Suomi 2017 vs 1942 Neuvostoliitto

Muistatko @tulikomento ? Kesällä 2014.


proxy

Onko tämä siitä Hämeen Maakin(kuvassa oikealla) ja Uudenmaan res.ups.killan pahamaineisesta harjoituksesta?:rolleyes: Suomi ei hevin luovu edes vanhentuneesta materiaalista, signaali lähiympäristölle, täältä pesee ja jokainen on mukana, jok kalpaa jaksaa käyttää.
 
... Toistan: haitekki ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmaa kehitysmaiden krihassa. Vaikka eteemme luodaankin kuvaa siitä, miten täsmä sitä ja täsmä tätä....isossa kuvassa on näkymä vain murheellinen.
...

Tämä on keskustelua politiikasta eikä "haitekista", haitekki olisi ratkaissut ongelman jos näin haluttaisiin.
 
Muistatko @tulikomento ? Kesällä 2014.


proxy
Ai hitsi, teillä on kuviakin siitä 1808 ottelusta jossa meillä oli ne kahdeksan kvkk:ta.:) Ilmeisesti aseet ei ihan alusta ollut käytössä koska tässä on selkeesti lumi jo sulanut.

...mä unohdin kokonaan siitä omasta fantasiastani, että toki olisihan pitänyt kohteliaasti käydä sopimassa asiasta ensin (kuvassa), ja konekivääritaktiikka olisi todennäköisesti romahtanut jo suunnitteluvaiheessa siihen, ettei aseessa ole lainkaan pistintä.
 
Silloinen sotilasjohto ei toiminut aivan väärin, ottaen huomioon olemassaolevat joukot ja aseistus/kalusto. Tuolloin pyrittiin välttämään liian verisiä taisteluita joissa menee koko joukon taistelukyky. Ongelmana oli Viaporin johdon, Amiraali Cronstedtin käsittämätön päätös. Siihen muuten vaikutti venäläisten fake news vastarinnan hyödyttömyydestä ja heidän väitetyistä joukoista maissa.

Eri joukoilla + kalustolla/aseilla myös taktiikka olisi ollut eri. Tosin sen aikaisella johdolla ei välttämättä olisi ollut höläyksen pöläystä nykyaikaisen kaluston käytöstä.

(näitä nykyaikainen joukko vastaan joku historiallinen vastustaja on muuten maailman MÖP-foorumit pullollaan)
Näinhän se on. Täältä tulevaisuudesta on helppo huudella.. niinkuin rannalta, kun merellä tuulee. Näiden nykyaika vs. menneisyys vertailujen tekeminen on ehkä ajanvietettä, muuta arvoa ei niillä oikein ole. 1808 maailma oli hyvin erilainen, ihmisten maailmankäsitys, yhteiskunta, käytettävissä oleva materiaali, tilannekuva oikeastaan mistään, terveys ja sen hoito, ... ehkäpä pysyvää on vain:
"Te voiton saitte. Teill on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää.
Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää."

.. tai sitten ei.
 
Tavoitteet on laadittava sitä mukaa. Pidäkkeet ovat de facto ja ne on otettava huomioon tavoitteissa. Toistan: haitekki ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmaa kehitysmaiden krihassa. Vaikka eteemme luodaankin kuvaa siitä, miten täsmä sitä ja täsmä tätä....isossa kuvassa on näkymä vain murheellinen.

SS noudatti varsin toisenlaista ohjelmaa itä-euroopassa. Silti kävi kuin kävi. Ei julmuus ole mikään autuaaksitekevä temppu. Venäjäkin maksaa hintaa julmuuksistaan ja maksaa sitä vielä pitkään. Jos ei muuta, niin Ukrainan ja Krimin osalta hintalappu on pakotteet ja suistuminen ulos -niistä pöydistä-....hintalappu on suurempi kuin mitä Putin ikinä haluaa myöntää. GB ja kumppanit reuhasivat siirtomaissaan....mitä se hyöväsi, mikä oli tulos?

Kansan ja yleisön vastarinta on suurempi juttu kuin halutaan kertoa. Isot valtiot haluavat luoda kuvaston, jossa niillä on valta, voima ja kunnia. Ei se vaan ihan niin mene.
Jos sota aiotaan voittaa, pitää ensin asettaa poliittinen tavoite johon pyritään ja sen jälkeen rakentaa strategia jolla tavoitteeseen päästään. Sotilasoperaatioilla ja taktiikoilla sitten viedään strategia käytäntöön.

