Suomi ja sotilaallinen pakottaminen

Vonka

Supreme Leader
Jyri Häkämies sanoi puolustusmnisterinä ollessaan, että meille pitäisi olla tarjolla muitakin kuin kanttiinitehtäviä. Mutta olemme itse tehneet itsellemme tiukat reunaehdot. Tässä keskustelussa voimme miettiä, miten ne pitäisi muuttaa vastaamaan tätä päivää.

Taustaa ja aikaisempia esityksiä:

4.11.1999 Työryhmä esittää:"Suomen ei tule jatkossakaan osallistua sotilaalliseen rauhanpakottamiseen"
Rauhanturvaamislain muutostarvetta pohtineen linjanjohtaja Antti Sierlan johtama ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön yhteinen työryhmä ei esitä muutoksia niihin peruslähtökohtiin, jotka määrittelevät Suomen osallistumista kansainväliseen rauhanturvaamiseen.

Siten osallistumisen edellytyksenä olisi jatkossakin joko YK:n turvallisuusneuvoston tai ETYJ:n antama mandaatti. Suomi ei osallistuisi jatkossakaan sotilaalliseen pakottamiseen eli operaatioihin, joissa taistelevat osapuolet pakotetaan laskemaan aseensa voimatoimiin.

http://www.defmin.fi/ajankohtaista/...a_sotilaalliseen_rauhanpakottamiseen.853.news

HE 20/2000

Sotilaallisen pakottamisen operaatiot rajattaisiin edelleen Suomen kansallisen osallistumispäätöksen harkinnan ulkopuolelle. Kyseessä ei siis olisi osallistumisen laajentaminen nykyistä vaativampiin operaatioihin.


http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2000/20000020

Page 1
VALTIONEUVOSTON SELONTEKO EDUSKUNNALLE
AFGANISTANIN TILANTEESTA, SUOMEN
KOKONAISTUESTA AFGANISTANILLE JA SUOMEN
OSALLISTUMISESTA SOTILAALLISEEN
KRIISINHALLINTAOPERAATIOON
"RESOLUTE SUPPORT"



Suomi on edistänyt Naton operaatioajattelussa omia painopisteitään, kuten ihmisoikeuksia, naisten asemaa ja kokonaisvaltaista kriisinhallintaa. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on edellyttänyt kriisinhallintaoperaatioita koskevilta selonteoilta arviointia kokonaisvaltaisen lähestymistavan toteuttamista.

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:Ox7BCvo0aekJ:formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=141461&GUID=%7B8E803F15-C69E-4031-A64B-2E29A92F168C%7D+&cd=10&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
 
Kenraalimajuri Paavo Kiljunen, otteita esitelmästä vuodelta 2006:

"YK:n toinen ongelma liittyy joukkojen suorituskykyyn. YK:n toiminnan luonteen vuoksi operaation joukkojen kokoonpano on kirjavaa. Kaikkien kansallisuuksien joukkojen suorituskyky ei täytä vaatimuksia."

"Monikansallinen päätöksenteko ei ole helppoa esimerkiksi NATO:n ja EU:n piirissä."

"NATO:n suurilla jäsenmailla on usein oma intressinsä kriisialueella, joka myös näkyy ainakin ajoittain. Pienemmilläkin mailla on tarvetta profiloitua operaatiossa sopivalla tavalla, joka ohjaa kyseisen maan luovuttaman joukon kokoonpanoa ja sen käyttöä. Monikansallisessa operaatiossa operaation johdon komentovalta on aina rajattu. Se kattaa yleensä tehtävänmukaisen taktisen ja operatiivisen käytön. Kansallisia varaumia käytetään yleisesti. Seurauksena on suorituskyvyn vajaus. On turhauttavaa todeta, että tehtävän toteutuksesta neuvotellaan ensin oman pääkaupungin tai sotilasjohtoportaan kanssa."

