Kyselyyn vastannut poliisi resurssipulasta: ”Töitä jää tekemättä”
KOTIMAA30.4. 07.01 Päivitetty 09.41
Kaisa Hahto
Kolmasosa Suomen poliiseista vastasi Lännen Median kyselyyn, jolla kartoitettiin muun muassa arvioita poliisien mahdollisuuksista hoitaa tehtävänsä nykyisillä resursseilla.
Kyselyn perusteella suurin osa poliiseista kokee, että työtehtäviä jää ainakin toisinaan hoitamatta.
Poliiseille annettiin mahdollisuus myös kommentoida vapaasti vastauksiaan. Osa poliiseista vastasi nimellään, mutta suurin osa nimettömänä.
Julkaisemme verkossa kyselyn nimettömiä vastauksia, joista selviää tarkemmin yksittäisten poliisien kantoja muun muassa alueellisen tasa-arvon toteutumiseen ja siihen, luottavatko kansalaiset poliisiin.
Nimettömistä vastauksista on yksilöity ainoastaan poliisin toimialue.
Suoriutuminen työtehtävistä nykyisillä resursseilla
Kaakkois-Suomi
– Toimin kenttäjohtajana ja vastuullani on tehtävien priorisointi. Toisinaan joitain tehtäviä on pakko jättää hoitamatta. Se on pitkän linjan poliisimiehelle varsin vieras ja ikävä ajatus.
– Kaikki organisaation sisällä työskentelevät tietävät, ettei tämä nykyinen tutkinta enää kestäisi mitään päivänvaloa. Asia pitäisi myöntää suoraan ja rehellisesti ja julkisesti. Juttuja keskeytetään ja rajoitellaan aika suurella kädellä.
Lounais-Suomi
– Priorisointia paljon; perustehtävät nollautuu ja ennaltaestävä, josta maksetaan myöhemmin. Samoin kanssakäyminen kansalaisten kanssa vähenee ja siirrytään eurooppalaiseen tapaan, ei ole silminnäkijöitä ellei koske itseä.
– Ruuhkahuippuja on, mutta vielä olen saanut tehtyä kohtuullisessa ajassa työni. Tosin niin laadukkaasti kuin haluaisin ja osaisin en työtäni kiireen vuoksi saa tehdä.
– Resurssit on vedetty minimiin. Välillä ei ole mahdollisuuksia yksinkertaisesti hoitaa kaikkea. Omaisuusrikoksista näpistykset jäävät yleensä hoitamatta ja välillä on jouduttu priorisoimaan niin paljon, että lievemmät henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset on jätetty myöhempään.
Sisä-Suomi
– Priorisointi on mennyt niin rankaksi, että itsestäni ainakin tuntuu siltä, että voidaan jo puhua siitä, että töitä jää tekemättä. Mielellään olisi ylpeä työstään ja ammattitaidostaan, mutta yhä useammin nolottaa ja hävettääkin, kun joutuu kansalaiselle sanomaan, että emme me ehdi tätä asiaa tutkia, mutta otamme kyllä ilmoituksen vastaan, kiitoksia vain.
– Työskentelen Tampereen perustutkinnassa. Tutkijoita on liian vähän verrattuna työn määrään. Juttumäärät suurella osalla tutkijoista jo aivan kohtuuttoman suuria. Tutkijat eivät ennätä kunnolla perehtyä tutkittaviin juttuihin ja juttuja pitää vaan saada kiireellä hoidettua eteenpäin ettei juttupino kasva entisestään. Työn määrä aiheuttaa useille jatkuvaa stressiä ja jopa sairaspoistumia.
– Poliisi on joutunut jo pitkään priorisoimaan tehtäviään esim. hälytystehtävien osalta kiireellisyysluokituksella, jolla varmistetaan että kiireisimmät tehtävät (henkeen/terveyteen kohdistuvat) hoidetaan pääsääntöisesti ensin. Kiireellisyysluokituksessa vähiten kiireelliset saattavat jäädä tunneiksi odottamaan tehtävän hoitoa resurssipulan johdosta, jolloin ns. aika saattaa olla hoitanut jo tehtävän, kun ensimmäinen partio vapautuisi hoitamaan tehtävää. Tämähän ei tarkoita sitä, että kaikki on silloin mennyt hyvin, vaan sitä, että resurssit eivät ole riittäneet hoitamaan kaikkia poliisille kuuluvia tehtäviä. Tämä on ollut arkipäivää jo pitkään ja esitetyt resurssileikkaukset tulevat vaikuttamaan tähän kohtaan yhä enemmän; enemmän priorisointia siitä mitä hälytystehtäviä ehditään hoitamaan.