Ongelma näissä moderneissa siirtomaasodissa on ollut poliittisen tavoitteen hämäryys tai täydellinen puuttuminen. Toimintatapana on ollut ensin lyödä vihollinen taistelussa ja sen jälkeen odottaa tämän alistuvan ehdottomaan antautumiseen ja muuttuvan yhteistyökykyiseksi ja kaikin puolin kivaksi kaveriksi. Puuhun on siis noustu perse edellä. Mikään määrä sotilasvoimaa ei tuo voittoa jos ei tiedetä mihin ollaan pyrkimässä. Sota päättyy rauhaan, ja erästä mainiota fantasiasarjaa lainatakseni rauhanneuvottelu käydään vihollisten, ei ystävien kesken.

Minulle ei ole tähän päivään mennessä valjennut miltä Lopullisen Voiton Afganistanissa piti näyttää? Oliko ajatuksena että talibanit ajavat partansa, perustavat startupeja, kouluja tytöille ja järjestävät spontaanisti kunnallisvaalit? Irakissa oltiin vähintään yhtä etäällä todellisuudesta.

Vika ei ole länsimaiden liiallisessa höveliydessä. Putinin siviilejä murhaava brutaali ote ei ole tuottanut lainkaan parempia tuloksia vaan gangstereiden hallitsemia epävaltioita Venäjän ulkorajoille ja vähän sisäpuolellekin. Uskokaa huviksenne, Venäjän kansa ja valtio tulee vielä nauttimaan näiden hedelmistä.
 
Voittaisiko Suomi nykyvarustuksellaan 1942 vuoden Neuvostoliittoa? Eli jos päästäisiin nykykalustolla ja tekniikalla siihen maailmanaikan niin pystyttäisiinkö pakottamaan Stalin rauhaan? Olettaen että oltaisiin ainut maa sodassa silloista Neuvostoliittoa vastaan.
Tuli tämä leffa mieleen :D
http://www.imdb.com/title/tt0080736/

Hyvä leffa kannattaa katsoa...
 
Tämä herätti mielenkiinnon verrata Suomen yhteiskuntaa 2017 Neuvostoliittoon ennen toista maailmansotaa.

Neuvostoliiton BKT oli nettilähteiden mukaan reilu 20 miljardia nykydollareissa ennen sotaa - siis kymmenesosa Suomen nykyisestä BKT:sta. Koko maailman yhteenlaskettu BKT oli kutakuinkin Suomen nykyisen BKT:n veroinen.

Näiden lukujen valossa Suomi 2017 olisi ollut kiistattomasti maailman johtava valtio tuona ajanjaksona. Neuvostoliitto olisi ollut suupala, maailmanvalloitukseen olisi varmaan tarvittu joku väkirikas liittolainen ;)

Tämä siis lähinnä hauskana huomiona, kuinka taloudellinen kehitys ja ”korkoa korolle” ilmiö repii pitkässä aikasarjassa käsittämättömiä eroja eri vertailukohtien välille. Mitään järkeä tällaisessa vertailussa ei tietenkään ole...
 
Voittaisiko Suomi nykyvarustuksellaan 1942 vuoden Neuvostoliittoa? Eli jos päästäisiin nykykalustolla ja tekniikalla siihen maailmanaikan niin pystyttäisiinkö pakottamaan Stalin rauhaan? Olettaen että oltaisiin ainut maa sodassa silloista Neuvostoliittoa vastaan.

1942 Neuvostoliitto Liittoutuneiden tuella vai ilman?

Pelkkä NL ilman USA:n materiaalista tukea on ihan eri asia kuin sama maa tuettuna.

Jätetäänkö pois amerikkalaiset radiot, lentokoneet, tankit, kuorma- ja maastoautot, teollisuuden suorituskykyä palvelevat tarvikkeet...?

Entä Suomen ase- ja ammustarvikkeiden, varaosien, täydennyshankintojen yms. riittävyys Lähdetäänkö siitä, että Suomi voi ostaa mitä haluaa niin paljon kuin pystyy?

