Suomen sisäinen turvallisuus

^ Kuka ilmoittautuu iljettäväksi rasistiksi? Ja mahdollisesti vielä oikein valtakunnallisiin uutislähetyksiin asti?

Kulttuurillisesti ja etnisesti rikastuneiden asuinalueiden valkopako valitettavasti alkaa olla totta jo Suomessakin, ihan niin kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa. Ihmiset äänestävät jaloillaan siinä vaiheessa, kun asuinalueen rauha, siisteys, turvallisuus ja ilmapiiri alkavat lähestyä lähi-idän tai afrikan vastaavaa. Varsinkin koulu-ikäisiä lapsia omaavat lähtevät hyvinkin herkästi jos vain taloudellinen tila sallii sen, sillä kuka normaali vanhempi haluaa pitää jälkikasvuaan jossain väkivaltaisessa, ahdistavassa kasvuympäristössä? Ne jotka jäävät ghettoutuvaan lähiöönsä ovat sitten niitä, joilla ei ole mahdollisuutta muuttaa pois tai ovat monikulttuuri-lahkoon kuuluvia tosiuskovaisia, jotka antavat lastensakin kärsiä ideologiastaan.

Veronika Honkasalo on hyvä esimerkki. Tosiuskovan kaaliin tuollainen ei kertakaikkiaan mahdu, koska fanaattinen usko ja ideologia estää sen. Syyn täytyy aina olla jossain muualla, siis rasismissa, fasismissa tai jossain muussa dogmassa.
 
Asia oli tapetilla vuonna 2011. Onneksi ongelma tunnistettiin ja ratkaistiin.

https://www.uusisuomi.fi/comment/394468
”Valkoisten pako” Helsingissä: Tätä perheet pelkäävät
Jaa artikkeli:
Teppo Ovaskainen

29.4.2011 16:15


Lasten oppimistuloksia selittää ensisijaisesti oppilaiden oma sosiaalinen tausta, ei koulun antaman opetuksen taso.
KOTIMAA

Koulut ovat kenties ratkaisevin solmukohta pääkaupunkiseudun asuinalueiden eriytymisessä, joka on johtanut niin sanotun ”valkoisen paon” alkamiseen myös Suomessa.

Kun kantaväestö muuttaa pois alueilta, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, ovat ensimmäiset lähtijät usein lapsiperheitä ja muuton syy huoli opetuksen tasosta lähikoulussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on suuri.

Pahimmillaan ”ghettoutumiseen” johtava kierre on valmis, sillä koulujen eriarvoistuminen linkittyy suoraan asuinalueiden yleiseen eriytymiseen. Koulujen rooli valkoisen paon ilmiössä on ”pahimmillaan todella suuri”, sanoo kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius Helsingin yliopistosta Uudelle Suomelle.

–Ja lapsiperheiden muuttopäätöksissä koulujen rooli on iso, hän sanoo.

"Rahaa"

Bernelius on tutkinut pääkaupunkiseudun alueellisen eriytymisen ja koulujen eriytymisen välistä suhdetta muun muassa väitöskirjassaan ja parhaillaan MetrOP-hankkeessa.

Hänen mukaansa kouluissa tiedetään kyllä, miten tilannetta voitaisiin parantaa: rahalla. Sillä saisi lisää opettajia, jotta ongelmakoulujen oppimis- ja käytösongelmiin ehdittäisiin puuttua. Lisärahan avulla voitaisiin myös panostaa houkutteleviin erityispainotuksiin opetuksessa.

–Tämä on resursseista kiinni, ja raha olisi ihan toimiva konsti. Investointi myös kannattaisi, sillä meillä on edessä valtavia ongelmia, jos tämä tilanne pääsee todella räjähtämään, sanoo Bernelius.

Pääkaupunkiseudun kouluille jaetaan ns. positiivisen diskriminaation määrärahaa sosiaalisten ongelmien kasautumisen ehkäisemiseksi. Summa oli vuonna 2010 yhteensä noin 1,7 miljoonaa euroa, ja yhden koulun saama keskimääräinen tuki on ollut 50 000 euron kieppeillä.

–Se on suhteellisen pieni raha. Eihän sillä palkkaa edes yhtä kokopäiväistä opettajaa, sanoo Bernelius.

