http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001250398.html
Suorasukainen Venäjä-raportti neuvoo: Näillä keinoilla Suomi voi vastata uhkiin
Venäjän keskisen sotilaspiirin ilmapuolustuksen sotilaat ja kalustoa sotaharjoituksessa Ashulukissa viime viikolla. (KUVA: TASS / Barcroft Media)
Julkaistu: 30.8. 10:03
Valtioneuvoston kanslian julkaisemassa tuoreessa Venäjä-raportissa annetaan lukuisia konkreettisia neuvoja siihen, kuinka Suomi voi torjua tai lieventää Venäjän aggressiivisen käytöksen aiheuttamia uhkia.
Tiistaina julkaistu raportti
Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla on siitä harvinainen julkinen selvitystyö, että se ei piilota sanomaansa rivien väliin, vaan Venäjän Suomelle muodostamista riskeistä ja uhkakuvista puhutaan hyvin suorin sanoin.
Raportin tekijät ovat
Toivo Martikainen,
Katri Pynnöniemi,
Sinikukka Saari sekä Ulkopoliittisen instituutin työryhmä. Tutkijaryhmä ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkästään kuvailemaan Venäjän entistä häikäilemättömämpiä toimintatapoja, vaan he ovat laatineet pitkän listan erilaisia neuvoja ja toimenpidesuosituksia suomalaisten päättäjien avuksi.
Kyseessä ei ole siis suoranaisesti valtioneuvoston oma julkaisu, minkä vuoksi heti raportin alkusivuilla esitetäänkin huomautus, jonka mukaan ”julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä”.
IS poimi raportista muutamia keskeisiä johtopäätöksiä ja toimintaohjeita, joita raportissa annetaan niin suomalaisille päättäjille, liike-elämälle kuin tavallisille kansalaisillekin.
Autoritäärisyyden tuoma arvaamattomuus
Venäjän nykypolitiikka on keskittynyt presidentti
Vladimir Putinin ympärille, ja tarvittaessa presidentti ohjaa koko valtion keskeistä päätöksentekokoneistoa omalla ”käsiohjauksellaan”. Tästä seuraa, että Venäjä pystyy tarvittaessa todella nopeisiin päätöksiin, mutta samalla päätökset saattavat olla hyvin populistisia tai hätiköityjä – eikä edes virheellisistä päätöksistä ole helppo perääntyä, koska valtiojohdon pitää näyttäytyä aina vahvana ja erehtymättömänä.
Vääjäämättä jossain vaiheessa koittavaan Putinin jälkeiseen aikaan liittyy puolestaan suuri epävarmuus, sillä valtaeliitin sisäiset uudelleenjärjestelyt saattaisivat tuottaa odottamattomia tapahtumaketjuja.
Raportti päätyy muun muassa näiden syiden vuoksi suosittelemaan Suomelle varautumista hyvin laajakirjoiseen listaan erilaisia uhkakuvia, joiden joukkoon mahtuu myös sotilaallisella voimankäytöllä pelottelu tai jopa sotilaallisen voiman käyttäminen muitakin Venäjän naapurivaltioita vastaan kuin tuoreimpana nähty Ukrainan sota.
Suomalaisia päättäjiä kehotetaan myös tiedottamaan aktiivisesti erilaisesta varautumisesta, sillä se lisää kansalaisten yleistä tietoisuutta riskeistä ja viestii myös Suomen omasta valppaudesta sekä idän että lännen suuntaan.
Samalla raportti kehottaa pitämään suorat ja toistuvat keskusteluyhteydet Venäjään. Raportti varoittaa kuitenkin, että omin päin Venäjän kanssa harjoitettu kahdenvälinen politiikka ilman eurooppalaista ankkuria asettaisi Suomen riskialttiiseen asemaan, minkä vuoksi kahdenvälisten keskusteluyhteyksien ylläpitoa on koordinoitava ennalta EU-kumppanien kanssa.
Raportissa kiinnitetään huomiota Venäjän tapaan esittää itsensä toistuvasti joko ”uhrina” tai ”uhattuna”. Tämä on yksi keinoista, jolla Venäjä yrittää manipuloida käsitystä todellisuudesta sekä omassa kotimaassaan että ulkomailla esimerkiksi Ukrainan sotaan tai Natoon liittyen. Kyseessä on strateginen harhauttaminen: näin hyökkääjästä voidaan tehdään uhri ja uhrista hyökkääjä.
Raportin mukaan Suomen kannattaa torjua Venäjän uhriutumisyrityksiä viestimällä aktiivisesti, että Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan vuoksi säädetyistä pakotteista huolimatta Venäjää ja venäläisiä ei pyritä eristämään, vaan taloudellista, tieteellistä ja kulttuurista yhteistyötä halutaan ylläpitää, laajentaa ja kehittää niillä alueilla, jotka eivät kuulu pakotteiden piiriin.