Asian pohtiminen vaatisi sitä, että reunaehdoissa on jokin selkeys. Muuten pohdiskelija voi tuottaa haluamansa reunaehdot ja sitä kautta haluamansa lopputuloksen.
 
Mikäli meillä on nykyaikaiset aseet käytössä niin ilman muuta pohtisimme parhaat strategiat käyttää niitä moderneimpia, ja vastustajalle yllätyksellisiä aseita sellaisiin iskuihin, millä saataisiin vihollinen polvilleen.

Voidaan samantien lähteä liikkeelle muustakin tekniikasta kuin aseista.

Oma lähtökohtani:
- Puolustussota, jossa kulutussodan elementit vahvasti mukana.
- Tavoitteena karvata eikä tyrmätä.
- Oma logistiikka on kaiken toiminnan ja suunnittelun keskiössä.
- Maksimoidaan ennemminkin vastapuolen kitkat kuin tappiot.
- Oma toiminta vastapuolen senaikaisten toimintamallien mukaam optimoitua - ei nykyoppien mukaan parasta.
- NL ei saa materiaalista apua lännestä. Suomi voi ostaa nykyhinnoin ja nykytoimitusajoin nykykalustoonsa täydennyksiä niin kauan kuin rahaa riittää.
- Valtion velanottokyky, eläkekassat ja muut säätiöt huomioiden aika helposti saadaan kasaan noin 100 miljardia. Sitten tulee vaikeaa, muttei mahdotonta.

Näillä lähtökohdilla:

1. Kantalinnoitetaan nykykonein, nykybetonein nykyraudoituksin ja nykyisin naamiointimahdollisuuksin nopeasti kaikki tärkeimmät reitit. Linnoitusten eteen ajoneuvo- ja panssariesteet sekä miinoitukset.

Kun tämä on tehty, tehdään sama sopivaan syvyyteen.

Kun tämä on tehty, tehdään taaemmas toinen ja kolmas vastaava puolustuslinja.

2. Maksimaalisen tarkka ja kattava etukäteinen ilmakuvaus miehittämättömillä laitteilla sekä uloimman puolustuslinjan etumaastosta noin 30-50 km syvyyteen että logistiikkaväyliä pitkin niin pitkälle kuin mahdollista.

3. Hankitaan kaikkea tarpeellista. Vastatykistötutkat, liikuteltavat tutkat, JDAMit, viestintäjärjestelmät, radiotiedustelujärjestelmät, koodinpurkuun sopivat ohjelmistot, tiedustelulennokit, meritoprjuntaohjukset, epäsuoran tulen ammukset, pimeätoimintakyky, nopeat ja kevyet telakulkuneuvot, mönkijät...

4. Vastapuolen aloittaessa sodan keskitytään maarintamalla minimoimaan omat tappiot, pitämään asemat ja... noh... käytännössä välttämään ja minimoimaan rintamasodan määrää ja laatua.

Ilmavoimien ensimmäinen kohde on vastapuolen pommikoneiden kentät. Seuraavaksi vastapuolen vastapuolen hävittäjä- ja maataistelukoneiden kentät. JDAMeja korkealta vastapuolen ulottumattomista. Tämän tarkoitus on poistaa vastapuolelta nopea kyky tappioiden tuottamiseen.

Ilmavoimien seuraava kohde on vastustajan merivoimien vähänkin isommat alukset, sotasatamat ja kaikkien satamien polttoainevarastot. Taas JDAMeja vastustajan toimintakyvyn ulottumattomista.

5. Sen jälkeen Suomen merivoimat ottaa meille tarpeellisen osan Suomenlahdesta haltuun.

6. Maavoimien päästrategiaksi se, että luodaan logistisia motteja, jotka eivät ole sotilaallisia motteja. Eli vastapuoli voi koota joukkoja, mutta ei huoltaa, ruokkia, täydentää... niitä kunnolla, mutta ei myöskään edetä sellaisiin taisteluihin, joissa voisi itse nähdä omilla toimillaan tavoittelemaansa vaikutusta.

Otetaan turhautumisen nousu, terveyden heikkeneminen, itseluottamuksen romahtaminen ja tietämättömyyden tuottamat ilmiöt aseiksi.