– Etäisyydet ovat erittäin pitkiä, joista syistä tehtäviä, joihin oikeasti pitäisi mennä tai asioita joihin pitäisi puuttua, ei ehdi enää tekemään kun tarvii ajella esimerkiksi A-tehtävälle parhaimmillaan yli sadan kilometrin päähän.
– Itse toimin rikostutkijana ja ei ole sellaista työpäivää, etteikö työtehtäviä jäisi tuleville päiville. Käytännössä on koko ajan tekemätöntä työtä, johon yksinkertaisesti työaika ei tule riittämään. Joitain työtehtäviä on karsittava tai sitten niitä tulee hoidettua tyyliin ”sinnepäin”. Vähintäänkin työn laatu on kärsinyt.
Pohjanmaa
– On pakko priorisoida, kun ei kaikkia ehdi tekemään, onko oikein vai ei? Jonkun esimiehen pitäisi sanoa suoraan, mitä jätetään tutkimatta, kun ei aika riitä kaikkeen.
– Esimiestyöhöni liittyviä hallinnollisia töitä joudun viikottain tekemään vapaa-ajalla iltaisin kotona. Esimiestyö ei jakaudu tasaisesti eri esimiesryhmien kesken.
– Valvonta- ja hälytystoiminnan perustyössä toimivat poliisipartiot eivät enää riitä kattamaan koko poliisilaitoksen aluetta. Maantieteellisesti jää yhä isompia alueita ilman omaa poliisipartiota. Osa poliisille välitetyistä hälytystehtävistä jää hoitamatta sen vuoksi, että partioita ei riitä kaikkialle. Kiireelliset A-luokan hälytystehtävät tulevat kyllä aina hoidettua, mutta kansalaisia ”palvelevista” ei aina niin kiireellisistä B- ja C -luokan tehtävistä joudutaan tinkimään. Valistus- ja PR tehtävät on laitettu minimiin.
– Hukun töihin! Jaksaminen on todella koetuksella. Enää ei ole mukava lähteä töihin. Ei tiedä mistä lähtisi purkamaan työvuorta.
– Suomen poliisi on ehkä kaikkien aikojen pahimmassa kriisissä, osin omastakin syystä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että poliisi ei kykene suorittamaan niitä tehtäviä, joihin laki velvoittaa. Ja sen ongelman voi ratkaista ainoastaan poliitikot. Vaihtoehtoja on kaksi, joista toinen on se, että poliisin resurssit pitää saattaa riittävälle tasolle siten, että rahoituspohja on riittävä ja vakaa, jolloin toimintaa voidaan suunnitella pidemmällä tähtäimellä. Toinen vaihtoehto on se, että lainsäädäntöä muutetaan siten, että esim. osa tällä hetkellä rangaistavaksi säädetyistä teoista laillistetaan ja siten saadaan työtaakkaa pienemmäksi
– Työtehtäviä on jäänyt hoitamatta jo kauan aikaa vähäisten resurssien vuoksi. Tämä on osattu vaieta hyvin päällystön ja ylijohdon toimesta. Tilastot näyttää sen mitä niillä halutaan näyttää. Välillä hirvittää kun kansalaiset soittelevat rattijuopoista mutta partiota ei ole lähettää tehtävälle. Aina käy mielessä, että mennäänkö sitten vasta tehtävälle, kun ko. auto on ajanut kuolonkolarin vastaantulevan kanssa
– Poliisipartioista on pääkaupunkiseudun ulkopuolella – jossa muuten suurin osa maamme väestä yhä asuu – tullut autossa kilometrejä taittava autonkuljetuspartio, joka ei pysty enää vastaamaan odotuksiin välitöntä apua tarvitsevissa tehtävissä eikä ennalta estävyydessä. On suorastaan vastenmielistä kuunnella vilpittömän kansalaisen vilpitöntä ilmoitusta suoraan poliisipartiolle siitä, että kokee turvattomuutta ja toivoo poliisin läsnäoloa tietyissä paikoissa. Vastenmieliseksi asian tekee se, että joutuu kertoa kansalaiselle, ettemme kykene juuri koskaan vastaamaan hänen odotukseensa.
Itä-Suomi
– Kukaan ei edes älyä kuinka ohkasilla päivittäisillä resursseilla rikostutkinta menee. Lisäksi kiireisimpään aikaan juhlapyhinä ja viikonloppuina ei rikostutkinnassa juuri ole ketään töissä säästösyistä. Kentällä on liikenneryhmä, ennalta estävän toiminnan ryhmä, kenttäpartiot.
