Hyvä tiivistelmä Yhdysvaltojen venäjä-politiikan perusteista muuttuneessa tilanteessa ja Suomen Nato-jäsenyyden liittyminen asiaan
---------------------------------------------------
1. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut Bidenin hallinnon Venäjä-politiikan lähtökohdat täysin. Tällä on ollut suuri merkitys Suomen Nato-polun tasoittamisessa. Muutama ajatus ketjussa.
2. Bidenin hallinnon Venäjä-politiikan alkuperäinen tavoite oli rakentaa "vakaat ja ennustettavat suhteet" Moskovaan. Alku oli ihan lupaava. Keskustelut strategisesta vakaudesta pääsivät käyntiin, ja Venäjä näytti kuuntelevan amerikkalaisten kyberturvallisuuteen liittyviä huolia.
3. Bidenin Venäjä-politiikan perimmäinen intressi liittyi globaalien valtasuhteiden muutokseen. Yhdysvallat tarvitsee vakaan Euroopan, jotta se kykenee vastaamaan Kiinan nousuun Aasian näyttämöllä. Vakaan Euroopan edellytys taas on pidättyväinen, ei-aggressiivinen Venäjä.
4. Bidenin politiikan (ongelmallinen) perusoletus oli, että Venäjä olisi myös halukas vakauttamaan suhteensa Yhdysvaltoihin ja länteen. Näin ei käynyt. Venäjä luki tilannetta toisin ja katsoi, että nyt on sopiva aika ajaa omia maksimaalisia tavoitteita Ukrainassa.
5. Venäjän hyökkäyksestä on muodostumassa strateginen, sen kansainvälistä asemaa heikentävä katasfrofi.
on ottanut Ukrainan konfliktissa jämäkän roolin. Bidenin alun varovaisuus on hiljaa karissut, vaikka
ei edelleenkään ole valmis osallistumaan taistelutoimiin.
6. Samalla Yhdysvaltain Venäjä-politiikka on muuttunut. Washington ei enää yritä tasapainottaa suhdettaan Venäjään, vaan pyrkii Ukrainaa tukemalla (aseapu, sanktiot) heikentämään Venäjää - toista suurvaltakilpailijaansa - mahdollisimman paljon.
7. Uuden
heikentävän politiikan katsotaan ratkaisevan Euroopan näyttämön haasteita keskipitkällä tai pidemmällä aikavälillä. Perusoletus on, että lyödyllä ja heikennetyllä
ei ole edellytyksiä Euroopan vakauden uhkaamiselle ja että lähivuosina katse voidaan kääntää taas
.
8. Esimerkki: senaatti on pian hyväksymässä 40 mrd $ apupaketin Ukrainalle. Sen koko kertoo, että kyse ei ole pelkästään
tukemisesta. 40 mrd on massiivinen summa strategisen kumppanin tukemiselle mutta ei niinkään suurvaltakilpailijan heikentämiselle.
9. Miten tämä liittyy Suomen Nato-jäsenyyteen? Suomen Nato-ambitiot alkoivat heräillä helmi-maaliskuun taitteessa. Kansallinen prosessi lähti maaliskuun alkupuolella kunnolla liikkeelle. Samaan aikaan kasvoi Yhdysvaltain usko eskalaationhallintaan ja Ukrainan kykyyn puolustautua.
10. Viime päivinä julkaistuissa Nato-päätöksen taustaa avaavissa analyyseissä onkin tullut esille, miten
hieman toppuutteleva kanta Suomen Nato-jäsenyyteen muuttui nopeasti vahvaksi ja Suomen jäsenyyshalujen kannalta välttämättömäksi tueksi.
11. Tämä on omalta osaltaan ollut avaamassa ovea häkellyttävän nopealle kansalliselle päätöksentekoprosessille, joka kulminoitui eilen TP-UTVA:n päätöksessä hakea Nato-jäsenyyttä.
12.
:lle Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat tapa vahvistaa liittolaisverkostostoaan sekä alleviivata
strategisen tappion mittaluokkaa. Washingtonissa katsotaan, että Suomen, Ruotsin ja koko Pohjolan kyky puolustaa aluettaan palvelee sen tavoitteita vakaasta Euroopasta.
13. Yhdysvallat toisin sanoen olettaa, että Pohjois-Euroopan maat kantavat päävastuun alueellisesta vakaudesta tulevina vuosikymmeninä. Washington on valmis kummisedän rooliin, joka tarkoittaa mm. puolustusmateriaali- ja tiedustelyhteistyötä sekä yhteisiä sotaharjoituksia.
14. Pidemällä aikavälillä Yhdysvallat ei sulje oveaan Venäjältä, joka on edelleen ydinasesuurvalta. Intressi strategisen vakauden vaalimiseen säilyy. Poliittisia edellytyksiä Venäjä-dialogiin ei tosin hetkeen ole, vaan suhde säilyy jännitteisenä ja keinot kovana.