"Eräs sotilaallisen kriisinhallinnan haaste on kyky sietää tappioita. Kriisinhallintaoperaatiot pyritään toteuttamaan niin, että sotilaiden työturvallisuus on aina ykkösprioriteetti. Siitä huolimatta tappioita ei voida täysin välttää. Tappioiden sietokyky on suorassa suhteessa kansakunnan intressiin ja motivaatioon kyseisellä kriisialueella. Sietokykyyn vaikuttavat myös kansan kehitys- ja sivistystaso sekä sotilaallinen historia. Operaatioon osallistuminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Osallistumisesta halutaan aina jotain näkyvää tulosta. Tällainen voi löytyä epäsuorastakin yhteydestä oman maan ja sen kansalaisten fyysiseen tai taloudelliseen turvallisuuteen. Mikäli sellaista on vaikea löytää, tappioita seuraa pikainen kansalaiskeskustelu, joka asettaa poliittiset päättäjät vaikeaan ja paineenalaiseen tilanteeseen. Niin sanottu sinkkiarkkusyndrooma koskee myös Suomea."


http://www.paasikivi-seura.fi/58
 
EU:n "turvatakuut" on poliittinen toimi. EU-maat luonnollisesti hyväksyvät sen yksimielisesti ja Suomikin auttaa "kaikin laillisin keinoin". Samalla Suomen käsittämättömän surkea turvallisuusajattelu paljastuu kaikessa raadollisuudessaan.

Yksi Suomen turvallisuuspolitiikan kulmakivistä on ollut mukamas EU, koska Nato-vastustus on niin suurta. Samalla olemme omilla lainsäädännöillämme kuohineet mahdollisuutemme toimia EU-yhteistyössä sotilaallisena toimijana - vaikka Euroopan mittakaavassa meillä on hyvin vahvat puolustusvoimat. Olemme myös sabotoineet EU:n mahdollisuuksia toimia sotilaallisesti.

Turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina puhuttu sen suurista ja nopeista muutoksista. Paljon konkreettista ei puheiden lisäksi ole tehty.

Suomen kriisinhallintalaki ja Lissabonin sopimus ovat ristiriitaiset, mikäli tarkoituksena on se, että voisimme oikeasti auttaa ketään, edes Ruotsia, jos se olisi hyökkäyksen kohteena. Tuijotettaisiinko kaikissa tapauksissa vain lakeja ja asetuksia, joita kyllä Härmässä piisaa? Eiväthän lait kata elämän ja maailman, kriisien monimutkaisuutta ja muutoksia, niiden epäennustettavuutta koskaan. Pitäisikö hallituksella olla joku joustavampi valtakirja käytössä?

Presidentti Niinistö on puhunut EU:n yhteisen puolustuksen tarpeellisuudesta, mutta mainitsi reralistisesti suurlähettiläspäivillä, "ettei EU:n turvatakuita kannata liioitella". Hän piti silti niiden vahvistamista tarkoituksenmukaisena toimintana.

Eilen EU:n poliittiseen haaseeseen olisi tietenkin pitänyt tarttua kaksin käsin ja nähdä se tilaisuutena. Näimme kuitenkin lähinnä venkoilua. Lupasimme kuitenkin tiedusteluapua. Siitä onkin aivan helkkaristi lisäarvoa, meidän tiedustelustamme. Kyllä Pariisi helpottui aivan helvetisti. Juuri on itketty lisäresursseja siihen, kun ei enää riitä silmät ja korvat edes omassa maassa. Sekä supon päällikkö että presidentti ovat todenneet tiedustelumme olevan resursseiltaan jälkijunassa. Niin myös Orpo. Ja tätä nälkään kuollutta silakkaa tarjotaan Euroopalle.

Saisisiko Ranskan pyyntö viimeinkin tämän maan heräämään?
 
Olisiko niin että Suomen avunantamisen hankaluus johtuu siitä että nyt ei ole kyseessä sotatila, että lainlaatijat eivät ole osanneett ennustaa että voi olla mahdollista olla ns harmaa vyöhyke rauhan ja sotatilan välillä jolloin joku jäsenmaa saattaisi vedota Lissabonin sopimukseen?
Entäs jos olisi sotatila, sallisiko silloin Suomen laki antaa muille aseellista apua?
 
EU:n "turvatakuut" on poliittinen toimi. EU-maat luonnollisesti hyväksyvät sen yksimielisesti ja Suomikin auttaa "kaikin laillisin keinoin". Samalla Suomen käsittämättömän surkea turvallisuusajattelu paljastuu kaikessa raadollisuudessaan.

Yksi Suomen turvallisuuspolitiikan kulmakivistä on ollut mukamas EU, koska Nato-vastustus on niin suurta. Samalla olemme omilla lainsäädännöillämme kuohineet mahdollisuutemme toimia EU-yhteistyössä sotilaallisena toimijana - vaikka Euroopan mittakaavassa meillä on hyvin vahvat puolustusvoimat. Olemme myös sabotoineet EU:n mahdollisuuksia toimia sotilaallisesti.

Turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina puhuttu sen suurista ja nopeista muutoksista. Paljon konkreettista ei puheiden lisäksi ole tehty.

Suomen kriisinhallintalaki ja Lissabonin sopimus ovat ristiriitaiset, mikäli tarkoituksena on se, että voisimme oikeasti auttaa ketään, edes Ruotsia, jos se olisi hyökkäyksen kohteena. Tuijotettaisiinko kaikissa tapauksissa vain lakeja ja asetuksia, joita kyllä Härmässä piisaa? Eiväthän lait kata elämän ja maailman, kriisien monimutkaisuutta ja muutoksia, niiden epäennustettavuutta koskaan. Pitäisikö hallituksella olla joku joustavampi valtakirja käytössä?

Presidentti Niinistö on puhunut EU:n yhteisen puolustuksen tarpeellisuudesta, mutta mainitsi reralistisesti suurlähettiläspäivillä, "ettei EU:n turvatakuita kannata liioitella". Hän piti silti niiden vahvistamista tarkoituksenmukaisena toimintana.

Eilen EU:n poliittiseen haaseeseen olisi tietenkin pitänyt tarttua kaksin käsin ja nähdä se tilaisuutena. Näimme kuitenkin lähinnä venkoilua. Lupasimme kuitenkin tiedusteluapua. Siitä onkin aivan helkkaristi lisäarvoa, meidän tiedustelustamme. Kyllä Pariisi helpottui aivan helvetisti. Juuri on itketty lisäresursseja siihen, kun ei enää riitä silmät ja korvat edes omassa maassa. Sekä supon päällikkö että presidentti ovat todenneet tiedustelumme olevan resursseiltaan jälkijunassa. Niin myös Orpo. Ja tätä nälkään kuollutta silakkaa tarjotaan Euroopalle.

Saisisiko Ranskan pyyntö viimeinkin tämän maan heräämään?


Suomi ei ole näinä EU:n jäsen vuosina tehnyt yhtään mitään lainsäädäntönsä muuttamiseksi liittyen EU:n turvatakuulausekkeeseen johon suomessa ollaan ponnekaasti vedottu kun on NATO keskustelu käynnissä,...minkä tarve realisoitui vasta nyt...? Miksi Suomi on EU:n nopean toiminnan joukoissa mukana, mutta emme voi tehdä mitään sotilaallista?
(siksi turvataan Afganistanissa ect "vain rauhaa" eivätkä suomen sotilaat saa asian kuuluuvaa hoitoa vammoihinsa vaikka sotatoimissa ovatkin todellisuudessa mukana)

Suomen poliitikkojen luihumainen luoviminen EU:n ja lännen sekä Venäjän välissä paljastui kaikessa raadollisuudessan.....mitä suurinosa kansalaista tuskin edes tajuaa...?
 
Joo ei suomessa ammattisotilaan urasta ulkomailla kannatta liiaksi haaveilla enää nykypäivänä.
Kaikki sotilaiden lähettäminen minne vain on kauheaa mutta apua odotetaan kaikilta jos tilanne joskus sitä vaati vaikka ei sitä itse suostuta muille antamaan.

Suomi ei sodi vaan "puolustaa rauhaa" vaikka samaan aikaan samassa tehtävässä muiden maiden sotilaat ovat sotatoimissa...:facepalm:
 
Onhan meillä vielä niitä idän 'rauhanaseita' stenaamatta. Varustetaan pojat niillä ja lähetetään hiekkamaahan, niin ei ole ongelmaa :8
 
Suomi ei ole näinä EU:n jäsen vuosina tehnyt yhtään mitään lainsäädäntönsä muuttamiseksi liittyen EU:n turvatakuulausekkeeseen johon suomessa ollaan ponnekaasti vedottu kun on NATO keskustelu käynnissä,...minkä tarve realisoitui vasta nyt...? Miksi Suomi on EU:n nopean toiminnan joukoissa mukana, mutta emme voi tehdä mitään sotilaallista?
(siksi turvataan Afganistanissa ect "vain rauhaa" eivätkä suomen sotilaat saa asian kuuluuvaa hoitoa vammoihinsa vaikka sotatoimissa ovatkin todellisuudessa mukana)

Suomen poliitikkojen luihumainen luoviminen EU:n ja lännen sekä Venäjän välissä paljastui kaikessa raadollisuudessan.....mitä suurinosa kansalaista tuskin edes tajuaa...?

