Suomen ydinase - Suomi suureks, Viro vapaaks, veri virroiks

[Deeiii]

Siitä kuuluisasta "jostakin", eli en muista mistä kaikkialta, lueskelin aikoinaan, että joskus 1960-luvulla sekä Suomessa että Ruotsissa pohdittiin ydinaseen rakentamista. Molempien tapauksissa kyse oli saman uhan, eli Neuvostoliiton sotilaallisen aggression torjumisesta. Suomessa tehtiin taustaselvitykset, eli aikataulut, tarvittavat resurssit, hyöty jne. Selvityksen jälkeen todettiin, että ydinaseesta ei ole saatavissa riittävää hyötyä (=ensi-isku olisi riittämätön lamauttamaan kostoiskun, joka tuhoaisi koko Suomen), joten presidentti Kekkonen päätti, ettei hanketta jatketa.
Ruotsissa taas mentiin pitemmälle, kuten tässäkin ketjussa on jo nähty. Eli periaatteessa pommin ainekset olivat kasassa ja tarvittiin vain päätös kasata pommi(t). Poliittinen johto (taisi olla Palme) tuli sitten samoihin johtopäätöksiin kuin Kekkonen Suomessa, eli että hyödyt eivät korvanneet haittoja. Tietysti pitää muistaa, että joissakin suunnitelmissa Ruotsi siltikin oli valmis käyttämään kemiallisia aseita Suomen Pohjanmaalle ryhmittyneitä puna-armeijan maihinnousujoukkoja vastaan...

En nyt mene varmaksi sanomaan, mutta ainakin STUKin tuottaman historiikin mukaan Suomessa ei koskaan vakavissaan selvitetty ydinaseen valmistamista - asia olisi ollut poliittisesti aivan liian tulenarka. Jonkin verran tehtiin selvitystyötä ydinaseiden vaikutuksista ja teoriatyötä mm. reaktoriplutoniumin soveltuvuudesta asekäyttöön, mutta nämä lähinnä oman suojautumisvalmiuden kohottamiseksi ja osana IAEA:n asevalvontaurakkaa.

Ruotsissa mentiin tosiaan pidemmälle, mutta aseeseen riittäviä määriä asekelpoista materiaalia ei tietääkseni koskaan tuotettu. Melko alkeellisenkin pommiohjelman hinta oli liian kova, maalta olisi jäänyt Viggenit hankkimatta jos pommi olisi päätetty rakentaa. Todettiin myös, kuten sanot, että haitat olisivat olleet mahdollisia hyötyjä suuremmat: tehokasta vaikutusta melko alkeellisella aseella olisi saatu lähinnä silloin, jos sitä olisi voitu käyttää jo Puolan ja Baltian maiden satamissa kokoontuvaa invaasiolaivastoa vastaan, tai ehkä heti välittömästi maihinnousseita joukkoja vastaan.

Yksi juttu mikä muuten aiemmista keskusteluista unohtui oli se, että tuo ruotsalaisten suunnitelma olisi tuottanut semmoisen pommin, minkä turvallisuus olisi nykymittapuulla aika kyseenalainen. Toki tälläistä vehjettä olisi varmaan voitu sota-aikana käyttää, mutta kelvokkaana ja varastoitavana aseena se ei enää nykyisiä oletuksia aseiden ja varsinkaan ydinaseiden turvallisuudesta täyttäisi.

 

[EK]

En nyt mene varmaksi sanomaan, mutta ainakin STUKin tuottaman historiikin mukaan Suomessa ei koskaan vakavissaan selvitetty ydinaseen valmistamista - asia olisi ollut poliittisesti aivan liian tulenarka. Jonkin verran tehtiin selvitystyötä ydinaseiden vaikutuksista ja teoriatyötä mm. reaktoriplutoniumin soveltuvuudesta asekäyttöön, mutta nämä lähinnä oman suojautumisvalmiuden kohottamiseksi ja osana IAEA:n asevalvontaurakkaa.

Ruotsissa mentiin tosiaan pidemmälle, mutta aseeseen riittäviä määriä asekelpoista materiaalia ei tietääkseni koskaan tuotettu. Melko alkeellisenkin pommiohjelman hinta oli liian kova, maalta olisi jäänyt Viggenit hankkimatta jos pommi olisi päätetty rakentaa. Todettiin myös, kuten sanot, että haitat olisivat olleet mahdollisia hyötyjä suuremmat: tehokasta vaikutusta melko alkeellisella aseella olisi saatu lähinnä silloin, jos sitä olisi voitu käyttää jo Puolan ja Baltian maiden satamissa kokoontuvaa invaasiolaivastoa vastaan, tai ehkä heti välittömästi maihinnousseita joukkoja vastaan.

Yksi juttu mikä muuten aiemmista keskusteluista unohtui oli se, että tuo ruotsalaisten suunnitelma olisi tuottanut semmoisen pommin, minkä turvallisuus olisi nykymittapuulla aika kyseenalainen. Toki tälläistä vehjettä olisi varmaan voitu sota-aikana käyttää, mutta kelvokkaana ja varastoitavana aseena se ei enää nykyisiä oletuksia aseiden ja varsinkaan ydinaseiden turvallisuudesta täyttäisi.