Tärkeitä ovat myös tavallisten suomalaisten yhteydet venäläisten kanssa: yksilöiden kohtaamiset ja keskustelut hälventävät ennakkoluuloja puolin ja toisin ja estävät viholliskuvaretoriikan juurtumista kansalaisten pariin. Raportin mukaan jopa sitä on syytä korostaa eri tason keskusteluissa, että länsi ei haudo hyökkäystä Venäjälle, sillä tämä on yksi yleinen Venäjän sisällä maalailtu uhkakuva.
Presidentti Vladimir Putin puhui venäläisten olympiaurheilijoiden vastaanotolla Kremlissä viime viikolla. Venäjä on pitänyt dopingsyytöksissä ryvettyneiden urheilijoidensa sulkemista ulos olympialaisista suurena vääryytenä. (KUVA: MAXIM SHEMETOV)
Raportin mukaan Venäjän johdolle on ominaista, että se ei ota maan ongelmista poliittista vastuuta, vaan syy pyritään mahdollisuuksien mukaan vierittämään ”vihollisten” harteille. Kaikkiin ulkomailta tuleviin yhteistyötarjouksiin suhtaudutaan myös lähtökohtaisesti epäluuloisesti, mistä yhtenä esimerkkinä on ”ulkomaalaisten agenttien” etsiminen esimerkiksi kansalaisjärjestöistä.
Muun muassa tämän vuoksi raportti kehottaa Suomea varautumaan siihen, että sukulaiskansa-, lähialue- sekä ympäristöyhteistyö tulevat jatkossa vaikeutumaan entisestään Venäjän kanssa. Raportti kehottaa kuitenkin pitämään näistä yhteistyömuodoista kiinni niin kuin se jatkossa vain on mahdollista, jotta Venäjän sisäinen eriarvoistumiskehitys ei pääsisi luomaan Suomen lähialueille vakavia alueellisia kriisejä.
Venäjän vaikutusyritykset Suomessa
Venäjä pyrkii raportin mukaan vaikuttamaan sekä Suomen päättäjiin, yleiseen kansalaismielipiteeseen että Suomessa asuvaan venäläisvähemmistöön.
Tämän vuoksi Suomen on lisättävä tietoisuutta informaatiovaikuttamisen keinoista etenkin yhteiskunnallisten päättäjien ja liike-elämän edustajien parissa. Raportti suosittaa suomalaisviranomaisille mahdollisimman avointa viestintää ja myös avointa tiedottamista todetuista vaikutusyrityksistä.
Raportin mukaan on myös tärkeää panostaa enemmän kaikkien vähemmistöryhmien hyvinvointiin ja heidän sosiaalisten ongelmiensa ripeään ratkaisuun. Tämä liittyy pelkoon siitä, että Suomen sisälle ei saisi syntyä erilaisia tyytymättömien ryhmiä, joita esimerkiksi Venäjän propagandan olisi helppo valjastaa omien päämääriensä ajamiseen.
Sotilaalliseen ja harmaaseen uhkaan varautuminen
Raportin mukaan Venäjä ei ole muuttanut ulko- ja sotilaallispoliittisia päämääriään, mutta se on ottanut käyttöön entistä aggressiivisemman keinovalikoiman näiden päämäärien ajamiseen rikkomalla muun muassa itse hyväksymiään kansainvälisiä sopimuksia.
Tämän vuoksi raportti varoittaa, että Venäjän naapurimaiden on varauduttava itseensä kohdistuviin venäläisiin sotilasoperaatioihin panostamalla puolustuspolitiikkaansa. Suomen kohdalla raportti pitää todennäköisimpinä riskeinä esimerkiksi Itämerellä tapahtuvaa sotilaskoneiden tahatonta yhteentörmäystä tai jonkinlaista tahallista provokaatiota, joka saattaisi johtaa nopeaan ja hallitsemattomaan kriisin paisumiseen.
Venäjän ”superhävittäjä” Suhoi Su-34 kuvattuna Itämeren yllä. (KUVA: Ilmavoimat)
Raportti suosittaa Suomelle puolustusyhteistyön tiivistämistä läntisten kumppanien kanssa kaikilla tasoilla. Tärkeää on myös lainsäädännön päivittäminen niin, että Suomi voi antaa apua ja ottaa vastaan apua.
Suomen oman puolustuskyvyn ylläpito ja kehittäminen antaa raportin mukaan oikean viesti sekä itään että länteen: Venäjää kohtaan se korostaa Suomen suvereniteettia ja valmiutta puolustaa omaa aluettaan, ja läntisen yhteistyön näkökulmasta se osoittaa, että Suomi ei ole turvallisuuden vapaamatkustaja vaan sen tuottaja.
Raportti kehottaa myös avoimeen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja esimerkiksi mahdollisen Nato-jäsenyyden etujen ja riskien puntarointiin siitä näkökulmasta, mitä Venäjän muuttunut käytös Suomelle tarkoittaa.
