Hän oli eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään. Käsittääkseni ehkä samoihin aikoihin jolloin hän oli lähtenyt työpaikastaan”, lapsuudentuttu kertoo. Mies oli myös kertonut omistaneensa tyttöystävän kanssa asunnon. Jossain vaiheessa eron jälkeen hän oli muuttanut Kasarmikadulle vuokra-asuntoon.
Lapsuudentuttu kertoo kuulleensa, että mies on viettänyt viime vuosina paljon aikaa kotiseudullaan.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005779244.html
Sekä miehen lapsuudentuttu että hänet vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä tuntenut mies kertovat olleensa siinä käsityksessä, että epäilty suunnitteli jonkinlaisen oman liiketoiminnan käynnistämistä ja oman yrityksen perustamista. Mies oli kertonut lapsuudentutulle jonkinlaisesta työperäisestä uupumuksesta tai väsymyksestä, joka oli ollut lapsuudentutun ymmärryksen mukaan yhtenä syynä Ilmariselta lähtemiseen. Lapsuudentuttu jäi kuitenkin siihen käsitykseen, että miehen tilanne oli jo parempi.
Mies oli myös viitannut mahdollisuuteen muuttaa takaisin kotiseudulleen.
”Hän oli eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään. Käsittääkseni ehkä samoihin aikoihin jolloin hän oli lähtenyt työpaikastaan”, lapsuudentuttu kertoo. Mies oli myös kertonut omistaneensa tyttöystävän kanssa asunnon. Jossain vaiheessa eron jälkeen hän oli muuttanut Kasarmikadulle vuokra-asuntoon.
Lapsuudentuttu kertoo kuulleensa, että mies on viettänyt viime vuosina paljon aikaa kotiseudullaan.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005779244.html
Kosto ja kummankin kuolleen lähtö Ilmarisesta viittaavat siihen, että esimies-alaissuhteessa on ollut jotakin pahasti vialla.
Surmaaja oli ehkä savustettu ulos Ilmarisesta – aiheesta tai aiheetta. Se oli jäänyt kalvamaan mieltä. Pienissä piireissä sana kiertää, eikä samalta alalta uutta työpaikkaa sen jälkeen enää (parissa vuodessa) löytynyt. Talous romahti, tyttöystävä lähti, ja ”Helsingin-herra” palasi pettyneenä ja epäonnistuneena kotikonnuilleen. Synkät ajatukset hautuivat ja masensivat: tämä oli nyt tässä.
Tuossa iässä iskunkestävyys ei ole vielä samaa luokkaa kuin kymmenen vuotta myöhemmin, varsinkaan jos uraputki on sojottanut mallikkaasti kohti koillista eikä elämä ole kovasti kolhinut. Ei kolmikymppinen pärjää (epä)sosiaalisissa valtapeleissä esimiesasemissa oleville nelikymppisille, jotka kokemuksellaan, suhteillaan ja asemallaan jyräävät tarvittaessa uhkaavat kilpailijat tai ”turhantarkat nipottajat”. Sen pelin oppii vain pelaamalla. Tai sitten täytyy vaihtaa peliä. Kuten tapahtui.
Ex-tyttöystävältä, kotiseudulta ja sotaveteraanilta (jos on elossa) kannattaisi ehkä kysellä asiasta – ja tietysti Ilmarisesta ja ennen kaikkea Ilmarisesta lähteneiltä tai poispotkituilta. Selvyys tapahtuman taustoihin täytyy saada nyt, kun tapaus on tuore, ettei tarvitse vuosikymmeniä myöhemmin arvuutella kuin Kyllikki Saaren murhaa tai Bodom-järven tapahtumia.
https://seura.fi/asiat/ajankohtaist...riisi-vihreat-miehet-ja-hyodylliset-idiootit/Seura selvitti: Näin Suomi valmistautuu sotaan – Uhkana tietomurrot, vesikriisi, vihreät miehet ja ”hyödylliset idiootit”
Suomi varautuu pahimpaan. Jokaisen meistä pitäisi pärjätä omillaan kolme päivää, jopa viikko. Seura selvitti, mikä Suomea uhkaa ja millainen kriisi on todennäköinen. Yksi on varmaa: jo nyt vihollinen tietää, mihin iskeä.