– Partiot hoitaa puhelimella tehtäviä, koska eivät ennätä käydä kaikilla paikoilla, vaikka tehtävän luonteen vuoksi pitäisikin. Vastaanottokeskusten oma-aloitteiset turvaamistehtävät syövät aikaa myös tehtäviltä
Oulu
– Resursseja on vähennetty niin paljon, että vähäisempiä tehtäviä ei aina pysty hoitamaan. Virallisestihan näin ei ole. Käytännössä puhelimella hoidetaan tehtäviä ja toivotaan, että mitään pahempaa ei tapahdu. Kenttäjohtajilla on kova paikka miettiä, mille tehtävälle partio lähetetään.
– Erityisesti rikostutkinnassa ei enää ehditä hoitaa päivittäisrikoksia siten, kun niitä hoidettiin vielä muutama vuosi sitten. Päivittäisrikostutkinta, esim. omaisuusrikokset, jäävät nykyään tutkimatta. Vielä muutama vuosi sitten mietittiin, miten rikokset saadaan selvitettyä, nyt mietitään millä perusteella ne eivät selviäisi, koska resursseja tutkinnan suorittamiseen ei ole.
Lappi
– Paljon järjestyspoliisin tehtävistä jää seurantaan sekä tarkkailun alle. Tämä koskee suurilta osin liikennerikoksia. Poliisin tulee priorisoida tehtäviä, mutta nykyisten resurssien vallitessa joudumme priorisoimaan suoritettavat ja suorittamatta jäävät tehtävät. Mielestäni päivittäisrikostutkinnassa vallitsee selviytymishenki. Tutkijan pääasiallinen tehtävä ei enää ole selvittää rikosta sen vakavuudesta riippumatta vaan tutkijan pääasiallinen tehtävä on selviytyä päivästä toiseen.
Keskusrikospoliisi
– Poliisitoimeen liittyvä byrokratia on lisääntynyt urani aikana valtavasti. Tutkintatoimenpiteiden, kuten pakkokeinojen, käyttöön liittyy nykyään valtavasti erilaista prosessibyrokratiaa, joka vie valtavasti aikaa. Jokaisesta risahduksesta pitää tehdä jokin dokumentti, hakemus tai päätös yksityiskohtaisine perusteluineen. Mitä enemmän yksittäiseen asiaan liittyvän byrokratian pyörittämiseen menee aikaa, sitä vähemmän näitä asioita ehtii tehdä.
Alueellinen tasa-arvo
Itä-Uusimaa
– Vastuualueellamme on suuria alueita, joissa ei poliisipartio kerkeä käymään 12 tunnin työvuoron aikana. Kun vaan ihmiset tietäisivät, miten suuresta määrästä ihmisiä vastaa vain yksi poliisipartio. Joka vuoro toivoo, että ”kunhan vaan ei sattuisi mitään”.
Häme
– Pikkupaikkojen poliisiasemien sulkeminen ja pienempien kaupunkien asemien toimintojen vähentäminen antaa kaikkea muuta kuin taatun turvallisuuden eri paikoissa asuville ihmisille. Reuna-alueille ei poliisilla todellakaan ole mitään asiaa kuin äärimmäisessä kansalaisen hädässä. Varkaudet, rattijuopumukset, huumausainebisnes ynnä muu ”perusrikollisuus” saa rehottaa rauhassa. Tilastoissa asiat näyttävät varmasti olevan kunnossa, kun tehtävämäärät (rikollisuus) on vähentynyt ja poliisi on paikalla entistä nopeammin. Todellisuudessa siis reuna-alueilta ei ”perusrikoksia” edes ilmoiteta ja vasteaikoja saadaan helposti alas, kun pitkän ajomatkan keikat hoidetaan puhelimitse paikalle lähtemättä. Poliisin ”arvo” ennaltaestävyys on tietyille alueille vain sanahelinää.
– Alueemme reuna-alueilla ei ole mahdollisuutta suorittaa juuri minkäänlaista valvontaa ja hälytyspartion paikalle tulo saattaa kestää A-luokan hälytystehtävässäkin 40-50 min.
Kaakkois-Suomi
– Savitaipaleella, Lemillä, Luumäellä, Taipalsaarella, Joutsenossa, Rautjärvellä, Parikkalassa ja Ruokolahden perukoilla on esim. rattijuopumus loppunut lähes kokonaan. Mistähän moinen ilmiö? Jos sitä ei joku tiedä taikka tunnista on joko hölmö taikka epärehellinen.
