Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Kyllä sitä kenraalikuntaankin kuuluu kaikenlaista vipeltäjää. Logiikka on mielenkiintoinen. Meneekö se niin, että jos Nato lakkautetaan ja lännen aseet ajetaan Atlantin pohjaan, niin Putinin hallinto kaatuu ja Venäjästä tulee oikea demokratian Kukkanen.:cool: No eipä nyt liioitella. Suoraan sanoen kenraali näkee tässä kohtaa supisuomalaiseen tapaan Suomen taas kokoaan suurempana toimijana, eräänlaisena SuurSuomena, jonka ratkaisut ovat suorassa suhteessa Venäjän hallinnon kaatumiseen tai pystyssä pysymiseen. Natoon liittyminen on eräänlainen viagra Putinin hallinnolle ja neutraalipoliittiset ratkaisut tappavat Putinin hallinnon erektion kuin hampaaton leskirouva.

Juuri näin. Urhea sissi yksin kylvettää iivanan, jos se hulluksi tulee... Kyllä tässä näkyy se hulluus. Mutta se syntyi siitä ajasta.
 
Juuri näin. Urhea sissi yksin kyllä kylvettää iivanan, jos se hulluksi tulee. Kyllä tässä näkyy se hulluus. Mutta se syntyi siitä ajasta.
Hatut ja myssyt. Kyllä tämä jako upseerikunnassakin on ollut, ja varmaan on vieläkin. Hyvä muistutus, että ei kyse ole epäisänmaallisuudesta, vaan toisistaan poikkeavista näkökannoista.
 
Vehviläisen mentaalipiereskelyn päivämäärällä 10.7.2022 Putin on jo osoittanut, ettei ole kiinnostunut hyödyntämään Suomen Nato-jäsenyyttä omassa propagandassaan. Hän on tehnyt selväksi, että Venäjän kannalta asia on yhdentekevä, eikä se ole rinnasteinen Ukrainan tilanteeseen.

Pakkohan hänen on olla hissukseen, koska jopa Igor Girkin (ja luultavasti muut nationalistit, jotka seuraavat asioita), kritikoivat pinnan alla mestaristrategi Putinia siitä, että hän lähtee mukamas kolmen päivän sotaan ja saa tulokseksi ison kasan ruumiita ja Suomen ja Ruotsin Natoon. Jos koko Venäjän kansa huomaa, millaisia kausaliteetteja on, se ei palvele rosvohallinnon henkilökohtaisia intressejä.

Tämä jää Vehviläiseltä näkemättä. 78-vuotias ei enää ole parhaassa vedossa.

Väyrynen on toista maata. Hän on aito tapaus. Bäckman aikanaan tiesi Väyrysen perustavan kansalaisliikkeensä (ilmoitti somessa) jo ennen kuin Väyrynen julkisti asian kenellekään Suomessa. Väykkä on suunnitellut yhdessä KGB-everstiluutnantin kanssa Suomen laillisen hallituksen kaatamista. Kulkee vapaalla jalalla ja onpa ollut sen jälkeen ministeri, meppi ja on tänäänkin myös kepun puoluehallituksen jäsen.
 
Kuten tunnettua Ruotsi osasi hoitaa asiansa natsisaksan ja hitklerin kanssa siten etteivät joutuneet osallistumaan sotaan. Suurella todennäköisyydellä sama mahdollisuus olisi ollut myös Suomella..Valitettavasti sen aikainen valtionjohto ei ymmärtänyt eikä hallinnut ulkopoliittista tilannetta.
Ohhoh.

"Ehkä" siinä oli muutama muuttuja. Vaikkapa maiden maantieteellinen sijainti, Ruotsin malmivarat jne.
 
Ohhoh.

"Ehkä" siinä oli muutama muuttuja. Vaikkapa maiden maantieteellinen sijainti, Ruotsin malmivarat jne.
Juuri näin...Ruotsi suostui toimittamaan Saksalle kaiken sen mitä Saksa tarvitsi.
Vaikka ennen sotaa (1938-1939) Ruotsin demarihallinto kampanjoi kovasti natsisaksan ja hitlerin politiikkaa vastaan. Saaden myös Suomen sosialidemokraatit houkuteltua (ja sen aikaisen hallituksemme) oman, Saksan vastaisen politiikkansa taakse. Myöhemmin ruotsalaiset tekivätkuitenkin täyskäännöksen hitlerin/natsisaksan suuntaan.
- Suomen olisi tuolloin pitänyt valita neutraalimpi vaihtoehdon hitleriin ja saksaan nähden jolloin olisimme todennäköisesti välttyneet joutumasta Ribbebtropp-Molotov sopimuksen lisäpöytäkirjaan ja ryssän etupiiriksi.