Sähköt ovat poikki! Onneksi on tasku- tai otsalamppu ja paristoilla toimiva radio, josta kuulee, miten maa makaa. © LEHTIKUVA JA OM-ARKISTO
Teemu Perhiö
AJANKOHTAISTA 3.8.2018 07:32
Jääkaapista sammuu valo. Pizzan tilaaminen ei onnistu. Suomi on sodassa.
Vai onko? Missä ovat kaikki sotilaat? Ei tykkitulta helisyttämässä ikkunalaseja, ei tankkikolonnioita kaduilla. Tilanne on kriisiytynyt yllättäen – eihän täällä pitänyt tapahtua mitään!
Kännykät eivät toimi, vessan voi vetää vain kerran, eikä kaupasta saa ostettua maitoa eikä leipää.
Yhteiskunta pysähtyy, kun vihollinen häiritsee sähkö- ja tietoliikenneverkkoa. Sota iskee suoraan kuluttajan arkeen.
Kyse ei ole siitä, ettemmekö olisi varautuneet. Täydellinen varautuminen ei vain ole mahdollista. Jo rauhan aikana tykkylumi voi lamauttaa sähköverkon, mutta siitäkin selvitään.
Seura pyysi asiantuntijoita arvioimaan, millaisia sotatoimet Suomea vastaan olisivat ja miten niihin on varauduttu. Arvioiden pohjalta Seura hahmotteli kuvitteellisen kriisin, joka Suomea voisi kohdata.
Tärkeä kysymys on, kestäisikö henkinen kanttimme, jos ”vihreitä miehiä”, tunnuksettomia sotilaita ilmestyisi Suomen rajalle.
Hybridisota-käsite on harhaanjohtava, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak. © LK
Sotaa vai ei?
Suomea mahdollisesti kohtaavan sodan pohtimisessa ei ole kyse ennustamisesta vaan valmistautumisesta. Sitä valtiojohto tekee jatkuvasti.
Todellisuudessa sodan uhka on hyvin pieni – mutta ei olematon.
Ruotsissa viisi miljoonaa kotitaloutta sai keväällä postissa ”Jos kriisi tai sota tulee” -oppaan.
Se tarjosi napakan tietoiskun poikkeustilanteisiin varautumisesta. Myös informaatiolukutaitoa painotettiin, jotta väärä tieto ja valeuutiset eivät lähtisi leviämään.
Vihkosessa listattiin yksityiskohtaisesti kotivaratarpeita: kaappiin on hyvä varata muun muassa kaurajuomaa ja hummusta.
Suomalaistenkin on hyvä pohtia mahdollisia poikkeustilanteita ja sitä, kuinka selvitä niistä. Se ei ole turhanpäiväistä pelottelua vaan henkistä valmistautumista, joka voi parantaa selviytymiskykyä kriisin aikana.
Eri tulevaisuuden kuvauksissa, skenaarioissa, Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka on yleensä lyhytkestoinen hybridisota. Se on epämääräinen käsite, jota käytetään helposti Venäjän ulkopoliittisista vaikutuskeinoista puhuttaessa.
Sillä viitataan harmaaseen alueeseen rauhan ja avoimen sodan välillä. Fyysistä voimaa käytetään vain vähän ja paikallisesti elintärkeitä toimintoja kohtaan. Pääpaino on informaatio- ja kybersodankäynnissä.
Tilanteen laukaisisi alueellinen kriisi, joka heijastuisi Suomeen.
Kriisistä puhuminen hybridisotana voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak. ”Hybridi-termi hämärtää kuvaa, ja se taas voi sopia aggressiivisen osapuolen tavoitteisiin.”
Vaikka jokin valtio yrittää vaikuttaa toiseen valtioon vain verkkohyökkäyksillä tai informaatio-operaatiolla, kyseessä voi olla sota – tai sitten ei.