Helsingin kaupunginvaltuutetut pyrkivät lisäämään määrärahaa vuodelle 2011, mutta heikkoon taloustilanteeseen vedonnut opetuslautakunta piti nykyistä määrää riittävänä.

"Huono-osaisuuden kasautuminen näkyy maahanmuuton myötä"

Venla Bernelius korostaa, että vanhempien huoli lasten saaman opetuksen tasosta on osittain turha. Koulujen oppimistulosten erot ovat todistetusti kasvaneet, mutta oppimistuloksia ei selitä ensisijaisesti koulun antaman opetuksen taso vaan oppilaiden oma sosiaalinen tausta. Suomessa ”hyvät” ja ”huonot” opettajat eivät ainakaan toistaiseksi valikoidu ”hyviin” ja ”huonoihin” kouluihin, kuten maailmalla.

–Oppimistulokset heikkenevät juuri siksi, että hyväosainen kantaväestö muuttaa pois alueelta, sanoo Bernelius.

–Toistaiseksi ei voida osoittaa, että mikään pääkaupunkiseudun koulu olisi ”haitaksi” oppilaalle.

Bernelius ymmärtää kuitenkin kehityksen: vanhemmat tekevät ratkaisuja, joiden ajattelevat olevan lapsilleen parhaita.

Bernelius uskoo lisääntyneen maahanmuuton kiihdyttävän alueiden eriytymistä lähinnä siksi, että huono-osaisuuden kasaantumisesta on tullut näkyvää.

–Ei lähiöissä ole esimerkiksi aiempaa turvattomampaa, mutta huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy ”näkyvien” maahanmuuttajien myötä, hän sanoo.

Kouluissa, toisin kuin lähiöiden kaduilla, ongelmat sen sijaan ovat todellisia. Opettajalehden helmikuisessa kyselyssä 41 prosenttia opettajista kannatti kouluihin kiintiötä maahanmuuttajille, koska näiden suuri osuus vaikeuttaa opettamista.

–Koulujen osalta muutos on selvä. Maahanmuutto asettaa kouluille suuria haasteita etenkin pääkaupunkiseudulla, sanoo Bernelius.

Toisaalta koulujen eriytyminen on vain osa kierrettä, joka alkaa asuinalueiden yleisestä jakautumisesta hyväosaisten ja huono-osaisten alueisiin. Tähän on johtanut maahanmuuton lisäksi yleinen tuloerojen kasvu, joka ajaa samaan vuokralähiöön sekä huono-osaiset maahanmuuttajat että huono-osaiset kantasuomalaiset.

"Valkoiseen pakoon" puututtava nyt

Esimerkiksi Espoon Suvelassa vieraskielisten osuus on kasvanut 7,6 prosentista 20,7 prosenttiin vuosina 2000–2009, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Tutkijoiden mukaan kehitykseen on pakko Helsingin seudulla puuttua nyt; kun vieraskielisiä on vaikkapa Tukholman Tensta-lähiön tavoin 70 prosenttia alueen väestöstä, on tilannetta mahdoton muuttaa.

Toisaalta pääkaupunkiseudunkin kehityksen kääntäminen on hankalaa. Pelkän asuntopolitiikan keinoin, hallinnollisesti pakottamalla, ei ihmisiä nykymaailmassa pystytä ohjailemaan.

–Jos eriytyminen pääsee liian pitkälle, keskiluokka saattaa muuttaa muualle, vaikka alueelle rakennettaisiin hienompia taloja, sanoo Bernelius esimerkiksi.

Silti tasapainoisiin asuinalueisiin pitäisi pyrkiä. Esimerkkinä uusista, innovatiivisista alueista Bernelius mainitsee Viikin ja Arabianrannan, vaikka mainitut eivät varsinaisia vähäosaisten alueita olekaan.

–Ne pystyvät omilla eko- ja taidekaupunginosien maineillaan houkuttelemaan asukkaita eri tuloluokista, Bernelius sanoo.

Kekseliäitä asuntopoliittisia keinoja tarvitaan, jotta kurssi saadaan käännettyä. Valmiita keinoja ei ole sen enempää Suomessa kuin maailmallakaan.

–Jos osaisin ne luetella, olisin miljonääri, sanoo Bernelius.

