Niin siis missään vaiheessa en minä tai käsittääkseni kukaan muukaan poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole sanonut että poliisi ei tulisi väkivaltatilanteisiin. Päin vastoin olen useaan kertaan todennut että niihin mennään.
Puukon pois ottaminen liittyi tilanteeseen jossa puukko on jollakulla hallussa mutta ei tee sillä mitään tai ole muutenkaan väkivaltainen. Jossain vaiheessa tämä on sitten muuttunut sellaiseksi että 192-senttinen katutappelija huitoo puukolla, ja jossain viestissä puhuttiin että tilanne on sellainen että poliisi tulee koko kihlakunnan (vai peräti läänin?) kalustolla paikalle. Keskustele tässä sitten.
Tässä keskustelun aloittaneessa tilanteessa oli kyse siitä että tilanne oli ohi ja asiasta oli ohjeistettu tekemään rikosilmoitus poliisille ja Taponen toivoi että koulu ei sitten kuvittele että nyt asia on hoidossa.
Minä aloitin omalta kulmaltani keskustelun siitä kohti, kun Forss otti esimerkiksi rikosilmoiituksen tekemisen 5-vuotiaan muovilapion heiluttelusta, siis kyseenalaisti että hänen mielestään ei tarvitse tehdä.
Luin kyllä tuon OPH:n ohjeen ja se oli varsin käsitettävä. Forssan kommenttia ihmettelin ja Taponen tuli kylkiäisenä, jota pahoittelin kun ehkä sekoitti sitä, mitä alun perin tarkoitin.
Tuo koulu-hoitaa-ja-opettajat-ottaa-puukot-pois oli turhan kärjekkäästi tai jopa virheellisesti kommentoitu minulta. Se vaan on se mielikuva, joka kumpuaa mieleen monestakin tuutista tulevana. Ehkä turhaan sitä enää ottaa esimerkiksi kun taponen suositteli, että terroristitkin peruskouluun ja opettajat huolehtivat turvallisuudesta. Esimerkiksi siitä, kuinka "arvostettu" poliisi tekee pilaa koluväkivallasta.
Tiedän kyllä, että poliisi tulee väkivaltatilanteeseen ja tiedän myös, että poliisin kutsumista pyritään välttämään - kuten YYA-aikana kehitetty termi määrittelee - yleisten syiden vuoksi. Kun tääskin keskustelussa tuli esille, että ottakoon opettajat puukot pois, oli mieluva valmis. Ei täysin vääräkään, väittäisin, vaikka tässä keskustelussa väärin kommentoitu, myönnän auliisti.
Tuossa Forssin pohdinnassa oli lapsen oikeus eräänä lähtökohtana, mikä on tietenkin oikein. Mutta kun se ensisijaisesti kohdistui tekijän eikä uhrin oikeuksiin, on se enempi - sanonko mistä. Yhteiskunta yrittää käyttää lapsia luomansa ongelman ratkaisuun, sijoittamalla heitä mahdollisuuksien mukaan levottomiin kouluihin - lue miettimällä keinoja estää koulun valinta.
Ei ongelma ole Poliisin kehittämä, vaikka eräs kolonna sitä hartaudella pyrkii pahentamaankin. Monen ihmisen elämä menee pilalle, ja tilanne vaan huononee. Vaikka aikuisten ja alalle koulutettujen mielestä kommunikaatio tapahtuu viralliseen jargoniin perustuen ja oikeaoppisesti, saatta se perustellusti huolestuneesta kansalaisesta kuulostaa aivan muulta. Ja joskus jopa perustellusti.
Sanakikkailulla asiat ei ratkea, ja vaikka ymmärränkin hyvin että virkamiehen pitää asettaa sanansa virkavastuun edellyttämällä huolellisuudella, voi lausuntojen korrelaatio todellisuuteen olla joskus kovin ohut.
Sosiaalipuolen mahdollisuudet ratkoa asioita ovat aikalailla - noh, joku tyylikäs ilmaisu tähän.
Jos omaa ratkaisumallia joku kyselisi, niin muutamia listaten
- tunnustetaan että tilanne (monissa) kouluissa on lähtenyt käsistä
- inkluusio lopetetaan
- erityisluokat käyttöön
- väkivaltaisille ja sopeutumattomille oma polku, tarvittaessa laitoksineen, toki ennen sitä tarjotaan eri tavoin mahdollisuuksia
- jos erityisluokat ja sopeutu attomien reitit täyttyvät tietyn tyyppisistä nuorista, sitten täyttyvät
Saavutetaan:
- useammat saavat mahdollisuuden opiskella kunnolla ja turvallisesti
- opettajien ammatin kiinnostus ja arvostus nousevat
- jollakin aikavälillä osa mahdollisesti tulevista ongelmanuorista huomaa, että ehkä se gangstajuttu ei olekaan ihan ok
- poliisia vahvistetaan ottamaan "vähän" tiukemman asenteen katuväkivaltaan, jengeihin ym
Ongelmia noissa heitoissani - kyllä, mutta tiedämme Ruotsin tien eikä sekään järin viisas ole.