Kun kansalaiset eivät osaa hahmottaa, onko kyseessä sota vai ei, he ovat valmiimpia hyväksymään muitakin ratkaisuja kun täydellisen liikekannallepanon.
Laajamittaisessa hyökkäyksessä tilanne olisi toinen. ”Jos Helsinkiä alettaisiin pommittaa, suurin osa kansasta olisi varmasti sitä mieltä, että jotain pitää tehdä.”
Salonius-Pasternak uskookin, että poikkeustilanteen alkaessa yhteiskunta kokisi vain pientä häirintää. Se loisi kitkaa päivittäisiin toimiin. Esimerkiksi vesikriisi isolla paikkakunnalla voisi kaventaa puolustusvoimien käytettävissä olevia resursseja.
Koko maan seisauttavaa sähköverkon lamauttamista Salonius-Pasternak ei pidä realistisena uhkakuvana.
Todennäköisesti sota ei kuitenkaan olisi lyhyt vaan pitkäkestoinen – kuten jo lähihistoria opettaa. Moni sota on alkanut yllättäen, eikä loppua ole näkynyt. Käykö niin Seuranskenaariossa?
Monimuotoisten vaikutuskeinojen takia on vaikea määritellä, missä kohtaa sota alkaa ja milloin se päättyy. Sotaa ei julisteta eikä kumpikaan osapuoli välttämättä halua kutsua sitä oikealla nimellä.
Ukrainassa puolustautuminen Venäjän tunnuksettomia sotilaita vastaan 2014 alkoi terrorismin torjuntaoperaationa. Sielläkään ”vihreät miehet” eivät ilmestyneet tyhjästä. Rajalla oli kymmeniä tuhansia venäläisiä joukkoja valmiudessa.
Tunnuksettomia sotilaita eli ”vihreitä miehiä” Simferopolissa Krimillä 2. maaliskuuta 2014. Venäläiset sotilaat miehittivät Krimin, jonka Venäjä liitti itseensä. © AP/LK
Häirintää ja valeuutisia
Seuran kuvitteellisessa kriisissä vihamielinen valtio on painostanut Suomea poliittisesti kuukauden ajan ennen hyökkäystä. Rajalla on pidetty sotaharjoitus ja hävittäjät ovat loukanneet ilmatilaa.
Kenenkään huomaamatta valtio on päässyt murtautumaan keskeisiin tietojärjestelmiin.
”Kyberpuolella maahan voi tunkeutua jo ennen sodan alkamista. Vihollinen pystyy valmistelemaan operaatioita pitkään”, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jari Rantapelkonen sanoo. Esimerkiksi 2013 paljastunut Venäjän tietomurto Suomen ulkoministeriöön oli jäänyt viranomaisilta havaitsematta.
Tietoliikenne kulkee yhä useammin digitaalisena kaapeleissa, ei radioaaltoina. Se heikentää mahdollisuuksia kerätä tiedustelutietoa. Valmisteilla olevan tiedustelulain on voimaan tullessaan tarkoitus helpottaa ennakkovaroituksen saamisessa, Rantapelkonen korostaa.
”Olemme sokeita sen suhteen, mitä maassa tapahtuu.”
Skenaariossa informaatiosotaa on käyty jo viikkoja ennen sotilaallista voimankäyttöä. Julkisessa keskustelussa vihollisen kätyrit jakavat valeuutisia, meemejä ja väärää tietoa, jolla pyritään vaikuttamaan kansalaisten mielipiteisiin. Nämä viestit menevät täydestä läpi hyödyllisiin idiootteihin, jotka voimistavat hyökkääjän sanomaa sosiaalisessa mediassa ja kärjistävät vastakkainasetteluja.
Vihollinen tietää haavoittuvat paikat, joihin iskeä. Kriittisissä järjestelmissä on näkynyt häiriöitä jo rauhan aikana.
”Järjestelmiä ei saada aukottomasti kuntoon, ja ne notkahtaisivat varmasti kriisin alkaessa”, Rantapelkonen sanoo.
”Sähkö- ja tietoliikennevarmuus on Suomen akilleenkantapää.”
