En nyt oikein pääse perille tästä ikäkysymyksestä. Vastuunkantoon ja rangaistukseen liittyen. Ongelmana itselleni ei ole määrittely itsessään, vaan perustelut määrittelyyn. Mielestäni jälkimmäisen osalta, uudelleenarviointi olisi paikallaan.
Tämä ajatus liittyen vaikkapa esillä olevaan Koskelan murhaan, nuorten suorittamana.
Tosielämä nyt lainkäytön kautta katsottuna, näyttää siltä, että mielentilatutkimuksen kautta täysvaltaisina tuomittujen erityisen vakavien väkivallantekojen suhteen, maksimituomio olisi tosiasiallisesti n. kolme vuotta.
Onko lakijärjestys irtaantunut liiaksi rangaistus-osiostaan. Mielestäni on. Usein kuultu argumentti siitä, ettei laissa säädetty vapauden menetys kohteena olevaan yksilöön paranna tai olosuhteita tekoon muuta, on kovin yksisilmäinen. Koko järjestäytyneen lakiperustaisen "väkivaltakoneiston" olemus on, muussa kuin sosiologisessa tutkimusmielessä myös ja eritoten olla osana rankaisevaa elementtiä. "Kostoa".
Uhrin asema, joskus lopullinen. Uhrin läheisten teema on jäänyt kovin vähäiselle huomiolle?
Nyt tämä mielestäni oikeutettu elementti, "rangaistus", jää oleellisesti tuomioista usein puuttumaan.