Suomi ei tarvitse neljää taistelualusta ?

[Old Boy]

Eli itse esittelemäsi merisaarto olisikin typerä...

Minkälaisia itse asiassa ovat Ruotsin aluevesiä hyödyntävät väylät. Niillehän pitäisi mahtua myös vientíämme kuljettava meriliikenne. Onko esim kohtia, joissa jokainen vähänkään isompi alus joutuu
koukkaamaan ulkomeren kautta, jolloin koko reitin merkitys muuttuu. Yleensähän väylät johtavat satamista suoraan ulkomerelle. Ja meillä on vuosikymmeniä syvennetty meriväyliä, jotta isommatkin
alukset pääsisivät satamiimme.

Ruotsin rautatie Tornioon ei varmaan vetäisi koko vientiämme ja epäillä myös sopii Norjan vuonosatamien kapasiteettia tällaisessa tilanteessa.

 

[Creidiki]

Eli itse esittelemäsi merisaarto olisikin typerä...

Jep, jas jos merisaarto on typerä, niin kuinka paljon järkeä on saattueessa Vuosaareen? Ja jos tilanne kiristyy kansainvälisiksi kovapanosammunnoiksi, niin moniko puolueeton maa lähettää rahtilaivojaan Suomenlahdelle vaikka saattue olisikin tarjolla?

Kotimaisella tonnistolla ei kummoisesti vientiä harjoiteta.

 

[Old Boy]

Jep, jas jos merisaarto on typerä, niin kuinka paljon järkeä on saattueessa Vuosaareen?

Vuosaaren nappasin ainoastaan, koska se on suurin tuontisatamamme. Sloganin pitäisikin ehkä kuulua "Saattue Suomeen"; sointuukin paremmin. Ite muistan, että kun tämä merenkulun uusi päätehtävä
ilmestyi selontekoon v 2004, sitä perusteltiin nimenomaan sen ajan kielenkäyttöön kuuluvan "harmaan vaiheen" aikaisena toimintana. Eli jos oikein muistan, kukaan ei silloin kuvitellutkaan laivaliikenteen
jatkuvan tilanteessa, jossa ammuskelu on alkanut.

Typerähän merisaartoskenaario ei voi olla, koska asiantuntijaorganisaatio Merivoimat rakensi siitä itselleen päätehtävän.

 

[Hanski]

Kun Laivue 2000 floppasi, tai tarkemmin ilmatyynyalus Tuuli valmistui ja joka saavutti tai sitten ei saavuttanut esitettyjä vaatimuksia, ilmestyi Merivoimien uusi tehtävä seuraavaan v 2004 Selontekoon.
Aluksi se selitettiin juuri tällaisen tilanteen handlaamiseksi. Eli joudumme poliittisen painostuksen kohteiksi jota jatketaan uhkaamalla käyttää voimaa kauppamerenkulkuamme vastaan. Vastatoimena
koottaisiin laivat saattueiksi, joita Merivoimamme saattavat Itämeren eteläosista lähtien. Voisimme kutsua tätä vaikka Saattue Vuosaareen caseksi.

Voisimme miettiä, mitkä olivat ne syyt, että Saattue Vuosaareen case ilmestyi Merivoimien tehtäväksi juuri silloin. Kaikkien lausuntojen mukaan Itämeren tilanne oli vakaa. Venäjä ei ollut vielä laajentumishaluinen alueellinen suurvalta, vaan rauhantahtoinen eurooppalainen valtio, jonka ajateltiin jopa ennenpitkää liittyvän NATOon. Mikään ei ollut siis muuttunut turvallisuusympäristössämme. Mutta mitä muuta oli
tapahtunut:

Laivue 2000 piti olla 4 ilmatyynyalusta ja 2 Hamina -ohjusvenettä, jotka kaikki oli tilattu. Virallisen selityksen mukaan ilmatyynyalukselle asetetut suorituskykytavoitteet saavutettiin. Julkisuuteen niitä ei
kuitenkaan koskaan kerrottu. Eikä sitä, muutettiinko vaatimuksia matkan varrella. Vastaavaa alusta ei ollut aikaisemmin tehty missään maailmassa. Vaatimuksiin kuului mm miinoituskyky joka tarkoitti,
että aluksen tuli kantaa omasuoja-aseistuksen lisäksi joku määrä miinoja a´ 500-750 kg. Tämä vaikutti heti alkuun hyvin haastavalta suunnitteluprojektilta. Merivoimien sisältä kuului muunlaisiakin viestejä
vaatimusten saavuttamisesta, mutta isoissa organisaatoissa on tietysti aina eri syistä sivuutettuja sekä oman pesän likaajia. Toisaalta ei alus kelvannut kenellekään 10 v aikana, vaikka sen olisi saanut ihan
poisvientipalkalla. Tätä on vaikea muuten uskoa, kun sillä ettei vehkeellä oikein mitään todellisuudessa tehnyt. Mutta entä, jos tosiaan kävi niin, ettei vaatimuksia saavutettu.

Tällaisen asian julkistaminen olisi aiheuttanut keskustelun valtion varojen haaskauksesta ja laivaston epäpätevyydestä. Ilmatyynyalusten tilalle olisi ollut vaikeampi esittää lisää Haminoita, joita siis alunperin piti
tulla ainoastaan kaksi. Laivue 2000 perusteltiin sillä, että se korvasi 11 vanhempaa alusta, mm 2 Uusimaa lk:n tykkivenettä 4 pientä ohjusvenettä sekä R-luokan vartio/suto veneet, jotka tosin oli jo poistuneet.
Kiusallinen keskustelu vältettiin sillä, että Merivoimille ilmestyi kuin tyhjästä uusi elintärkeä tehtävä. Samalla maihinnousu-uhka Etelä-Suomeen väistyi. Viimemainitun osalta kyllä ilmeisen oikea uhka-arvio, jonka
tosin olisi voinut tehdä jo 1991.

Selonteko 2004:sta ei löydy mitään perusteluja uudelle uhka-arviolle, joka edellyttäisi Saattue Vuosaareen caseen varautumista. Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, että tämä uhka on kirjoitettu Merivoimien
sisällä. Pienessä aselajissa varmaan lähes koko esikuntaporukka oli ollut jossain vaiheessa mukana Laivue 2000 suunnittelussa, jonka julkinen epäonnistuminen olisi siten ollut koko puolustushaaralle erittäin
kiusallista. Onneksi PV:n johdossa sattui olemaan uudelle agendalle myötämielinen amiraali Kaskeala. Häntä ei voida syyttää omien virheiden peittelystä, koska uran edelliset 10 oli kulunut Merivoimien
ulkopuolella.

Nythän tämä mahdollisesti näin syntynyt tehtävä on jo Merivoimien mainosvidon mukaan "lakisääteinen". Vähän kun Maavoimat sanoisi, että lakisääteisesti tulisi kaikkialla pystyä viipymättä listimään jokainen maarajan
ylittänyt vihamielinen henkilö ja varautua sen mukaisesti.

Tämä @Old Boy :n viesti on lyhyesti kuitattavissa perinteisellä huomiolla: suomalaiset upseerit ovat kyvyttömiä suunnittelemaan mitään ja ainoa tavoite heillä on oman työpaikkansa turvaaminen, minkä vuoksi täytyy käynnistää mittavat salaliitot. Itse en pode upseereihin kohdistuvaa "herravihaa", enkä jaksa uskoa kaikkien upseerien olevan täysin kykenemättömiä omiin töihinsä. Saako @Old Boy:lta kysyä, onko sinun omassa työpaikassakin "johtajat" / "herrat" tms. täysin kykenemättömiä omiin työtehtäviinsä?