Lounais-Suomi
– Partioita on niin vähän, että turva riippuu täysin ajankohdasta, milloin apua tarvitsee. Ei sijainnin eikä yhteiskunnallisen aseman perusteella vaan avun saanti riippuu siitä, missä partiot tuolla hetkellä ovat ja ovatko vapaana tai toisella tehtävällä. Saavutettavuus voi olla vapaalla partiolla mitä vain 1–60 minuutin väliltä.
– Toiminnat keskitetään pääpaikalle ja reuna-alueet tyhjenee pikkuhiljaa poliiseista. Eli kannattaa mieluummin asua Turun kaupungissa kuin Mynämäellä, jos haluaa parempia poliisipalveluja.
Sisä-Suomi
– Harvaanasutuilla alueilla yleisvalvonta on minimaalista, poliisipartio näkyy pääsääntöisesti vain, kun tehtävälle kutsutaan. Mutta myös kaupungeissa resurssit ovat vähentyneet.
Pohjanmaa
– Kaupungeissa saa hyvin poliiseja paikalle, jos jotain sattuu. Maakunnassa on hyvä jos saa soiton poliiseilta.
– Pitkät välimatkat vastuualueella. Suurilla alueilla on esim. viikolla vain yksi partio (mm. Kauhajoen, Alavuden ja Alajärven alueella). Jos ks. partio on viemässä pääpoliisiasemalle henkilöä putkaan (koska muualla ei putkaa enää ole) on valtavan iso alue kokonaan vailla poliisia. Jos tällöin jotain sattuu, poliisin tulo kestää reuna-alueille vähintäänkin tunnin jos ei kauempaakin. Onko se silloin maaseudun asukkaille tasa-arvoista?
Oulu
– Oulussa painopiste on keskustassa. Haja-asutusalueille ei riitä partioita, joten ajetaan tarvittaessa vain hälytystehtävät. Poliisin näkyvyys vähentynyt huomattavasti ja kun uudistukset toteutetaan, häviää poliisi maakunnista kokonaan.
– Poliisin palvelut ovat paljon heikommin saavutettavissa niissä kunnissa, joissa ei poliisiasemaa ole. Ihmiset eivät enää kehtaa soittaa hätäkeskukseen, koska tietävät että poliisi on yleensä liian kaukana.
– Partiointia vain muutamassa taajamassa. Harvemmin asutetut alueet jäävät huomiotta, ettei vaan vasteajat heikkene. Muutamien poliisiasemien kahviot on kyllä tiukasti vartioitu. Menty jostain syystä palokuntaperiaatteeseen eli hoidetaan vain hälytykset. Näkyvyys, EET, normipartiointi yms. unohdettu.
– Pyhäjärvi ja Nivala menettivät poliisiasemansa. Kansalaispalautteen mielestä poliisin näkyvyys on vähentynyt kyseisissä kaupungeissa. Pitää varmasti paikkansa ja tulee jatkossa vielä vähenemään, kun partio ehtii ajaa vain hälytyskeskustehtäviä.
Lappi
– Lapissa välimatkat vaikuttavat oleellisesti ihmisten turvallisuuteen. Ei voi olla oikein, että hädän tullessa poliisi on yli 200 kilometrin päässä!
– Esim. ilmoitus perheväkivallasta voi maaseudulla tulla yli 100 km päästä. Kuullessaan, että poliisilla kestää tunti tulla paikalle, soittaja kertoo pakenevansa jonkun ystävän luokse ja kertoo, että ei poliisin tarvitse tulla paikalle.
Työssä koettu stressi
Helsinki
– Resurssipula, huonot palkat ja jatkuvasti lisääntyvät työtehtävät eivät ole kestävä yhdistelmä. Lisäksi maailman huonoin henkilöstöjohtaminen vie motivaation viimeistään.
Itä-Uusimaa
– Tutkintatehtävissä jutut kasaantuvat. Vuoden 2016 alussa saattaa tutkintaan tulla juttuja, jotka on ilmoitettu poliisille vuonna 2014. Koska ilmoituksien vastaanottoa koskeva lainsäädäntö tiukentuu ja ilmoituksia tehdään nykyään herkemmin, tulee juttuja koko ajan lisää. Kun resursseja samaan aikaan vähennetään, on yhtälö kestämätön.
– Olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, etten stressaa itseäni työasioilla. Jos olisin stressaantuva tyyppi, niin varmasti olisi verenpaineet koholla. Tämä on kuitenkin vaan työtä.
– VOK- keskuskeikat nostavat sykettä. Paljon ihmisiä partion ympärillä, joiden kanssa ei pysty hyvin kommunikoimaan ja henkilöiden taustat eivät tiedossa. Keikoilla on havaittavissa ns. ” mittailua” partioiden toimintatavoista / varusteista ym. VOK- asukeiden toimesta.