Mitä pitempikestoisempi sodasta tulee, sen suurempia ovat ongelmat. Sähköriippuvuus tulee vastaan jo lyhyessä kriisissä.
Ruoka, vesi ja lämmitys ovat kytköksissä toisiinsa. Suurimpana huolenaiheena on laajavaikutteinen sähkökatko taajama-alueella. Sen seuraukset voivat olla vakavat.
”Vaikka Suomessa on hyvää tahtoa ja yritystä, on tietyissä tilanteissa jouduttu etenemään improvisoiden. Meiltä puuttuu kokemusta pitkäkestoisista ja laajoista tilanteista”, johtaja Karim Peltonen Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEKistä sanoo.
Monissa muissa maissa viranomaiset ovat hankkineet perusvalmiutta ja kokemusta isoista luonnononnettomuuksista.
”Ruotsissa saadaan nyt paljon oppia laajasta kriisistä metsäpalotilanteen vuoksi.”
Sähkö- ja tietoliikennevarmuus on Suomen akilleenkantapää, sanoo maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jari Rantapelkonen. © MARTTI KAINULAINEN/LK
Pienistä asioista suuria
Seuran skenaariossa vihollinen on käyttänyt sotilaallista voimaa vain yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta kriittisissä kohteissa: tietoliikenteen ja sähkönjakelun solmupisteissä. TV-kanavat ovat muutaman tunnin pimeinä, kunnes järjestelmät saadaan takaisin toimintaan.
Media ottaa tapahtumista kaiken irti ja tekee hyökkäyksestä uutisspektaakkelin. Pienet asiat muuttuvat suuriksi ja paniikkimieliala kasvaa. Media kutsuu tilannetta jo sodaksi.
Tiedottaminen on olennaista henkisen sietokyvyn ylläpitämiseksi, mutta järjestelmää voi käyttää myös vihamieliseen tarkoitukseen. Vihollisen propaganda on huomaamatonta ja pyrkii jakamaan kansaa.
Väestöä on yhä vain patteriradion ja muiden ihmisten välittämän tiedon varassa. Huhut leviävät, vaikka osa malttaa mielensä ja odottaa varmistuksia useista luotettavista lähteistä.
Valtiojohto saapuu kansan eteen kertomaan, mistä on kyse.
Viranomaiset ovat alkaneet toteuttaa valmiussuunnitelmia ja pyrkivät minimoimaan hyökkäyksen vaikutukset. Siinä auttaa valmiuslaki, joka antaa poikkeusoloissa viranomaisille lisää toimivaltuuksia valvontaan ja säännöstelyyn.
Valtiovalta ei vielä uskalla puhua sodasta, koska sillä on seurauksensa – lainanotto vaikeutuisi ja tavaraliikenteen vakuutusmaksut nousisivat.
Ulkomaankauppa sakkaa mutta ei tyrehdy. Öljyn ja polttonesteiden varmuusvarastot joudutaan ottamaan käyttöön. Viranomaiset ylläpitävät kansainvälisiä suhteita tilannekuvan päivittämiseksi ja avun saamiseksi. Kotimaassa tuotetaan vielä sen verran ruokaa, että päivittäisistä kaloreista ei tarvitse olla huolissaan. Viljavarastot tarjoavat täydennystä.
Julkiset palvelut ovat rajoitettuja, kun tilannekuva on vielä epäselvä ja voimavaroja kerätään tuhojen korjaamiseen. Kriisin pitkittyessä moni sähkökatkon uhri alkaa pohtia, oliko sittenkään varautunut tarpeeksi hyvin selvitäkseen omillaan. Mitä jos olisikin ollut talvi?
Pärjäävätkö kodit?
Pitäisikö Suomessakin joka kotiin lähettää kriisikirje kuten Ruotsissa on tehty? Tästä asiantuntijat ovat erimielisiä.
Kriisitietoisuus ja valmistautuminen ovat Suomessa Rantapelkosen ja Peltosen mukaan jo hyvällä tasolla. Suomalaisista noin puolet on käynyt armeijan, ja maanpuolustustahto on korkea. Kansa on muutenkin hyvin koulutettua, joten tietotaitoa kriisitilanteesta selviämiseen pitäisi olla.