Jos tätä postausta ruotii vähän pidemmälle, ensimmäisen kappaleen Etelä-Itämereltä Vuosaareen suuntautuva saattue taitaa olla täysin Old Boyn omaa keksintöä. Voihan olla, että huonossa maailmantilanteessa tällaiseenkin tulisi tarvetta, mutta paljon todennäköisempää olisi, että meriliikenne tarvitsisi turvata Suomen aluevesillä ja niiden lähialueilla, maksimissaan Ruotsiin. Itämeri ei myöskään tyhjene mystisesti muiden maiden laivastoista. Jos Venäjä alkaisi käyttäytyä uhkaavasti suomalaista merenkulkua kohtaan, aivan varmasti myös Itämeren rantavaltiot tehostaisivat merivoimiensa toimintaa. Hyvänä peruslähtökohtana on varmasti, että jokainen pitää oman kotipesänsä puhtaana.

Venäjä ei ole koskaan ollut rauhantahtoinen eurooppalainen valtio eikä tällaista sen takia myöskään ole kirjattu esim. merivoimien suunnitteluasiakirjoihin. Jos joku näin on uskonut, voi tarkastella omia mielikuviaan kriittisesti.

Oletko Old Boy oikeasti sitä mieltä, että merivoimien pitäisi julkistaa taistelualustensa tarkat vaatimukset? Olisiko julkaisuun Maanpuolustus.net riittävä, vai olisivatko nämä jopa Seiska/Iltalehti/Iltasanomat -kamaa?

Suunnitelmissa kannattaa huomioida pieni aikaviive. Neuvostoliitto lakkasi kyllä olemasta joulukuussa 1991, mutta ei Venäjän maihinnousukyky loppunut siihen kuin veitsellä leikaten. Maihinnousukyky on vuosien mittaan rapautunut ja nyt vuonna 2016 voimme todeta, että se on juuri nyt Venäjällä Itämeren osalta rauhanaikaisella kaluston sijoituksella huonohko. Mikään ei tosin estäisi siirtämästä muista laivastoista aluksia esim. kanavia pitkin Itämerelle ja ottamalla käyttöön tarvittavaa määrä Venäjän lipun alla seilaavia Ro-Ro -aluksia. Yhtä kaikki, joskus vuosin 1994-1996 maihinnousukyky oli olemassa ja realistinen uhka. Näiden pohjalta tehtiin vaatimusmäärittely Laivue 2000:lle, jonka pohjalta merivoimat pyysi tarjoukset ja teki sopimukset ensimmäisten alusten valmistamisesta. Rinnalla Venäjän maihinnousukyky pieneni.

Old Boy: "Selonteko 2004:sta ei löydy mitään perusteluja uudelle uhka-arviolle, joka edellyttäisi Saattue Vuosaareen caseen varautumista." Hanskin kommentti: ei tietenkään löydy, koska koko Saattue Vuosaareen tässä kuvatussa muodossa on Old Boyn itsensä kehittämää...

Merivoimien videossa ei sanota, että alusliikenteen suojaaminen olisi lakisääteistä, kuten se ei olekaan. Kyllä merivoimissa tiedetään hyvin puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät. Nämä voi vaikka kerrata laista 551/2007:
"Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen;

2) muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu:

a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi;

b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja;

c) osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta; sekä

3) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. (8.5.2015/577)

Puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään erikseen."

 

[scip10]

Toisenlainen merisaartoskenaario, Remes-hengessä:

On tammikuun alun pakkasjakso, Itämeren pääallas on avoin, mutta Suomen rannikot, Suomenlahti ja Saaristomeri jäässä. Kilpilahden väylällä tapahtuu tankkerissa räjähdys jonka seurauksena alus uppoaa ja syntyy valtava öljyonnettomuus. Kuin tyhjästä noussut uusi militantti ympäristöjärjestö vaatii öljykuljetusten keskeyttämistä Suomeen, ja järjestää mielenosoituksia Venäjällä ja Suomessa sekä ympäri Saksaa, Baltiaa ja Pohjoismaita. Virallinen Venäjä on syvästi huolissaan meriympäristön tilasta ja tukee huolestuneiden kansalaisten vaatimuksia. Kreml ilmoittaa lopettavansa energianviennin Suomeen.

Ympäristöjärjestö alkaa partioida merialuetta n. 35 NM Utöstä etelään, ilmoittaen pysäyttävänsä ja takavarikoivansa lasteineen kaikki tankkialukset jotka ovat matkalla Suomen satamiin sekä suomalaiset jäänmurtajat. Venäjän laivasto siirtää aluksiaan alueelle estääkseen merirosvouksen ja huliganismin kohdistumisen Venäjän satamien laivaliikenteeseen. Jostain syystä Venäjän laivasto pysäyttää mahdollisina merirosvoina myös paikalle pyrkivät läntiset tiedotusvälineet. Tämän seurauksena ainoastaan Neste Shippingin eli huoltovarmuuskeskuksen laivat edes ottavat polttonestelasteja Suomeen. Venäjän ilmavoimat partioi raskaassa aselastissa pitkin Suomenlahden käytävää.

Koska meillä ei ole kykyä mennä fyysisesti toiminta-alueelle, ainoa vaihtoehto on laukoa meritorjuntaohjuksia summamutikassa pitkälle horisontin taakse toivoen että ne osuvat ja vieläpä haluttuun maaliin. Valtionjohto ei uskalla tätä tehdä, polttonesteitä aletaan säännöstellä joka romauttaa maan talouden ja hajottaa hallituksen. Tasavallan presidentti nimittää uuden virkamieshallituksen kokoajaksi erään Helsingin yliopiston dosentin jonka jälkeen kansainvälinen luottamus suomalaisiin viranomaisiin palaa.

 

[baikal]

Osanneeko kukaan vertailla esim. neljän korvetin vs. 8 ohjusveneen hankintahintoja aseineen päivineen ja toisaalta samojen käyttökustannuksia? Ohjusveneen miehistö lkm ja korvettien vastaava?

Paljonko maksaa korvettiin ladattava täysi potentiaali aseita, sensoreita, miehittämättömät kopterit, tutkat, kauanko koulutetaan osaavaa väkeä uusiin järjestelmiin? Onnistuuko hanke, kuka tekee rungot, kuka toimittaa hilppeet, onnistuuko yhteensovittaminen? Pitäisikö rajallisilla resursseilla toimia siten, että ostaa valmiin ja koetellun kalun esim. Saksasta? Ruotsista? Googlettelin eilen illalla eri laivastojen hankkeita ja ei se nyt ihan harvinaistakaan ole näköjään, että homma ei etenekään kuin Stråmssöössä.

 

[Hanski]

Baikalin kysymys eri laivatyyppien kokonaiskustannuksista on mielenkiintoinen, mutta siihen en ainakaan minä osaa ottaa mitään kantaa. Toisaalta pitää muistaa, että 8 ohjusvenettä ei tee samaa asiaa kuin korvattavat alukset tai 4 uutta alusta - mm. miinoituskyky 8 ohjusveneellä jää ohkaiseksi.