7. Oma tykistö ja heittimistö ei iske paikallaan olevaan vastapuolen miehistöön. Sen sijaan sillat, rautatiet, panssarit, huoltokeskukset ja varikot, tiestön pullonkaulat silloin kun niissä on isoja ajoneuvoja.

Erityisesti panostetaan vastapuolen tykistön sijaintien selvittämiseen. Siihen isketään heti kun se avaa oman tulensa.

Kaikki iskut kranaattimäärältään vähän ylimitoitettuina, mutta niin lyhyinä kuin mahdollista.

Hyökkäävään miehistöön isketään aina, tarkasti ja nimenomaan hyökkäystä tukevat elementit poistaen.

Lennokit ja vastatykistötutkat tykistön tukena.

8. Ilmavoimien poistettua vastapuolen kentät koneineen ne keskittyvät seuraavaksi aika syvälle ulottuvalla tavalla tuhoamaan rautatiesillat, liikkuvat junat - etenkin öiseen aikaan, isot polttoainevarikot ja jalostamot, sotatarviketeollisuuden - etenkin räjähteisiin liittyvän, kumiteollisuuden, tutkat...

Kumiteollisuus => polttoainevarikot => jalostamot => pumppaamot/öljykentät erityisen huolellisen ja kattavan hävittämisen kohteena.

9. Kiikarikiväärit yms. eivät metsästä passiivisia vastapuolen miehiä. Sen sijaan sieppauspartiot yms. tuihtaan heti.

10. Oma kaukopartiotoiminta nopeana, moottoroituna, kooltaan pienenä ja mahdollisuuksien mukaan minilennokein ja ilmatuella varustettuna. Mahdollisimman vähän mutta vaikutuksiltaan sitäkin inhottavampaa.

11. Ei ollenkaan minkäänlaista sanallista tai kuvallista vastapuoleen kohdistuvaa propagandaa. Täysi hiljaisuus.

Kaiken yllä olevan perusajatus on tämä:

Luoda pysyvä tilanne, jossa vastapuoli voi keskittää ja siirtää joukkoja, muttei käyttää eikä huoltaa niitä. Vastapuolen miehistötappioiden täytyy miehistön ja alipäällystön näkökulmasta katsottuna johtua oman johdon epäpätevyydestä ja olosuhteista. Vastapuolen johdon näkökulmasta tilanteen pitää näyttää siltä, että Suomen todellista kyvykkyyttä ei voida selvittää.

Kulutussota ei saa olla taistelutapahtumiin keskittyvää vaan sen pääpainon pitää olla siinä että vastapuolen koko tuotantotalouden kitkat maksimoidaan lähelle sataa prosenttia. Eli viedään kulutussota tuotantotalouden ja yhteiskunnan rakenteiden toimivuuden poistamiseen.

Se ei haittaa että rintamalla on huollettavana, ruokittavana ja kontrolloitavana miljoona etenemiskyvytöntä äijää joista alkaa tuntua siltä että heidän todellinen vihollisensa on maan johto.
 
Viimeksi muokattu:
Jos sota aiotaan voittaa, pitää ensin asettaa poliittinen tavoite johon pyritään ja sen jälkeen rakentaa strategia jolla tavoitteeseen päästään. Sotilasoperaatioilla ja taktiikoilla sitten viedään strategia käytäntöön.

Ongelma näissä moderneissa siirtomaasodissa on ollut poliittisen tavoitteen hämäryys tai täydellinen puuttuminen...

Mikään määrä sotilasvoimaa ei tuo voittoa jos ei tiedetä mihin ollaan pyrkimässä. Sota päättyy rauhaan, ja erästä mainiota fantasiasarjaa lainatakseni rauhanneuvottelu käydään vihollisten, ei ystävien kesken.

Näistä ehdottoman samaa mieltä.

Tämän skenaarion alussa poliittiseksi tavoitteeksi asetetaan rauhaan pakottaminen. Tuota tavoitetta ajatellen jokainen valloitettu metri - kumman tahansa valloittama - estää tavoitteen saavuttamista.

Strategioista näyttää olevan erimielisyyksiä eikä kaikilla näyttäisi olevan sellaista ollenkaan. Omani on omien tappioiden minimoiminen ja hyökkääminen ihmisten sijaan materiaa, mielialoja ja tuotantotaloutta vastaan.