Aiheesta kirjoittaa myös lakimes Husein Muhammed blogissaan täällä.
 
uutiskommentti vuodelta 2011
Helppo ratkaisu
Yhdellä luokalla ei saa olla yli 10 % ulkomaalaisia (ihonväriin tms. katsomatta). Jokainen oppilas joka menee luokassaan yli 10% lukeman aiheuttaa kunnalle 1000 euroa sakkoa per koulupäivä per liika-oppilas.
Kunnat saavat hoitaa lopun itse. Tarvittaessa voivat vaikka lopettaa "ghettojen" koulut kokonaan ja pistää oppilaat koulukyytiin ympäröiviin kouluhin, niin että saadaan integroituminen toimimaan.
Tulee meinaan pidemmän päälle halvemmaksi, jos ulkomaalaiset saadaan integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Jos ei saada, niin jo seuraavaan eduskuntaan alkaa päästä läpi ehdokkaita, joihin verrattuna Halla-Aho on mamuttaja.
 
uutiskommentti vuodelta 2011
Jos ei saada, niin jo seuraavaan eduskuntaan alkaa päästä läpi ehdokkaita, joihin verrattuna Halla-Aho on mamuttaja.

Tätä minä olen ennenkin halunnut korostaa. Koska nyt ei osata, haluta, tai pystytä saamaan maahanmuuttajiin ja heidän perseilyynsä mitään rotia, niin ne tämän päivän kiusatut, hakatut, ahdistellut ja alistetut kantasuomalaiset nykynuoret ovat ensi vuosikymmenen vihaisia nuoria aikuisia. Sieltä se sitten se ihan todellinen rasismi ja viha kumpuaa, sellainen joka perustuu omiin kokemuksiin ja itse nähtyihin asioihin.

Tällä nykypäivän munattomuudella ja kädettömyydellä tehdään melkoista karhunpalvelusta tuleville sukupolville. Sekä kantaväestölle että mamuille.
 
Kaikkien etu olisi riittävät resurssit..
Opettajien hätähuuto koulun arjesta: Tukea tarvitsevien oppilaiden opetus yhteisluokissa raskasta - ”Täytyy olla yhtä aikaa poliisi, psykologi ja lääkäri”
article_clock.svg
Tänään klo 6:58

Opettajat kertovat, minkälaista erityisluokkien purku ja paljon tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen yhteisopetukseen on. Heidän mielestään yhä useampi oppilas voi huonosti.

1769b0d97a0f6eb2b6e62947297f5cff475e5e2026d257796107daf2a378edbd.jpg


Luokanopettajat kertovat, että erilaista tukea tarvitsevien oppilaiden opetus tavallisessa luokassa on usein raskasta. Kuvituskuva. JENNI GSTGIVAR

Luokanopettajat ovat väsyneitä.Työpäivät ovat jatkuvaa selviytymistä luokassa, jossa on eritasoista tukea tarvitsevia oppilaita.

Tällainen viesti välittyy Iltalehden opettajakyselyn vastauksista.Muutamassa vastauksessa kerrottiin toimivasta opetuksesta, mutta suurin osa vastaajista ei ollut tyytyväinen tilanteeseen.

Samaa tarinaa kertovat Lahden opettajien ammattiyhdistyksen luottamusmies ja yhtenäiskoulun opinto-ohjaaja Marjo Eklund, helsinkiläiskoulun luokanopettaja Tiina Linna sekä Pohjois-Pohjanmaalla opettava luokanopettaja, joka haluaa pysyä nimettömänä.

Opettajista on hieno ajatus, että paljon tukea tarvitsevat oppilaat ovat samassa luokassa muiden kanssa, mutta luokanopettaja jää erilaisten oppilaiden kanssa usein yksin.

Usein ongelmana on erityisopettajien ja avustajien vähäisyys sekä kasvaneet luokkakoot.

- Eniten kuitenkin uuvuttaa se, ettei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.Sairaanhoitajathan ovat puhuneet samaa. Siinä kyynistyy ja se johtaa työuupumukseen. Opettajat ovat aika nääntyneitä, Eklund sanoo.

Pohjoispohjanmaalaisella luokanopettajalla on käynyt mielessä jopa alanvaihto.Koulussa sattuu jatkuvasti kaikenlaista, ja opettajan tehtävä tuntuu papereiden täyttelemiseltä eikä opettamiselta.

- Usein tuntuu, että täytyy olla yhtä aikaa poliisi, psykologi ja lääkäri, luokanopettaja sanoo.