Henkilöstön määrää sen sijaan voi arvioida. Poistuvilla laivoilla henkilöstöä on ollut / on seuraavasti: Pohjanmaa (70 henkilöä), Hämeenmaa ja Uusimaa (yhteensä 120 henkilöä) ja Raumat (yhteensä 76 henkilöä) eli kaikkinensa 266 henkilöä. Jotta henkilömäärä ei kasvaisi, uusien alusten henkilöstö saisi olla max. 66 ukkoa kippoa kohden (mittayksikkö UKK). Verrokkina ruotsalaisten Visbyllä miehistöä on 44 ja Tanskan Iver Huitfeldt -fregateilla 101.

Saksa voisi olla yksi mahdollisuus laivojen valmistajaksi, mutta eipä silloin kerry osaamista Suomeenkaan eikä ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta, että korveteista tulisi uusi vientituote. Ruotsin Visby on ollut niin moniongelmainen harjoitus, että sitä ei kai kukaan halua toistaa. Ruotsilla ei myöskään ole kokemusta suurempien sotakippojen rakentamisesta sitten 1950-luvun.

Uusien Laivue 2020-alusten osalta on hyvä huomioida pari asiaa:
1) Suomella on ollut aikaisemminkin avomerikelpoisia laivoja, esimerkiksi vanhat Hämeenmaa ja Uusimaa 1960-luvulla. Tuolloinkin suurempi aluskoko katsottiin tarpeelliseksi, Neuvostoliitto olisi varmasti myynyt vaikka Grisha-luokan aluksia, jos niitä oltaisiin haluttu. Uusimaa ja Hämeenmaa muuten oli nimetty saattajiksi - antaisiko tämä mitään osviittaa suunnitellusta käyttökohteesta?
2) Merivoimien suorituskyky paranee ilman muuta Laivue 2020 -alusten myötä ja tämä ei ainakaan minusta ole ollenkaan paha asia! Suurempaan alusrunkoon mahtuu suurempi tutka, VLS-ohjuskenno, paremmat ELSO-kilkkeet, pidempi toiminta-aika, paremmat omasuoja-aseet jne. Erityisesti pitkän kantaman ITO olisi aika merkittävä parannus, esimerkiksi SM-2 -ohjukset voisivat olla aika Cool. Hävittäjäketjussa porukka haikailee aluetorjuntaohjusten perään, mutta jos ne olisivat laivaston aluksella, ne muuttuvatkin yhtäkkiä hyljeksittäviksi...

 

[Juna112Porojetsiin]

Tuo ajatus Venäjän merisaarto-operaatiosta on aika hulvaton. Jos asiaa katsoo Moskovasta tai Pietarista, voisi kuvitella ajattelevansa, että kun joku käynnistää ihan minkä tahansa Itämeren vapaata käyttöä uhkaavan operaation, oli se sotilaallinen tai vaikka - urheilullinen, kyseessä on rakasta isänmaata kohtaava pahimman luokan uhka. Venäjällä kulkee kapeaa Suomenlahtea pitkin valtava osa keskeisestä ja lähes ainoasta vientituotteesta. Ja toinen reitti toiselle huippuvientituotteelle menee samaa kanavaa pitkin pohjassa. Etelä-Suomen läpi menee vielä lähes koko internet-liikenne - jossa siis menee myös kaiken muun jännän ohella maksuliikenne. Eihän se nyt kaikki siinä mene, mutta lienee kuitenkin laadukkain yhteys.

Kovapanosammunnan, tai pelkkien merisaartoon kuuluvien laivojen tarkistuksien uhka pudottaa halukkaiden liikennöitsijöiden määrän todella pieneksi ja vakuutusmaksut taivaisiin.

Suomi pystyisi vielä ajelemaan laivoilla Ruotsiin ja ehkä jollain kalustolla rannikkoa alas Ruotsin aluevesillä. Varmasti pystyttäisiin purkamaan tavaraa juniin ja autoihin. Osa rahdista kulkisi Suomesta ja Ruotsista lentorahtina. Mutta Venäjän koneet eikä laivat tahi rahatkaan juuri läpi pääse. Ei varmaankaan tilanne johon Venäjän johto pyrkii.

Sen sijaan Kaliningradissahan saattaisi syntyä jokin paikallisen rosvopäällikön masinoima sotilaskaappaus, joka sitten keikuttamalla merialueen vakautta voisi kiristää Kremliä. Venäjän johdon olisi jotenkin nitistettävä kapina, mutta pahimmassa tapauksessa merialue ja taivas olisi tukossa ja mikä tahansa sotilaallinen toimenpide aloittaisi eskalaation.

Joten, voisiko tuon ajatuksen Laivue2020:sta kääntää toisinpäin. Jos meillä on vetimet, joilla pystytään merkittävästi vaikuttamaan Itämeren kokoisessa altaassa sekä meri- että ilmatilan vapaaseen käyttöön, ei ainakaan Suomenlahden pohjukasta kannata läheteä sähläämään merisaarroilla tai muilla kiristysyrityksillä. Laivastoilla on perinteisesti ollut tämmöisiä rooleja ja vaikutuksia, siellä missä ovat purjehtineet.

 

[fulcrum]

Osanneeko kukaan vertailla esim. neljän korvetin vs. 8 ohjusveneen hankintahintoja aseineen päivineen ja toisaalta samojen käyttökustannuksia? Ohjusveneen miehistö lkm ja korvettien vastaava?

Paljonko maksaa korvettiin ladattava täysi potentiaali aseita, sensoreita, miehittämättömät kopterit, tutkat, kauanko koulutetaan osaavaa väkeä uusiin järjestelmiin? Onnistuuko hanke, kuka tekee rungot, kuka toimittaa hilppeet, onnistuuko yhteensovittaminen? Pitäisikö rajallisilla resursseilla toimia siten, että ostaa valmiin ja koetellun kalun esim. Saksasta? Ruotsista? Googlettelin eilen illalla eri laivastojen hankkeita ja ei se nyt ihan harvinaistakaan ole näköjään, että homma ei etenekään kuin Stråmssöössä.

Tekniset riskit ovat kieltämättä suuret koska tämäntyyppistä alusta ei ole Suomessa suunniteltu ja esimerkkejä mönkään menneistä vastaavista projekteista löytyy (Puolan Gawron, Ukrainan Gaiduk...). Yksi mahdollisuus voisi olla tilata suunnittelu vaikka Blohm + Vossilta suomalaisin erikoismaustein ja rakentaa alukset Suomessa. Ulkomailla rakentamiseen ei ole syytä mennä, suomalainen telakkateollisuus on kilpailukykyistä ja telakkatukea luultavasti tullaan käyttämään rahoitusargumenttinä.
Hamina-tyyppisen ohjusveneen hinta nykyrahassa lienee noin 100milj€. Hankinnan hinnalla saisi siis 10-12 ohjusvenettä. Sellaiselle määrälle ohjusveneitä ei kuitenkaan ole erityisempää käyttöä, vähempikin riittää. Koska laivasto kuitenkin tarvitsee isompiakin aluksia miinoitukseen, partiointiin ja sutoon niin on järkevää yhdistää samaan runkoon muitakin tehtäviä. Ohjusveneiden toiminta-aika on lyhyt. Sutojahdissa voidaan olla päiviä eikä ahdas huonossa kelissä keinuva alus ole sellaisessa kovin hyvä.
Sopivia käytettyjä aluksia oli huonosti saatavilla. Ehkä Holland-luokan vartiolaivat, jos ne olisivat olleet kaupan kuten huhuttiin, olisivat voineet olla sopivassa kokoluokassa ja sensorivarustuksessa ja varustettavissa meidän tarpeisiimme. Iso siirtomaapartiointiin suunniteltu alus ei kuitenkaan saaristossa olisi ollut kovin optimaalinen.