Peruslinja se, että vastapuoli näkee jatkuvasti Suomen toiminnan vaikutuksia, muttei juurikaan sitä, että mikä ja miten sen vaikutuksen juuri sellaisena tuottaa. Näin sille ei jää juurikaan keinoja tuottaa vastapeliä.

Vastapuolta pitää estää näkemästä myöskään oman toimintansa mahdollisia vaikutuksia.
 
Jalkaväenkin tulivoima olisi merkittävästi kohonnut, kun RK:t korvaisivat Mosin-Nagantit ja PKM:t Maximit. Etenkin konekivääreiden määrän ja liikkuvuuden nousu olisi todella merkittävä tekijä, kuten myös jalkaväen PST-aseistus. Käytännössä 1944 suurhyökkäys pysähtyisi alkuunsa parantuneen jalkaväen aseistuksen (ml. PST-aseet) myötä, ja Suomi kykenisi operatiivisten joukkojen vastahyökkäyksellä valtaamaan Inkerinmaan (mutta ei ehkä Leningradia, kaupunkitaisteluun ryhtyminen olisi suuri virhe resurssien käytön kannalta) ja loput Itä-Karjalasta. Tällöin käytännössä NL:n olisi suostuttava Suomen vaatimiin rauhanehtoihin (1920 raja + Itä-Karjala).

En näkisi että tarvii mennä noin kauas -> jos heitettäisiin vähän realistisemmat vertaukset peliin, on kutkuttavaa pohtia esim. mitä talvisodassa pelkästään kotimaisen aseteollisuuden varustautuminen hyvissä ajoin (5v etukäteen) täydellä teholla maavoimien osalta olisi saanut aikaan taisteluiden kululle. Keskitytään jälkiviisaina esim. pelkästään onnistuneimpiin / eniten juuri silloin tarvetta olleisiin Aimo Lahden tuotoksiin:

-L-39 norsupyssy, kuten tunnettua tilanne pst-saralla oli toivottoman heikko. Mitä jos kahden koekappaleen tilalla olisikin ollut koko valmistuskaaren (40-45) n. 1900kpl miesvoimin liikuteltavaa asetta jotka purivat tehokkaasti hyökkääjän massamaisesti käyttämiin kevyisiin vaunuihin vähintään 400m asti. Vaunuilla ei olisi ollut missään mitään asiaa ns. polttopullo etäisyyksille asti, koko molotovin cocktail olisi jäänyt keksimättä. Vaikutus kk-pesäkkeisiin ym. pistemaaleihin sopivalla hetkellä jne.


-KP-31 suomikp, talvisodan 4000kpl sijaan käytössä olisikin ollut koko seuraavien sotavuosien 75 000kpl tuotanto arsenaali (tai edes puolet tuosta):oops: Tulivoiman lisäys olisi ollut aivan valtava miesvaltaisten hyökkäysten torjuntaan, olisiko vaikutus ollut liki vastaava kuin norsupyssyn tapauksessa... montaakaan ukkoa tullut omiin asemiin asti? Erityisestihän aseen kykyjä on myöhemmin hehkutettu hyökkäysellisissä toimissa (jatkosodan hyökkäysvaihe / erikoisosasto toiminta), mottitaistelut ja mahdolliset vastahyökkäykset, tehoa olisi tullut sinnekkin...

Olisiko pelkästään näiden kahden asetyypin vaikutus voinut massiivisesti ostettuna/käytössä olleessaan ollut se että linjat olisi pitäneet huomattavasti helpommin ja samalla poskettomia tappiota hyökkääjälle tuottaen, olisiko tästä voinut seurata se että jopa kannaksella olisi kyetty pohjoisempien alueiden tapaan koukkauksiin / motituksiin tai muihin aktiivisempiin toimiin kun kaikki energia ei olisi mennyt jatkuvan paineen alla ahdistettuna ns. kiinteille pääpuolustuslinjoille. Tuskin hyökkääjää maasta kokonaan rajojen ulkopuolelle olisi ollut resursseja työntää, mutta tappioiden tuottaminen / linjan pitäminen olisi varmaan johtanut ihan erilaiseen rajanpiirtoon... kenties vain lähin rajan osuus Leningradista siirtynyt puskuriksi kaupungille, Viipuria ei varmasti olisi luovutettu:unsure:


Kesään -44 liittyen suomi kp tutkimuksesta:
"Hyökkäysvaiheessa vihollisen tykistö- ja panssarivaunuaseistus ei ollut vielä yhtä kehittynyttä kuin kesällä 1944, joten konepistoolille edulliset taistelut, joissa jalkaväen aseet olivat ratkaisevassa asemassa, olivat varsin yleisiä. Tilanne kuitenkin muuttui jatkosodan kestäessä, ja varsinkin kannaksella jalkaväen aseistus ei enää ollutkaan taistelun tärkein elementti, vaan epäsuora tuli ja panssarintorjunta korostuivat taistelun ratkaisijoina."

