Meneekö tämä kolumni pilalle, jos väärät ihmiset tykkävät siitä? Ei mene, ja muun väittäminen on älyllisesti epärehellistä
Kolumni: Kritiikki pitää kohdistaa ajatuksiin ja niiden sisältöön, ei ulkoisiin seikkoihin. Se unohtuu helposti, kun aletaan argumentoida tunteilla eikä ajatuksilla.
Yläasteella maailmassa oli kaksi tärkeää asiaa. Se, että oli mahdollisimman erilainen kuin kaikki muut, ja että mahdollisimman moni noista muista huomaisi tuon erilaisuuden.
Teini-ikäisen identiteetti on jatkuvasti myllerryksessä ja uhattuna. Ja koska musiikki on identiteettipolitiikan kulmakivi, on pahinta, mitä saattaa tapahtua se, että väärät tyypit alkavat tykätä omasta lempibändistä.
Lapsellistahan se tietenkin on, mutta yhtä lapsellinen ajatus elää yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jos väärät tyypit alkavat tykätä jostain ajatuksesta, se menee pilalle.
Ilta-Sanomien politiikan "erikoistoimittaja" Timo Haapala soi tällä viikolla harvinaislaatuisen kehun vihreille, kun Juha Sipilä ja Touko Aalto olivat Twitter-tietojen mukaan matkalla maalikauppaan keskustelleet "hyvässä hengessä". Haapala kehaisi Aallon yhteistyötaitoja ja kykyä pidättäytyä esiintymästä "moraaliylimyksenä", edeltäjästään poiketen. Turun yliopiston väitöskirjatutkija Lotta Aarikka tarttui kirjoitukseen ja totesi, että kun alkaa saada kehuja Timo Haapalalta, on syytä huolestua.
Kun erästä kirjoitustani alettiin levittää poikkeuksellisti positiivissävytteisesti Hommaforumilla ja MV-"lehdessä", pidettiin sitä tietyissä viiteryhmissä pitävänä todisteena kolumnin surkeudesta.
Väärien ihmisten turmeleva voima ei yleensä liity suoraan siihen, keitä he ovat, vaan siihen, mitä he edustavat. Heidän edustamansa arvomaailma ja siihen liittyvät lieveilmiöt tahraavat ajatuksen ja vähentävät sen arvoa.
Timo Haapalan voi katsoa edustavan sellaista konservatiivista setätoimittajuutta, joka on monille nuorille, vihreille kaupunkilaisille hyvin vierasta. Hommaforum ja MV puolestaan edustavat suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta puhuville kaikkea pahaa ja pimeää.
Turhautuminen on ymmärrettävää silloin, jos se liittyy ajatuksen sisällön ja tulkinnan ristiriitaan. Jos on parhaansa mukaan argumentoinut rasismia vastaan ja yrittänyt puolustaa ihmisoikeuksia ja silti rasistit kaappaavat tekstin omiin tarkoituksiinsa, tottakai saattaa kokea epäonnistuneensa.
On kuitenkin hölmöä kuvitella, että ihminen muuttuisi rasistiksi, fasistiksi tai idiootiksi siksi, että joku heistä on ottanut jonkun hänen ajatuksensa myönteisesti vastaan. Tarkastelu ja kritiikki on kohdistettava ajatuksiin ja niiden sisältöön, ei ulkoisiin seikkoihin.
Hyvä on muistaa sekin, että nykyään on mahdotonta vaikuttaa siihen, kuka sanoman ottaa vastaan, ja miten sitä tulkitaan. Toivottomuus korostuu entisestään sosiaalisessa mediassa, jossa viestit voivat levitä minne tahansa.
Pitäiskö huolestua -kommentit onkin usein tarkoitettu kevyeksi vitsiksi omalle viiteryhmälle. Kaikki punavihreät suvaitsevaiset nuoret tietävät, että Hommaforum on tosi paha juttu, ja siitä vitsaileminen sitoo oman porukan vielä tiiviimmin yhteen.
Suomessa ei vuosiin ole muuta tehtykään kuin keuhkottu kolumni, seminaari, pääkirjoitus ja mielenosoitus toisensa jälkeen, miten tärkeää olisi saada aikaan oikeaa vuoropuhelua ja poistua poteroista. No juuri niinhän tässä yritetään tehdä! Eikö suloisinta mahdollista vuoropuhelua ole se, jos raivotautinen rasisti löytää punavihreän hyysärinoidan tekstistä jotain ajateltavaa?
Vakavasti puhuen: Usein keskustelua ei haittaa niinkään se, että ihmiset ovat keskenään eri mieltä asioista, vaan se, että he ovat epärehellisiä erimielisyyksiensä syistä. Rehellistä olisi tehdä edes itselleen selväksi, milloin kyse on oikeasti ajatuksista ja asioista ja milloin tunteista.