 

[Merten sheriffi]

Tekniset riskit ovat kieltämättä suuret koska tämäntyyppistä alusta ei ole Suomessa suunniteltu ja esimerkkejä mönkään menneistä vastaavista projekteista löytyy (Puolan Gawron, Ukrainan Gaiduk...). Yksi mahdollisuus voisi olla tilata suunnittelu vaikka Blohm + Vossilta suomalaisin erikoismaustein ja rakentaa alukset Suomessa. Ulkomailla rakentamiseen ei ole syytä mennä, suomalainen telakkateollisuus on kilpailukykyistä ja telakkatukea luultavasti tullaan käyttämään rahoitusargumenttinä.
Hamina-tyyppisen ohjusveneen hinta nykyrahassa lienee noin 100milj€. Hankinnan hinnalla saisi siis 10-12 ohjusvenettä. Sellaiselle määrälle ohjusveneitä ei kuitenkaan ole erityisempää käyttöä, vähempikin riittää. Koska laivasto kuitenkin tarvitsee isompiakin aluksia miinoitukseen, partiointiin ja sutoon niin on järkevää yhdistää samaan runkoon muitakin tehtäviä. Ohjusveneiden toiminta-aika on lyhyt. Sutojahdissa voidaan olla päiviä eikä ahdas huonossa kelissä keinuva alus ole sellaisessa kovin hyvä.
Sopivia käytettyjä aluksia oli huonosti saatavilla. Ehkä Holland-luokan vartiolaivat, jos ne olisivat olleet kaupan kuten huhuttiin, olisivat voineet olla sopivassa kokoluokassa ja sensorivarustuksessa ja varustettavissa meidän tarpeisiimme. Iso siirtomaapartiointiin suunniteltu alus ei kuitenkaan saaristossa olisi ollut kovin optimaalinen.

Miten oli ne norskien myynnissä olevat?

 

[Old Boy]

Suomella on ollut aikaisemminkin avomerikelpoisia laivoja, esimerkiksi vanhat Hämeenmaa ja Uusimaa 1960-luvulla. Tuolloinkin suurempi aluskoko katsottiin tarpeelliseksi, Neuvostoliitto olisi varmasti myynyt vaikka Grisha-luokan aluksia, jos niitä oltaisiin haluttu. Uusimaa ja Hämeenmaa muuten oli nimetty saattajiksi - antaisiko tämä mitään osviittaa suunnitellusta käyttökohteesta?

Uusimaa ja Hämeenmaa hankittiin, jotta saataisiin kokemuksia tykistöaluksista. Meidän edelliset ajanmukaiset sota-alukset, joiden pääase on tykki, olivat 30 v aikaisemmin valmistuneet panssarilaivat. Kun
uusia aluksia rakennettettiin katsottiin päinvastoin tarvittavan selvästi pienempiä aluksia. Eikä 60-luvun saattajat koskaan käyneet Itämerta pidemmällä. Tykkiveneiden kanssa ne taisivat jopa muodostaa Saattajalaivueen. Tämä saattotehtävä oli kuitenkin vain "YYA-yhteensopiva". Sodassa Nliittoa vastaan tuskin laivasaattueilla olisi ollut asiaa mihinkään suuntaan.

 

[Rannari]

Uusimaa ja Hämeenmaa hankittiin, jotta saataisiin kokemuksia tykistöaluksista. Meidän edelliset ajanmukaiset sota-alukset, joiden pääase on tykki, olivat 30 v aikaisemmin valmistuneet panssarilaivat. Kun
uusia aluksia rakennettettiin katsottiin päinvastoin tarvittavan selvästi pienempiä aluksia. Eikä 60-luvun saattajat koskaan käyneet Itämerta pidemmällä. Tykkiveneiden kanssa ne taisivat jopa muodostaa Saattajalaivueen. Tämä saattotehtävä oli kuitenkin vain "YYA-yhteensopiva". Sodassa Nliittoa vastaan tuskin laivasaattueilla olisi ollut asiaa mihinkään suuntaan.

Jotain yhteiskuvioita noilla on mainittu olleen moottoritykkiveneiden ( eli moottoritorpedoveneiden ) kanssa.30-millisen it-tykin lisäämisen keulalle mainittiin pohjaavan johonkin aikansa operaatioanalyyttiseen tutkimukseen ja siinä havaittuun vajaukseen laivueen ilmatorjuntakyvyssä. Noinkohan se tosiaan tuli kuntoon kahden tykin lisäuksellä? Tykkivenee oli tietysti eri asia kuin moottoritykkivene. En tosin tunne tuon aikaisia kuvioita sen tarkemmin kuin mitä jostain kirjan kuvatekstistä on voinut lukea

 

[Hanski]

Uusimaa ja Hämeenmaa hankittiin, jotta saataisiin kokemuksia tykistöaluksista. Meidän edelliset ajanmukaiset sota-alukset, joiden pääase on tykki, olivat 30 v aikaisemmin valmistuneet panssarilaivat. Kun
uusia aluksia rakennettettiin katsottiin päinvastoin tarvittavan selvästi pienempiä aluksia. Eikä 60-luvun saattajat koskaan käyneet Itämerta pidemmällä. Tykkiveneiden kanssa ne taisivat jopa muodostaa Saattajalaivueen. Tämä saattotehtävä oli kuitenkin vain "YYA-yhteensopiva". Sodassa Nliittoa vastaan tuskin laivasaattueilla olisi ollut asiaa mihinkään suuntaan.

Suomelta oli rauhansopimuksen perusteella kielletty ohjukset ja torpedot (muistaakseni määritelmä oli jotenkin "alukset, joiden pääasiallinen aseistus on torpedot"). Tämä jätti vähän liikkumavaraa alusten pääaseistukselle. Hämeenmaan ja Uusimaan jälkeen Surunmaa ja Kurjala edustivat suurempaa alusluokkaa, nämäkin olivat selvästi jo laiva-kokoluokan aluksia (esimerkiksi Jane's listasi nämä muistaakseni korveteiksi). Uudemmat Hämeenmaa ja Uusimaa kuten myös Pohjanmaa olivat jälleen suuremmalla rungolla, mutta näillä päätehtävä olisi luonnollisesti ollut miinoituksissa. Kuten tässäkin ketjussa on jo moneen kertaan todettu, modernisaation jälkeen Hämeenmaa ja Uusimaa voivat toimia auttavasti meriliikenteen suojaustehtävissä. Merivoimilla on siis aina 1920-luvulta ollut sekä suurempia aluksia (mm. meriliikenteen suojaamiseen) että pienempiä taisteluvene-tyyppisiä aluksia.

Se onko jokin alus käynyt Suomen lipun alla Itämerta kauempana on tämän keskustelun kannalta täysin merkityksetöntä. Suomi käytti valtameripurjehduksissa 1960- ja 1970-luvuilla Matti Kurkea, joten ei ollut tarvetta käyttää Hämista tai Uuttamaata kauempana. Neuvostoliitto sen sijaan ulkoilutti Riga-luokan laivojaan valtamerilläkin.