Joo. Jälkikäteen luettuna varmaan vedin pykälän yli. Pointti oli joka tapauksessa se, että lukemani mukaan Suomessa pohdittiin asiaa, mutta lapsi kuristettiin kehtoon ennen mitään konkreettista, koska reaalista hyötyä haittoihin verrattuna ei nähty. Sen sijaan Ruotsissa mentiin sille tasalle, että ihan vakavissaan asiaa harkittiin, mutta käytännöntoimet jätettiin tekemättä.

Uskon, että YYA-Suomessa jo pelkkä yhdistelmä "Ydinase-Suomi" on ollut aika arka aihe. Silti en epäile sitä, etteikö asiaa olisi jollakin tasolla pohdittu ja selvitetty ihan virkatyönä.

 

[Creidiki]

Talvivaaralla on kuulemma 3,5 tonnia uraanimalmia ja kipsisakka-altaissa lilluu n. 3000 tonnia lisää. Uraanissa on n 1% fissiokelpoista U-235 isotooppia eli pommien raaka-ainetta on heti saatavilla 35 kg joka riittää ~kahteen 10 kilotonnin lataukseen ja omasta takaa Suomella on mahdollisuudet 150-200 pommiin. Pitäisi rakentaa sentrifuugilaitos uraanin rikastukseen.

Vaihtoehtoisest voisimme rakentaa ydinlaitoksen plutoniumintuotantoa varten mutta se on hankalampi pitää salassa.

kahta 10 kilotonnin latausta kantava Hornet on Murmanskissa tai Pietarissa ennenkuin Leningradin sotlaspiiri kerkiää silmäänsä räpäyttää

 

[SvenDufva]

Sen sijaan Ruotsissa mentiin sille tasalle, että ihan vakavissaan asiaa harkittiin, mutta käytännöntoimet jätettiin tekemättä..

Ruotsissa tehtiin asian eteen vakavissaan jotan. Sen todiste on kuusi kiloa asekelpoista plutoniumia, jonka Ruotsin pasifistityttelipoliitikot luovuttivat Obaman hallinnolle 2012 rauhankiimassaan. Ruotsi teki alikriittisia ydinkokeita 70-luvulle asti. Ja usko ettei Ruotsi pysty samantasoisen ydinaseturvallisuuden tekemiseen kuin Israel tai Pakistan on vain ydinasetta Suomelle vastustavien propagandaa joka ei perustu realismiin, kuten Israelin ja Pakistanin ydinaseohjelmat todistavat.

Suunnitelmat ja testit ruotsalaisen SAABin erityismallin ydinpommikoneen, oman risteilyohjuksen, ydintorpedon, ym. tekemiseen olivat eri asteissa ja ei-ydinaseversioita joistakin noista kehitysprojekteista syntyi, jotka muuttuivat osaksi Ruotsin konventionaalisen aseteollisuuden tuotepalettia.

Eli kyllä nuo edustivat käytännön toimia. Suomi pystyisi ainakin samaan ellei parempaankin saatavilla oleva nykyteknologian taso huomioiden. Jopa piiloutuminen havainnoilta on mahdollista toisenlaisista vakuutteluista huolimatta. Sen todistaa tuoreet jodilaskeumat, joiden laajuus oli Euroopan yli ulottuva ja joiden alkusyy ei tullut uutisoiduksi USA:n toisen ydinhaistelijakoneen tiedustelulennoista huolimatta.

Ja Pakistan todistaa taloiudellis-poliiittis-teknisesti heikon kehitysmaan pystyneen jopa triadin valmistukseen murto-osan Suomen BKT:n resursseilla 70-90-luvuilta nykyaikaan joutumatta boikottiin. Suomen muka tuota muslimikehitysmaata ratkaisevasti heikompi kyky samaan on ydinaseita kammoavien tarinamaakarien pelottelua.

Edelleen, 50 megatonnin pudottaminen Suomeen Pietarin naapuriin ei ole realistinen skenaario, pienet taktiset ovat. Suomella voisi olla ydinpelote kuten Tomahawk-klooneja sukellusveneeseen, joka voisi olla Thyssenin valtamerikelpoinen 216-malli E-Korean tapaan, jolla ydinpelote voitaisiin hajauttaa yli tuhannenkin kilometrin laajuudelle tehden eliminoinnin tosiasiassa mahdottomaksi - eli kostoiskun logiikka olisi rajanaapuri Suomelle mahdollinen, jopa tehokas johtuen rajanaapuriudesta.

 

[Herman30]

Eikö olisi syytä lopettaa tuo atomipommifantasia. Ei tule tapahtumaan, like never, että Suomella on ydinase.

 

[SvenDufva]

Eikö olisi syytä lopettaa tuo atomipommifantasia. Ei tule tapahtumaan, like never, että Suomella on ydinase.

Se ei tule tapahtumaan YYA-indoktrinoitujen sukupolvien toimesta, jotka on opetettu noin ajattelemaan.

