Valitus alkoi kuten arvelinkin. Laukaalainen opettaja, vihreiden kunnallispoliitikko ja RHC-aktiivi äänessä.
https://www.facebook.com/hannele.vestola/posts/10155847208259101Mistä Jyväskylän tapahtumissa oli kysymys? Mitä pitäisi nyt tehdä?
Hannele Vestola
46 min
SALMIRANNAN SURU JA PELKO
Seurasin eilisiä Jyväskylän Salmirannan tapahtumia surullisena tuttavien paikan päältä lähettämistä videoista ja uutisista. Poliisi tuli hakemaan säilöön ja pakkopalautukseen nuorta afgaaniperhettä, äitiä, isää ja kahdeksankuista vauvaa. Muut asukkaat tiesivät, että perheen tilanne on epätoivoinen ja hengenvaarallinen, joten he ryhtyivät täysin toivottomaan yritykseen estää karkotus väkivallattomalla vastarinnalla. Sitä kesti kuusi tuntia, kunnes poliisi ryhtyi siirtämään mielenosoittajia väkisin, suihkuttamaan heitä paprikasumutteella ja kaatamaan maahan. Näin kaiken videoilta, joilla näkyi paljon tuttuja kasvoja.
Poliisin omien sanojen mukaan joku hyökkäsi poliisin kimppuun astalon kanssa. Olen nähnyt voimakeinotilanteesta kymmenkunta videota, joista missään ei näy väkivaltaa mielenosoittajien taholta. Poliisin kovat otteet sen sijaan näkyvät selvästi. Odotan nyt näkeväni videon, jossa näkyy hyökkäys poliisia kohtaan. Sellaisiakin on pakko olla olemassa, koska paikalla oli myös runsaasti toimittajia. Ilman sellaista en valitettavasti voi luottaa poliisin kertomaan. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun näin käy ulkomaalaisasioiden yhteydessä.
Poliisin työn estäminen on tietenkin väärin. He tekivät vain työtään. Poliisia vastustaneet riskeerasivat itsensäkin, ja tilanteessa he varmasti tiesivät sen. Mutta epätoivoiset ihmiset sortuvat epätoivoisiin tekoihin. Monet negatiivisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat ovat yrittäneet itsemurhaa, monet onnistuneetkin. ”Minun on parempi kuolla täällä niin kuin itse valitsen kuin julmalla tavalla Afganistanissa”, kirjoitti eräs afganistanilainen Facebookissa eilen.
Tuttavani Salmirannassa ovat eilisen tapahtumista järkyttyneitä. ”Emme osanneet kuvitella, että tässä mennään näin pitkälle. Tiesimme kyllä, että kaikki vielä pahenee Turun tapahtumien jälkeen”, eräs irakilainen kirjoitti. ”Teillä ei ole mitään tekemistä Turun tapahtumien kanssa!” sanoin. ”Niin, mutta Turun tappaja ei ollut valkoinen ja hänellä oli negatiivinen päätös niin kuin meilläkin”, hän vastasi. Myös jo oleskeluluvan saaneet ovat Turun jälkeen tunteneet, että heillä ei ole Suomessa ihmisarvoa. Niin rajua itseensä kohdistunutta ihmisvihaa he ovat lukeneet kirjoitettavan netissä. Niin, nämä ihmiset osaavat lukea ja ymmärtävät, mitä törkyä rasistit heistä suoltavat. Miten se vaikuttaa heidän integroitumiseensa Suomeen? Mitä se kertoo kansamme henkisestä tilasta?
Aivan kuin päivä ei olisi ollut jo tarpeeksi paha, sain vielä illalla tiedon: poliisi on ystävien kertoman mukaan hakenut perheenisän työpaikaltaan keskisuomalaisesta tehtaasta pakkopalautukseen. Perheen äiti oli paennut lasten kanssa jonnekin ja piileskelee nyt kauhuissaan. Isällä on vakituinen työpaikka, ja hän on odottanut työperäisen oleskeluluvan saantia nyt neljä kuukautta. Poliisi ei jaksanut odottaa, vaan kävi kiinni. Odotan lisätietoja ja varmistuksia tiedoille tämän perheen tilanteesta tänään.
Turvapaikkaprosessin lukuisista ongelmista on uutisoitu paljon. Ongelmia ei ole juurikaan yritetty korjata, kymmenien tahojen esittämä kritiikki on torjuttu siilipuolustuksella ja uhriutumalla. Olen itse lukenut ison nipun sekavia ja ristiriitaisia päätöspöytäkirjoja, joita tuottavat erityisesti Maahanmuuttovirasto mutta myös oikeuslaitokset, johtuen heikosta tulkkauksesta ja asianajajien kiireestä tai välinpitämättömyydestä. Me kaikki turvapaikanhakijoiden parissa toimivat olemme tienneet jo kauan, että osa päätöksistä on väärin, ja ihmisiä palautetaan todelliseen hengenvaaraan. Se ei tarkoita, että kaikki päätökset ovat väärin. Ne, jotka suinkin voivat palata, palaavat vapaaehtoisesti, koska he tietävät, mikä heitä muuten odottaa – se nähtiin taas Salmirannassa eilen. Tällä palautettavalla perheellä kuten monilla muilla on todellinen hätä. Siihen on vastattu koventamalla otteita ja luomalla kauhun ilmapiiriä niin turvapaikanhakijoiden kuin heidän suomalaisten ystäviensä keskuuteen.
Me olisimme sivistysvaltiona voineet hoitaa tämän tilanteen myös asiallisesti. Ei meidän tarvitse olla brutaaleja. Tilanteen rauhoittamiseksi on olemassa selkeät toimenpiteet, joita tulisi nyt alkaa toteuttaa. Niihin toimenpiteisiin eivät kuulu käsiraudat, sidontavyöt, poliisikoirat, pamput, kaasusumutteet, paniikkiin joutuneiden naisten kirkuna ja vauvojen sulkeminen vankilaan. Vaadimme jotain paljon arkisempaa: perusteellista, huolellista ja poliittisesti ohjaamatonta viranomaistyötä, jossa oikeus varmasti toteutuu. Sen jälkeen voidaan hoitaa perusteltujen kielteisten päätösten saaneiden palautukset, mikäli heillä ei ole muuta oleskelulupaa. Toivon tämän viestin lopultakin kuuluvan hallitukseemme asti. Eihän nykyinen toiminta istu myöskään pääministerimme oikeustajuun hänen omien sanojensa mukaan.
(Kuva on CNN:n kuva Kabulista, jossa kesäkuinen isku diplomaattialueen lähellä tappoi 90 ihmistä. Sen jälkeen Afganistanissa on tapahtunut lukuisia muita tuhoisia ja vielä pahempiakin iskuja, joista vastuussa on Taleban tai jokin sen liittolainen. Perhe pakkopalautetaan tietojen mukaan juuri Kabuliin. He hakivat turvapaikkaa Talebanin vainon vuoksi.)
Jäsen skärdis tuossa tyhjensi pajatson aika lyhyellä kommentilla. Ihmisten sijoittuminen työhön ei ole pelkästään länsimaisen hapatuksen ja rappion ilmentymä, kyllä se on ihan hyväksi todettu tapa integroida ihmisiä yhteisöön ja yhteiskuntaan. 