Myös on täysin merkityksetöntä nostaa keskusteluun kaluston käytettävyys sotatilanteessa. Samalla argumentilla Suomen koko 1950-1970-lukujen maanpuolustus olisi ollut täysin turhaa. Gnateilla ei olisi pärjätty uusia MiGejä vastaan, hevosvetoinen tykistö ei olisi ehtinyt asemiin ennen kuin rintamalinja olisi siirtynyt niiden ohi, jalkaväki oli tulivoimaltaan täysin altavastaaja ja mm. nykyaikainen ilmatorjunta puuttui kokonaan. Materiaali oli mitä oli, mutta olisi silläkin taisteltu se mitä olisi pystytty!

Yhtä kaikki, odotan innolla, että merivoimat saavat vihdoin kunnon kalustoa! Ja kyllä näin espoolaista jalkaväen taistelijaakin lämmittää ajatus, että nämä laivat voivat auttaa pitämään kotiseudun ilmatilaa puhtaana!!!

 

[Hanski]

Ruotsin rautatie Tornioon ei varmaan vetäisi koko vientiämme ja epäillä myös sopii Norjan vuonosatamien kapasiteettia tällaisessa tilanteessa.

Pieni kommentti tähän lauseeseen, koska se koskettaa suoraan maanpuolustuksen lisäksi toista tärkeää harrastustani! Haaparanta-Boden -rata on nykyään peruskorjattu ja sähköistetty. Rata on vajaakäytössä ja sille saisi yhtä tiiviin junaliikenteen kuin tänä päivänä on esim. Kouvola-Kotka -välillä. Bodenin jälkeen alkavatkin ongelmat. Boden-Narvik -rata natisee liitoksissaan ylikuormituksen alla. Rataa muutetaan parhaillaan kaksiraiteiseksi, jonka jälkeen kapasiteetti tuplaantuu. Työ on kuitenkin aivan alussa ja kestää vielä monta vuotta, ennen kuin kapasiteettiongelmat helpottavat. Stambanan genom övre Norrland Bodenin ja Vännäsin välillä on myös yksi Ruotsin vilkkaimmista tavaraliikenteen reiteistä, ei tosin ihan niin tukossa kuin Malmbanan. Tälle rataosalle ei mahtuisi lisäliikennettä, ellei Ruotsi suostuisi viivyttämään omien juniensa kulkua. Nämä ovat siis rauhanajan huomioita. Jos syttyisi vakava kriisi, Ruotsissakin otettaisiin kriisiajan liikennekäytännöt käyttöön mm. junien priorisoinnilla, sotilasaikatauluilla ja ylimääräisillä kohtauspaikoilla. Mukaan mahtuisi varmasti Suomeen kulkevia junia, mutta kärkisijaa priorisoinneissa ne eivät saisi. Ainoastaan pieni osa Suomen rauhanajan viennin volyymistä voidaan ohjata rauhan tai kriisin aikana raiteille.

EDIT vielä: Pieni off-topic: Malmbananin osalta puhutaan siis oheisen kuvan liikenteestä ja ympäristöstä:
http://vaunut.org/kuva/96473?s=1

 

[yrjö]

Niin kauan kuin itsenäisellä Suomella on ollut kunnolliset Merivoimat leijonalippu on näkynyt lähes world wide. Näin sen tulee olla myös jatkossa. Saaristomeri kun ei merimiestä tee kenestäkään ja pitkä koulutuspurjehdus on nähty "aina" tarpeellisena oppien soveltamiseen. 1970 on varmasti monelle kaikista mieluisin vuosi, silloin koulutuspurjehdus oli Helsinki - Leningrad - Helsinki...

Oon kirjoittanut tännekin monesti Suomen rannikoiden ja merialueiden puolustamisesta, mutta luodaanpa kerrankin katsanto pelkästään täällä niin monia närästäviin isojen vesien matkoihin. Itämeren baltopseja, merikadettipäivä ja sellaisia en edes jaksa kaivella koska niitä on niin paljon ja niihin ovat osallistuneet miinalaivojen lisäksi myös ohjusveneet. Muistutanpahan vielä samassa yhteydessä myös, että operatiiviseti suomalaisten sukellusveneiden partiomatkat sodassa ulottuivat Gotlannin eteläkärjen tasalle. Mitä tulee ns. valtameripurjehduksiin tai ulkomaan matkoihin niin kyseessä ei ole mikään uusi juttu. Silti, ihan vaan muistutuksena lyhyt katsaus menneisiin matkoihin:


https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Joutsen#Valtameripurjehdukset

(1. matka
22.12.1931–22.5.1932. Matkareitti: Helsinki – Kööpenhamina (Tanska) – Trongisvágur (Färsaaret) – Hull (Englanti) – Las Palmas (Kanariansaaret, Espanja) – 5,5 astetta pohjoista leveyttä – Ponta Delgada (Azorit) – Vigo (Espanja) – Helsinki.
2. matka
20.10.1932–3.6.1933. Matkareitti: Helsinki – Las Palmas (Kanariansaaret, Espanja) – Rio de Janeiro (Brasilia) – Montevideo (Uruguay) – Buenos Aires (Argentiina) – Saint Lucia (Pienet Antillit) – Saint Thomas (Neitsytsaaret) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Helsinki.
3. matka
1.11.1933–15.5.1934. Matkareitti: Helsinki – Marseille (Ranska) – Aleksandria (Egypti) – Napoli (Italia) – Santa Cruz (Kanariansaaret) – Port-au-Prince (Haiti) – Lissabon(Portugali) – Helsinki.
4. matka
31.10.1934–3.5.1935. Matkareitti: Helsinki – Cartagena (Espanja) – Pireus (Kreikka) – Saloniki (Kreikka) – Beirut (Libanon) – Haifa (Englannin Palestiina) – Aleksandria(Egypti) – Casablanca (Marokko) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Gravesend (Englanti) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.
5. matka
9.10.1935–2.7.1936. Matkareitti: Helsinki – Lissabon (Portugali) – La Guaira (Venezuela) – Cartagena (Kolumbia) – Colón (Panama) – Panaman kanava – Balboa(Panama) – Callao (Peru) – Valparaíso (Chile) – Kap Horn – Buenos Aires (Argentiina) – Rio de Janeiro (Brasilia) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.
6. matka
2.11.1936–1.5.1937. Matkareitti: Helsinki – Oporto (nykyinen Porto, Portugal) – Dakar (Senegal) – Ciudad Trujillo (nyk. Santo Domingo, Dominikaaninen tasavalta) – Vera Cruz (Meksiko) – Havanna (Kuuba) – New York (Yhdysvallat) – Oslo (Norja) – Helsinki. Matkalla oli mukana Suomen Vientiyhdistyksen teollisuustuotteiden vientinäyttely.
7. matka
20.10.1937–12.5.1938. Matkareitti: Helsinki – Funchal (Madeira) – Montevideo (Uruguay) – Tristan da Cunha (Isolle-Britannialle kuuluva saariryhmä eteläisellä Atlantilla) –Kapkaupunki (Etelä-Afrikka) – Calais (Ranska) – Helsinki.
8. matka
27.10.1938–23.4.1939. Matkareitti: Helsinki – Bordeaux (Ranska) – Casablanca (Marokko) – Pernambuco (nyk. Recife, Brasilia) – San Juan (Puerto Rico) – Ponta Delgada (Azorit, Portugali) – Rotterdam (Hollanti) – Helsinki.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koululaiva_Matti_Kurki#Purjehdukset_koululaivana

(Alus kävi kahdeksan kertaa Tanskassa, Neuvostoliitossa ja Englannissa neljä kertaa, Puolassa, Norjassa ja Ruotsissa kolme kertaa, Ranskassa kahdesti ja kerran Islannissa, Hollannissa, Maltalla, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Italiassa ja Turkissa.)