Myös Linnan mielestä opettajan varsinainen opetusaika vähenee koko ajan.

- Opettaja on turvallisuuspoliisi, sosiaalityöntekijä, äidinkorvike ja aikuinen, joka asettaa rajoja.

Muutos 2011
Eklund on ollut erilaisissa opetustehtävissä parikymmentä.Pohjoispohjanmaalainen luokanopettaja on opettanut kolmisenkymmentä ja Linna 13 vuotta. Kaikkein urien aikana erityisoppilaiden opetus on muuttunut paljon.

Kolmiportainen tuki tuli perusopetuslakiin vuonna 2011.Laissa asetettiin tavoitteiksi antaa esi- ja perusopetuksen oppilaille oppimisen ja koulunkäynnin tukea jo varhaisessa vaiheessa, joustavasti opetuksen yhteydessä, lisätä tuen suunnitelmallisuutta sekä tehostaa moniammatillista yhteistyötä.

Lain mukaan tukea annetaan ensisijaisesti omassa koulussa ja ryhmässä, ellei tilanne välttämättä vaadi siirtämään oppilasta toiseen kouluun tai ryhmään.

Kolmiportaisessa tukijärjestelmässä oppilaan tuki määritellään erityisen, tehostetun ja yleisen tuen tarpeeksi.Kouluissa tehdään oppilaalle henkilökohtainen suunnitelma, josta keskustellaan myös vanhempien kanssa. Oppilas voi esimerkiksi saada osan opetuksesta erityisopettajalta tai saada yleisopetuksessa erilaisia tehtäviä.

Koska opetuksen järjestäjä päättää, missä ja miten erityistä tukea tarvitsevat oppilaat opetetaan, vaihtelee erityisoppilaiden opetuksen järjestämispaikka suuresti.

”Aikamoinen paletti”
Pohjoispohjanmaalaisen koulussa kaikki oppilaat ovat yleisopetuksen ryhmissä, mutta luokanopettajan mielestä pienryhmä tarvittaisiin.

Eklundin koulussa on alueellinen pienluokka, jossa on kymmenen erityisen tuen oppilasta, eli heillä erityisluokkaa ei ole purettu.Yleisopetuksen luokissa on kuitenkin muutamia erityisen tuen oppilaita, jotka eivät ole mahtuneet pienluokalle, ja laaja-alainen erityisopettaja auttaa heidän oppimistaan joissain aineissa. Eklundin mukaan näin on ollut jo vuosia.

Tehostetun tuen oppilaat ovat yleisopetuksen luokissa ja saavat erityisopettajan apua. Eklundin mukaan raha ei riitä kolmiportaisen tuen täydelliseen toteuttamiseen.

Linna kertoo, että syksyllä 2016 hänen luokalleen tuli oppilaita, jotka olivat vasta kesällä tulleet Suomeen vailla kielitaitoa tai esiopetusta. Helsingin kouluissa oli silloin käynnissä kokeilu, jossa kielitaidottomat alkuopetuksen oppilaat tulivat tavalliseen luokkaan ilman valmistavaa opetusta.

- Osalle jopa kynän kädessä pitäminen tai saksilla leikkaaminen voi olla uusi asia.Opettajalta vaaditaan paljon osaamista, johon hänellä ei välttämättä ole riittävää koulutusta, Linna kertoo

Lisäksi Linnan luokassa oli muutama erityisen tuen tarvitsija ja tehostetun tuen oppilas.Luokassa oli yhtensä parikymmentä oppilasta. Linnalla ei ole koulutusta erityisopetukseen.

Koulu sai järjestettyä suurimmalle osaksi tunneista avustajan, ja se auttoi. Linnan mielestä palkallista opetuksen suunnitteluaikaa ei useinkaan ole tarpeeksi.

- Saa olla aika jonglööri ja seistä päällään, jotta saa kaiken toimimaan. Hyvällä suunnittelulla ja resursoinilla se onnistuu.Kuitenkin tuntuu, että opettajien selkänahasta revitään aikalailla kaikki.

Luokkakoko kasvanut
Eklund arvioi, että hänen koulunsa keskimääräinen luokkakoko oli vielä viisi vuotta sitten 17, nyt se on 24.

Hänestä luokkien pienentäminen olisi tehokkain ratkaisu ongelmiin, mutta se on kallista.