Mutta NATO-laajentumisen ollessa nyt jäissä ydinase muuttuu vaihtoehdosta välttämättömyydeksi. Se on 21. vuosisadan Mannerheim-linja. Ilman 20. vuosisadan Mannerheim-linjaa Suomen kohtalo olisi ollut paljon karumpi.

 

[Nojatuolistrategi]

Uuden Suomen nosto:

Suomen ulkoasiainhallinnossa pitkän uran tehnyt diplomaatti, ja Neuvostoliiton suhteita hyvin kriittisesti tutkinut tohtori Jukka Seppinen varoittaa Puheenvuoron blogissaan, että Euroopan unionin turvallisuuspanos on ”huonon skenaarion tapauksessa” kahden suuren ydinasevaltion Venäjän ja Yhdysvaltain välissä vajaa ilman riittävää ydinpelotetta. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/221853-tutkijalta-kova-ehdotus-ydinasekoodi-saksan-liittokanslerin-kasilaukussa

Ydinasekoodaajista voi pian olla pulaa, jos vitjan ylikriittiset ydinasekommentit synnyttävät ketjureaktion Berliini-Pariisi -akselilla.

 

[J0h1F]

Siirryin nyt Ahvenanmaa-ketjusta tänne jatkamaan tuota ydinaseaihetta, kun täällä käytiin asiasta alkuperäinen keskustelu.

Jos joku sanoisi että NATOn saa mainita vain yhdessä ketjussa ja muuten siitä puhuminen tai sen toistaminen on todellisuustajun menettämistä niin kyllä silloin on kysymysmerkki kenen todellisuustaju horjuu. Ydinaseen suoja ja NATO-kysymys kun ovat saman peruskysymyksen kaksi puolta, koska ei NATO Baltiassakaan perustu kolmen pataljoonan kivääreihin ja tankkeihin vaan USA:n ydinpelotteeseen niiden takana. Samoin Suomen kyky tai sen puute esim. Ahvenanmaalla perustuu siihen, miten provokaatioihin ja niiden eskalaatioihin voidaan nyt vastata.

Se miksi puolustuskykymme "keisarin uusien vaatteiden" toistuva ravistelu aiheuttaa joissakin lukijoissa niin suurta tuskaa, on myös hyvä kysymys. Demilitarisoidulla Ahvenanmaalla tämä kysymys kärjistyy äärimmilleen.

Suomelle ei tällä hetkellä ole realistista ajatella ydinaseen hankkimista ainakaan omin voimin (muun maailman ja Venäjän reaktiot jne.), mutta esimerkiksi Pu-239:ää muun ohella keräävän ydinjätteen jälleenkäsittelylaitoksen rakentaminen olisi vain järkevää. Sillä saataisiin tuotettua polttoainetta Fennovoiman reaktoriin kotimaassa, ja alkuperäisestä ydinpolttoaineesta saataisiin jopa 50% parempi hyötysuhde myös muissa reaktoreissamme - esimerkiksi MIT piti USA:n hallinnon teettämässä raportissa ydinjätteen loppusijoitusta järkevänä vasta kertaalleen jälleenkäsiteltynä ja uudelleenkäytettynä, koska muuten ydinjätteen seassa haudataan niin paljon erilaisia käyttökelpoisia radioisotooppeja ja ihan U-235:ttäkin, ja polttoaineen hyötysuhteeksi saadaan jälleenkäsittelyllä 150%.

Tuollainen jälleenkäsittelylaitos toki tuottaisi Suomelle ydinasekelpoista materiaalia, mutta jos IAEA valvoisi sen varastoja, ei se olisi ongelma (esimerkiksi Japanilla ja Saksallakin on vastaavasta kertyneet Pu-239 -varastot). Tällöin Suomella olisi mahdollisuus rakentaa ainakin yksinkertainen imploosiopommi 1-2 kuukauden varoitusajalla, tai nopeamminkin, mikäli suunnitelmat olisi tehty pidemmälle. Vaikeaa plutoniumille yksilöllistä virtausmekaniikkaa ei tarvitse miettiä niin paljon, jos kyseessä on pyöreäkeskiöinen pommi - toki sillä ei saataisi optimaalista kokoa taktisiin ydinaseisiin (ei saataisi mahdutettua 155 mm kranaattiin kuten amerikkalaiset), mutta kuitenkin riittävän pieni koko todennäköisesti esimerkiksi Hornetteja varten.

Käytännössä siis järkevää olisi jälleenkäsittelylaitoksen rakentaminen, sillä se olisi ensinnäkin ekoteko, energian huoltovarmuuden kannalta hyvä ja vieläpä antaisi mahdollisuuden kehitellä vähän kättä pidempää niin tarvittaessa (ja jos Venäjä romahtaa, niin sen voisi myös toteuttaa, koska varsinaisia vastustajia ei olisi). Se ei olisi kuitenkaan samanlainen vihamielinen teko nykyisessä kiristyneessä ilmapiirissä kuin varsinaisen ydinaseen kehittäminen.