FREGATTI MATTI KURJEN KOULUTUSPURJEHDUKSET
http://archive.is/K9gqm#selection-521.0-1577.9
1. Matka
3.9. - 18.9.1962
Turku - Kööpenhamina - Gdynia - Turku

2. Matka

28.7. - 22.9.1963

Helsinki - Oslo - Civitaveccia - Istanbul - Sevastopol - Malta -Brest - Helsinki

3. Matka

23.6. - 22.7.1965

Upinniemi - Chatham - Fär-saaret - Amsterdam - Upinniemi

4. Matka
4.7. - 29.7.1966

Upinniemi - Gdynia - Thorshavn - Upinniemi

5. Matka

9.10. - 16.10.1966

Upinniemi - Karlskrona - Upinniemi

6. Matka
14.5. - 4.8.1967

Upinniemi - Falmouth - Tadoussac - Montreal - St.Margarets Bay - Halifax - Washington - Norfolk - Reykjavik - Frederikshavn -Helsinki

7. Matka

17.7. - 9.8.1968

Upinniemi - Geiranger - Trondheim - Riika - Upinniemi

8. Matka

20.9. - 29.9.1969

Helsinki - Kööpenhamina - Helsinki

9. Matka

14.6. - 20.6.1970

Helsinki - Leningrad - Helsinki

10. Matka

29.6. - 6.7.1970

Helsinki - Ystad - Helsinki

11. Matka

2.6. - 8.6.1971

Upinniemi - Tukholma - Upinniemi

12. Matka

24.7. - 18.8.1971

Upinniemi - Portsmouth - Randers - Gdynia - Upinniemi

13. Matka

31.7. - 21.8.1972

Helsinki - Kööpenhamina - Kristiansand - Cherbourg -Kööpenhamina - Upinniemi

14. Matka

28.5. - 20.6.1973

Helsinki - Kööpenhamina - Murmansk - Kööpenhamina -Upinniemi

15. Matka

30.7. - 20.8.1974

Helsinki - Karlskrona - Kööpenhamina - Leith - Helsinki


Miinalaiva Pohjanmaan Koulutuspurjehdukset 1979 - 2011
(linkki ei toimi enää joten kaivelin nää tiedot arkistojen kätköistä käsittämättömien ATK-taitojeni turvin)
http://archive.is/lf0BC

2011

Miinalaiva Pohjanmaa osallistui Atalanta-operaatioon Somalian rannikolla.


2010

4.5. - 10.6.2010 koulutuspurjehdus Välimerelle ja Atlantille seuraaviin satamiin:
11.5. - 14.5. Bordeaux (Ranska), 21.5. - 24.5. Ajaccio (Ranska, Korsika), 3.6. - 6.6. Portsmouth (Iso-Britannia).


Matkan johtajana toimi miinalaiva Pohjanmaan päällikkö, komentajakapteeni Jon von Weissenberg.


2009

28.4. - 10.6.2009 koulutuspurjehdus Atlantille seuraaviin satamiin:
5.-8.5. La Coruña (Espanja), 15.-19.5. Malaga (Espanja), 29.5.-1.6. Reykjavik (Islanti)

Matkan johtajana toimi miinalaiva Pohjanmaan päällikkö, komentajakapteeni Jon von Weissenberg.


2008
29.4. - 26.6.2008 koulutuspurjehdus Atlantille seuraaviin satamiin:
8. - 12.5. Hampuri (Saksa), 22. - 26.5. Casablanca (Marokko) ja 30.5. - 2.6. Portsmouth (Iso-Britannia).

Matkan johtajana toimi miinalaiva Pohjanmaan päällikkö, komentajakapteeni Jon von Weissenberg. Atlantilla Pohjanmaa osallistui yhteistoimintaharjoitukseen saksalaisen laivasto-osaston kanssa.


2007
15.5. - 20.6.2007 koulutuspurjehdus Atlantille seuraaviin satamiin:
25.-28.5. Gdynia (Puola) ja 8.-12.6. Porto (Portugali).

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Simo Laine. Matkan kuluessa alus osallistui yhdysvaltalaisen, saksalaisen sekä espanjalaisen sota-aluksen kanssa kansainväliseen Passex-harjoitukseen 26. - 31.5.

2006

9.5.-15.6.2006 koulutuspurjehdus Välimerelle seuraaviin satamiin:
17.5.-20.5. Cadiz (Espanja), 24.5.-28.5. Napoli (Italia) ja 4.-7.6. Ponta Delgada (Azorit, Portugali). Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Simo Laine.


2005

22.5.- 4.7.2005 koulutuspurjehdus Yhdysvaltoihin seuraaviin satamiin:

Cork (Irlanti) 27.5.-29.5., Ponta Delgada (Azorit, Portugali) syynä oli kovan myrskyn kiertämisen aiheuttama polttoainetäydennystarve, Baltimore (Yhdysvallat) 10.6.-13.6., polttoainetäydennys Ponta Delgada 21.6., Portsmouth (Iso-Britannia) 26.6.-30.6.

Atlantilla vallinnut voimakas myrsky pakotti aluksen pois suunnitellulta reitiltä ja myrskyn kiertäminen aiheutti polttoainetäydennyskäynnin Azoreilla. Isossa-Britanniassa alus osallistui Trafalgarin taistelun 200 v. Laivastoparaatiin.

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Simo Laine.


2004

1.7.-12.8.2004 koulutuspurjehdus Atlantille seuraaviin satamiin:
12.-16.7. Funchal, Madeira (Portugali), 24.-28.7. Saint Malo (Ranska), 29.7. Plymouth (Iso-Britannia), 5.-8.8. Stavanger (Norja), 11.8. Riika (Latvia)

Alus osallistui pohjoismaisille merikadettipäiville Stavangerissa, FOST-evaluointiin Plymouthissa ja Latvian sotalaivaston 85-vuotisjuhlille Riikassa. Matkan päätteeksi alus kiinnittyi Suomenlinnassa Matti-Kurjen laituriin. Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Ari Kallio.

2003

28.7.-4.9.2003 koulutuspurjehdus Välimerelle seuraaviin satamiin:
31.7.-3.8. Kalmari (Ruotsi), 14.-18.8. Valletta (Malta), 28.-31.8. Edinburgh (Iso-Britannia)

Alus osallistui pohjoismaisille merikadettipäiville Kalmarissa. Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Ari Kallio.


2002

30.4. -30.5.2002 koulutuspurjehdus Atlantille seuraaviin satamiin:
8.-12.5. Las Palmas (Espanja), 18.-22.5. Cork (Irlanti)

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Ari Kallio.


2001

31.7.-11.9.2001 koulutuspurjehdus Välimerelle seuraaviin satamiin:
2.-6.8. Kööpenhamina (Tanska), 6.-18.8. Palma (Espanja), 21.-24.8. Izmir (Turkki)
30.8. Ceuta (Espanja, polttoainetäydennys), 4.-7.9. Portsmouth (Englanti)

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentaja Timo Ståhlhammar. Alus osallistui pohjoismaisille merikadettipäiville Kööpenhaminassa.


