http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/742/rasismi_vihapuhe_ja_aariajattelu_suomessa
30.8.2015
Juha Ahvio
Rasismi, vihapuhe ja ääriajattelu Suomessa
Suomessa on nyt kesällä ja alkusyksyllä osoitettu voimakkaasti mieltä ja vastustettu etenkin ”rasismia”, ”vihapuhetta”, ”ääriajattelua” ja ”äärimielipiteitä” sekä nykyisen hallituksen talouspolitiikkaa. Näillä termeillä on julkisessa keskustelussa luonnehdittu lähinnä monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautumista ja kansallismielisistä lähtökohdista nousevia näkemyksiä. Erikoista viimeaikaisissa niin sanotuissa rasismin- ja vihanvastaisissa julkisissa purkauksissa on kuitenkin ollut se, että niiden esittäjien omat näkemykset ovat varsin asenteellisella tavalla vihaisia ja tiettyihin nimenomaisiin ihmis- ja yhteiskuntaryhmiin suoraan kohdistuvia.
28.7.2015 toteutettiin Helsingin Kansalaistorilla laaja ”Meillä on unelma” -mielenosoitus monikulttuurisen Suomen puolesta ja rasismia ja vihaa vastaan. Rauhan ja ihmisrakkauden nimeen vannoneiden mielenosoittajien julkisesti esillä olleet tunnukset herättävät kuitenkin perin ristiriitaisia ajatuksia. Silmiinpistävän huomiota kiinnittävästi Kansalaistorilla liehuivat yhtä hyvin mustat anarkistiliput kuin kommunistien punaliput ja murretuilla antikristillisillä risteillä eli saatanistiristeillä varustetut niin kutsutut rauhanliput, sateenkaarilippujenkin liehuessa siellä täällä.
Nämä ovat vihaisia äärimielipiteitä edustavien äärisuuntausten tunnuksia ja aatteiden tunnuksia, joiden historia on valtaosaltaan verinen. Anarkistit ovat kunnostautuneet väkivaltaisen poliittisen terrorismin aktiivisina soveltajina 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja kommunistien rikokset ihmiskuntaa vastaan ylittävät lähes 20-kertaisesti Suomen Vastarintaliikkeen kansallissosialististen historiallisten aatteellisten innoittajien rikosten tuottaman ihmisuhrimäärän. Kaiken kaikkiaan hakaristillä ja sirpillä ja vasaralla varustettujen punalippujen alla toimeenpannun totalitaarisen sosialismin – kansallisen tai kansainvälisen – aikaansaamien uhrien yhteislukumäärä ja inhimillisen kärsimyksen laatu on ollut hirvittävä.
Ei myöskään – entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan vuosikymmenet rintapielessään kantaman – viimeaikaisissa mielenosoituksissa näkyvästi esillä olleissa lipuissa nähdyn ”rauhanmerkin” historia ole sen paremmin rauhallinen kuin vihaamattoman rakkaudellinenkaan. Kyseisen merkin symbolinen historia ei suinkaan pelkisty vain Gerald Holtomin Britannian ydinaseriisuntaa 1950-luvun lopulla vaatineen liikkeen tunnuslogoksi valikoitumiseen. Murrettu risti, poikkipuu murtaen alaspäin käännetty risti, niin sanottu keisari Neron risti, jota voidaan luonnehtia myös korpinkynneksi ja noidanjalaksi, symbolisoi Kristusta, kristinuskoa ja kristittyjä kohtaan suuntautuvaa vihaa ja antikristillistä jumalattomuutta. Kommunistisympatioistaan tunnettu filosofi Bertrand Russell, joka toimi Holtomin kanssa aktiivisesti 50-luvun rauhanliikkeessä, kannatti erityisesti tätä myös saatanistien ja satanistien rituaaleissaan toisinaan käyttämää murrettua ristiä rauhanliikkeen symboliksi nimenomaan sen antikristillisen jumalattoman merkityssisällön vuoksi.
”Rauhanmerkin” symboliikka julistaa aikamoisen vihaista ääriajattelua.
22.8.2015 toteutettiin Helsingissä puolestaan ”Hyvinvointia, ei leikkauksia” -suurprotesti hallituksen säästöaikeita kohtaan.
Ilta-Sanomat otsikoi artikkelinsa 25.8.2015 näin:
”Tiesitkö, mitä suurmielenosoituksen järjestäjät oikeasti ajavat? ’Oli sovittu, ettei tällaisia tunnuksia ole mukana’”.
Kuvaavaa on, että 5000 ihmistä mukaansa saaneen mielenosoituksen virallinen järjestäjä oli Suomen kommunistisen puolueen Uudenmaan piiri yhdessä anarkistien kanssa. Muita suunnitteluun osallistuneita tahoja olivat Kepa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Kuten
Ilta-Sanomien artikkelista käy ilmi, anarkistit aiheuttivat mielenosoituksen aikana epäjärjestystä, Neuvostoliiton punaliput olivat kaikesta huolimatta esillä ja sosialismin ja kommunismin palauttamisen nimeen vannottiin.