 

[Benelli]

Eikö olisi syytä lopettaa tuo atomipommifantasia. Ei tule tapahtumaan, like never, että Suomella on ydinase.

Vaikka Venäjä valtaisi Ukrainan seuraavan 2 vuoden aikana murtaen vastustuksen taktisilla ydinaseilla minkä jälkeen tietty valtio tarjoaisi ydinaseita HX hankinnassa ehdolla olevan koneen kylkiäisinä?
Puhumattakaan mitä kaikkea ehtii tapahtua seuraavan 1000 vuoden aikana.

 

[Tähystäjä]

Vaikka en oikein pidäkään SvenDufvan yhtä asiaa toitottavasta kirjoitustyylistä, niin on hänellä tässä itse asiassaan tietty pointti.

Jos Venäjä valtaa esim. Ahvenanmaan ja uhkaa käyttävänsä ydinasetta Suomea vastaan mikäli Suomi ryhtyy toimiin Ahvenanmaalle ryhmittyneitä venäläisjoukkoja vastaan niin mitä tekee Suomi...?

Ei tähän ole mitään yksiselitteistä ja helppoa vastausta, varmaa on vain se, että nykytilanteessa kaikissa eri skenaarioissa "escalation dominance" on aina Venäjällä eli se voi eskaloida tilannetta aina pidemmälle ilman pelkoa suhteellisesti suuremmista tappioista.

NATO-jäsenyys olisi tämän asian korjaamiseksi varmaan se paras vaihtoehto, mutta jos tämä ei ole nykyisissä olosuhteissa mahdollista niin on näitä muitakin vaihtoehtoja mielestäni hyvä pohtia. Kaikki ydinaseisiin liittyvä kuulostaa tietenkin suomalaisiin korviin ehdottoman pahalta ja tuomittavalta, mutta ei esim. Israel ylläpidä ydinasepelotettaan vaan suun mauksi, eivätkä Etelä-Korea ja Japani ylläpidä mahdollisuutta valmistaa oma ydinase nopealla aikataululla ihan vaan huvikseen.

Jotenkin tuollaisen ydinaseoption toteuttamisen mahdollisuus konfliktitilanteessa kuulostaa paljon todennäköisemmältä kuin mihinkään kuviteltuun NATO-optioon vetoaminen.

Viimeinen mahdollisuus on ylläpitää omaa konventionaalista puolustuskykyä niin korkealla tasolla, ettei Venäjälle yksinkertaisesti ole mahdollista mihinkään sotilaallisiin toimiin ryhtyminen Suomea vastaan ilman automaattista täysimittaisen sodan syttymisen uhkaa.

Valitettavasti tämä suorituskykyvaatimus ei nykyhetkellä täyty, vaan Venäjällä on mahdollisuus synnyttää erilaisia "de facto" - tilanteita, joissa se voi vallata nopealla aikataululla jonkin osan Suomea, ja sitten katsotaan Suomen poliittisten päättäjien kanttia ryhtyä sotilaallisiin vastatoimiin venäläisten ydinaseuhkailuista huolimatta.

Ja vaikka Suomen puolustuskyky tavanomaisilla aseilla mitattuna olisi miten korkealla tasolla tahansa, niin aina jää silti mahdollisuus ydinaseiden käytön uhalla kiristämiseen ja sotilaalliseen painostamiseen. Alan kirjallisuudessa esiintyvän termin "nuclear blackmailing" toteutuminen Suomen kohdalla on täysin mahdollista.

Lisäksi Venäjä voi konfliktilanteessa uhata Suomen avuksi mahdollisesti tulossa olevia ystävällismielisiä valtioita ydinaseiden käytöllä niitä vastaan, jos ne antavat sotilaallista apua Suomelle. Pelkästään tämän vuoksi viime kädessä ainoastaan USA:n / NATO:n virallisiin ja julkisiin ennalta annettuihin turvatakuihin perustuvat sotilaalliset sitoumukset ovat oikeasti uskottavia avointen sotatoimien syttyessä Suomen ja Venäjän välille, koska vain näillä tahoilla on aiemmin mainittu eskalaatiodominanssi tai ainakin mahdollisuus vastata uhkauksiin ydinaseiden käytöstä omalla uskottavalla ydinasepelotteellaan.

 

[vastarannankiiski]

Olen hieman eri mieltä tuosta "escalation dominancesta". Poliittiset ja taloudelliset seuraukset saattavat maalle ja hallinnolle olla kohtalokkaat jos liikaa rupeavat keulimaan.

Jos Venäjä valtaa esim. Ahvenanmaan ja uhkaa käyttävänsä ydinasetta Suomea vastaan mikäli Suomi ryhtyy toimiin Ahvenanmaalle ryhmittyneitä venäläisjoukkoja vastaan niin mitä tekee Suomi...?

Ei tähän ole mitään yksiselitteistä ja helppoa vastausta, varmaa on vain se, että nykytilanteessa kaikissa eri skenaarioissa "escalation dominance" on aina Venäjällä eli se voi eskaloida tilannetta aina pidemmälle ilman pelkoa suhteellisesti suuremmista tappioista.