2000

23.7. - 26.8. 2000 koulutuspurjehdus Välimerelle seuraaviin satamiin:
27. - 31.7. Bergen (Norja), 9. - 12.8. Toulon (Ranska), 19. - 22.8. Antwerpen (Belgia)

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Timo Ståhlhammar. Alus osallistui pohjoismaisille merikadettipäiville Bergenissä.


1999

1999 koulutuspurjehdus Välimerelle seuraaviin satamiin:
18. - 21.8. Malaga (Espanja), 26. - 29.8. Dublin (Irlanti)

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Jukka Wäänänen.


1998

12.5. - 18.6. 1998 koulutuspurjehdus Atlantille ja seuraaviin satamiin:
15. - 30.5. Frederikshavn ja Århus, 7.6. - 12.6. Lissabon

Matkan johtajana toimi kommodori Risto Rasku ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Jukka Wäänänen. Alus osallistui 15. - 30.5. välisenä aikana Co-operative Banners-harjoitukseen Tanskan Salmien alueella sekä 7. - 12.6. Lissabonin maailmannäyttelyyn. Maailmannäyttelyn Suomi-päivänä 11.6. aluksella vieraili Suomen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari puolisoineen.


1995

13.4. - 29.5. 1995 koulutuspurjehdus Pohjois-Amerikkaan ja seuraaviin satamiin:
20. - 22.4. Madeira (Portugali), 24.4. Azorit (Portugali), 3. - 6.5. Boston (Yhdysvallat), Halifax (Kanada), 19. - 22.5. Reykjavik (Islanti)

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimikomentajakapteeni Risto Haimila. Alus ylitti pohjoisen napapiirin 17.5. liittyen ”Blue Nose” -kerhoon. Sen merkiksi aluksen keulaklyyssi maalattiin kansainvälisen tavan mukaisesti siniseksi.


1993

3. - 29.5. 1993 koulutuspurjehdus Atlantille ja seuraaviin satamiin:
Cadiz (Espanja), Galway (Irlanti), Kiel (Saksa)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja kommodori Jukka K Pajala ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Hannu Karnaranta. Matkan pituus oli 6837 mpk.


1992

15.7. - 15.8.1992 koulutuspurjehdus Pohjois-Atlantille ja seuraaviin satamiin:
21.7. - 24.4. Lontoo (Englanti), 6.8. - 9.8. Hampuri (Saksa), 10.8. - 11.8. Cherbourg (Ranska)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja kommodori Jukka K Pajala ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Hannu Karnaranta.


1991

2.5. - 19.6. 1991 koulutuspurjehdus Välimerelle ja seuraaviin vierassatamiin:
13. - 16.5. Barcelona (Espanja), 22. - 26.5. Pireus (Kreikka), Bordeaux (Ranska)
Den Helder (Hollanti)

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Hans Holmström.


1990

2.5. - 20.6.1990 koulutuspurjehdus Atlantille ja seuraaviin vierassatamiin:
11.5. - 15.5. Las Palmas (Espanja), 24.5. - 28.5. Recife (Brasilia), 8.6. - 12.6. Lissabon (Portugali)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja kommodori Aarno Koivisto ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Hans Holmström. Pohjanmaa ylitti tällä matkalla päiväntasaajan toistamiseen.


1989

2.5. - 22.6.1989 koulutuspurjehdus Atlantille ja Välimerelle, minkä aikana alus vieraili seuraavissa satamissa:
9. - 13.5. Glasgow (Skotlanti), 20. - 26.5. Genova (Italia), 6. - 10.6. Rouen (Ranska), 15. - 19.6. Kristiansand (Norja).

Matkan johtajana ja aluksen päällikkönä toimi komentajakapteeni Matti Mäkinen. Alus osallistui Kristiansandissa pohjoismaisille merikadettipäiville.


1988

16.4. - 20.6.1988 koulutuspurjehdus Atlantille ja Karibialle, seuraaviin satamiin:
21.4. - 23.4. Falmouth (Englanti), 5.5. - 10.5. Philadelphia (USA), 18.5. - 22.5. Kingston (Jamaika), 3.6. - 6.6. Ponta Delgada (Portugali), 12.6. - 16.6. Brugge (Belgia)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja kommodori Aarno Koivisto ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Matti Mäkinen. Philadelphiassa alus osallistui ensimmäisten suomalaisten siirtolaisten Amerikkaan saapumisen 350-vuotisjuhlallisuuksien viettoon ja Sea Finland -näyttelyn avajaisiin. Matkan kokonaispituus oli n. 14000 mpk.


1987

9.5. - 18.6.1987 koulutuspurjehdus Atlantille ja seuraaviin vierassatamiin:
20.5. - 23.5. Santa Cruz de Tenerife (Espanja), 30.5. - 3.6. Limerick (Irlanti)
9.6. - 13.6. Rotterdam (Hollanti)

Matkan johtajana toimi aluksen päällikkö komentajakapteeni Seppo Sarelius.


1986

28.4. - 13.6.1986 koulutuspurjehdus Mustalle Merelle ja seuraaviin vierassatamiin:
12.5. - 16.5. Split (Jugoslavia), 21.5. - 25.5. Sevastopol (NL), 30.5. - 3.6. Livorno (Italia), 9.6. - 13.6. Brest (Ranska)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja kommodori Kalle Rantanen ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Seppo Sarelius. Menomatkalla alus otti polttoainetäydennystä Espanjan Ceutassa ja ajoi Kreikan läpi Korintin kanavan kautta. Matkan kokonaispituus oli noin 12000 mpk.


1985

7.6. - 21.7.1985 koulutuspurjehdus Atlantille, jolloin alus vieraili seuraavissa satamissa:
14.6. - 18.6. Dundee (Skotlanti), 26.6. - 2.7. Halifax (Kanada), 4.7. - 8.7. Bermuda.

Matkan johtajana toimi aluksen päällikkö komentajakapteeni Esko Illi. Halifaxissa alus osallistui Kanadan laivaston 75-vuotisjuhlallisuuksiin ja laivastoparaatiin. Paluumatkalla alus otti polttoainetäydennystä Ponta Delgadassa Azoreilla.


1984

28.4. - 17.6.1984 koulutuspurjehdus Atlantille, minkä aikana alus vieraili seuraavissa satamissa:
7.5.-9.5. Funchal (Portugali), 21.5.-26.5. Belém (Brasilia), 6.6.-10.6. Lissabon (Portugali).

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja kommodori Kalle Rantanen ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Esko Illi. Alus ylitti matkan aikanaensimmäisen kerran päiväntasaajan.


1983

30.4. - 15.6. 1983 koulutuspurjehdus Välimerelle vieraillen seuraavissa satamissa:
12.5. - 16.5. La Valletta (Malta), 19.5. - 23.5. Pireus (Kreikka), 30.5. - 3.6. Malaga (Espanja)

Matkan kokonaispituus oli 10 500 mpk. Matkan johtajana toimi aluksen päällikkö, komentajakapteeni Risto Villikari. Paluumatkalla Kreikasta alus ajoi Korintin kanavan kautta. Tällä matkalla alus oli pisimmät yhtäjaksoiset ajat (12 vrk) merellä.


