Pihkakoski
Ylipäällikkö
On ikäänkuin itsestäänselvää, että jokaisella Nato-maalla tai sellaiseksi hakevalla on oma roolinsa Naton sopimuskehysten määrittämässä toimintaympäristöpotentiaalissa. Vahvistava rooli, Baltian ja Itämeren suuntaan "puskurivyöhykkeenä", olisi luonnollisesti toteutuva ja todennäköisesti alueellista turvallisuutta pidemmälle näkyvissä olevalle ajanjaksolle vahvistava tekijä.Ei varmasti menisi läpi. Suomi on ajateltu puskurivyökkeeksi Natolle. Se on ja tulee olemaan roolimme.
Jos jotain aivan käsittämätöntä tapahtuisi eli Venäjä vaikka hyökkäisi Viroon, niin Suomi otettaisiin kyllä mukaan Natoon jonkinlaiseen rooliin. Mutta eihän se Nato-maahan hyökkää.
Mutta muuten ei mitään mahdollisuuksia 4. artiklan suojaan tässä vaiheessa. Eikä kyllä oikein jatkossakaan, niin kaun kuin tuo Venäjä tuollaisena pysyy. Se aika oli ja meni.
"Puskurivyöhyke", voidaan ymmärtää alentuvassa mielessä olevaksi ilmaisuksi?
Varsinkin painoarvoltaan pienempien valtioiden realiteetti geopoliittisissa sopimusperusteisissa muutoksissa on yleensä; jos jotakin haluaa saada, täytyy jotakin myös antaa -tyyppinen.
Mistä kumpuaa varmuus siihen, että mahdollinen hakemuskäsittely päätyisi hylkäykseen?
Sekä yksittäisten merkittävimpien Nato maiden, että suoraan Naton edustajien kannanotoissa, ilmapiiri Suomen jäsenyydelle on jo pidempään ollut suotuisa.
Tuo perustamissopimuksen velvoite yhteisestä puolustuksesta mihin viittaat, on 5. artikla.