Jatketaan jossittelua jälleen kotimaisen asetuotannon helmien parissa, aikaikkuna vaan +10v pidemmälle, kesä -44 ja korvataan pst-arsenaalista vedettävät tykit 95 S 58–61 Mustilla (n.900kpl) ja nyrkit+kauhut 55 S 55 kevyt singolla (xxxx-kpl). Läpäisy ei ollut tuolloinkaan ongelma, mutta liikuteltavuudessa ero on tolkuttoman iso. Voidaan varmaan yleistää että panssareiden kyky murtoihin olisi voitu unohtaa siihen paikkaan, se mitä ns. lähitorjunnalta olisi läpi tullut (olisiko edes tullut), olisi kyetty Musteilla poimimaan tarvittaessa useassa portaassa. Pst-aseiden liikuteltavuus ei olisi ollut enää minkäänlainen kynnyskysymys joukkojen ryhmittelyssä. Kaiken jälkiviisauden omaamana koko puolustusryhmitys olisi varmaan voitu rakentaa erilailla, saksalaisten suosimaan tapaan syvemmälle alueelle jolloin toisen merkittävän puolen, eli massiivisen kaiken tieltään jauhavan epäsuoran alle ei olisi samaan tapaan tarvinut jättäytyä kiinteään linjaan. Etulinjan siirtyminen olisi hoitunut normaalien jv-osien liikenopeuden mukaan myös maaston kautta, ainostaan epäsuoran kyvystä siirtyä alta pois/viestilinjoista olisi tarvinut kantaa huolta. Riski panssareiden silmille tulemisesta tosin sielläkin olisi voitu pst vahvuuden turvin unohtaa. Saksalaisethan kaiketi hoitivat homman pitkälti joukkojen korkean mekanisoidun/motorisoidun asteen turvin, mutta meillä olisi teiden vähäisyydestä johtuen voinut riittää jv-liikenopeus jalan ilman hidastavia kallisarvoisia raskaita pst-aseita. Esim. elintärkeä Pak40 ei käytännössä edes vaihtanut asemaa miesvoimin maastossa + käytössä olevat sotasaalis telavetimet olivat alitehoisia nekin niiden liikutteluun.

Tuskin tällä kesän -44 esimerkillä yhtä ratkaisevaa vaikutusta taisteluiden kulkuun olisi ollut kuin tuolla talvisodan esimerkillä, koska sodan luonne oli muuttunut niin paljon muutamassa vuodessa ps / tykistöpainotteiseksi, mutta toisaalta ei kannata aliarvioida tilannetta jossa nimenomaan linjan murtamiseen tähtäävät panssarit korkattaisiin kerta toisensa jälkeen heti kun näkyville vaan ilmestyvät, siinä meinaan oman jv moraali nousee kohisten kuten tarinoista on kuultu ja toisaalta hyökkääjän jv into voi loppua kuin seinään. "Pienillä" asioilla voi olla yllättävän suuret vaikutukset suuntaan tai toiseen.

Tätä kuviotahan voitaisiin rakentaa yhä eteenpäin esim. vaihtamalla koko rintaman it-arsenaali lähimenneisyyden Sergeiden (1200kpl) varaan, siinä voisi olla Sturmovikien vähän ahdasta mahtua sekaan. Yleisesti kun asiaa miettii, niin mitä enemmän perus jv harteilta olisi vaan saatu kuormaa(johon he itse eivät kyenneet vaikuttamaan) pois, niin eiköhän ne olisi hommat hoitaneet... Liikkuvampaa sodankäyntiä tehokkaalla pst:llä, ilmatila puhtaaksi ja kirsikkana kakun päälle maximit olisi korvattu vielä saksasta MG42:lla (sellainenkin suunnitelma/haave oli ilmoilla suurhyökkäyksen jaloissa) niin avot olisi ollut jo kevyempi laittaa mies-miestä vastaan kampoihin!