Tämä on kuin jostain kummeli-vitsistä.

Suomessa on jo vuosien ajan puhuttu (todellakin vain puhuttu) Euroopan yhteisestä puolustuksesta, se on tasavallan presidentin lempilapsia (jos asian voi näin ilmaista) ja nyt, kun eteen tulee tilanne jossa Lissabonin sopimuksen artikla 42.7 nostetaan pöydälle Ranskan toimesta ja sen perusteella pyydetään apua muilta EU-mailta, Suomessa levitellään käsiä ja todetaan ettei laki anna mahdollisuutta sotilaallisen avun lähettämiseen.

Toiminta on - yhdellä sanalla kuvattuna - vastuutonta. Kuvittelevatko poliitikkomme, että Suomi voi ikuisesti luovia idän ja lännen välillä - että voidaan olla mukana sopimuksissa joita ei sitten niiden realisoituessa ole mahdollista noudattaa lainsäädäntömme tähden. Tämä jos mikä on vastuutonta toimintaa.

Nyt täytyy toivoa, että lakimuutokset menevät eduskunnassa heittämällä läpi ensi vuoden alkupuolella, ettei joku puna-vihreä-klikki onnistu vesittämään niitä ja lopulta käy siten, että uusikaan laki ei aja asiaansa.

Tulipa jälleen kerran osoitettua se ettei meillä ehkäpä ole aihetta aina parjata ruotsalaisia, heillä sentään laki antaa mahdollisuudet osallistua sotilasoperaatioihin ja täyttää velvoitteensa jos sellaisia vaateita nousee esille - kuten nyt kävi.

Ruotsi tukee tarvittaessa Ranskaa sotilaallisesti - Suomi lähettää varmaan tarvittavat sinkkiarkut!

vlad.

P.S. Miksei kukaan itke nyt Suomen menneestä kansainvälisestä maineesta kun emme voi noudattaa allekirjoittamiamme sopimuksia? *kaksoisstandardi*
 
Onhan meillä vielä niitä idän 'rauhanaseita' stenaamatta. Varustetaan pojat niillä ja lähetetään hiekkamaahan, niin ei ole ongelmaa :8


absurdia lähettää pohjolan poikia tappelemaan niiden tappeluja (turvaamaan rauhaa) ja nuortenmiesten puolesta jotka ovat lähtenee pohjolaan karkuun omaa velvollisuuttaan puolustaa maataan..?
 
Tietääkö kukaan nyt oikeasti enää mitä Suomi saa ja mitä ei saa tehdä? Kätevää, kun kenenkään poliitikon ei tarvi ottaa vastuuta, piileskellään vain lakien takana.
 
Tämä on kuin jostain kummeli-vitsistä.

Suomessa on jo vuosien ajan puhuttu (todellakin vain puhuttu) Euroopan yhteisestä puolustuksesta, se on tasavallan presidentin lempilapsia (jos asian voi näin ilmaista) ja nyt, kun eteen tulee tilanne jossa Lissabonin sopimuksen artikla 42.7 nostetaan pöydälle Ranskan toimesta ja sen perusteella pyydetään apua muilta EU-mailta, Suomessa levitellään käsiä ja todetaan ettei laki anna mahdollisuutta sotilaallisen avun lähettämiseen.

Toiminta on - yhdellä sanalla kuvattuna - vastuutonta. Kuvittelevatko poliitikkomme, että Suomi voi ikuisesti luovia idän ja lännen välillä - että voidaan olla mukana sopimuksissa joita ei sitten niiden realisoituessa ole mahdollista noudattaa lainsäädäntömme tähden. Tämä jos mikä on vastuutonta toimintaa.

Nyt täytyy toivoa, että lakimuutokset menevät eduskunnassa heittämällä läpi ensi vuoden alkupuolella, ettei joku puna-vihreä-klikki onnistu vesittämään niitä ja lopulta käy siten, että uusikaan laki ei aja asiaansa.