– Turvallisuuspolitiikan perusteluksi ei enää kelpaa ainoastaan ”vanha linja” tai ”jatkuvuus”, koska lähialueemme tilanne on muuttunut, halusimme sitä tai emme. Perustelut turvallisuuspoliittisille ratkaisuille tulee löytää nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä eikä menneisyydestä, raportti linjaa.
Venäjän toimet esimerkiksi Ukrainassa ovat hämärtäneet rajaa sodan ja rauhan välillä, minkä vuoksi raportti kehottaa Suomea valmistelemaan toimenpiteitä ”harmaan alueen riskien varalle”.
Viranomaisten pitää varmistaa tiedonkulun esteettömyys sekä hallinnon sisällä että hallinnon ja julkisuuden välillä. Raportti suosittaa, että suomalaisten viranomaisten tulee ampua ripeästi ja keskitetysti alas virheellisiä väittämiä sekä muuta Suomeen ja suomenkieliselle yleisölle kohdistettua disinformaatiota.
Kansalaisten yleistä tietoisuutta uudenlaisista riskeistä tulee nostaa viestimällä niistä mahdollisimman avoimesti ja kiertelemättä.
Kriittiset tietojärjestelmät ja infrastruktuuri tulee suojata entistä paremmin ja varajärjestelmiä täytyy kehittää poikkeustilanteita varten. Raportti kehottaa valppauteen myös maakauppojen ja esimerkiksi bulvaanien avulla tehtävien strategisten investointien varalle, jotta näiden avulla tapahtuvat soluttautumisyritykset suomalaiseen yhteiskuntaan pystyttäisiin havaitsemaan.
Yhtenä mahdollisena uhkana raportti mainitsee jonkinlaisen sotilaallisen konfliktin kehittymisen Arktikselle, sillä Venäjä pyrkii varmistamaan siellä sekä taloudelliset että turvallisuuspoliittiset intressinsä. Raportti kehottaa Suomea edistämään arktista yhteistyötä ja vuoropuhelua, jotta ”turvallisuusdilemma” ei tekisi paluuta arktiseen politiikkaan.
Talouden politisoinnin tuomat ongelmat
Raportin mukaan Venäjän talous- ja yhteiskuntajärjestyksen uudistumista ei ole näkyvissä ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä maan eliitillä ei ole tahtoa muuttaa järjestelmää, joka kykenee ainakin toistaiseksi turvaamaan nimenomaan eliitin edut ja vallassa pysymisen. Tämän vuoksi Venäjän liiketoimintaympäristö on arvaamaton eikä toimi normaalin markkinatalouden periaattein, vaan taloudellisia päätöksiä tehdään usein voimapoliittisista lähtökohdista sisä- tai ulkopolitiikan tarpeisiin.
Raportti päättyykin johtopäätökseen, jonka mukaan suomalaisille toimijoille ei voi suositella suoria strategisia suurinvestointeja Venäjälle. Yhtenä varoittavana esimerkkinä raportissa käydään läpi Venäjälle voimakkaasti investoineen energiayhtiö Fortumin kohtalo, kun se joutui vastoin alkuperäistä tahtoaan lähtemään mukaan Rosatomin ja Putinin ajamaan Fennovoima-hankkeeseen.
Raportti jakaa neuvoja myös suomalaiselle liike-elämälle. (KUVA: Trond H. Trosdahl)
Raportti suosittelee, että mahdolliset investoinnit Venäjällä kannattaa jatkossa tehdä ei-strategisille ja mahdollisimman vakaille aloille. Raportti varoittaa myös, että ailahtelevasta Venäjästä ei ole Suomen viennin pelastusrenkaaksi edes sanktiopolitiikan joskus lakatessa, vaan Suomen on monipuolistettava vientiään ja haettava uusia markkinoita.
Raportin mukaan Venäjän talouden ja politiikan yhteen kietoutunutta toimintalogiikkaa ei ole välttämättä tähän mennessä ymmärretty Suomessa tarpeeksi syvällisesti. Tutkijoiden mukaan ainakin julkisuudessa on ollut vallalla ristiriitainen argumentaatio, jossa ilmiselvän poliittisia päätöksiä on pyritty perustelemaan ”puhtaalla markkinalogiikalla”.
Raportti kehottaa myös arvioimaan nyt jo käynnissä olevia ja tulevia projekteja realistisesti siltä pohjalta, millaisen riskin Venäjä-riippuvuussuhde muodostaa. Näitä pohdinnan paikkoja ovat raportin mukaan muun muassa Venäjän Eurooppaan havittelema Nord Stream II -kaasuputkiprojekti, Pyhäjoen ydinvoimala sekä Fortumin Venäjä-sijoitukset.
Arja Paananen
Ehkä kannattaisi käyttää Aleksanteri-instituuttia täsmätutkimukseen?