Pohjoispohjanmaalaisen luokanopettajan oppilasmäärä ei ole kasvanut, mutta hänestä opettajan kädet eivät silti riitä.Hänelläkin on välillä luokassa jopa viisi eritasoisesti tukea tarvitsevaa oppilasta samaan aikaan. Hänen koulussaan on parisataa oppilasta ja yksi erityisopettaja.

- Tietenkään se ei riitä.Erityisopettaja saattaa ottaa yhden luokasta mukaansa, mutta luokkaan jää silti kolme erityisoppilasta.

Lisäksi hänestä on ongelmallista, että opettajan ollessa poissa, sijaista ei palkata vaan koulunkäyntiavustaja opettaa luokkaa. Silloin avustaja on pois erityisoppilaiden auttamisesta.

- Opettaja on usein yksin, eikä hän voi poistaa ketään luokasta, koska toisen aikuisen pitäisi olla valvomassa käytävällä. Oppilasta ei saa laittaa sinne yksin.

Kaunis ajatus
Opettajat näkevät yhteisopetuksen ideologian hieman eri tavoin.

- Lähikoulu ja omat kaverit ovat tärkeitä. Niillekin lapsille, joilla ei ole huolia, tekee hyvää nähdä kaikenlaisia oppilaita. Sehän on suomalaisen koulujärjestelmän hyvä puoli, että kaikki käyvät samaa koulua, Eklund sanoo.

Pohjoispohjanmaalaisen luokanopettajan mielestä erityisoppilaiden opetus tavallisissa luokissa ei onnistuisi täydellisesti, vaikka avustajia ja erityisopettajia olisi enemmän.Hänestä paras olisi, että tukea tarvitsevat olisivat omissa pienryhmissään.

- Ideologisestihan on hieno ajatus, että he saavat olla ikäistensä kanssa eivätkä erotu. Mutta tosiasiassa he erottuvat aina, eivätkä saa onnistumisen kokemuksia.

Linna sanoo, että esimerkiksi kielitaidottomalle lapselle yleisopetuksen ryhmä on parasta opetusta, mitä lapsi voi saada.Luokanopettaja yksin ei silloin kuitenkaan riitä.

Hänestä luokassa pitäisi jäädä aikaa myös tukea tarvitsemattomille oppilaille.

- Luokassa on hiljaisia oppilaita, jotka tarvitsevat ihan yhtä lailla sen kommentin tai katseen, että olet hyvä. Heillekin pitää olla läsnä.

Oppilaat voivat huonosti?
Linnan mielestä suuri syy luokkien levottomuuteen on se, että luokissa on yhä enemmän oppilaita, jotka voivat huonosti.Hänestä yhteiskunnan muutos on vaikuttanut lasten kasvatukseen kotona. Monet vanhemmat ovat paljon töissä, eikä lapsille vaikuta olevan aikaa.

Linna on nähnyt asuinalueissa suuria eroja.

- On paljon perheitä, joissa heistä huolehditaan, mutta on myös paljon perheitä, joissa lapset ovat itsekseen. He pelaavat konsoleilla, kännyköillä ja ovat keskenään.Aikuisia ei ole läsnä kertomassa, miten toimia.

Linnan mielestä lasten erilaiset kotiolot näkyvät luokassa epämääräisenä käyttäytymisenä.Osaa vanhemmista ei tunnu kiinnostavan lapsen koulunkäynti lainkaan.

- Lapset ovat aikuisennälkäisiä. He haluavat opettajan huomiota, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Opettaja tuntuu olevan hyvin tärkeässä roolissa saamaan lapsi ymmärtämään, että hän on arvokas. Tätä tukea toivoisi kodilta ja perheiltä enemmän.

Myös Eklund kertoo huomanneensa oppilaiden oireilevan.

