Suomi konepistooli

Rannari kirjoitti:
Eihän tuo radalla mikään erityisen vakuuttava peli ollut. Hieman hämmästytti sen kova maine. Aikansa tuote ja se aika meni jo aikoja sitten. Lähihommiin varmaankin ollut omiaan.
Sehän se, kun se oli ainoa kevyt konetuliase siihen aikaan, kun meillä ei ollut edes itselataavaa kivääriä kuten vastapuolella. Suomi-kp oli just paikallaan Maximin/Emman ja kiväärin välissä. Onhan täällä monesti todettu (ja varmaan ihan syystäkin) ettei konepistoolilla (edes modernilla) ole juuri paikka nykysodissa.
 
Onhan se melko selvää että tarkkakäyntinen suurikapasiteettisella lippaalla varustettu konepistooli on ollut tosi kova peli aikana jolloin "maalien" henkilökohtainen suojavaruste on ollut lähinnä teräspeltikypärä.
 
Suomi-kp oli oman aikansa tuote, käytännössä 20-luvun konepistooli. Perkeleen hienosti tehty sorvaamalla rautajöötistä ja varustettuna sellaisilla ominaisuuksilla joita ei varsinaisesti kp:issa tarvita mutta jotka ainakin nostavat hintaa. Ja painava koska laatumateriaalit ja hillittömät ainevahvuudet. Voisi sanoa että tarpeettoman hieno ja kallis sota-aseeksi. Ainakin jos ppsh41 ja pps-43:een vertaa.

Esimerkiksi 500m takatähtäin konepistoolissa. Jeesus, liki samaan kategoriaan menee kun ukko-mauserien 500m ja 1000m takatähtäimet. Lienee vissiin reklaamiosaston luomuksia.

Ja vaihdettava piippu.

Aika painoi asekonstruktiona ohi viimeistään 40-luvulla kun pellistä prässätyt yksinkertaiset, hitaalla tulinopeudella pelkkää sarjaa ampuvat kp:t ottivat jalansijan. Isompi määrä kp:ita samalla rahalla, tulen volyymiä joka rokkaa. Ja kun käytännössä kp:n käyttö rajoittuu alle 100m matkoille niin ei tarvita kiväärimäistä takatähtäintä 500m matkoille. Varsinkin jos ammutaan lyhyillä sarjoilla vaistoammuntaa tai pelkkällä jyvällä alle 50m matkoille. Kyllä siinä simppeli reikälevy tai pellistä väännetty L-linkku hahlolla riittää mainosti. Taitto- tai teleperäkin oli näissä 40-luvun tekeleissä usein olemassansa vakiona. Sen verran asiallisia kapistuksia suunniteltiin sodan lopulla, että kyllä niillä vieläkin käyttöä saattaisi olla ja onkin monessa maassa. Takalinjan huoltojeesuksena tai autokuskina toimiessa en nyt pitäisi itseäni huonosti aseistettuna tänä päivänäkään jos jakoaseena olisi peltiheikki tai M45 kalle-kustaa. Helvetin paljon luottavaisempi olo kun pelkän pistoolin kanssa ainakin.

Ei ihme, että suomalaiset ymmärsivät heti jujun ja merkityksen kun ensimmäiset pps-42 kp:t saatiin sotasaaliiksi ja peltiheikkiä alettiin työstämään kopiona.

Suomi-kp:n kohdalla ne kp:ita käyttäneet miehet olivat ehkä lopulta tärkeämpia kun ne itse kp:t. Oma mielipide.
 
Tässä olisi Suomi-konepistoolin ystäville vähän korviketta:

IMG_4422-800x600.jpg


3.jpg


 
80-luvun lopulla tuli Jpr aukissa ammuttua. Tukissa oli laatta Bl-ja joku numerosarja. Oli vissiin blenheim pommarin pakopakkauksen pyssy. Piipussa ei rihlan häivää, taulusta vei metrin sivulle. Mutta ammuntatunnelma, se oli kohdallaan!
 
Suusta pääsi kuin varkain: "Kuule sie vänskä, mis sie tarviit oikeen hyvää miestä, täs o siul sellanen." bruut....bruut...brut.:uzi:
 
Meillä oli aukissa "asepäivä" ennen ampumaleirille menoa. Silloin meille koulutettiin pikaisesti "niitä toisiakin aseita". Alokkaana olin päässyt kokeeksi täyttämään paria eri lippaan tyyppiä muutamalla (10?) patruunalla. Mutta joo, vähän oli kulahtanut yksilö eli kerta-/sarjatulen vaihtimen asennosta ei aina ollut varmuutta. Ja lipas saattoi antaa syöttöhäiriötä. Vaan kun asiat oli kohdallaan, oli käsissä koko palveluksen aikana kokemistani hauskin ase. Nosti voimakkaasti, mutta sen oppi helposti hallitsemaan ja kompensoimaan. Kaiken kaikkiaan oli ilo ampua.
 
Roviolle moinen klassikon pilaaja... :camo::uzi::p
 
Pitääkö paikkansa, että meillä ladattiin sodan aikana kp:lle hiukan normaalia tehokkaampaa patruunaa? 9*19 olisi ladattu n. 405 m/s lähtönopeuteen. Siksi Suomi kp ja Lahtipistooli ovat hiukan "jäykkiä" normaali patrunalle.
 
Back
Top