Kova yhteiskunta on kova myös omilleen
Pamppulinja ei tuo turvaa. Se ruokkii pelkoa ja epäsopua, kirjoittaa HS:n päätoimittaja Antero Mukka kolumnissaan
MISSÄ on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.
Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan siteerattu jae kuvaa osuvasti viime päivien keskustelua siitä, kuinka pitäisi suhtautua kielteisen päätöksen saaneisiin turvapaikanhakijoihin.
Suomen 65 vastaanottokeskuksessa majailee yli 15 000 turvapaikanhakijaa. Heistä suurin osa tulee saamaan kielteisen turvapaikkapäätöksen. Maahan voi silti jäädä tuhansia ihmisiä, jotka eivät lähde, tai joilla ei ole maata, johon palata.
KÄÄNNYTETTÄVISTÄ on tulossa ongelma, joka koettelee sekä kansalaisten oikeustajua että yhteiskuntarauhaa. Esimakua saatiin jo Jyväskylässä, kun palautuspäätöstä toteuttamaan mennyt poliisi joutui turvautumaan voimakeinoihin.
Yhteiskunnan ulkopuolelle on jäämässä iso joukko kodittomia ja kohtalostaan katkeroituneita, epätoivoisiinkin tekoihin liian helposti turvautuvia ihmisiä.
Nyt kysytään, mikä on ahdingossa olevien ihmisten auttamista, mikä esivallan vastustusta.
KÄÄNNYTETTÄVIEN avustamisen kriminalisointi nousi hallituksen työlistalle Turun puukkoiskun jälkeen. Poliitikoilla on tarve reagoida ihmisten turvattomuuden tunteeseen konkreettisin toimin.
Paperille oli kirjattu laittomasti maassa olevien majoittamisen ja piilottelun rangaistavuus. Sekä sisäministeri Paula Risikko (kok) että pääministeri Juha Sipilä (kesk) ovat kiistäneet, että kyse olisi auttamisen kriminalisoinnista. ”On itsestään selvää, että lähimmäistä voi ja pitääkin auttaa”, Sipilä linjasi pääministerin haastattelutunnilla (Yle 3.9.).
Hänen mielestään suomalaiset kyllä ymmärtävät, missä kulkee raja auttamisen ja viranomaistoiminnan estämisen välillä.
MONILLA poliitikoilla on taipumus pistää pää pensaaseen, kun eteen tulee vaikeita asioita. Tulee halu yksinkertaistaa vaikeata maailmaa – tarjota helppoja ratkaisuja.
Maalaisjärkeen ja hyviin aikeisiin vetoaminen muistuttaa Sokrateen ideaalia hyvästä ihmisestä, jonka toiminta on johdettavissa hyvän ja pahan tiedon tuntemisesta. Jos suunta näyttää oikealta, yksityiskohtiin ei tarvitse perehtyä.
Viranomaistoiminnan ohjenuoriksi yleisen tason tahdonilmaukset ovat löperöjä. Se, mikä isossa kuvassa on järkeenkäypää politiikkaa, johtaa yksilötasolla tilanteisiin, joista ei ole helppo löytää ulospääsyä. Ikävien päätösten kohteeksi joutuu lapsia, äitejä ja vanhuksia, joiden riepottelu tuntuukin epäoikeudenmukaiselta.
Jokainen väkivalloin loppuun viety palautus murentaa luottamusta yhteiskuntaan.
YHDYSVALLOISSA presidentti Donald Trump lakkautti ohjelman, joka on mahdollistanut sen, että luvattomien siirtolaisten tuomat lapset saavat hakea työ- ja oleskelulupaa. Kyse on 800 000 ihmisestä, jotka ovat käytännössä viettäneet koko elämänsä Yhdysvalloissa.
Trump kosiskelee päätöksellään ydinkannattajiaan tietäen hyvin, että tilanteeseensa syyttömien ihmisten ulosheitto on tosiasiallisesti mahdotonta. Vastuu kovan linjan seurauksista siirtyykin muiden päänsäryksi.
Päätöksellä ja sen seurauksilla on yhtymäkohtia Suomen pattitilanteeseen. Poliisi joutuu nyt kohtaamaan sen, että turvapaikanhakijoiden laaja ja rivakka palautusoperaatio on helpommin sanottu kuin tehty.
On kaikki syyt toivoa, että uhmakas vastarinta ei tässä tilanteessa leviä. Samalla joudumme kuitenkin miettimään, mikä kaikki on ehtinyt mennä vikaan jo aiemmin.
OIKEUSVALTION periaatteiden toteutumiseen ei riitä se, että yhteiskunta toimii lakien mukaisesti. Laeilla, päätöksillä ja niiden toimeenpanolla tulisi myös olla kansalaisten tosiasiallinen hyväksyntä.
Nyt on hukassa se, mikä lopulta on reilua ja oikeudenmukaista. Tilannetta vaikeuttaa, että monelta asianosaiselta on alun perinkin puuttunut luottamus oikeuslaitokseen ja viranomaisiin.
Kansallinen turvallisuus asettuu nyt herkästi inhimillisyyden edelle. Tälle on varmasti perusteensa, ja viime kädessä kyse on poliittisen tahdon toteutumisesta.
Kova yhteiskunta on ikävä kyllä kova myös omilleen. Epäreiluus luo maahan epävakautta ja horjuttaa turvallisuuden tunnetta.
Pamppulinja ei tuo turvaa. Se ruokkii pelkoa ja epäsopua.
[email protected]
Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.