- Miten yhä useammalla voi olla oppimiseen, käytökseen tai terveyteen liittyviä ongelmia ihan valtavasti? Jotain koulusysteemissäkin tehdään mielestäni väärin, kun lapset voivat niin huonosti, Eklund sanoo.
201801272200685962_u0
 
Huudetaan resursseja, erikoisaineksen hajauttamista kantaväestön sekaan. Erityisesti tuo mamujen ja muiden "erityisoppilaiden" hajauttaminen kantaväestön sekaan naurattaa. Eli jostain Meri-Rastilasta ajettaisiin busseilla ja takseilla oppilaita Eiraan. Ja tietysti siellä kermapersealueella joku joutuisi uhraamaan omat lapsensa edistyksen rattaisiin.

mounted-police-officers-try-to-control-the-crowd-after-a-riot-broke-picture-id497725324


Yhdysvalloissa "kyydityksiä" vastustettiin terhakkaasti, mutta onneksi suvakit saivat avukseen sekä poliisin että kansalliskaartin. Tämän seurauksena sitten oli valkoisten joukkopako kaupunkien ympäristökuntiin. Hei, mut mitä väliä sillä on? Eihän rasisteja mihinkään tarvita. Katsokaa miten musta Detroit kukoistaa!

Ongelma on maahanmuutto. Eräs nainen työpaikalla totesi (neljä lasta), että jos mamuja on luokalla enemmän kuin 30%, niin viidennellä luokalla opetetaan kolmannen luokan asioita. Ei tarvitse miettiä miksi pisa tulokset laskee kuin lehmän häntä.

Suomi ei tarvitse maahanmuuttoa. Ei kehitysmaista, eikä mistään muualtakaan. Jos joku nyt mukamas tarvitsee jonkun erityisasiantuntijan, niin sitten hankkii sellaisen. Työnantaja maksakoon kaikkki tämän erikoisasiantuntijan perheen kulut. Synnytykset, lasten koulunkäynnin ja perheenjäsenten oikeudenkäyntikulut ja linnassa istumiset. Epäilen, että sen intialaisen tai kiinalaisen tilalle löytyy viikossa suomalainen, kun maahanmuuton kuluja ei voi ulkoistaa veronmaksajille.
 
Viimeksi muokattu:
Pisasta tuli mieleen juttu talouselämästä vuodelta 2011. Yllättäen juttu on poistettu internetsistä. Onneksi kopsaa kaikki tyylini pelastaa. https://maanpuolustus.net/threads/eurabia.747/page-42#post-35405





miheikki
Ylipäällikkö
Lahjoittaja


Oct 15, 2011
#830


Miksi Suomi pärjää PISA- testeissä?

http://www.talouselama.fi/uutiset/s...rha+kaupata+meille+kouluparatiisianne/a701292

Saksasta nurja viesti Suomelle: Turha kaupata meille kouluparatiisianne

Pisa-oppimistulosvertailujen kärkikaartiin kuuluva Suomi ei kelpaa Saksalle koulujärjestelmän esikuvaksi, arvioi vaikutusvaltainen saksalainen ajatuspaja Konrad Adenauer Stiftung, KAS.

KAS on liittokansleri Angela Merkelin valtapuoluetta CDU:ta lähellä oleva säätiö. Sen raportteja lukevat kuntien, osavaltioparlamenttien ja liittopäivien edustajat, jotka päättävät politiikasta.

Säätiö on ruotinut Suomen Pisa-menestystä raportissaan. Sen pääviesti on, että erinomaisista oppimissaavutuksista huolimatta Suomen peruskoulu- ja lukiojärjestelmä ei sovi saksalaiseen yhteiskuntaan.

Yhtenäinen kansa oppii paremmin

Myyttejä murtavassa selvityksessä kerrotaan, että Suomen koulujärjestelmä ei kelpaa vientituotteeksi, vaikka Suomen hallitus sitä kovasti haluaisikin.

Suomalainen koulu toimii lähinnä Suomessa. Loistavat testitulokset johtuvat raportin mukaan ennen muuta yhtenäisestä kansallisuusrakenteesta – toisin sanoen Suomessa on erittäin vähän ulkomaalaisia.

Kansalliskielten – erityisesti suomen – asema on meillä historiallisesti painava: Suomessa on lukutaito ollut perinteisesti erittäin korkea, mikä saksalaisten mukaan periytyy Venäjän vallan ajoilta. Tsaarin hallitsemassa maassa äidinkielestä tuli osa kansallista identiteettiä.

Saksa on toista maata, kulttuurien sekamelska. Maahanmuuttajia on paljon, ja heidän koulumenestyksensä on kielimuurinkin vuoksi vaatimatonta.

Koulusta kortistoon

Saksalaistutkijoiden kotkansilmään on pistänyt myös Suomen korkea nuorisotyöttömyys, joka ei sovi kuvaan ”koulutusparatiisista”.