... Suomi tulee julkaisemaan asian maailmanlaajuisesti ja viemäään kansainväliseen käsittelyyn eri foorumeilla. Jos venäläinen sotilassaapas tallaa Affenanmaan kamaraa, siinä repii pelihousunsa myös moni muu suuri pelaaja eikä pelkästään pieni suomi. Myös toisen länsimaan ja EU maan suora uhkaaminen ydinaseella olisi ennenkuulumatonta. Kun laskee näistä kahdesta todennäköisesti seuraavat reaktiot ja sanktiot yhteen mitä Venäjälle saattaa koitua, hinta on heidän kannaltaan todennäköisesti aivan liian kallis. Maa saisi kansainvälisen roistovaltion maineen kymmeniksi vuosiksi, todennäköisesti uusia talouspakotteita otetaisiin käyttöön ja moni länsimaa varmasti miettisi uudemman kerran omaa riippuvaisuuttaan Venäjästä esimerkiksi energiantuotannon suhteen ja tekee pelimiehenliikkeitä sen perusteella. Todennäköisesti tämä tulisi johtamaan Venäjän talouden hyvin vaikeaan tilaan, ehkä saada jopa talouden romahtamaan ainakin osittain ja provoisoida vakavia maan sisäisiä levottomuuksia ja muita kalliita ongelmia. Joku heidän kaakkoinen rajanaapurikin saattaisi käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen...

 

[lääkAU]

Olen hieman eri mieltä tuosta "escalation dominancesta". Poliittiset ja taloudelliset seuraukset saattavat maalle ja hallinnolle olla kohtalokkaat jos liikaa rupeavat keulimaan.



... Suomi tulee julkaisemaan asian maailmanlaajuisesti ja viemäään kansainväliseen käsittelyyn eri foorumeilla. Jos venäläinen sotilassaapas tallaa Affenanmaan kamaraa, siinä repii pelihousunsa myös moni muu suuri pelaaja eikä pelkästään pieni suomi. Myös toisen länsimaan ja EU maan suora uhkaaminen ydinaseella olisi ennenkuulumatonta. Kun laskee näistä kahdesta todennäköisesti seuraavat reaktiot ja sanktiot yhteen mitä Venäjälle saattaa koitua, hinta on heidän kannaltaan todennäköisesti aivan liian kallis. Maa saisi kansainvälisen roistovaltion maineen kymmeniksi vuosiksi, todennäköisesti uusia talouspakotteita otetaisiin käyttöön ja moni länsimaa varmasti miettisi uudemman kerran omaa riippuvaisuuttaan Venäjästä esimerkiksi energiantuotannon suhteen ja tekee pelimiehenliikkeitä sen perusteella. Todennäköisesti tämä tulisi johtamaan Venäjän talouden hyvin vaikeaan tilaan, ehkä saada jopa talouden romahtamaan ainakin osittain ja provoisoida vakavia maan sisäisiä levottomuuksia ja muita kalliita ongelmia. Joku heidän kaakkoinen rajanaapurikin saattaisi käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen...

Korjaan viestisi:

"... Suomi tulee julkaisemaan asian maailmanlaajuisesti ja viemäään kansainväliseen käsittelyyn eri foorumeilla. Jos Suomi hankkii ydinaseen, siinä repii pelihousunsa myös moni muu suuri pelaaja eikä pelkästään pieni Paraguay. Myös toisen länsimaan ja EU maan suora uhkaaminen ydinaseella olisi ennenkuulumatonta. Kun laskee näistä kahdesta todennäköisesti seuraavat reaktiot ja sanktiot yhteen mitä Suomelle saattaa koitua, hinta on meidän kannaltamme aivan liian kallis. Saisimme kansainvälisen roistovaltion maineen kymmeniksi vuosiksi, todennäköisesti talouspakotteita otetaisiin käyttöön ja moni länsimaa varmasti miettisi uudemman kerran omaa suhtautumistaan Suomeen ja tekee pelimiehenliikkeitä sen perusteella. Todennäköisesti tämä tulisi johtamaan Suomen talouden hyvin vaikeaan tilaan, ehkä saada jopa talouden romahtamaan ainakin osittain."

Ajatus että Suomi hankkisi ydinaseen on täysin lapsellinen ajatus. Toki me voisimme sellaisen rakentaa vuodessa tai ehkä 18 kuukaudessa, mutta tämänhetkinen toimitusmekanismi on putoava pommi tai kottikärry. Ydinasekelpoista polttoainetta ei ole tarpeeksi moneen latinkiin, ja P-239 taitaa olla maailman valvotuin aine. Timantteja saa keltä tahansa sotalordilta, P-239:ää ei mistään tiskin alta.
Ydinaseriisuntasopimuksen perusajatus on, että MIKÄÄN uusi maa ei saa hankkia ydinaseita, eivätkä ydinaseet saa missään tapauksessa johtaa asevarusteluun. Tämän jälkeen vain Israel (erityisolosuhteet), Pakistan (pari pierua jotta voi uhitella Intiaa), ja P-Korea (roistovaltio) ovat hankkineet ydinaseita. Ruotsilla, Argentiinalla ja Etelä-Afrikalla oli omat ydinaseohjelmansa, mutta luopuivat niistä kun kansainvälinen yhteisö antoi ymmärtää että paska tarttuu tuulettimeen isosti jos jatkatte.