Salonius-Pasternak puolestaan pitää lisätiedotusta hyvänä ajatuksena.
© ISTOCK
Kriisin alettua suurimman osan väestöstä pitää olla valmiita selviämään omillaan, sillä julkisten palveluiden toimintakyky laskee ainakin hetkellisesti. Ennen kuin palataan normaaliin päiväjärjestykseen, julkinen apu suunnataan tärkeysjärjestyksessä sitä eniten kaipaaville. Viranomaiset suosittelevat varautumista vähintään 72 tunnin ajaksi.
”Se on ihan minimiaika, jonka kenen tahansa peruskuntoisen aikuisen pitäisi selvitä kotoa löytyvillä tarvikkeilla. Ruokaa, vettä, lämmintä kylmän varalta, paristoja radioon”, Salonius-Pasternak listaa.
SPEK:n kyselyn mukaan kotitaloudet ovat hyvin varautuneita muutamaa päivää varten.
Jopa 90 prosenttia kodeista katsoo selviävänsä kaapista jo löytyvillä ruoilla vähintään kolme päivää.
Fiksuinta olisi varautua viikkoa varten. Urakkaa voi helpottaa tekemällä yhteistyötä naapurien kanssa. Miksi säilyttää jokaisessa huoneistossa vesikanistereita, kun kellarissa voi ylläpitää kaikkien yhteistä vesivarastoa?
Salonius-Pasternakia harmittaa, että niin moni viranomainen on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. ”Ajatellaan, että suomalaiset muistavat sodan, ja sen takia kaikki helsinkiläiset ovat mukamas yhtä varautuneita kuin mummonsa!”
Kaupungeissa varautuminen onkin syrjäseutuja huonommalla tolalla. Pitkien etäisyyksien alueilla kotona säilytetään jo valmiiksi hieman enemmän elintarvikkeita, vettä ja lääkkeitä.
Junat seisovat Pasilan ja Helsingin välillä. Laajan sähkökatkon ajan tietoa saa patteriradiosta. © LK
Väestö pysyy paikallaan
Ensimmäiset kolme päivää ovat takana, mutta Seuran skenaariossa kriisi ei vielä pääty. Helpotusta arkeen tuo se, että valtiovalta ja yritykset ovat saaneet suuressa osassa maata yhteiskunnan normaalit toiminnot palautettua. Joillakin paikkakunnilla sähköt ovat vielä poikki ja ihmiset jonottavat vedenjakelupisteisiin.
Valtiovallan tavoitteena on säilyttää kaikki normaalit toiminnot, sillä tehokkaassa yhteiskunnassa puskurivaraa ei ole. Jos esimerkiksi lapsia ei saada päivähoitoon, vanhemmat joutuvat jäämään pois töistä. Se taas heijastuu tekemättömien töiden kautta jonnekin muualle yhteiskuntaan.
Mitä normaalimpi arki on, sen paremmin yhteiskunta toimii kriisin keskellä. Kaupan hyllyllä ei välttämättä ole yhtä kattavaa valikoimaa ranskalaisia juustoja, mutta bussit kulkevat ja terveysasema on auki.
Sodan ensimmäiset päivät ovat osoittaneet, että laajamittaisesta sodasta ei ole suurta pelkoa.
Väestöä ei evakuoida, vaan kaikkia pyydetään pysymään kotona. Väestönsiirrosta syntyvä vahinko olisi toisaalta suurempi kuin paikalleen jääminen.
Jos vihollinen käyttää ilmaiskuja, ihmiset ohjataan väestönsuojiin.
Niidenkin käyttöönottoon saa kulua enintään kolme päivää.
Suomen väestönsuojat on mitoitettu noin neljälle miljoonalle kansalaiselle. Varsinkin 1970-lukua vanhemmat suojat ovat vaihtelevassa kunnossa.
Rakenteet eivät välttämättä ole tiiviitä ja tekniset laitteet ovat epäkunnossa. Siitä huolimatta niiden avulla väestön voi suojata kattavasti, mikä on selkeä viesti hyökkääjälle: Suomi kykenee suojelemaan kansaansa.