Tulipa jälleen kerran osoitettua se ettei meillä ehkäpä ole aihetta aina parjata ruotsalaisia, heillä sentään laki antaa mahdollisuudet osallistua sotilasoperaatioihin ja täyttää velvoitteensa jos sellaisia vaateita nousee esille - kuten nyt kävi.

Ruotsi tukee tarvittaessa Ranskaa sotilaallisesti - Suomi lähettää varmaan tarvittavat sinkkiarkut!

vlad.

P.S. Miksei kukaan itke nyt Suomen menneestä kansainvälisestä maineesta kun emme voi noudattaa allekirjoittamiamme sopimuksia? *kaksoisstandardi*

Pahkasikakin jää tälle toiseksi...

Valheet pakkaavat paljastumaan ja kuten valehtelijat tekevät ne selittävät asiat "hyviksi" uusilla valheilla kunnes valheen ja kusetuksen määrää ei voi mitenkään peitellä. Tulemme näkemään ja kuulemaan mediasta massiivisen "kansalaisten mielten valkopyykkäyksen" aisian tiimoilta...ja myös vaihtoehtomedian vastaavan vyöryn valheiden tuomiseksi esiin...

uups..anteeksi......eihän suomen poliitikot valhetele vaan käyttävät totuutta hyvin säästeliäästi...:rolleyes:
 
Viimeksi muokattu:
absurdia lähettää pohjolan poikia tappelemaan niiden tappeluja (turvaamaan rauhaa) ja nuortenmiesten puolesta jotka ovat lähtenee pohjolaan karkuun omaa velvollisuuttaan puolustaa maataan..?

Koko Lähi-Itä on sellainen soppa, että siitä on parempi pysyä erossa. Ensimmäisenä meidän pitää kammata jihadistit pois omalta maaperältä.
 
Tämä on kuin jostain kummeli-vitsistä.

Suomessa on jo vuosien ajan puhuttu (todellakin vain puhuttu) Euroopan yhteisestä puolustuksesta, se on tasavallan presidentin lempilapsia (jos asian voi näin ilmaista) ja nyt, kun eteen tulee tilanne jossa Lissabonin sopimuksen artikla 42.7 nostetaan pöydälle Ranskan toimesta ja sen perusteella pyydetään apua muilta EU-mailta, Suomessa levitellään käsiä ja todetaan ettei laki anna mahdollisuutta sotilaallisen avun lähettämiseen.
Kummeli vitsi paranee vielä kun asiaan liitetään NATO, ei tarvitse liittyä NATOon kun meillä on EUn turvatakuut tätä mantraa on kuultu vuosikausia ja nyt onkin keisari ilman vaatteita, ei ole EU turvatakuita ei ole NATOa eikä edes armeijalla kunnon kalustoa..... ja syylliset tähän on hiljaa tai löytää syylliset muualta.
 
Meidän valmiuslakejamme pitää miettiä myös muita skenaarioita varten kuin tätä Syyriaa. Emme me sinne asti lähtisi muutenkaan. Kyllä siellä koneita piisaa.

Muistammehan, että emme lakiemme puitteissa voineet auttaa Ruotsia sukellusvenejupakassa, vaikka tähänkin oli tarvetta. Lainmuutosten tarve ei ole hiekkamaita varten. Kyllä niistä suurvallat huolen pitävät. Siellä on amerikkalaista, venäläistä ja ranskalaista pommia.

Myös Ranska tarkistaa lakejaan. Heillä on myös tiettyjä rajoituksia, jotka koetaan hankaliksi.
 
Myös Ranska tarkistaa lakejaan. Heillä on myös tiettyjä rajoituksia, jotka koetaan hankaliksi.

USA ja Britannia ovat omilla laeillaan estäneet monia terrori-iskuja ja ottaneet "talteen" iskujen suunnitelijat...USA:ssa saa salaliiton suunnitelustakin istua 20-30 vuotta
 
Viimeksi muokattu:
Koko kuvio on omassa päässäni vielä toistaiseksi sekava vellova ajatusten valtameri eikä mitään järkevää jäsenneltyä tekstiä pysty vielä tuottamaan mutta vedetään nippuun muutama asia:

  • Ranska pyytää sotilaallista apua
--> Kuka uhkaa? Ketä vastaan?
--> Terroristeja
--> Keitä ovat terroristit?
--> ISIS?
--> Tarkemmin? Islamistit, jihadistit, you name it.
Monet näistä vain ovat ranskan tai jonkun muun euroopan maan kansalaisia, jopa syntyperäisiä. Tottakai jos joku alkaa lahtaamaan väkeä kadulla niin hänet on neutralisoitava syntyperästä välittämättä mutta kuvitelkaa nyt tilanne jossa suomalainen sotilas on Ranskassa ampumassa Ranskan kansalaista. Tai ranskalainen sotilas ampumassa oman maan kansalaisia. Tällaisia aikoja ei olisi euroopassa ihan hetkeen elettykään.