Länsi-Uuusimaa
– Työtaakka ei ole 22-vuotisen urani aikana ollut koskaan näin suuri. Tavoitteena ei ole löysä työ vaan tunne ja kyky töiden hoitamisesta hyvin.
Häme
– Lapsiin kohdistuvien rikosasioiden ja niihin liittyvien esitutkintalain tarkoittamien (esi)selvitysten määrän, laatuvaatimusten kasvun ja perheiden moniongelmaisuuksien vuoksi työmäärä on kasvanut liialliseksi. Resursseja ei näiden asioiden tutkintaan ole lisätty.
– Rikollisuus mielestäni lisääntynyt, ammattimaistunut. Partioit vähentyneet ja lisäpartioiden saaminen paikalle kestää, ja se toki tuntuu omassa työturvallisuudessa. Tilastot eivät valitettavasti aina kerro totuutta, eikä päälliköiden vaatimat liikennesakot välttämättä lisää turvallisuutta.
– Antakaa työrauha. Jatkuvat leikkaukset lamauttavat toimivaa ja arvostettua organisaatiota.
Kaakkois-Suomi
– Ei enää kiinnosta muu kuin päästä pois tutkinnasta. Mihin tahansa muualle. Työ on pakkotahtista puurtamista ja mitä enemmän juttuja teet, niin sinua palkitaan työntämällä lisää juttuja. Yhtä kun saat aloitettua, niin työnnetään seuraavaa syliin. Siinä sitten palaat aloitettuun juttuun vuoden, parin kuluttua. Juttupinot kasvavat ja ihmiset ovat loppu
– Tutkintatyö on tullut huomattavasti hankalammaksi uusien lakien myötä. Rikoksesta epäillyn oikeuksia on koko ajan lisätty ja oikeuksien myötä erilaiset toimenpiteet ovat lisääntyneet. Kiire on lisääntynyt huomattavasti, koska työntekijät ovat vähentyneet ja työtehtävät lisääntyneet ja hankaloituneet selvästi. Myös asianomistajat säälittävät, koska heidän oikeuksistaan päättäjät eivät tunnu olevan kiinnostuneet tippaakaan tässä maassa.
– Välillä melkein hävettää edustaa tätä organisaatiota, vaikka se ei olekaan oma vika, mihin tilaan tämä on ajettu. On alkanut olemaan ajatuksia, että voisiko tässä elämässä muutakin tehdä kuin poliisitöitä, alasajo näyttää sen verran hurjalta.
Lounais-Suomi
– Työmäärä rikostutkinnassa on niin suuri, että tutkinta-ajat venyvät ja törkeitäkin rikoksia tutkitaan jopa kuukausien viiveellä. Kun tilanne on näin huono, jutut kulkevat mukana mielessä vapaa-ajallakin ja stressi kasvaa. Alin suorittajaporras saa myös tutkinnan kestäessä asiakkaiden negatiivisen palautteen niskaansa, vaikka syy olisikin järjestelmässä.
– Kiire ja töiden kasaantuminen tutkinnassa on selvästi kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Samoihin työmääriin käytettävää henkilötyövuosien määrää on voimakkaasti leikattu, ja osin myös lakiuudistukset ovat lisänneet työn määrää ja vaikeuttaneet joidenkin toimenpiteiden suorittamista, kuten läsnäolo-oikeuden lisääminen kotietsintöihin.
– Lakimuutoksen myötä työ vaatii nykyään enemmän perusteluja ja on tullut tunne, että itse voisi kohta joutua epäillyksi, vaikka yrittää vain tehdä työnsä hyvin ja palvella kansalaisia. Eihän ne kunnolliset asiakkaat mitään kanteluita tee vaan juuri ne kansalaiset, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Kanteluita tekemällä viedään ikään kuin huomio pois omista tekosista ja saadaan tunnollinen virkamies näyttämään vähintäänkin epäilyttävältä.
– Työyhteisössä on vakavia henkilöstöongelmia, eikä niitä osata ratkaista. Johtaminen on osassa poliisilaitosta pelolla johtamista. Poliisin arvot tuntuvat olevan tuntematon käsite. Huonon johtamisen vuoksi työn tuloksellisuus on kärsinyt, eikä kansalaiset saa hyvää poliisipalvelua.
Sisä-Suomi
– Väki vähenee, tehtävät lisääntyy, toimipaikat vähenee, palkka uhkaa pienentyä. Ja pahin: minusta tuntuu, että ihmisten luottamus ja arvostus poliisia kohtaan on laskenut. Itse haluaisin, että poliisi olisi luotettava ja poliisi turvaisi ihmisten arjen ja olisi saatavilla nopeasti. Myös sinne syrjäseudulle.