Ilta-Sanomien 24.8.2015 artikkelista
”Suurmielenosoituksen takana anarkisteja ja kommunisteja: ’Tämä ei jää tähän’” nousee esiin joidenkin anarkistimielenosoittajien sotaisa ja selkeää viholliskuvaa ilmaiseva retoriikka:
”Nyt ollaan niin vakavan asian äärellä, että eri ihmiset tulevat poteroistaan ulos ja ovat valmiita taistelemaan suurempaa vihollista (leikkauksia) vastaan…”
Mielenosoituksessa tällainen viholliskuvien viljely ja vihapuhe kohdistettiin avoimesti Suomen hallitukseen ja etenkin pääministeri Juha Sipilän henkilöön.
Mistä tällaisessa vasemmistoradikaalissa ”taistelemisessa” ja ”vihollisen” määrittelyssä on kysymys? Kyse on avoimesta luokkavihasta, jota ilmaisevat yhtä hyvin itsenäisyyspäivänä aktivoituvien niin sanottujen luokkavieraiden väkivaltainen anarkistis-kommunistinen mellakointi, vasemmistohenkisen elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen "Rikkaat pitää tappaa" -kehotus vuodelta 2012 kuin Vasemmistonuorten poliittisen ohjelman sympatisoima sorrettujen aseisiin tarttuminenkin.
Viimeaikaisen keskustelun valossa on syytä palauttaa mieliin, että monen korkealle arvostama kulttuuripersoona ja elokuviensa myötä vaikutusvaltainen ohjaaja Aki Kaurismäki todellakin antoi luokkataisteluideologiaan nojaavan ja vihan kyllästämän tappamiskehotuksen
The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2012. Näin
Iltalehden 5.4.2012 artikkelin
”Kaurismäki sekavana haastattelussa: ’Rikkaat pitää tappaa’” mukaan:
”Kaurismäki kertoo The Guardianille antamassaan haastattelussa muun muassa, että terrorismi on ihmiskunnan ainoa pelastus. ’–Ainoa keino päästää ihmiskunta kärsimyksistään on tappaa se prosentti, joka omistaa kaiken. Se prosentti, joka panee meidät tilanteeseen, jossa ihmisyydellä ei ole mitään arvoa. Rikkaat. Ja poliitikot, jotka ovat rikkaiden sätkynukkeja, Kaurismäki tylyttää haastattelussa.”
Kaurismäen ideologia on samaa juurta kuin Vasemmistonuorten Rovaniemellä 24.5.2015 hyväksytty
Poliittinen ohjelma, jossa todetaan yhtä luokkataistelullisen vihaisesti, että:
”Vasemmistonuoret tukee työtaisteluita, kansalaistottelemattomuutta ja muuta suoraa toimintaa maailman parantamiseksi. Vasemmistonuoret jatkaa sosialistisen liikkeen työtä. Lähtökohtamme on, että koko yhteiskuntaa määrittää työn ja pääoman välinen ristiriita. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmiset jakaantuvat luokkiin. Suurin osa joutuu myymään työvoimaansa elantonsa eteen, kun taas pieni vähemmistö elää voitoilla, joita he saavat omistuksistaan ja sijoituksistaan…Demokratiaa uhkaa kapitalismin kaikkialle ulottuva ylivalta…Vastustamme sotaa, vaikka tunnustamme, että historiassa on ollut ajanjaksoja, jolloin sorrettujen on ollut pakko tarttua aseisiin saavuttaakseen vapautensa…”
Viholliskuva on tässä tekstissä yhtä selvä kuin Kaurismäellä ja aseellinen väkivaltakin nähdään tietyssä tilanteessa oikeutetuksi. Historiallisen taustan tälle lausumalle tarjoaa paitsi kommunistinen ääriajattelu myös äärimmäinen ja väkivaltainen luokkataistelullinen kommunistinen toiminta, jonka terroristiset seuraukset ovat olleet valitettavan tunnetut.
On merkille pantavaa, että siinä missä vihapuhesyytösten kohteeksi kesällä joutuneen kansanedustaja Olli Immosen Facebook-kirjoituksessa ei ilmaistu minkäänlaista vihaa mitään nimenomaista ihmisryhmää kohtaan, vaan määriteltiin vastustettavaksi ilmiöksi monikulttuurisuusideologia sinänsä, kohdistuu luokkaviha näissä tuoreissa ja vanhemmissakin vasemmistoradikaalien toimijoiden julkisissa mielenilmaisuissa aivan selkeästi määriteltyjä ihmisryhmiä kuten perussuomalaisia, rikkaita, hallitusta ja etenkin ”miljonääriksi” luonnehdittua pääministeri Sipilää kohtaan.