Veljet, elämme mielenkiintoisia aikoja.
 
Meidän valmiuslakejamme pitää miettiä myös muita skenaarioita varten kuin tätä Syyriaa. Emme me sinne asti lähtisi muutenkaan. Kyllä siellä koneita piisaa.

Muistammehan, että emme lakiemme puitteissa voineet auttaa Ruotsia sukellusvenejupakassa, vaikka tähänkin oli tarvetta. Lainmuutosten tarve ei ole hiekkamaita varten. Kyllä niistä suurvallat huolen pitävät. Siellä on amerikkalaista, venäläistä ja ranskalaista pommia.

Myös Ranska tarkistaa lakejaan. Heillä on myös tiettyjä rajoituksia, jotka koetaan hankaliksi.

Täytyy vaan toivoa, että tämä asetelma herättää poliitikkomme (ja virkamiehet) ja heräämisen myötä koko laki-paketti käydään kunnolla läpi ja samalla edes yritetään jollain tapaa käydä tyhjentävä turvallisuuspoliittinen keskustelu ja käydä läpi sitoumuksemme, kuin myös pohtia sitä, että antaako Lissabonin sopimus kaikesta huolimatta riittävät turvatakuut Suomelle vai onko jokin muu vaihtoehto Suomen kannalta parempi - kirjoittelin aiheesta toisaalle:

"Suomessa on turvallisuuspoliittisessa keskustelussa nostettu esille EU:n tuomat turvatakuut, Ranskan ”koepallo” on siis täten hyvin merkittävä, koska se voi luoda suuntaviivoja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle myös Suomessa. Yhtälailla merkittävää on se, että Suomessa lainsäädäntö on ajan tasalla, mahdollistaen näin sen, että Suomi voi olemassa olevien lakien puutteissa tarjota apua tarvitsevalle kaiken mahdollisen avun. Tarvittaessa osallistua myös sotilasoperaatioihin. Ymmärrykseni mukaan lakia ollaan saattamassa ajan tasalle mahdollisimman nopeasti.

On tietenkin huomioitava, että Pariisin tapahtumien seurauksena on olennaisesti helpompaa asettautua yhteiseen rintamaan taisteluun terrorismia ja ISIS:iä vastaan, asetelma on kaikesta huolimatta toinen verrattuna tilanteeseen, jossa EU:n jäsenvaltioon kohdistuu sotilaallinen uhka toisen valtion taholta ja tällöin vedotaan EU:hun Lissabonin sopimuksen perusteella. Kynnystä osallistumiselle laskee jo osin se, että kohteena on ISIS, joka ei kuitenkaan ole sotilaallisesti merkittävä uhkatekijä – sen merkittävin uhka konkretisoituu muun kuin suoran sotilaallisen uhan ja sotilaallisen voiman kautta. ISIS:in synnyttämä suora sotilaallinen uhka rajoittuu maantieteellisesti selkeimmin Syyrian ja Irakin alueelle, muualla kyse on enemmän terrori- ja epäsymmetrisen sodankäynnin kautta syntyvää uhkaa ja tällaisena uhka koskettaa Eurooppaa eniten. Tällaisessa tilanteessa, jossa vastassa on selkeällä tapaa sotilaallisesti heikompi ja toisaalta psykologisesti voimakasta vihaa herättävä kohde, on etenkin Pariisin tapahtumien jälkeen, helpompaa asettautua yhteiseen rintamaan taistelussa ISIS:ä vastaan – etenkin kun yksittäisen valtion panos voi olla minimaalinen käsittäen tiedustelutiedon välittämistä, koulutusta ja humanitaarista osallistumista.