1982

10.5. - 28.6. 1982 koulutuspurjehdus Atlantille vieraillen seuraavissa satamissa:
14.5. - 17.5. Amsterdam (Hollanti), 28.5. - 1.6. Baltimore (USA), 4.6. - 8.6. Halifax (Kanada), 15.6. - 17.6. Reykjavik (Islanti), 22.6. - 26.6. Kieli (Saksan Liittotasavalta)

Matkan kokonaispituus oli n. 11 000 mpk. Matkan johtajana oli Merisotakoulun johtaja, kommodori Erik Wihtol ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Risto Villikari. Menomatkalla alus otti polttoainetäydennyksen Ponta Delgadassa Azoreilla. Paluumatkalla ajettiin Kielin kanavan kautta. Kielissä alus osallistui Kieler Wochen 100-vuotisjuhlallisuuksiin voittaen mm. juhlien soutukilpailut.


1981

14.4. - 2.6.1981 koulutuspurjehdus Välimerelle, jonka aikana alus vieraili seuraavissa satamissa:
22.4. - 24.4. Azorit (Portugali), 27.4. - 29.4. Madeira (Portugali), 4.5. - 8.5. Taranto (Italia), 18.5. - 22.5. Dublin (Irlanti), 26.5. - 30.5. Oostende (Belgia)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtaja, kommodori Erik Wihtol ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Jorma Martikainen. Matkan aikana Gibraltarin salmessa Välimerellä 13.5. alus pelasti pelastusveneissä olleen palavanMarokkolaisen M/S El Monsour Dabh´in 21 hengen miehistön kuljettaen sen Almeiraan Espanjaan. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Lauri Sutela myönsi tästä alukselle ja sen henkilöstölle yhteisesti Puolustusvoimain kultaisen ansiomitalin. Mitalin laatta näkyy Pohjanmaan savupiipun kyljessä.


1980

12.7. - 13.8. 1980 koulutuspurjehdus Pohjanmerelle ja Atlantille seuraaviin satamiin:
14.7. - 18.7. Rostock (Saksan Demokraattinen Tasavalta), 25.7. - 29.7. Cherbourg (Ranska), 31.7. - 4.8. Lontoo (Englanti), 7.8. - 11.8. Karlskrona (Ruotsi)

Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtajan sijainen, komentaja Jukka K Pajala ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Jorma Martikainen. Pohjoismaisille Merikadettipäiville alus osallistui paluumatkalla Karlskronassa.


1979

12.7. - 13.8.1979 koulutuspurjehdus suuntautui Pohjanmerelle, jonka aikana alus kiersi Shetlannin saaret. Paluumatkalla Pohjanmaa osallistui 2. - 6.8.1979 Pohjoismaisille Merikadettipäiville. Matkan johtajana toimi Merisotakoulun johtajan sijainen, komentaja Jukka Pajala ja aluksen päällikkönä komentajakapteeni Martti Reunanen.


Uusimaan ja Hämeenmaan koulutuspurjehduksia en nyt tähän viitsinyt etsiä sen paremmin kun PV:n sivut ovat uudistuneet ja googlen linkit ei oikein toimi. Mutta matkat ovat jatkuneet:
2011: Oslo, Madeira
2012: ainakin NYC
2013: Alicante, Split Ventspils
2014: Oslo, Barcelona, Karlskrona
2015: Santa Cruz de Teneriffe, Livorno, Gdansk

 

[adam7]

Miten oli ne norskien myynnissä olevat?

Ei Norjalla ole aluksia myynnissä.

Lehdistössä on pohdittu olisiko heillä myynnissä, mutta kun ei ole. Norjan laivaston alukset eivät ole jäävahvistettuja koska heillä on meri sula, aina. Heillä löytyy merivartioston alus joka on jäävahvistettu Huippuvuorten liikennettä varten, mutta se ei ole mikään taistelualus.

 

[Rantojen mies]

Tämä @Old Boy :n viesti on lyhyesti kuitattavissa perinteisellä huomiolla: suomalaiset upseerit ovat kyvyttömiä suunnittelemaan mitään ja ainoa tavoite heillä on oman työpaikkansa turvaaminen, minkä vuoksi täytyy käynnistää mittavat salaliitot. Itse en pode upseereihin kohdistuvaa "herravihaa", enkä jaksa uskoa kaikkien upseerien olevan täysin kykenemättömiä omiin töihinsä. Saako @Old Boy:lta kysyä, onko sinun omassa työpaikassakin "johtajat" / "herrat" tms. täysin kykenemättömiä omiin työtehtäviinsä?

Ei ole salaliittoja eikä "herrat" ole täysin kykenemättömiä tehtäviinsä, mutta Tuuli ja sen koeajot paljastivat asioita joiden seurauksena kukaan ei huolinut kyseistä laitetta edes käytännössä ilmaiseksi. Ei ulkomailta, eikä maan rajojen sisäpuoleltakaan. Mutta kaikki tavoitteet toki saavutettiin ja kukaan ei menettänyt virkaansa.

 

[Rantojen mies]

Merivoimien tehtäviä ja aluskantaa laajemmin miettiessä kannatta ottaa huomioon AKT ja siitä tulevat vaatimukset. Aluksia on oltava kohtuullinen määrä, jonkinlaista jäissäkulkukykyä on löydyttävä ainakin osasta aluksia ja SUTO-kykyä olisi suotavaa olla. Voidaanhan sitä toki vaikka miinalautalla tai yhteysveneellä lähteä tunnistustehtäviä suorittamaan ja pinnanalaista toimintaa tutkimaan, mutta tarkoituksenmukaista tai millään lailla uskottavaa se ei ole. Ruotsin saariston ja Helsingin edustan tapahtumien valossa uskottavasta AKT-kyvystä on syytä huolehtia.

 

[fulcrum]

Uusimaa ja Hämeenmaa hankittiin, jotta saataisiin kokemuksia tykistöaluksista. Meidän edelliset ajanmukaiset sota-alukset, joiden pääase on tykki, olivat 30 v aikaisemmin valmistuneet panssarilaivat. Kun
uusia aluksia rakennettettiin katsottiin päinvastoin tarvittavan selvästi pienempiä aluksia. Eikä 60-luvun saattajat koskaan käyneet Itämerta pidemmällä. Tykkiveneiden kanssa ne taisivat jopa muodostaa Saattajalaivueen. Tämä saattotehtävä oli kuitenkin vain "YYA-yhteensopiva". Sodassa Nliittoa vastaan tuskin laivasaattueilla olisi ollut asiaa mihinkään suuntaan.

'Saattaja' -nomenklatuuri oli vain suora käännös neuvostoliittolaisesta luokituksesta. Sille ei kannata laittaa sen isompaa painoarvoa. Olihan se varmaan ei-aggressiivisen kuuloisena mukavampi kuin 'hävittäjä' tai 'torpedovene'.

"A-ohjelma" 60-luvun alusta.

 

[Hanski]

'Saattaja' -nomenklatuuri oli vain suora käännös neuvostoliittolaisesta luokituksesta. Sille ei kannata laittaa sen isompaa painoarvoa. Olihan se varmaan ei-aggressiivisen kuuloisena mukavampi kuin 'hävittäjä' tai 'torpedovene'.

"A-ohjelma" 60-luvun alusta.


Katso liite: 8931

Ihana taloudellinen realismi on havaittavissa tässäkin suunnitelmassa! Kuusi suurempaa alusta, näistä toteuma 4; ei vähempää kuin 24 vartiovenettä (=moottoritorpedovenettä), toteuma 12 kpl jne. Toivon mukaan tämä ei linjaa myös Laivue 2020:n toteutumista!