Jotain edistystä on sentään tapahtunut, kun meidän valtuuskuntamme on jo huolittu käymään. Se nyt osoittaa, että Erdogan on valmis perääntymään edes jostain mitä julkisuuteen sanoo.
Oma ensimmäinen ajatus tämän yllärin pullahtaessa silmille oli se kiistaton tosiasia, että Turkki itse ei nykyisellään täytä peruskirjan ehtoja. Toivoin, että USA:lla voisi niin monen Turkin kanssa syntyneen kiistan jälkeen olla halukkuutta pohtia vastavetona Turkin omaa asemaa puolusliitossa. Kuten edellä on moneen kertaan todettu, ne haaveet voi nyt unohtaa; tämä ei ole mikään idealistikerho.
Toivon että meillä on neuvottelutilaa ja -halua, pöytään lyödään kaikki mikä suinkin voidaan, ja se riittäisi. Rajan täytyy mennä ja tietenkin meneekin siinä, että oman perustuslakimme kanssa ristiriidassa olevia vaatimuksia meille on turha esittää. Edelleen uskon ja toivon, että sellaisessa tilanteessa saisimme jonkinlaista taustatukea oikeasti demokraattisilta jäsenmailta.
Jos ei, niin sitten ei tainnut olla kuitenkaan meidän kerhomme, ja pohdimme varmaan Ruotsin kanssa yhdessä jatkoa niin keskenämme kuin JEF- yhteistyön puitteissakin. Tässä kohtaa lähtee luonnollisesti meikäläiseltä avatar vaihtoon.
Perspektiivitön toivohaluilukaipaus ei ole SITÄ, mitä liittokuntaan voidaan viedä pilkun vertaa.
www.iltalehti.fi