Asetelma voi muuttua olennaisella tapaa toiseksi mikäli konkreettinen uhka kohdistuu sellaisen tahon suunnalta, jolla on kykyä ja voimaa sotilaalliseen vastaiskuun ja tarvittaessa laajoihin sotilasoperaatioihin. Suomessa turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tehtäessä tämä asia on huomioitava. Suomi ei tietenkään voi sulkea silmiä epäsymmetrisen sodankäynnin ja terrori-iskujen muodostamalta uhalta, niihin on varauduttava, mutta samalla turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on myös huomioitava asetelma, jossa Suomeen kohdistuu uhka esim. Venäjän suunnalta, tässä nimenomaisessa tapauksessa on sitten mietittävä sitä, että kuinka merkittävää tukea Suomen on mahdollista saada EU:n taholta ja onko kyse muustakin kuin ”solidaarisesta” tuen osoittamisesta? (Huom: uskoisin, että lähialueilta konkreettista tukea on saatavissa, mutta tuleeko sitä riittävästi – tämä on jo toinen asia).

Yllä mainitut tekijät on huomioitava tehtäessä Suomea koskettavia turvallisuuspoliittisia päätöksiä. On mietittävä, että antaako jäsenyys EU:ssa ja sen myötä Lissabonin sopimus riittävät turvallisuustakuut Suomessa vai tarvitaanko niiden lisäksi jotain muuta? Kuten keskinäisen puolustusyhteistyön lisäämistä Ruotsin kanssa, vai onko jäsenyys NATO:ssa Suomen kannalta paras ratkaisu. Ranskan pyyntö on merkittävä ennakkotapaus, se luo tiettyjä suuntaviivoja mutta samalla on pohdittava tarkoin, onko se riittävä takuu Suomelle tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuu muu kuin terrorin tai epäsymmetrisen sodankäynnin uhka ts. Suomeen kohdistuisi laajamittaisen konventionaalisen sodan uhka tai tosiasiallinen hybridisodan uhka, jossa Suomen päätöksentekoon pyritään vaikuttamaan myös aseellisesti eikä pelkästään ei aseellisiin keinoihin turvautuen.
" (viesti kokonaisuudessaan: SSS-Radion blogeissa - kirjoittajana Marko).

Tulevaisuudessa pitäisi siis käydä perusteellinen keskustelu jossa pohditaan hyötyjä ja haittoja, samalla on lainsäädäntöä muokattava vastaamaan tarpeita. Asetelma ei voi kuitenkaan jatkua sellaisena, että Suomi istuu useammalla pallilla poimien hyötyä sieltä sun täältä asetelman ollessa samalla sellaisen, että Suomi voi vedota lakiin ja kieltäytyä tarjoamasta kaikkea mahdollista apua eli myös sitä sotilaallista apua. On kysyttävä itseltä, miksi muut avustaisivat meitä sotilaallisesti jos me emme kuitenkaan voi avustaa muita?

vlad.
 
Täytyy vaan toivoa, että tämä asetelma herättää poliitikkomme (ja virkamiehet) ja heräämisen myötä koko laki-paketti käydään kunnolla läpi

henkilökohtaisesti en liikoja odota Suomen poliitikkojen kyvstä saada aikaan järkevää lakimuutosta tässäkään asiassa...? näitä "laki muutoksia" kun on tullut nähtyä ja koettua ihan henkilökohtaisesti kuten varmasti muutkin Suomen kansalaiset...?
 
Monet näistä vain ovat ranskan tai jonkun muun euroopan maan kansalaisia, jopa syntyperäisiä. Tottakai jos joku alkaa lahtaamaan väkeä kadulla niin hänet on neutralisoitava syntyperästä välittämättä mutta kuvitelkaa nyt tilanne jossa suomalainen sotilas on Ranskassa ampumassa Ranskan kansalaista. Tai ranskalainen sotilas ampumassa oman maan kansalaisia. Tällaisia aikoja ei olisi euroopassa ihan hetkeen elettykään.

Mitään tuollaista on turha maalailla. Erikoisjoukkojen operaatiot ovat oma lukunsa, mutta ei niissä sentään summamutikassa ihmisiä kadulla ammuskella.
 
Suomalaista virkamiestä jähmeämpi ja itsekkäämpi on ollut vain DDR:n virkamies joka passitti omiaan vankilaan.
Suomi elää niin monessa asiassa vielä 70-lukua ja haistelee perseen kautta raitista ilmaa että välillä ihmetyttää yleensäkään se että ollaan olemassa.

On niin helppo aina syyttää, mutta kun pitäisi korjata, syytetään lisää.
 
Back
Top