Kun Saksassa nuorisotyöttömyys oli vuosi sitten vain 8,5 prosenttia, Suomessa lukema oli peräti 20 prosenttia. Suomalaiskoululainen menee valmistuttuaan kortistoon eikä työhön.

Suomesta on silti paljon opittavaa, saksalaisraportoijat myöntävät. Opettajien koulutus on korkealuokkaista ja opetusryhmät ovat pieniä. Erityiskiitoksen Suomi saa siitä, että koululaisten oppimisvaikeuksiin paneudutaan perusteellisesti.

Hampuri valitsi suomalaisen koulun

Koulutuspolitiikka on Saksassakin ollut poliittisesti kiperä kysymys. Pisa-tutkimusten huonot tulokset kalvavat saksalaisia päättäjiä ja äänestäviä vanhempia.

Saksassa tilanne on se, että lasten vanhempien taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema melko pitkälle määrää tai ainakin ennakoi lasten koulumenestyksen.

Pisa-tutkimusten myötä Suomesta on tullut saksalaisten kouluviranomaisten opintoturismin suosikkimatkakohde, raportti kärjistää.

Matkoilla ja keskustelulla on ollut myös käytännön vaikutuksia. Hampurissa toteutettiin vuosi sitten koulu-uudistus, joka nojaa suomalaiseen yhtenäiskoulujärjestelmään. KAS ei halua, että järjestelmä laajenee.

Historian ironiaa: Suomen peruskoulu-uudistukseen 1970-luvun alussa otettiin mallia muun muassa entisen Itä-Saksan DDR:n koulujärjestelmästä.

Suomi yrittää kaupata kouluosaamistaan

Suomi on markkinoinut Saksassa omaa koulujärjestelmäänsä. Suomen edellinen opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) retosteli Baijerin valtalehdessä Süeddeutsche Zeitungissa vajaa vuosi sitten, että jopa ”rikkaat öljymaat” ovat olleet kiinnostuneita Suomen järjestelmästä ja häneltä on kysytty, "voiko Suomen kouluja ostaa".

Nykyinenkin hallitus tukee koulutusvientiä. Yritysten kansainvälistymistä edistävän Finpron suojissa toimii koulutusvientiklusteri "Future Learning Finland", jossa on mukana 65 organisaatiota – niistä suurin osa on oppilaitoksia tai yliopistoja.

KAS-säätiön rapotti ei ainakaan edesauta vientiponnisteluja.
 
Huudetaan resursseja, erikoisaineksen hajauttamista kantaväestön sekaan. Erityisesti tuo mamujen ja muiden "erityisoppilaiden" hajauttaminen kantaväestön sekaan naurattaa

Olen jäävi, mutta mielestäni erityisoppilaiden(normaalissa koulussa toimimaan pystyvät) paikka on ehdottomasti normaalissa koulussa. Tukea tarvitseville sitä pitää olla tarjolla(resurssit). Pienryhmät yms. tarpeen mukaan tukemaan oppimista.
 
Olen jäävi, mutta mielestäni erityisoppilaiden(normaalissa koulussa toimimaan pystyvät) paikka on ehdottomasti normaalissa koulussa. Tukea tarvitseville sitä pitää olla tarjolla(resurssit). Pienryhmät yms. tarpeen mukaan tukemaan oppimista.

Toisaalta jos erityisoppilaiden määrä normaalissa koulussa kasvaa tarpeeksi suureksi niin siitä tulee käytännössä erityiskoulu. Normaaleiden oppilaiden paikka taas ei ole tällaisessa epävirallisessa erityiskoulussa.
 
Toisaalta jos erityisoppilaiden määrä normaalissa koulussa kasvaa tarpeeksi suureksi niin siitä tulee käytännössä erityiskoulu. Normaaleiden oppilaiden paikka taas ei ole tällaisessa epävirallisessa erityiskoulussa.
Yleisesti ei varmaan ole kovin usein tilannetta, että yhdellä luokalla olisi merkittävästi erityisoppilaita?
Resurssointikin lähtee tästä olettamuksesta ilmeisesti.
 
Väärin, on niitä.
Erityisoppilaiden paikka olisi erityisluokissa ei normaaliluokissa haittaamassa kaikkien työskentelyä.
Kielitaidottomat ja lukutaidottomat maahanmuuttajat ovat aika lähellä erityisoppilaita ja eikös näitä haluta laittaa nimenomaan tavallisiin luokkiin.

