Suomen Irakiin käännyttämä perhe pelkää vainoajien kostoa: "Vaihdan asuntoa kolmesti viikossa"
Turvapaikanhakijat
11.2.2018 klo 17:19
Senaa, Adnan ja Ali al-Khafaji. Perheen nuorin poika Abdullah oli kuvauspäivänä sairas, eikä halunnut tulla tapaamaan toimittajia. "Hän on itkenyt paluumme jälkeen koko ajan", isä Adnan sanoo.Ghadi Boustan.
Eero Mäntymaa
@eeromantymaa
Jaa artikkeli Facebookissa
Jaa artikkeli Twitterissä
Jaa artikkeli Whatsapissa
– Terve! Mitä kuuluu?
Suomeksi huudahdettu kysymys kuulostaa erikoiselta Bagdadin kaduilla. Tervehtijä on 16-vuotias Ali al-Khafaji, joka on vasta pari kuukautta sitten palannut Suomesta Irakiin. Yli kahden vuoden pakomatkan jälkeen nuorukainen puhuu suomea lähes ongelmitta.
Ali kampeaa autoon, jotta voisi opastaa meidät oikeaan osoitteeseen. Pian talo löytyy. Tulkkimme hoputtaa meidät ensin ulos autosta ja sitten pois kadulta. Naapuruston huomiota ei saisi herättää.
– Tervetuloa, käykää sisään! Perheenisä Adnan toivottaa vieraat tervetulleiksi, suomeksi hänkin. Adnanin pyynnöstä emme nimeä haastattelupaikkaa.
Olemme yhdellä miljoonakaupungin 89:sta asuinalueesta. Alue on melko köyhä, mutta asunto viihtyisä. Skandinaaviseen makuun sisustetun olohuoneen pöydälle on katettu kahvia, hedelmiä ja taateleita. Tunnelma on vieraanvaraisuuksista huolimatta kaukana hilpeästä. Asunto ei kuulu al-Khafajeille, vaan Adnanin veljelle.
– Perheeni elää vaimoni vanhempien talossa. En kerro missä. Jossain päin Bagdadia. Itse vaihdan asuntoa kolmesti viikossa. En juuri kulje ulkona valoisaan aikaan, Adnan sanoo.
Kaupungilla liikenne tiivistyy parhaillaan iltapäivän ruuhkiksi, kun pääkaupunki Bagdadin seitsemän miljoonaa asukasta matkustavat töistä kotiin, ostoskeskuksiin, ravintoloihin. Bagdadin öinen ulkonaliikkumiskielto poistettiin jo kolme vuotta sitten.
Sota Isistä vastaan on virallisesti ohi, ja terrori-iskut vähenevät kuukausi kuukaudelta. Tammikuussa niissä ja muissa aseellisissa selkkauksissa kuoli 119 ihmistä. Luku olisi missä tahansa EU-maassa katastrofi, mutta Irakissa se on rauhallisin tammikuu vuosikausiin.
Adnan al-Khafaji ei kykene riemuitsemaan uutisista. Hän ei paennut perheensä kanssa Suomeen terrorismin tai Isiksen takia. Hänen vainonsa oli henkilökohtaista, Adnan sanoo.
– Koston uhka on yhä olemassa. Siitä syystä jätimme Irakin. Siitä syystä pysyttelen nyt sisätiloissa.
Varovaisuuteen on syynsä. Adnan al-Khafaji yritettiin tappaa Bagdadissa 5.7.2015.
Adnan al-Khafaji (oikealla) ei uskalla etsiä työtä, tai näyttäytyä ulkona päiväsaikaan. Perheen äiti Senaa on yrittänyt etsiä töitä opettajana. "Se ei ole helppoa. Olimme poissa Bagdadista yli kaksi vuotta", Senaa sanoo"Ghadi Boustan
Vuonna 2015 Adnan työskenteli johtavana insinöörinä Irakin teollisuusministeriössä. Tehtäviin kuului muun muassa rakennusprojektien hyväksyminen ja laaduntarkkailu.
Ongelmat alkoivat, kun Adnan ei hyväksynyt alihankintoja, jotka eivät hänen mielestään täyttäneet laatuvaatimuksia. Yrityksien omistajat kuuluivat Adnanin mukaan paikallisiin shiiamilitioihin. He puolestaan eivät hyväksyneet kieltävää vastausta.