Ydinaseen hankkiminen tarkoittaisi perustuslain muutosta, ja se olisi vain ensimmäinen kompastuskivi. Koko maailma kysyisi että "miksi". Suomi paskantaisi kaikkien kansainvälisten sopimusten päälle, ja sanktiot olisivat totta tosiaan ankarat.

Lisäksi, mitä me tekisimme niillä ydäreillä? Uhittelisimme Itävaltaa? Mitään MAD-uhkaa emme koskaan saisi luotua, tai edes sellaista että voisimme tuhota tarpeeksi Venäjää että he pelkäisivät.

 

[tulikomento]

Lisäksi, mitä me tekisimme niillä ydäreillä? Uhittelisimme Itävaltaa? Mitään MAD-uhkaa emme koskaan saisi luotua, tai edes sellaista että voisimme tuhota tarpeeksi Venäjää että he pelkäisivät.

Juuri tätä pointtia mm. jäsen Deeiii on tässä ketjussa painottanut. Jos siis jonkinlaisena "weapon of last resort" -jytkynä tuota teoreettista omaa ydinkissanpierua pitäisimme, niin meidän pitäisi olla valmiita pommin käytön lisäksi tekemään sen myötä myös kansallinen itsemurha. Jos höyrystäisimme esim. Pietarin keskustan ja tappaisimme muutama satatuhatta - miljoona venäläistä, tulisi Venäjän kosto olemaan karmea.

Muutenkin kotimaisesta ydinaseesta haaveileminen sopii mielestäni VAIN tähän nimenomaiseen ketjuun, jossa aihetta voi ja saa kehitellä ihan vapaasti. Muissa ketjuissa menee jo aika lapsellisen fantasioinnin puolelle.

 

[Myrskyhiiri]

Korjaan viestisi:

"... Suomi tulee julkaisemaan asian maailmanlaajuisesti ja viemäään kansainväliseen käsittelyyn eri foorumeilla. Jos Suomi hankkii ydinaseen, siinä repii pelihousunsa myös moni muu suuri pelaaja eikä pelkästään pieni Paraguay. Myös toisen länsimaan ja EU maan suora uhkaaminen ydinaseella olisi ennenkuulumatonta. Kun laskee näistä kahdesta todennäköisesti seuraavat reaktiot ja sanktiot yhteen mitä Suomelle saattaa koitua, hinta on meidän kannaltamme aivan liian kallis. Saisimme kansainvälisen roistovaltion maineen kymmeniksi vuosiksi, todennäköisesti talouspakotteita otetaisiin käyttöön ja moni länsimaa varmasti miettisi uudemman kerran omaa suhtautumistaan Suomeen ja tekee pelimiehenliikkeitä sen perusteella. Todennäköisesti tämä tulisi johtamaan Suomen talouden hyvin vaikeaan tilaan, ehkä saada jopa talouden romahtamaan ainakin osittain."

Ajatus että Suomi hankkisi ydinaseen on täysin lapsellinen ajatus. Toki me voisimme sellaisen rakentaa vuodessa tai ehkä 18 kuukaudessa, mutta tämänhetkinen toimitusmekanismi on putoava pommi tai kottikärry. Ydinasekelpoista polttoainetta ei ole tarpeeksi moneen latinkiin, ja P-239 taitaa olla maailman valvotuin aine. Timantteja saa keltä tahansa sotalordilta, P-239:ää ei mistään tiskin alta.
Ydinaseriisuntasopimuksen perusajatus on, että MIKÄÄN uusi maa ei saa hankkia ydinaseita, eivätkä ydinaseet saa missään tapauksessa johtaa asevarusteluun. Tämän jälkeen vain Israel (erityisolosuhteet), Pakistan (pari pierua jotta voi uhitella Intiaa), ja P-Korea (roistovaltio) ovat hankkineet ydinaseita. Ruotsilla, Argentiinalla ja Etelä-Afrikalla oli omat ydinaseohjelmansa, mutta luopuivat niistä kun kansainvälinen yhteisö antoi ymmärtää että paska tarttuu tuulettimeen isosti jos jatkatte.

Ydinaseen hankkiminen tarkoittaisi perustuslain muutosta, ja se olisi vain ensimmäinen kompastuskivi. Koko maailma kysyisi että "miksi". Suomi paskantaisi kaikkien kansainvälisten sopimusten päälle, ja sanktiot olisivat totta tosiaan ankarat.

Lisäksi, mitä me tekisimme niillä ydäreillä? Uhittelisimme Itävaltaa? Mitään MAD-uhkaa emme koskaan saisi luotua, tai edes sellaista että voisimme tuhota tarpeeksi Venäjää että he pelkäisivät.