– Työmäärän kasvun lisäksi stressiä aiheuttaa nykyään, että mitä tahansa tekeekään ja parhaansa yrittää, on jatkuvana riskinä kantelut ja selvityspyynnöt, jotka työllistävät poliisia aivan käsittämättömät määrät vieden aikaa oikeilta töiltä. Kun yksittäiset poliisimiehet joutuvat syytetyiksi sen vuoksi, että esimerkiksi kiireiseksi muuttuneella virkatehtävällä ajavat ylinopeutta tai antaessaan apua lastensuojelulle turvatakseen juoppokodin lapsen pääsyn parempaan kasvupaikkaan joutuvat ”riistämään” lapsen vanhempiensa käsistä, on usko yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen koetuksella.
Pohjanmaa
– Työskentelen tutkinnassa ja juttumääräni ovat moninkertaistuneet viimeisen parin vuoden aikana. Työpaikoilla työuupumus on selvästi havaittavissa ja työtehot ovat hiipuneet henkilökunnalla, koska resurssit vähenevät koko ajan, mutta työtaakka ei.
– Aina on on ollut haastavaa ja stressaavaa. Ei se miksikään viimeisen viiden vuoden aikana ole minulla muuttunut. Riippuu työtehtävistä.
Itä-Suomi
– Työmäärä on lisääntynyt ja työntekijät ovat vähentyneet. Johtoporrasta on lisätty voimakkaasti ja peruspoliisityötä tekeviä on vähennetty. Töitä jää paljon tekemättä tai ne joudutaan tekemään huonosti.
– Korkean työmoraalin ja etiikan omaavana koen raskaasti sen, ettei ihmisiä kyetä auttamaan riittävän hyvin ja nopeasti.
– Paatero ja Räsänen lakkauttivat Suomen parhaiten toimivan poliisiorganisaation osan Liikkuvan poliisin. Sitä oli lakkautuspaineiden alla koko ajan kehitetty vuosikausia. Nyt valheellisten säästöjen nimissä tehtiin, noiden kahden johdolla, poliisiorganisaation pahin töllön työ. Olisi ollut helpompi hoitaa myös turvapaikkahakijavirtaa.
Oulu
– Oman yksikkömme rikostutkijoita on vähennetty neljästä kolmeen. Kesän alussa vähennetään kahteen. Tutkittavia rikostapauksia tulee paljon nopeampaa tahtia kuin niitä ehtii tehdä valmiiksi, eli ”juttupino” kasvaa. Myös Pora III on epäonnistunut ja tuonut lisää henkilöstöbyrokratiaa ruohonjuuritasolle asti. Enää ei ole tutkinnanjohtajaa samassa talossa, ei omaa henkilöstöesimiestä, ei työvuorolistan tekijää eikä muitakaan henkilöstötyöhön liittyviä toimijoita/tekijöitä. Esimiehiä organisaatiossa on kuitenkin tuplamäärä aiempaan, ja henkilöstöasiat on levitelty usealle eri taholle pitkin lääniä.
– Kiire lisääntyy, pakkotahtisuus lisääntyy – stressi ja sairaslomat lisääntyvät. Jossain vaiheessa selkäranka murtuu.
Lappi
– Poliisin työ on henkisesti vaativaa, ja myötätunto ihmisiä ja tapauksia kohtaan ”kostautuu” emotionaalisena kuormituksena. Mikäli työt koettaa tehdä huolellisesti ja tarkasti, ne kasaantuvat, mihin puolestaan puututaan. Työn tekeminen on muuttunut suorittamiseksi; tilastoissa mitataan pääsääntöisesti suoritteita (päätetyt tutkinnat, hälytystehtävät, tutkinnan läpimenoaika, hälytysten toimintavalmiusaika), mutta asiakaskokemuksiin ei kiinnitetä huomiota.
– Liian useat ja suuret organisaatiomuutokset ovat aiheuttaneet sen, ettei johtaminen ole (jos sitä tässä organisaatiossa koskaan on ollutkaan) pysynyt ajan tasalla.
Keskusrikospoliisi
– Ei niinkään työ vaan kokoaikaiset muutokset työpaikoilla väsyttävät tekijät totaalisesti.
– Yksityisellä sektorilla, jota pääsen seuraamaan erittäin läheltä, stressi on todellinen = tulos tai ulos, meillä poliisissa se on kuvitteellinen.