Suojissa kansalaiset olisivat vain jaksoittain. Yöpymisen lisäksi niihin suojauduttaisiin päivällä tarpeen mukaan. Töissä ja koulussa käytäisiin normaalisti, ja lemmikit pidettäisiin yhä kotona.
Suojaan otetaan mukaan oma hälytyspakkaus, jossa on samaa ruokaa kuin kotivarassa, ja henkilökohtaisia tarvikkeita, kuten lääkkeitä ja henkilökortti tai passi.
On kulunut jo viisi päivää ja arki alkaa sujua. Milloin sota päättyy?
Väestönsuojat pitää saada kuntoon kolmessa päivässä. © MARJO TYNKKYNEN/OM ARKISTO
Jäätynyt konflikti
Viikon kuluttua sotatoimet hyytyvät, vaikka juuri kukaan ei ole niitä edes nähnyt – niistä on vain luettu tiedotusvälineistä.
Tunnuksettomat sotilaat pitävät hallussaan pientä maa-aluetta rajan tuntumassa. Alue on eristetty, mutta puolustusvoimat ei uskalla päättää vihollisen tuhoamisesta. Pelkona on rajan takaa tulevan isomman joukko-osaston kohtaaminen.
Tämä kelpaa viholliselle hyvin.
Se haluaa häilyvyyttä tilanteeseen ja jatkaa painostusta, jotta Suomi pysyisi alueellisessa kriisissä puolueettomana.
Suurin osa kansalaisista on selvinnyt kotivaralla, naapureiden, ystävien ja perheen avulla sekä omalla henkisellä sietokyvyllään.
Sähkökatkokset jäivät paikallisiksi ja lyhytkestoisiksi.
Elämä palaa uomilleen.
Ulkomaankauppa piristyy, ja turistit saapuvat taas Helsinkiin ihastelemaan Temppeliaukion kirkkoa ja Sibelius-monumenttia.
Mutta konflikti jatkuu jäätyneenä 200 kilometrin päässä.
PekkaSavo
Ylipäällikkö
Ensimmäisenä saattaisi tulla mieleen "väyrysen porukka" mutta kyllä suurimmat hyödylliset idiootit taitavat olla Vihreissä. Katsokaas esitystä jonka Vihreiden lakiasiantuntija aiheutti lentokoneessa. Ja edellisen kerran temppuilivat kun Ville Niinistö kehotti kannattajiaan lentoasemalle.
Kumpi lienee pahempaa, pienehkö oikean laitapuolen kulkijoiden joukkio joka fanittaa Putinia tai "natsit" joiden nimet mahtuvat parilla A4-liuskalle - ja joiden ikävyydet on niin selkeä tajuta - vaiko 10-15 prosentin kannatusta nauttiva puolue jonka ovat vallanneet unelmoijat ja typerykset.
Toisiin kiinnittyy huomio. Lienee varmaan tarkoituskin, jos kaikki toiminta ei ole "spontaania"
Kumpi lienee pahempaa, pienehkö oikean laitapuolen kulkijoiden joukkio joka fanittaa Putinia tai "natsit" joiden nimet mahtuvat parilla A4-liuskalle - ja joiden ikävyydet on niin selkeä tajuta - vaiko 10-15 prosentin kannatusta nauttiva puolue jonka ovat vallanneet unelmoijat ja typerykset.
Toisiin kiinnittyy huomio. Lienee varmaan tarkoituskin, jos kaikki toiminta ei ole "spontaania"
Hallinkorva
Ylipäällikkö
No ei tästä turvallisuus heilu, mutta luuleeko ääliö, että kyseessä on iso ilmainen sovituskoppi?
Mitäs väärää tuossa on, nuo vaatteet on tarkoitettu tarvitseville ja ilmeisesti miehet tarvitsevat uusia kledjuja. He vain jättävät väliportaan pois hankintaketjussa.
"Hyvin" menee amerikassa.
ja vastaava luku venäjällä? Valko-Venäjällä, Turkmenistanissa, Pohjois-Koreassa, Kiinassa?? Juu, kunnon tilasto.
