Afganistan on lähes kaksi kertaa Suomea suurempi pinta-alaltaan.
Neukkulaiset esikuntaupseerit laskivat, että Afganistanissa voitaisiin huoltaa maksimissaan 130 000 miehen kokoinen armeija. Maantieteellisest olosuhteet kun olivat melko lohduttomat, maassa ei ole rautateitä, eikä luonnollisestikkaan satamia. Pääreitti alkoi valtatienä Uzbekistanin SNTL:n rajalta ja jatkui Kabuliin. Kabulin, Kandaharin ja Heratin taas yhdisti ns. rengastie jota kautta käytännössä kaikki raskaampi huolto kulki.
Jos lähes kaksi kertaa Suomen kokoiselle alueelle, jonka tiestö on kehitysmaatasoa ja maasto pääasiassa vaikeakulkuista voidaan laittaa vain 100 000+ miestä, niin kovin tiheässä joukkoja ei ole. Varsinkin kun huomattava osa joukoista sitoutui huoltoreittien turvaamiseen ja suurimpien asutuskeskusten puolustamiseen. Neukuilta ei toki yritystä puuttunut ja vastasissitoimintaan otettiin oppia mm. brittien jo 1800-luvulla Afganistaniin kehittämistä taktiikoista. Omia taktiikoita kehitettiin kun huomattiin, että panssariyksiköt ja motorisoitu jalkaväki eivät kovin hyvin pärjänneet vuoristossa. Myös liittolaisten asiantuntijoita kuultiin. Esimerkiksi Vietnamin armeijan upseerit suosittelivat vierailunsa jälkeen helikoptereilla liikkuvia vastasissiyksiköitä.
Olosuhteet Afganistanissa sotimiseen ovat edelleenkin vaikeat. Läntiset arviot Neuvostoarmeijan toimintakyvystä eivät kuitenkaan olleet pelkästään negatiivisia ja osa varumiesjoukoistakin oli hyvin koulutettuja. Länsimaat eivät ole Afganistanissa pärjänneet olennaisesti paremmin kuin neuvostojoukot 80-luvulla, vaan on sorruttu samoihin virheisiin eli omien asemien puolustamiseen ja suurimpien asustuskeskusten hallussapitoon. Länsimaiset joukot ovat aivan samalla tavalla riippuvaisia tieverkosta kuin neuvostojoukotkin. Bensalitra on tullut maksamaan länsimaiselle veronmaksajalle noin 100 dollaria siinä vaiheessa kun se saavuttaa syrjäisen laakson komppanian viimeisen vartiopaikan voimakoneen.
Länsimainen demokratia kiinnostaa maaseudun asukkeja yhtä paljon kuin kommunismi aikoinaan ja muutos yhteiskunnassa jää varmasti yhtä pysyväksi.