On vähintäänkin käsittämätöntä, että julkisessa keskustelussamme vihapuhe- ja ääriajattelusyytökset pyörivät rasismi-käsitteen eli rotusorron ympärillä ottaen lukuun sen, että jonkin tietyn rodun sortamista ihannoivat lausumat ja linjaukset ovat täysin marginaalisia verrattuna täysin avoimesti ja laajalla rintamalla ja hyvinkin laajoja piirejä edustavasti ilmaistuihin luokkavihahenkisiin ja suoranaisen väkivallan harjoittamiseen sympaattisesti suhtautuviin lausumiin ja mielipiteisiin. Kuvaavaa on myös, että kun Olli Immosen tekstin oletettua rasistisuutta eivät lieventäneet lainkaan joidenkin arvelut siitä, että teksti olisi kirjoitettu osaltaan alkoholin rentouttamassa mielentilassa, katsottiin sen sijaan Aki Kaurismäen antaman julkisen tappokehotuksen kuittautuvan hänen ”sekavalla” ja ”nauttineella” mielentilallaan.
Vasemmistolaiseksi tunnetun henkilön esittämiin avoimen luokkavihaisiin ja väkivaltaan kehottaviin äärilausumiin suhtaudutaan tarvittaessa varsin joviaalisti, kun taas esimerkiksi perussuomalaisen vaikuttajan katsotaan jo määritelmänsä nojalla syyllistyneen vihaa ilmaisevaan ääriajatteluun ja rasismiin siinäkin tapauksessa, että mitään eksplisiittistä rodullista tai muuta ihmisryhmällistä kohdistusta ei hänen lausumastaan löydy.
Fyysisen väkivallan harjoittamiseen ja ihmisarvon käsitteeseen varsin jännitteisesti suhtautuvaa ääriajattelua ilmaisee osaltaan myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton ViNO:n 21.4.2013 hyväksytty
periaateohjelma, jossa todetaan esimerkiksi näin:
”Oikeus aborttiin kuuluu kaikille. Ihmisille on myös taattava oikeus seksityöhön laillisessa ja turvallisessa ympäristössä, ja laista on poistettava pakkosterilisaatio sukupuolen korjauksen yhteydessä. Jokaisella on oikeus hyvään kuolemaan tarvittaessa avustettuna. Väkivaltaa ei voida hyväksyä missään tilanteessa ja väkivallan uhreille on taattava suoja riippumatta siitä, tapahtuuko väkivalta julkisessa vai yksityisessä tilassa.”
Väkivaltaa ei voida hyväksyä ”missään tilanteessa” paitsi tietenkin väkivaltaisen raskaudenkeskeytyksen eli abortin tilanteessa. Ihmisoikeudet eivät näytä koskevan täysin puolustuskyvytöntä syntymätöntä elämää, jonka väkivaltaiseen tuhoamiseen on oltava oikeus ”kaikilla”. ”Jokaisella” eli siis näköjään jokaisella, ikään ja elämän- ja terveydentilanteeseen katsomatta, tulee olla oikeus eutanasiaan eli itsensä avustettuun tappamiseen. ”Jokainen” -termi pitää sisällään myös lapset, ikärajoituksetta.
Varsin selkeää ääriajattelua tällainenkin ihmiselämälle vihamielinen vihreä abortti- ja eutanasia-ajattelu on.
Omanlaatuistaan ääriajattelua on myös sekä Vasemmistonuorten että ViNO:n ohjelmissa avoimesti poliittisena tavoitteena esitetty yhteiskunnan sukupuolittuneisuuden kokonaisvaltainen lakkauttaminen esimerkiksi siten, että henkilötunnuksista – ja tämä koskisi siis kaikkien kansalaisten henkilötunnuksia – tehdään sukupuolineutraaleita ja niin sanottu kolmas sukupuoli virallistetaan, kuten Vasemmistonuoret edellyttävät, ja että yhteiskunnan sukupuolittuneita rakenteita vastaan ylipäätään ”kapinoidaan”, kuten ViNO:n ohjelmassa vaaditaan.
On syytä pitää mielessä, että nyt kovasti muotia olevan sateenkaarilipun edustama radikaali feministi-, gay- ja gender-ideologia on myös luonteeltaan erittäin äärimmäistä ja kaikkea perinteisen luonnollista heteronormatiivisuutta avoimesti vihaavaa.
Saako tällaisia viha- ja ääriajattelupuheita sallia Suomessa? Ulottuuko ohjelmallinen vihaamisenvastustaminen myös tähän laajaan punavihreään vihapuhekirjoon? Eikö myös esimerkiksi Vasemmistoliiton ja Vihreiden johtavia kellokkaita tulisi tapaus Immosen tyyliin vaatia tekemään julkista tiliä ja parannusta punavihreistä vihakirjoituksista ja -puheista?
Entä aikooko SDP, joka on ilmoittanut haluavansa keskusteluttaa eduskuntaa ääriliikkeistä ja rasismista, ottaa suurennuslasin alle myös radikaalit ja luokkataisteluvihaa julkisesti lietsovat vasemmistoliikkeet ja niiden toimijat sekä näiden yhteydessä näköjään mutkattomasti viihtyvät sateenkaarilipun heiluttajat usein varsin suorasanaisen kristofobisine vihapuheineen?