Ei voi, jos menet kertomaan että asia on miten on, olet juuri tunnustanut olevasi väärässä, ja sitähän ei voi hallitus, saatika poliisi mennä sanomaan. Suomessa on vielä luotto poliisiin hyvä, mutta tuskinpa tällä vauhdilla enää pitkään. Kun teet tärkeästä ja arvostetusta työstä poliitiikkaa ja paskan jauhantaa, arvostus tippuu nopeasti. Ja kärsijänä ovat tavalliset ihmiset ja rivi poliisit.
Tässä erinomaisessa kirjoituksessa tulee hyvin esiin ongelma josta kerrot....
J'accuse
Ruotsissa on alkanut keskustelu maahanmuutokatastrofin syyllisistä. Yllättävää kyllä, ruotsalainen media on pystynyt siihen, mistä Suomessa ei ainakaan vielä näy merkkiäkään: itsekritiikkiin. Valtiotieteilijä Henrik Oscarsson viittasi jo pari vuotta sitten median rajoittuneisuuteen ja itsesensuuriin käsitteellä åsiktskorridor – mielipidekäytävä. Se tarkoittaa rajoitettua tilaa, jonka sisälle julkisen mielipiteen on mahduttava. Jos toimittaja ei mahdu käytävään, hän menettää journalistisen uskottavuutensa. Nyt alkaa toimittajakunta hiljalleen myöntämään tuon mielipidekäytävän olemassaolon ja jopa oman osallisuutensa sen rakentamisessa, samoin kuin sen tuhoisat seuraukset.
Voisi perustellusti väittää , että Suomessa tuo käytävä on jo vuosikausia ollut umpeenmuurattu ummehtunut selli. Milloin suomalainen media alkaa ottaa vastuun ja tunnustaa olleensa laastoittamassa useammankin suomalaisen katastrofin perustusta?
On kulunut jo yli vuosikymmen, kun MTV3:n Pekka Karhuvaara tunnusti yleisötilaisuudessa Porissa olleensa osallisena koko mediakentän yhteisessä sopimuksessa, jonka mukaan EU:sta ei ennen kansanäänestystä julkaista lainkaan negatiivisia uutisia. Karhuvaara myönsi katuvansa sopimukseen osallistumistaan ja sen olevan häpeäksi medialle. Kenenkään muun valtamedian toimittajista en ole kuullut tuohon aiheeseen tuolloin tai koskaan sen jälkeenkään tarttuneen. Tämä pieni totuuden taivuttaminen on tähän mennessä tullut maksamaan Suomelle varovaisimmankin arvion mukaan noin 100 miljardia euroa. Itsemääräämisoikeuden, oikeusturvan ja hyvinvointivaltion romuttumisesta nyt puhumattakaan.
Entä nykyinen maahanmuuttokatastrofi, tai invaasio, jos halutaan puhua asioista niiden oikealla nimellä? Juuri sitähän meidän valtamediamme tosin ei suurin surminkaan vieläkään halua tehdä. Suomalainen media ei ole ainoastaan tyytynyt vaikenemaan tosiasioista koskien maahantulijoita vaan on yhtenäisellä rintamalla ollut hyökkäämässä kaikkien niiden tahojen kimppuun jotka ovat tuoneet näitä asioita julkisuuteen ja vaatineet asiapohjaista keskustelua aiheesta.
Kun kesällä alkanut suuri invaasioaalto ylsi Ruotsiin, alkoi maahanmuutto päästä siellä lopulta mediakeskusteluun. Nyt sitten ruotsalaismediassa kysellään, miksi maahanmuutosta ei ole keskusteltu aiemmin, jolloin epäkohtiin olisi ehkä ehditty puuttua? Entä miksi meillä Suomessa ei nyt vieläkään oteta oppia Ruotsin virheistä? Halutaanko täälläkin päästää yhteiskunta romahdustilaan, ennenkuin media luopuu omasta ”meillä on unelma” -agendastaan?
Toki on totta, että media ei ole ollut näitä, Suomelle tuhoisia, päätöksiä tekemässä. Sen kyseenalaisen kunnian saa ansioluetteloonsa merkitä meidän poliittinen eliittimme. Median vastuu asiasta ei kutenkaan rajoitu toimimiseen näiden valtaapitävien hyödyllisenä idioottina ja tottelevaisena propagandatoimistona. Vaikenemalla meidän päättäjiemme selkeistä laittomuuksista, jopa selvistä rikoksista, on media ollut nostamassa valtaan ja erityisesti pitämässä vallassa sellaisia henkilöitä, joita vallankahvaan ei olisi avoimeen tiedottamiseen tukeutuvassa yhteiskunnassa koskaan päästetty. Tai jotka oikeiden tietojen valossa olisi missä tahansa oikeusvaltiossa vähintäänkin pakotettu eroamaan.
Ehdotan nyt pientä ajatuskoetta: jos Suomen valtamedia kokisi suuren kääntymyksen ja ryhdistäytymisen, ja alkaisi tuottamaan tasapuolista tietoa, päättäjien mielen mukaisen propagandan ja omien mielipiteidensä pakkosyötön sijasta, kuinka erilaiselta Suomi näyttäisi puolen vuoden kuluttua?
(siis ruma)
