Aleksi Pahkala
12 t
Muutaman vuoden sisällä olen ollut mukana järkkäämässä paria isoa mielenosoitusta, jotka toivat monelle toivoa paremmasta, oikeudenmukaisemmasta ja turvallisemmasta Suomesta. Molemmat olivat spontaaneja ja rauhaa maailmaan toivovia tapahtumia, joihin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä presidenteistä päähänpotkittuihin, kodittomista poliisipäälliköihin, eläkeläisistä lapsiin ja poliitikoista poppareihin, sukupuoleen, ihonväriin tai vasenkätisyyteen katsomatta - jokaisesta uskontokunnasta.
Aktivismi on vienyt minua erinäisiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Yksi mikä tuli mieleen on Sisäministeriön workshop, jossa mietittiin sitä, millä Suomea saisi vähän yhtenäisemmäksi. Paikalla oli varmaan sata minua viisaampaa ajattelijaa ja tekijää. Workshopin isoin viesti minulle oli se, että jengi oikeasti jaottelee rasismin ja vihapuheen ihmisoikeuksien puolustamisen pariksi, eli jotenkin äänekäs vihainen huuto, rasismi ja viha on päässyt yhteiskunnassa rotankoloista salonkeihin ja nyt osaksi arjen ajattelua. Sairastahan se on.
Itse en ole mikään rasismin, vihapuheen, naisvihan tai politiikan, saati median asiantuntija. Olen kouluja käymätön, epäonnistunut rokkari, joka rakastaa sitä, että maailmassa on alakulttuureja, vaihtoehtoja, nuoria puritanisteja, auktoriteettien kyseenalaistajia ja suuri yhteinen ajatus globaalista rauhasta, maailmasta ilman sotia, sortoa ja pelkoa. Naivia, mutta fuck it.
Voin sanoa nähneeni elämässä kaikenlaista säätäjää ja vipeltäjää. Natseista tsiluhippeihin, nisteistä streittareihin, jupeista denoja ihannoiviin tsuippeloihin ja rikollisista pappeihin. Olen oppinut sen, että natsismi ja muut väkivaltaa, uhkailua ja rasismia ihannoivat aatteet ovat kuin likaisia rottia, jotka pitää yhdessä voimin painaa takaisin koloihinsa ja tukahduttaa omiin viemäreihinsä. Väkivalta luo väkivaltaa, paskaa vastaan pitää taistella vetämällä vessa ja kasvattamalla puistoja, koriskenttiä ja nuorisotiloja. Hyssyttely ja sormien läpi katsominen antaa mätäpaiseelle alustan kasvaa, sitä kun ruokitaan vähän ääripääajattelulla ja sillä ettei yhteiskunnassa ole ikinä myönnetty ongelmaa, niin avot.
Yhteiskunnan mätäpaiseet ovat jo purskahdelleet tarpeeksi. Suomessa ei ole osattu puhua menneinä vuosikymmeninä rasismista, ei kouluissa eikä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Olemme luulleet olevamme ihmisoikeuksien mallimaa, olemme olleet väärässä. Meillä on monta asiaa hyvin, silti jos munkin ainoa rasismin vastainen koulutus on tullut koriksesta ja musiikista, niin meitä ikäluokkia on paljon. Toivottavasti nykyisin on edes kouluissa paremmin, yhteiskunnassa ei vielä.
Meillä on unelman aikana olin varma, että kaikki puolueet haluavat irtisanoutua rasismista. Melkein olinkin oikeassa, KD ei halunnut osallistua tilaisuuteen ja perussuomalaisten Slunga-Puotsalo käskytti rasistisista kirjoituksistaan tunnetun Matias Turkkilan puhumaan rasismia vastaan, vaikka me ja poliisi (ihan supoa myöten) ihmettelimme isosti asiaa, puoluesihteeri halusi pelata. Siinä mietin lavan reunalla, kun Turkkila otti rohkaisuryyppyä pullosta ja luotiliiveissä (miehellä oli vielä varteenotettava tappouhkaus kaiketi niskassa) marssi politiikan pelinappulana lavalle puhumaan, että tsissus. No se kortti tuli katsottua ja paljon opittua. Iltapäivälehdissä ruodittiin sitä, että Turkkilalle huudettiin mielenosoituksesta, no kukaan ei kysynyt poliisilta tai meiltä järkkäreiltä mitään: poliisi oikein terävöitti, että jos joku puhuu miekkarin aihetta vastaan, niin miekkarissa on tapana huutaa puhuja pous lavalta.