Kansalaisten luottamus poliisiin
Helsinki
– Poliisilla on ollut jonkin verran sekavaa tiedottamista esim. uudenvuoden aikana tapahtuneista kähminnöistä, ja Aarnion rikostutkinta on vienyt poliisilta uskottavuutta. Ihmiset kokevat pakolaiset turvallisuusuhkana, vaikka suurin osa olisi ihan tavallisia ihmisiä.
– Aarnion tms. tapaukset vaikuttavat negatiivisesti, myös väitteet sisäisistä ristiriidoista esim. KRP/Helsingin pl vaikuttavat.
– Poliisin arvostus Suomessa perustuu arjen poliisityötä tinkimättömästi tekevien miesten ja naisten ammattitaitoon ja kykyyn kohdata ihmiset vaikeissakin tilanteissa. Ei ministeriön eikä ylijohdon maailmoja syleileviin visioihin ja perustyön hankaloittamistoimiin.
– Mediassa olleet poliisijohdon ja poliisimiesten rikosepäilyt ja tuomiot sekä resurssipula nakertavat luottamusta.
Itä-Uusimaa
– Päivittäistyössä huomaa, että kansalaiset ovat tyytymättömiä siihen, että heidän asioittensa hoitaminen kestää liian pitkään. Sama tunne on poliisillakin ja kansalaisten kritiikki on oikeaa.
– Negatiivinen uutisointi syö luottamusta. Käräjäoikeuksien päätökset eivät sovi enemmistön oikeustajuun, ja se vie poliisin työltä pohjaa. (Aarnio, Auer, tolppasakottaminen, sakkouudistus, rikos-seuraamus -epäsuhta …)
– Yksittäisenä tapaus Aarnio, muuten ylimmän johdon kyvyttömyys viestinnässä. Viestintä epäonnistuu aina, nyt se on saatu epäonnistumaan oikein reilusti.
Länsi-Uusimaa
– Poliisiin luotetaan edelleen, ja ihan aiheesta. Se, että emme pysty aikaisemmalla tahdilla hoitamaan kaikkia tehtäviä, ei ole poliisien vika vaan se on puhtaasti poliittinen päätös. Poliitikothan voisivat päättää myös, että poliisien määrää sisäisen turvallisuuden parantamiseksi tulisi lisätä!
Häme
– Julkisuudessa olleet isot poliisin kannalta negatiiviset tapahtumat (Aarnio ja Auer) heikentävät luottamusta omalta osaltaan. Uskon, että suurin luottamuskato tapahtuu siitä, että poliisissa ei ole enää mahdollista tutkia massarikoksia ja siten kansalaiset alkavat pikku hiljaa kokemaan, että poliisia ei kiinnosta ne rikokset, joita tavalliset kansalaiset joutuvat kohtaamaan
– Kaikki toimet, mitä poliitikot häärää, mielletään poliisin toimimattomuudeksi.
– Päivi Räsäsen politiikka ajoi alas puoli organisaatiota, kiitos hänelle tästä.
Lounais-Suomi
– Pysynyt toistaiseksi ennallaan. Mutta enää ei ole varaa möhliä tärkeissä asioissa esim. viestinnässä ja tehdä rötöksiä.
– Keskustelut tuttavapiirissäni antavat sen vaikutelman, ettei meidän luottamus ole enää entisellä tasolla! Olen aistivinani poliisista kirjoittelussa epäluottamusta, vaikka ”viralliset” tutkimukset kertovatkin sen pysyneen lähes ennallaan. No, tähän olemme onnistuneesti itsekin vaikuttaneet, joten peiliin katsomisen paikka alkaa olla esillä! Uskon uuden PYJ Kolehmaisen johtamisellaan ja viestinnällään kohentavan tilannetta?
– Jos kansalaiset tietäisivät totuuden, niin luottamus vähenisi selvästi. Tosiasioita kaunistellaan.
– Tavallinen konstaapeli on erikoinen eläin Suomen työntekijäkentässä: Se ei ole äänessä sen vuoksi, että se pyytäisi lisää palkkaa vaan siksi, että se pyytää lisää työtä tekeviä käsipareja, jotta tavallisen kansalaisen elämä olisi turvallista.
– Poliisin tekemää työtä kyseenalaistetaan enemmän kuin ennen. Se ei sinällään ole huono asia vaan kertoo myös siitä, että kansalaiset tuntevat ja tietävät omat oikeutensa. Oman tuntemukseni mukaan poliisia pidetään edelleen varsin luotettavana tai oikeastaan henkilöstöä pidetään luotettavana. Ennemmin ihmisten usko resurssien riittävyyteen on horjunut.