USA porskuttaa Wikipedian vankeja / väestö listan kärjessä, suhde 655/100000. Kiinassa ei ole paljoa vankeja (118/100000). Myös Venäjä (411/100000) ja Valko-Venäjä (364/100000) ovat suurehkojen vankimäärien maita, mutta selvähkösti USA:n takana. Sekä Suomessa että Ruostissa lukemana 57/100000 eli varsin vähän (mikä sinänsä ei ole ihme; ainakin Suomessahan esim. tappaja voi olla jo parin vuoden päästä vapaa).
Viimeksi muokattu:
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Sipoon murhan uhri oli perheellinen.
Uhrin ja epäillyn tekijän nimetkin löytyvät verkosta vaikka haulla: ”Kerro kerro Google Sipoon murhan nimet”.
Uhrin ja epäillyn tekijän nimetkin löytyvät verkosta vaikka haulla: ”Kerro kerro Google Sipoon murhan nimet”.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Jaakko heittää kylmän kiven.
- ”Työterveyspsykologit ovat käytetettävissä.”
- ”Henkilöillä on myös mahdollisuudet henkilökohtaiseen pohdintaan.”
- ”Pettymys taisi olla aika vähäinen, en tiedä, miten se paisui hänen mielessään niin isoksi.”
- ”Kianderinkaan mukaan lähdössä ei ollut suurta dramatiikkaa.”
- ”Erityistä selvitystä lähtöön liittyvistä tapahtumista ei ole aloitettu.”
Onneksi oli vain lievä pettymys niin selvittiin vähällä.
Vähän tuntuu, että kyseessä ei ollut pelkästään lievä pettymys, koska (jos nyt oikein käsitin) kahden vuoden takaa löytyi kollegan emailista piälimmäiset tunteet potkuista, joiden perusteella pääsivät epäilyn jäljille. Luulisi että jos tämä pitäisi paikkaansa niin salapoliisityö olisi vaatinut hiukan enemmän kuin yhden päivän.
Vähän tuntuu, että kyseessä ei ollut pelkästään lievä pettymys, koska (jos nyt oikein käsitin) kahden vuoden takaa löytyi kollegan emailista piälimmäiset tunteet potkuista, joiden perusteella pääsivät epäilyn jäljille. Luulisi että jos tämä pitäisi paikkaansa niin salapoliisityö olisi vaatinut hiukan enemmän kuin yhden päivän.
arix
Respected Leader
Taitaa tuossa olla paska valunut yhden ihmisen niskaan, syystä tai syyttä, ja vaihtoehtoja ei sitten annettu...
Vaikea sanoa. Molemmilla osapuolilla on lähipiiriä, jotka eivät voi uskoa tapahtumia henkilöiden luonteen perusteella. Voi olla että epäilty/syyllinen oli pyrkyri, jolla oli jotain erityisiä suunnitelmia Ilmarisen osalta ja uhrin takia ne eivät toteutuneet, tahi voi olla että uhri oli pahimman luokan narsisti joka tykkäsi valita uhrinsa huolellisesti ja hyppyyttää minkä kerkeää ja sitten hylätä kun ei enää tottele aiempaan verrattuna yhtä tehokkaasti ja tästä operointimallista uhrin lisäksi muut eivät ole tietoisia. Noh, toivottavasti asianosaisilla oli vakuutukset kunnossa (heheh).
Epäilen että epäillyn vapaaehtoinen lähtö Ilmarisesta oli enemmin sellainen "eroatko itse vai annetaanko potkut?"-tyylinen, eroaminen näyttää CV:ssä paremmalta kuin potkut. Sitten kun kahden vuoden jälkeen ei uusia töitäkään ole alalta saanut, niin alkanut epäillä että viidakkorumpu olisi soinut hänestä (noi piirit on aika pienet), niin pistää katkeraksi. Lopullinen niitti tuli sitten kun on joutumassa peruspäivärahalle jolla ei tuon alueen vuokria maksella, ja luet lehdestä kuinka ex-pomo on vaihtanut taas uuteen hyvämassiseen hommaan.