Hieman kieltäytymisen jälkeen tuntemattomat miehet avasivat tulen kohti töistä kotiin palaavan Adnanin autoa. Auto suistui tieltä, mutta luodit välttivät perheenisän. Kun Adnan palasi sairaalasta töihin, hänen pöydälleen toimitettiin vaikutusvaltaisen shiiamilitian allekirjoittama uhkauskirje ja luoti. Adnan otti kirjeen ja perheensä ja pakeni Eurooppaan.
Perhe päätyi Hämeenlinnaan. Toiveena oli kotoutua ja aloittaa uusi elämä. Suomen Maahanmuuttovirasto päätti toisin.
– Olen hieman vihainen siitä päätöksestä. Kunnioitan lakia. Mutta se päätös oli väärä, Adnan sanoo korostuneen rauhallisesti.
Al-Khafajien turvapaikkapäätöksen mukaan Maahanmuuttovirasto uskoi heidän tarinastaan lähes kaiken. Mutta koska Adnan ei tunnistanut hänen autoaan ampuneita henkilöitä, Maahanmuuttoviraston mielestä ei voitu pitää varmana, että ampujat ja uhkauskirjeen hänelle kirjoittaneet olivat sama taho.
Toinen syy käännytykseen oli se, että ennen pakomatkaansa Adnan oli jättänyt työnsä. Työstä aiheutunut uhka katosi työpaikan myötä, virasto päätteli.
– Se on heidän mielipiteensä. Mutta se ei ole totuus. Kuten sanoin, uhka jatkuu yhä tänä päivänä, Adnan toistaa.
Perhe oppi kieltä ja hankki töitä, se ei riittänyt
Suomen sisäministeriö kutsuisi al-Khafajin perheen paluuta Bagdadiin vapaaehtoiseksi paluuksi. Näin ministeriö kuvailee niitä, jotka tottelevat poliisin kehotusta poistua maasta. Perhe näkee asian toisin. Miten paluuta voi kutsua vapaaehtoiseksi, jos muuta vaihtoehtoa ei käytännössä anneta, isä kysyy?
– Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Lainvoimaisen käännytyspäätöksen myötä menetimme oikeuden tehdä työtä, saada palkkaa, tai hankkia asunto. Missä me asuisimme? Kadulla 30 asteen pakkasessa?
Al-Khafajit tekivät paluunsa estämiseksi kaiken, mitä laki sallii. He opiskelivat suomen kieltä ja tekivät vastaanottokeskuksessaan vapaaehtoistyötä. Käännytyspäätöksestään he valittivat korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. He antoivat haastatteluja
paikallisiin lehtiin(siirryt toiseen palveluun), myös
Ylelle.
Kun mahdollisuus turvapaikkaan alkoi näyttää epävarmalta, vanhemmat yrittivät jäädä Suomeen palkkatyön kautta. Äiti Senaa ja isä Adnan – opettaja ja diplomi-insinööri – menivät siivoamaan ja pakkaamaan hämeenlinnalaiseen tukkuliikkeeseen. Heidän yhteenlaskettujen tulojensa olisi pitänyt olla 2600 euroa kuukaudessa, jotta vaatimus työperusteiseen oleskelulupaan olisi täyttynyt. Adnanin ja Senaan tulot jäivät muutaman satasen vajaaksi.
Joustamattomuus korpeaa vanhempia, joille itsenäinen elämä ilman valtion tukea oli kunnia-asia. Tulot olivat pienet, mutta niillä tuli toimeen, Senaa ja Adnan sanovat.
– En ole kateellinen niille, jotka saavat oleskeluluvan. Mutta jotkut vain juovat alkoholia ja elävät sosiaalituloilla. Se turhauttaa, sillä me kotouduimme täydellisesti.
"Neuvoni kaikille vielä Suomessa oleville irakilaisille on: Älkää palatko Irakiin", sanoo Adnan al-Khafaji.Ghadi Boustan
Perhe ei ole luovuttanut. Nyt suunnitelmana on hankkia Suomen ystävien avulla etukäteen riittävän hyväpalkkainen työpaikka. Sen myötä Adnan voisi päästä Suomeen työntekijänä ja saada perheensä Irakista perheenyhdistämisen kautta.
– Se ei ole helppoa, mutta yritämme sitä. Rakastan maatani, rakastan Bagdadia. Mutta Irak ei ole turvallinen paikka. Irak on menossa kohti helvettiä.
Yle on seurannut al-Khafajin perheen vaiheita Suomesta Bagdadiin. Lue Ylen aiemmat jutut täältä:
