Ministeri Ardalan Shekarabi haluaa paperittomat ulos Ruotsista, vaikka hän oli itse lapsena yksi heistä – ”Rinnakkaisyhteiskunta ei ole vaihtoehto”
Kun Ruotsi päätti häätää Iranista saapuneen Ardalan Shekarabin vuonna 1991, äiti ja poika painuivat maan alle. Shekarabi pysytteli monta kuukautta kotona katsomassa musiikkitelevisiota. Nykyään hän puolustaa ministerinä hallituksen linjaa: ilman käännytyksiä ei hyvinvointivaltio toimi.
Ruotsin kuntaministeri Ardalan Shekarabi työhuoneessaan. Työssään hän matkaa jatkuvasti ympäri Ruotsia.
Petja Pelli HS
Julkaistu: 10.2. 2:00 , Päivitetty: 10.2. 6:20
TUKHOLMA
KEVÄÄLLÄ 1991 musiikkikanava MTV:n soitetuimpia musiikkivideoita olivat
Mariah Careyn uran kolmas single
Someday,
Chris Isaakinsittemmin karaokeklassikoksi noussut
Wicked game sekä REM:n helmikuussa julkaistu uutuus
Losing my religion.
Ruotsin kuntaministerillä
Ardalan Shekrabillaon aikakauden musiikkivideoista erinomaiset tiedot. Se oli sitä aikaa, kun hän piileskeli äitinsä kanssa Ruotsin poliisia. Oli varminta pysytellä sisätiloissa.
”MTV oli silloin iso juttu, musiikkivideot olivat in”, Shekarabi muistelee nyt.
Olemme työhuoneessa korkealla Tukholman Jakobsgatanin yläpuolella, valtiovarainministeriön massiivisessa toimistorakennuksessa.
Sosiaalidemokraatti Shekarabi, 39, on Ruotsin punavihreän hallituksen
civilminister, joka vastaa muun muassa kuntien ja maakuntien asioista.
Muotilehti Elle valitsi Shekarabin viime vuonna Ruotsin parhaiten pukeutuvaksi mieheksi.(KUVA: MAGNUS LAUPA)
SHEKARABIsaapui Ruotsiin joulukuussa 1989 Iranista äitinsä kanssa. Veli oli tullut maahan jo aiemmin välttääkseen joutumasta sotaan
Saddam HusseininIrakia vastaan.
Shekarabi asettui Gävleen ja aloitti kieliopinnot valmistavalla luokalla. Perheen ajoitus oli kuitenkin huono. Ruotsi oli juuri päättänyt kiristää pakolaispolitiikkaansa. Shekarabit saivat kielteisen turvapaikkapäätöksen ja käännytys odotti.
Äiti päätti painua pojan kanssa maan alle. Asuinpaikka vaihtui tiheään. Tukholmassakin oltiin, mutta tänne keskustan ja valtiovarainministeriön kulmille ei 12-vuotias Ardalan uskaltanut astua jalallaankaan. ”Pelkäsin, että minut huomataan metrossa”, hän kertoo.
Koulukin piti keskeyttää.
Piilottelua jatkui muutama kuukausi. Sitten äiti päätti, että nyt saa riittää. Perhe palasi Gävleen ja ilmoittautui poliisille. Alettiin pakata. ”Tajusimme, että ei ole mikään vaihtoehto elää rinnakkaisyhteiskunnassa. Ja niin ajattelen yhä.”
Yllätys oli kuitenkin tulossa. MTV:ltä kajahteli Wind of Change, ja Ruotsissa kääntyivät politiikan tuulet.
Syksyn 1991 vaaleissa valta siirtyi demareilta porvareille, ja Carl Bildtinhallitus otti siirtolaisiin suopeamman kannan.
Shekarabit olivat lähtökuopissa, kun he saivat puhelun: oleskelulupa myönnetty humanitäärisin perustein.
”Oj!” Shekarabi huudahtaa nyt sitä päivää muistellessaan.
Poika juoksi siltä seisomalta koululuokkaan uutista kertomaan. ”Tunsin sanoinkuvaamatonta iloa”, hän sanoo. Naimisiinmeno ja isäksi tulo ovat olleet sittemmin hienoja päiviä nekin. Tällä muistolla on silti aivan oma paikkansa Shekarabin sydämessä. ”Se oli ratkaisevaa sen kannalta, että saanko elää elämääni.”
Ardalan Shekarabi (laitimmaisena vasemmalla) pääsi pian Ruotsiin saavuttuaan valmistavan luokkansa kanssa pulkkamäkeen. (KUVA: ARDALAN SHEKARABIN KOTIALBUMI)
Muutamaa vuotta myöhemmin isäkin tuli Ruotsiin. Perhe yhdistyi.
TUOLLOIN Shekarabi tuskin aavisti, millaisia päätöksiä hän isona tekisi.
Ruotsiin tuli vuonna 2015 ennätykselliset 160 000 turvapaikanhakijaa. Tahti vain kiihtyi syksyn mittaan ja punavihreä hallitus päätti äkisti alkaa panna ovia kiinni. Shekarabi oli osa hallitusta. Oleskeluluvista tehtiin väliaikaisia, perheenyhdistämisiä vaikeutettiin ja Tanskan rajalla katsottiin henkilöpapereita.
Toimet vähensivät tulijoiden määrää heti. Samalla Ruotsin maahanmuuttovirasto antoi yhä enemmän kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. 2015 niitä oli noin 10 000, seuraavana vuonna 20 000, viime vuonna jo noin 30 000. Hylkäysprosentti nousi kahdessa vuodessa 23:sta 53:een.
Syksyllä 2015 Ruotsiin tuli lyhyessä ajassa kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita. Sarah Abdul pakeni sotaa Syyrian Homsista. Abdul kohtasi perheenjäsenensä maahanmuuttoviraston edessä Malmössä marraskuussa 2015. Ruotsi kiristi syksyn mittaan maahanmuuttopolitiikkaansa tuntuvasti. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
Ruotsin poliisin mukaan neljän viime vuoden aikana yhteensä 27 000 näistä kielteisen päätöksen saaneista on kadonnut ennen käännytystä. Osa heistä on saatettu löytää myöhemmin, mutta luku antaa mittakaavaa: pikkukaupungin verran ihmisiä. Ilmiö on Euroopan laajuinen. Suomellakin on ollut vaikeuksia saada ihmisiä palautettua esimerkiksi Irakiin.
Näille kielteisen päätöksen saaneille ”paperittomille” Shekarabin viesti tänään on yksinkertainen: teidän on valitettavasti lähdettävä Ruotsista. ”Olen ajatellut näin niin kauan kuin olen ollut mukana politiikassa.”
HS tapasi syksyllä 2016 lukuisia Ruotsin paperittomia. Iranista tullut Sara kampasi tyttönsä Majan tukkaa, ja taustalla näkyivät aina muuttovalmiit laukut. Maja ja Sara elivät tuolloin vielä poliisia vältellen, mutta nyt he ovat saaneet kolmivuotisen oleskeluluvan. Sara teki pitkään kampaajan töitä pimeästi 800 euron kuukausipalkalla.(KUVA: MAGNUS LAUPA)
Shekarabista kasvoi Ruotsissa pohjoismaisen yhteiskuntamallin kannattaja. Siihen sopii huonosti ajatus varjoyhteiskunnasta, jossa paperittomat elävät äärimmäisessä epävarmuudessa, hyväksikäytölle alttiina. Osa tekee töitä pilkkapalkoilla, osaa värväävät rikollisjengit.
”Jos tahdotaan kestävä yhteiskunta, jossa kaikilla on mahdollisuus osallistua ja päästä mukaan, se edellyttää säänneltyä maahanmuuttoa”, Shekarabi sanoo.
Ministeri kertoo tuntevansa ”valtavaa kunnioitusta” niitä kohtaan, jotka ovat nykyään samassa tilanteessa kuin hän lapsena. Hän on tavannut nuoria afganistanilaisia, joita odottaa lento takaisin. ”Tunnen heidän epävarmuutensa, tunnen heidän pelkonsa.”
Silti ministeri pysyy kannassaan. Ajatteleeko hän siis, että hänen äitinsä toimi aikanaan väärin? Tähän kysymykseen Shekarabi ei vastaa aivan suoraan.
”Hänhän tuli itsekin lopulta siihen tulokseen, että se ei ollut kestävää”, hän tyytyy sanomaan.
SHEKARABI puolustaa myös hallituksensa äkkikäännöstä. Hän näki syksyn 2015 kuntakierroksillaan, mihin kiihtyvä maahantulo johti. Koulujen pihoilla seisoi aamu toisensa jälkeen uusia, kieltä osaamattomia oppilaita. ”Joissakin kouluissa rehtorin oli annettava heidän vanhempiensa tulla kouluun, jotta päivät saatiin pyörimään.”
Yökerho Nobelhuset Tukholmassa muutettiin turvapaikanhakijoiden järjestelykeskukseksi syksyllä 2015. Toimintaa pyörittivät vapaaehtoiset. Etualalla oikealla Nawzad Latis syöttää poikaansa. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
Tilanne alkoi uhata Ruotsiin jo asettuneiden lasten oppimista. Sitä ei Shekarabin mukaan voi hyväksyä. ”Vastaanoton on oltava sellaisella tasolla, että hyvinvointivaltio selviää vastuistaan”, hän sanoo.
Iranissa ensimmäiset vuotensa viettänyt poliitikko ei kuitenkaan halua liittyä siihen kuoroon, joka on ryhtynyt kyseenalaistamaan YK:n pakolaissopimukseen kirjattua oikeutta turvapaikan hakemiseen. ”Se on edellytys demokratian puolustamiselle.”
Ratkaisu olisi hänestä se, että tulijoita jaettaisiin Euroopan maiden kesken tasaisemmin. Tätä on yritetty EU:n taakanjakojärjestelmällä, huonolla menestyksellä. Silti Shekarabi ei näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa yrittämistä.
KUNNISSA suurin työ on vasta edessä.
Myönteisen päätöksen saaneet pitää saada asettumaan ja työmarkkinoille. Korkeasti koulutetuille yritetään järjestää täydennyskoulutusta, kouluttamattomille tuettuja työpaikkoja. Se ei ole aina helppoa, vaikka Ruotsin erinomainen talous- ja työllisyystilanne antaa vetoapua.
Shekarabille itselleen parasta kotoutusta oli Gävlen koululuokka.
”Minut pantiin istumaan teollisuussuvun lapsen viereen”, hän muistelee. ”Luokat olivat paljon, paljon sekoittuneempia kuin nykyään.”
Ardalan Shekarabi (keltaisessa paidassa) sai tuntumaa lehmiin valmistavan koululuokkansa maatilaretkellä. (KUVA:ARDALAN SHEKARABIN KOTIALBUMI)
Ruotsi oli ainut kieli, joka toimi. Sitä oli opittava.
Shekarabi otettiin mukaan jalkapalloharjoituksiin ja kesäleireille. Hän oppi kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt. ”Esimerkiksi äänen taso”, hän toteaa. ”Tunteita ilmaistaan paljon pidättyvämmin kuin Lähi-idässä. Sitä voi pitää hyvänä tai huonona, mutta niin se oli.”
Oppi tuntuu tarttuneen. Shekarabi puhuu läpi haastattelun korostetun rauhallisesti.
Nykyään hän pitää Ruotsin kotouttamisen suurimpana ongelmana sitä, että koulujen erot on päästetty repeämään. Tähän ovat johtaneet hänen mielestään kouluvalinnan ja yksityiskoulujen salliminen sekä kaavoituspolitiikka, jossa vähätuloisten vuokra-asunnot keskitettiin yksille alueille, omistusasunnot toisille. Älkää toistako tätä Suomessa, hän sanoo pariinkin kertaan.
”Nykyään on luokkia, joissa melkein kaikki ovat maahanmuuttajia, ja luokkia, joissa melkein kaikki ovat ruotsalaisia”, Shekarabi kuvaa.
”Sitä minun lapsuuteni luokkaa ei Ruotsissa enää ole olemassakaan.”
Syyskuun vaalien jälkeen Ruotsia uhkaa umpikuja – ”Pitäisi mennä kohti Suomen mallia”
RUOTSISSA järjestetään valtiopäivävaalit 9. syyskuuta. Sosiaalidemokraattien kuntaministeri Ardalan Shekarabi ajattelee, että niiden jälkeen Ruotsin olisi hyvä oppia Suomen tavoille.
”Ruotsin pitäisi mennä kohti Suomen mallia”, hän sanoo.
Ruotsin kuntaministeri Ardalan Shekarabi työhuoneessaan. Hänen katsotaan usein kuuluvan sosiaalidemokraattisen puolueen oikeaan laitaan. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
Ardalan viittaa suomalaiseen perinteeseen, jossa oikeistopääministeri voi ottaa hallitukseensa vasemmistopuolueita ja toisinpäin. Ruotsin tapa on ollut ”blokkipolitiikka”. Demarit ovat muodostaneet hallituksia vasemmistopuolueiden kanssa ja maltillinen kokoomus porvaripuolueiden kanssa. Blokkirajaa ei ole ylitetty.
Nyt Shekarabi näkee, että rajan yli on mentävä. Tämä johtuu oikeistopopulistipuolue ruotsidemokraateista. Puolueen kannatus on niin suurta, että sen paremmin oikeisto kuin vasemmistokaan ei näytä saavan enemmistöä ilman heitä. Ja heidän kanssaan taas ei haluta tehdä yhteistyötä.
Jos oikeisto tai vasemmisto muodostaa vähemmistöhallituksen, ruotsidemokraateille jää eduskunnassa vaa’ankielen asema. Sitä valtaa Shekarabi ei haluaisi puolueelle antaa.
”Ruotsissa tällaista Suomen kaltaista blokkien ylittämistä on katsottu hieman alaspäin, mutta minä ihailen sitä”, hän sanoo. ”Siinä asetetaan keskiöön maan etu.”
Shekarabi olisi valmis hallitukseen kokoomuksen kanssa. Muilta merkittäviltä demareilta tällaisia avauksia ei vielä juuri ole kuultu.