Toki suurin muutos taisteluiden kulkuun olisi saatu jollain ylijohdon murskaavalla vastatykistö kyvyllä, mutta ei nyt mennä siihen. Epäsuorahan toimi ratkaisuhetkillä loistavasti tuolloinkin, mutta käyttö taisi rajoittua pääosin/tehokkaimmin tulenjohdon näkyvillä oleviin hyökkäysvalmisteluihin.
 
Syy miksi postasin tämän, on epäilevä oivallukseni siitä, että Suomi ei pärjäisi tuossa kamppailussa edelleenkään nykyvarustuksesta huolimatta. Ei Suomen toki tulekaan pärjätä, mutta tällaisilla havainnolla voi olla merkitystä isompien linjojen strategiaan.

Epäsymmetrisistä sodista löytyy maailmalla aika paljon näyttöä eikä niissä vahvempi osapuoli helpostikaan nujerra teknologisesti heikompaa. Tällaisista ihan nyt esimerkkinä vaikka Afganistanin sota, joka jatkuu edelleen.

Suomen hyökkäysresurssit kuluisivat luultavasti jo Pietarin tai Moskovan valtauksiin, myös selustojen suojaaminen veisi aikaa. Ukrainan maasodassa tällä hetkellä suuri osa tappioista tulee epäsuorasta tykkitulesta ja siihen 2. maailmansodan aikaisella neuvostoliitolla oli kovia resursseja.

https://en.wikipedia.org/wiki/Equipment_losses_in_World_War_II

Kokonaisuudessaan neuvostoliitto menetti 2. maailmansodassa 83 500 tankkia Wikipedian mukaan. Lentokoneita meni kaikkiaan 106 400, joista 17900 pommittajaa, 23600 maataistelukonetta ja 46800 hävittäjää. Vaikka puolet noista menikin muuten kuin taisteluissa, niin aika monta ohjusta pitäisi olla. Taistelutilanteissa noita koneita meni wikipedian mukaan 46100. Tykkien määrästä ei ole tietoa, mutta moninkertainen määrä niitä on varmaankin ollut suhteessa tankkeihin. Lisäksi pitää muistaa, että näistä tappioista huolimatta Saksa ei saanut Stalinia pakotettua rauhaan vaan NL voitti sodan.

Olisiko Suomen armeijalla nykyisellä kalustollaan kykyä edes aiheuttaa saman mittaluokan tuhoa varsinkaan kaukana Suomen rajoista?

Varmasti ekat 500 lentokonetta pudotettaisiin ja ekat 500 tankkia tuhottaisiin helposti. Mutta mitäs sitten kun 10 000 tankkia ja lentokonetta on tuhottu ja niitä tulee ja tulee. Tykit niissäkin on, jotka osueessaan ovat ampuneet ihan tappavia ammuksia.
Nyt unohdat itse asettamasi rajat. Jos Suomi olisi tuossa tilanteessa nykyaikaisella armeijalla ja Venäjä yksin vastassa ilman lend&lease apuja niin kyllä stoliitto olisi helisemässä

Ohjelman kautta Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle sodan aikana muun muassa 409 500 ajoneuvoa, 43 % kaikista Neuvostoliiton autonrenkaista ja 56 % ratakiskoista uusiin Neuvostoliiton rautateihin. Neuvostoliitto vastaanotti tukea myös Britanniasta ja Kanadasta.
 
Viimeksi muokattu:
Mietin tuossa Napuessa käydessäni että yksi kevyt kranaatinheitinjoukkue olisi ratkaisut taistelun ruotsalaisten eduksi
 
Ai että tämä ikiaikainen ihmismassa. Käytäntö on osoittanut satoja kertoja että sillä ihmismassalla saa pyyhkiä persettä jos vastustajan tekninen ylivoima ja/tai johto on selvästi parempia.
Ihmismassa on vain täytettä sankarihautoihin.
Sen verran tarkennusta tähän, että ihmismassa tässä skenaariossa paremmin koulutettua kuin mitä Ukrainan sodan mobikit.
 
Back
Top