Peli poikki -miekkaria kun järkättiin, niin silloin päätettiin että puoluetunnukset jätetään kotiin. Meillä oli paljon kavereita, pääministeri yritti väkisin kikkailla itsensä puhumaan Peli poikki -miekkariin Kuopioon, puhuikin rasismin vastaisessa miekkarissa, ei kuitenkaan Peli poikki -miekkarissa, vaikka saivat STT:lle uutisen läpi. Joku hänen avustajansa kiroili vittua puhelimessa, kun vaadimme oikaisua joka sit tulikin. Petteri Orpon kanssa puhuin puhelimessa, hän olisi halunnut minut puhumaan puoluevaltuustolle järkeä, en ehtinyt - vähän ehkä harmittaa - toisaalta pyysin ettei oteta sitten kuvia ja vähän nikottelivat
No anyway kaikki puolueet halusivat olla mukana, me halusimme muutosta yhteiskuntaan, peli poikki rasismilta ja fasismilta riittää. Perussuomalaisista Tynkkynen tajusi trollimahdollisuutensa ja trollasi bätmäninä taas paskaa kintuillensa, tiesi pääsevänsä telkkariin ja pääsihän hän. Poliisi joutui hänen takiaan pitämään ylimääräisiä kokouksia, onhan se kiva trollata kun saa huomiota ja jengi kelaa, että ihmisoikeuksien puolesta puhuvat ovat ääripäätä.
No anyway kaiken tämän keskellä huomio median vastuusta maassamme on ollut häikäisevän pieni. Puolueet pelaavat aina jotain, yleensä paremman maailman puolesta (ainakin itselleen ja kuplalleen), välistä pelataan sikaa - se on sairautta kun kyseessä on ihmisoikeudet. Mutta entäs media? Noh.. Molemmat isot miekkarit olivat iloisia perhetapahtumia, järjestelyt sujuivat ongelmitta, ei edes liian kännisiä urpoilemassa - poliisi söi pizzaa ja joi kaffetta - veronmaksajien rahoilla pyöritettiin kaikkea (itteäni kirpas juuri maksamani iso Teostomaksu).
Iltapäivälehdet laittoivat väkisin ennakkojuttuihin agressiivisia kuvia mellakkapoliiseista, loivat koko ajan kuvaa vihasta, ääripäistä. Poimivat sivulauseista haastatteluihin ääriasettelua syleileviä kommentteja, eivät kuin yhdessä tai kahdessa tapauksessa vähän korjailleet kuvitustaan. Sieltä se ponnahti Hesariin, YLEen, Maikkariin, yhteiskunnan asenteisiin, luoden pelkoa jostain olemattomasta. Pelko tarttuu kuin tauti, poliitikkoihin ja presidentteihin. Pienien rottien huuto on yhtäkkiä räjähtänyt yhteiskuntaa kahtia jakavaksi klikkiotsikoiden rahasammoksi, näin kärjistäen. Trollit tanssivat telkkarissa, narsistiset besserwisseritoimittajat saavat bensaa liekkeihin ja kuka voittaa? Ei kukaan.
Lukion pitkän matematiikan mukaan nyt kuitenkin on tulossa asiaan muutos. Tämä vaihe ehkä vain piti kokea ja paljon on vielä käsittelemättä. Aika katsoa peiliin, lukea keisarin uudet vaatteet, avata silmät ja anteeksi antaa.
Tuli pakottava tarve purkaa omaa keittiöfilosofiaani, anteeksi jos paljastin jotain valtionsalaisuuksia tai loukkasin ketään. Terävöitän, että olin yksi monista järkkäreistä noissa miekkareissa, mutta nyt puhun omalla oudolla suullani.
Jos saan yrittää olla viisas: ignoorataan trollit, puhkaistaan mätäpaiseet, taistellaan ihmidoikeuksien puolesta yhdessä, oppimalla muista, arvostamalla muita, yrittäen avata silmiä, annetaan paskaa anteeksi, ei kuitenkaan suvaita väkivaltaa, rasismia tai muuta kakkaa.
What's so funny 'bout peace love and understanding.