Yksi latinki Pietariin Ville Haapasalon selkärepussa niin eivät uskalla mitään. Se on niin suosittu ettei sitä varmaankaan edes tarkasteta rajalla ja siinäpä ne tekeekin virheen. Villelle sanotaan että se on Hartwallin uusi kokeellinen minisammio niin pitää siitä huolta kuin silmäterästään.

Homma on siinä!

 

[SJ]

Juuri tätä pointtia mm. jäsen Deeiii on tässä ketjussa painottanut. Jos siis jonkinlaisena "weapon of last resort" -jytkynä tuota teoreettista omaa ydinkissanpierua pitäisimme, niin meidän pitäisi olla valmiita pommin käytön lisäksi tekemään sen myötä myös kansallinen itsemurha. Jos höyrystäisimme esim. Pietarin keskustan ja tappaisimme muutama satatuhatta - miljoona venäläistä, tulisi Venäjän kosto olemaan karmea.

Tuo ydinaseen olemassaolon on tarkoitus nostaa kynnystä maahanhyökkäykselle. Ja jos sitä lopulta käytettäisiin siinä vaiheessa kun muita keinoja ei ole, niin silloin se kansallinen tuho on jo varma. Ja siinä vaiheessa vihollisella ei juuri ole kohteita omille ydinaseilleen. Ja jos olisi, niin se kaikki olisi pois siitä ryöstösaaliista mitä ryssä epäilemättä odottaisi saavansa täältä. Toki ne voisivat suorittaa kostoksi jonkinlaisen kansanmurhan, mutta sen mahdollisuutta ei ole muutenkaan poissuljettu, se vain tapahtuisi huomattavasti hitaammin.

 

[Benelli]

Ei nykyisessä tilanteessa ydinaseita hankittaisi vaan puhuttaisiin tilanteesta jossa tahtotila olisi. Mielestäni tässä pitäisi olla kaksi ennakko oletusta.
1. Venäjä on jo käyttänyt ydinaseita ydinaseetonta maata vastaan.
2A. Venäjällä ydinaseen käytöstä saadut edut nähdään suurempana kuin haitat. Kuten: Venäjä otetaan kansaivälisesti vakavammin jaa saa enemmän kunnioitusta (pelkoa) osakseen, kohdemaiden riistämisestä saadut taloudelliset edut koetaan suuremmaksi kuin pakotteiden haitat, kuten sanotaanko 20 miljoonaa orjatyöläistä, 50% Ukrainan elintarviketuotannosta ilmaisesti, Ukrainan sotateollisuuden tuotanto ilmaisesti.
2B. Venäläiset kokevat että ydinaseiden käytöstä koituvat haitat ovat jo muutenkin realisoituneet.

 

[Myrskyhiiri]

Ruotsissa tehtiin asian eteen vakavissaan jotan. Sen todiste on kuusi kiloa asekelpoista plutoniumia, jonka Ruotsin pasifistityttelipoliitikot luovuttivat Obaman hallinnolle 2012 rauhankiimassaan. Ruotsi teki alikriittisia ydinkokeita 70-luvulle asti. Ja usko ettei Ruotsi pysty samantasoisen ydinaseturvallisuuden tekemiseen kuin Israel tai Pakistan on vain ydinasetta Suomelle vastustavien propagandaa joka ei perustu realismiin, kuten Israelin ja Pakistanin ydinaseohjelmat todistavat.

Suunnitelmat ja testit ruotsalaisen SAABin erityismallin ydinpommikoneen, oman risteilyohjuksen, ydintorpedon, ym. tekemiseen olivat eri asteissa ja ei-ydinaseversioita joistakin noista kehitysprojekteista syntyi, jotka muuttuivat osaksi Ruotsin konventionaalisen aseteollisuuden tuotepalettia.

Eli kyllä nuo edustivat käytännön toimia. Suomi pystyisi ainakin samaan ellei parempaankin saatavilla oleva nykyteknologian taso huomioiden. Jopa piiloutuminen havainnoilta on mahdollista toisenlaisista vakuutteluista huolimatta. Sen todistaa tuoreet jodilaskeumat, joiden laajuus oli Euroopan yli ulottuva ja joiden alkusyy ei tullut uutisoiduksi USA:n toisen ydinhaistelijakoneen tiedustelulennoista huolimatta.

Ja Pakistan todistaa taloiudellis-poliiittis-teknisesti heikon kehitysmaan pystyneen jopa triadin valmistukseen murto-osan Suomen BKT:n resursseilla 70-90-luvuilta nykyaikaan joutumatta boikottiin. Suomen muka tuota muslimikehitysmaata ratkaisevasti heikompi kyky samaan on ydinaseita kammoavien tarinamaakarien pelottelua.