Eräs korkea poliisiviranomainen haluaa laittaa terroristit peruskouluun ja on sitä mieltä, että luokkakaverit ja ammattitaitoiset opettajat pitävät nämä kurissa.
 
Väärin, on niitä.
Erityisoppilaiden paikka olisi erityisluokissa ei normaaliluokissa haittaamassa kaikkien työskentelyä.

Hyvin moni "erityisoppilas" pärjää vallan mainiosti normaaliluokissa tietyissä aineissa. Hän saattaa joissain aineissa tarvita erityisopettajan tukea, mutta ei haittaa ryhmän normaalia toimintaa.
Useasti myös "erityisoppilas" kärsii myös toisen tyylisistä "erityisoppilaista" heidän aiheuttaman käytöshäiriön vuoksi.
 
Mie nyt tosin rinnastin "erityisoppilaisiin" kaikki ne, joiden paikka mielestäni ei ole normaalissa luokassa. Maahanmuuttajat tietyin edellytyksin, oppimisvaikeuksista kärsivät tietyin edellytyksin ja sit on niitäkin joilla oikeasti heittää vintissä niin, ettei tosiaankaan paikka ole luokassa.
 
Kaikista ikävintä tässä asiassa on se, että oikeat "erityisoppilaat" ovat niitä kärsijöitä.

Ajatellaan vaikka jotain lievää autisminkirjon häiriöistä kärsivää tyttöä. Tarvitsee stukturoidun ja rauhallisen ympäristön, ettei ahdistu.

Oppitunnit ovat yhtä kaaosta mamujen ja tunne-elämän häiriöstä kärsivän erityisoppilaan takia. Melua, häiriötä, väkivaltaa ja oppitunnista käytetään varsinaiseen opetustoimintaan 10-20 minuuttia.

Tuollainen apinahäkki panee normaalinkin ihmisen sietokyvyn koetukselle, saati sitten rauhaa tarvitsevan erityisoppilaan. Oppitunnin rakenne 10 minuuttia oppilaiden paikalle asettumiseen ja rauhoittumiseen. Aloitetaan läksyjen kuulustelu - käytännössä homma alkaa sillä, että yksi oppilas kysyy opettajalta, että kuka mahtaa olla Togon presidentti. Sitten keskustellaan 10 minuuttia aiheista miksi opiskellaan Suomen eikä Somalian historiaa ja siitä onko naisopettajalla oikeus antaa määräyksiä muslimipojille. Sen jälkeen yksi erikoisoppilas ilmoittaa menevänsä käymälään. Opettaja menee perässä ja valvoo sekä rauhoittelee ahdistuskohtauksen saanutta oppilasta. Loput 15 minuuttia käytetään powerpointtien nopeaan selaamiseen.
 
Tähän tyssää naisten pääsy pelastuskouluun: minuutissa 25 penkkipunnerrusta 45 kilon painoilla – "Eteneminen jää kiinni parista punnerruksesta"

Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitisen mielestä naisten penkkipunnerrusvaatimusta voitaisiin harkita helpotettavaksi 10 prosentilla.

Waitisen mukaan naisia tarvittaisiin Helsingissä muun muassa ensihoitajiksi kohtaamaan naispuolisia maahanmuuttajapotilaita. Vuosittain Helsingissä on lähes 65 000 ensihoitotehtävää.

– Helsinki on moni-ilmeinen kaupunki ja pelastuslaitoksen pitäisi olla samannäköinen. Eli ei pelkästään kantasuomalaisia, 40-vuotiaita kahden lapsen isiä, jotka ajavat Toyotalla ja asuvat Kehä III:n ulkopuolella. Helsinki tarvitsee monikulttuurisen ja monimuotoisen pelastuslaitoksen.

https://yle.fi/uutiset/3-10046747
 
Tähän tyssää naisten pääsy pelastuskouluun: minuutissa 25 penkkipunnerrusta 45 kilon painoilla – "Eteneminen jää kiinni parista punnerruksesta"

Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitisen mielestä naisten penkkipunnerrusvaatimusta voitaisiin harkita helpotettavaksi 10 prosentilla.



https://yle.fi/uutiset/3-10046747
Miten ei taas yllättänyt että tämäkin uutinen on YLEn tuutista
 
Back
Top