Pohjanmaa
– Viimeaikaiset tapahtumat (Auer, Putin, Aarnio ym.) vaikuttavat viiveellä, mutta näkyvät kuitenkin luottamuksessa. Toinen asia on poliisin tavoitettavuus. Poliisin tärkein tehtävä on hälytystoiminta. Kun kansalainen soittaa, partion pitäisi tulla paikalle. Koodilla 891 – hoidettu käymättä paikalla on lisääntynyt selvästi hallintorakenteiden muutosten jälkeen ja suunta on edelleen huonompaan päin.
– Eivät nämä julkisuudessa puidut isot Aarnio-käsittelyt ja muut vastaavat ole luottamusta ainakaan lisänneet. Tässä reipas 20 vuotta poliisityötä nähneenä tiedän sanoa, että onneksi poliisi on luottamuksen arvoinen ja nämä esille tulleet jutut ovat onneksi vain pieni marginaali kokonaisuudessa, vaikkakin erittäin ikäviä ja tuomittavia asioita ovat olleet.
Itä-Suomi
– Henkilökohtaisella tasolla en ole havainnut luottamuksen vähentymistä. Valtakunnallisesti ehkä jonkin verran. Oma luottamukseni poliisin ylempään johtoon on horjunut merkittävästi.
– Aarnio-jutut, resurssien vähentäminen, asemien lakkautukset ja jatkuvat säästöt aiheuttavat epävarmuutta, saako palveluja silloin kun tarvitsee. Poliisi joutuu yhä useammin myymään ei oota.
Oulu
– Kyllä mediassa on saatu sellainen kuva poliisista luotua, ettei kansalaiset, jotka faktoihin eivät käsiksi pääse, tiedä miten asiat oikeasti ovat menneet. Suuria, myyviä skandaalinhakuisia otsikoita ei missään vaiheessa korjata vaan ne jätetään ”ilmaan leijumaan”.
– Jari Aarnio ja raaempi vääristelevä media ovat vaikuttaneet jonkin verran poliisin uskottavuuteen.
– Poliisin viestintä on luonut Suomeen jonkinlaisen ”tykkää poliisista” -hypetyksen. Tuntuu, että poliisiuutisia ja sarjoja tulee joka tuutista ja että vaikka koen tekeväni ihan normaalia työtä, niin silti kaverit tulevat sanomaan, kuinka kauhean raskasta minun työ on ja kuinka he ihannoivat poliisia jne. En ole mielestäni mikään sankari enkä sitä haluakaan olla, haluan vain tehdä työni ilman suurempaa hypetystä. Suomessa on pienpalkka-aloilla monia vähintään yhtä rasittavia työtehtäviä kuin poliisin työ, mm. poliisin lupa- ja toimistopuolella tehdään raskasta työtä kiireessä.
Lappi
– Johtuen muun muassa rikoksesta epäiltyjen poliisien näkyvästä (kylläkin aiheellisesta) uutisoinnista, laaduttomista asiakaskokemuksista ja poliisien määrän vähenemisestä.
– Poliisin ei missään nimessä pitäisi siloitella ja häivyttää rikoksia tilastoihin. Puhutaan niin kuin asia on, tai ei puhuta ollenkaan.
– Median harrastaman jatkuvan mustamaalaamiskampanjan ansiosta ei ole ihme, että perustallaaja saa sen kuvan, että poliisi ei muuta tee kuin rikkoo ihmisoikeuksia tai töppäilee tutkinnassa.
Keskusrikospoliisi
– Enemmän kuin lööppikohut kymmenistä huumekiloista, lahjonnasta esitutkinnassa tai pimeistä miljoonista, tavallisen ihmisen turvallisuuden tunteeseen kuitenkin vaikuttaa se, saadaanko aluetta vaivaava pyörärosvo kiinni vai ei, valvotaanko hankalaa risteystä koulun läheisyydessä, näkyykö poliisi viikonlopun nakkikioskijonon liepeillä. Ja kaikkien noiden ja samankaltaisten toimien alasajamisen johdosta turvallisuudentunne on taatusti laskenut.
– Media ja sosiaalinen media nostavat esiin yksittäistapauksia, jotka yleistetään koskemaan koko poliisia. Näistä yksittäistapauksistakin unohdetaan usein selvittää asian todellinen laita, joka usein muuttaa tilanteen täysin toisenlaiseksi usein puhdistaen poliisin maineen täysin. Tämä ei valitettavasti vaan enää ”myy” mediassa ja asian korjaaminen unohdetaan täysin. Negatiivinen mielikuva jää siten ”elämään”. Tämä on sääli, sillä nämä muutamat yksittäistapaukset pois lukien, Suomessa on erittäin luotettava ja todella ammattitaitoinen poliisi, josta suomalaiset voivat olla reilusti ylpeitä.