Edelleen, 50 megatonnin pudottaminen Suomeen Pietarin naapuriin ei ole realistinen skenaario, pienet taktiset ovat. Suomella voisi olla ydinpelote kuten Tomahawk-klooneja sukellusveneeseen, joka voisi olla Thyssenin valtamerikelpoinen 216-malli E-Korean tapaan, jolla ydinpelote voitaisiin hajauttaa yli tuhannenkin kilometrin laajuudelle tehden eliminoinnin tosiasiassa mahdottomaksi - eli kostoiskun logiikka olisi rajanaapuri Suomelle mahdollinen, jopa tehokas johtuen rajanaapuriudesta.

Yeah!

Tässä lopullinen ja varma todiste Suomen sallaisesta ydinaseohjelmasta

Tietysti Soini vakuuttelee "Suomen sitoutumista ydinaseettomuuteen", mutta viimeaikaisen historian kautta tiedämme, että Timpan sanomasta kun kääntää 180 astetta suuntaansa, niin löytää asioiden todellisen laidan. Ulkomailla eivät tunne vielä miestä, mikä on meidän etumme.

Luonnollisesti emme allekirjoita mitään sitovaa sopimusta. Soinin sanat ovat menettäneet merkityksensä muuna kuin savuverhona jo kauan sitten... älkää muuten vaan kääntäkö tätä paljastusta ulkomaankielille.

https://yle.fi/uutiset/3-9870598

Ulkoministeri Soini Nobel-voittajan kritiikistä: Suomella on käytännönläheinen linja ydinaseisiin

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) kiittelee Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä ydinaseita vastustavalle ICAN-verkostolle.

– Suomi on itse sitoutunut ydinaseettomuuteen ja totta kai pidämme hyvänä, että ydinaseiden vastainen toiminta saa tunnustusta, Soini sanoo.

Nobelin rauhanpalkinnon saavan ICAN:in koordinaattori kritisoi hallitusta siitä, että Suomi ei ole mukana ydinaseet kieltävässä YK-sopimuksessa.

ICAN:in Suomen osaston koordinaattori Kati Juva kommentoi palkinnon julkistamisen jälkeen olevansa "hyvin pettynyt ja vähän pöyristynytkin" siitä, että Suomi ei ole mukana ydinaseet kieltävässä sopimuksessa, joka hyväksyttiin kesällä YK:ssa.

Monien muiden EU-maiden tavoin Suomi ei osallistunut edes sopimusneuvotteluihin.

Soinin mukaan Suomen linja asiassa on käytännönläheinen.

– Tuemme sellaisia aloitteita, jotka edistävät todellista ydinaseiden vähentämistä. Silloin meidän näkemyksemme mukaan ydinasevaltioiden osallistuminen on välttämätöntä. Kyllä me totta kai heitä kannustamme tähän toimintaan, hän sanoo.

 

[Teräsmies]

Suomi ei tule ydinaseita hankkimaan mutta monet perustelut niiden tarpeettomuudelle ontuvat.

Kuten tuolla ylempänä todettiin monet valtiot hankkivat ydinaseen sen vuoksi ettei niillä voitaisi kiristää ns nuclear blackmailing. Venäjän nykyiseen doktriiniin kuluu taktisten ydinaseiden käyttö jos tilanne sitä vaatii, äkkiäkös sellaisen tekosyyn keksivät jos eteneminen alkaa takkuamaan, vaikka jonkinlainen lavastettu juttu kemiallisia käyttäen "Suomalaiset bandiidit ampuivat meitä joukkotuhoaseilla joten jouduimme vastaamaan taktisilla ydinaseilla tuhoten vihollisen joukkoja" jne.

Kysymys on että ovatko itänaapurissa valmiita riskeeraaman isoimmat ja tärkeimmät kaupunkinsa Suomen valtaamiseksi? Täällä näytetään epäilen sen olevan mahdollista, mutta todellisuudessahan itänaapuri lakkaa olemasta jos Moskovan kaltaiset kaupungit tuhoutuvat tai vahingoittuvat erittäin kriittisesti. Mitä itänaapurissa on jos nuo kaupungit menevät lunastuskuntoon? MAD ei ole meidän tapauksessa tarvittava taktiikkaa.

Pidemmän kantaman ohjusten hankkiminen olisi helpoin osuus sillä ne eivät ole laittomia aseita (katsokaa Saudien ja Pakistanilaisten diilit Kiinan kanssa) joten miljardeja pöytään jos halutaan ydinaseella toimitustapa. Ydinaseen suunnitteleminen ja valmistaminen olisi vaikeampi projekti muttei mahdotonta sillä on muutama valtio joista todennäköisesti saataisiin ostettua valmiit piirrustukset.

Pakistanilaiset sanoivat aikoinaan hankkivansa aseen vaikka joutuisivat syömään ruohoa sen takia.

 

[Alisuutari]

Huomauttaisin ketjun otsikkoon, että Suomi on suuri väkilukuunsa nähden, Viro on vapaa, ja ihmisestä ei riitä verta virroiksi. Aikuisella miehellä on verta noin viisi litraa. Joten jos esimerkin vuoksi 60 000 miestä kaatuu, verta saadaan 300 kuutiota, eli ei kovin kummoinenkaan virta. Vertailun vuoksi Tammerkosken virtaama on 150 kuutiota sekunnissa.