Millä selität sen että v. 1939 elokuussa natsiaksa/hitler antoi Stalinille vapaat kädet Suomen suhteen..Kun taas heti seuraavan vuoden (1940) keväällä/kesällä natsiaksa/hitler jo kielsi Stalinia jatkamasta Suomen valtaamista?
- nämä sotaa edeltävät ulkopolitiikan käänteet olivat nopeita...liian nopeita Suomen sen aikaisille politiikoille.

Ainakin Talvisota olisi ollut vältettävissä. Ryssä tuskin olisi hyökännyt Suomeen jos hitler/natsisaksa olisi edellyttänyt Suomen jättämistä pois em. Ribbebtropp-Molotov sopimuksen lisäpöytäkirjasta.
- siihen, miksi Suomi tuohon em. sopimukseen nimettiin, löytyy toki monia muitakin syitä.

P.S.
Valitettavasti näiden Talvisotaa edeltävien ulkopoliittisten käänteiden selvittäminen ei ollut kovin otollista enää sodan jälkeen, ja varsinkaan vuonna 1948 alkaneella YYA-kaudella. Eikä sekään miten niistä kerrottiin ja selvitettiin tuolloin julkisuuteen ollut likimainkaan objektiivista totuutta. Se on omalla tavallaan ymmärrettävää.
 
Minun mielestäni asia oli eniten psykologinen. Yhtä yllätyksenä suurimmalle osalle kansaa tulee huoltosuhteen lopullinen romahdus, vaikka sekin on aritmetiikkaa.

Kerron omasta psykologiastani. Minunkin Nato-kantani kirkastui vasta 2008 - 2014. Vuosi 2014 ja siitä eteenpäin oli viimeinen pisara. Sitä ennen oli hetki jotain toiveajattelua siitä, että vaikka vieressä on tunnettu häirikkö, se antaisi nyt tällä kertaa rauhassa täällä "rakennella saunoi ja pirtei". Minulta se hölmö usko juopon paranemiseen hävisi kymmenkunta vuotta sitten eikä minusta ole makkarasukkaiseksi sosiaalitantaksi.

Mutta 2000-luvun alussa olin jopa eri mieltä. En nähnyt sotaa. 2008, 2009 ja 2011 olivat merkittävät vuodet. Tuli signaaleja. Tuli tietoa. Siellä on kova ja ekspansiivinen regiimi, jolla on tavoite ja suunnitelmat. Venäjästä varoitti moni, ja heillä oli todisteet suunnasta, vaikka suurin osa kansaa ja poliitikkoja päättäväisesti kieltäytyi niitä näkemästä.

Oli minullakin vuosina 1991-2008 ajattelussa vallalla sellainen "Mannerheimin linja" eli että riittävän vahvana ja kumartelemattomana voisimme pysyä ristiriitojen ulkopuolella. Mutta kun emme olleet koskaan riittävän vahvoja ja sitten alkoi kumartelu ja pyllistely vuoron perään... milloin Brysseliin ja milloin Rosatomille ja Gazpromille ja Putinille.

Se harmitti. Sitten alkoi olla selvää, ettei siihen, mitä väistämättä on jollain aikavälillä kohdallemme varattu, kannata mennä yksin. Ei riitä rahkeet. Ilmatuki ja materiaaliapukin riittäisi pitkälle.

On jopa mahdollista, että pelkästään Natossa olemalla estämme yhden potentiaalisen uuden sodanleipaisun sieltä suunnalta. Siis tänne.

Eli minullakin näkemys on ollut vasta toistakymmentä vuotta selkeästi Nato-myönteinen. Olen kuitenkin seurannut turvallisuuspolitiikkaa ja tunnen jollain lailla historiaa ja ihmisen käyttäytymistä enkä tämän parempaan pystynyt.

HS saisi silti haastatella niitä, jotka tiesivät eikä tehdä juttuja jostain perseennuolijoista, jotka "yllättyivät ja "järkyttyivät" hyökkäyksestä Ukrainaan ja sotarikosten metodisesta toteuttamisesta. Mahdollisesti ei joku vaari, joka ammutaan Butšassa polkupyöränsä selästä huvin vuoksi, uskonut hänkään, mitä se pahimmillaan on. Muuten olisi ollut kellarissa. Vaikka näytöt niin Berliinistä 1945, Afganistanista, Tšetšeniasta, Syyriasta, Krimiltä ja Itä-Ukrainasta ovat olleet aina samanlaisia. Kuten myös Kuhmossa, Kuusamossa, Lieksassa, Liperissä, Sallassa, Savukoskella, Sodankylässä ja Suomussalmella olivat... Suuresta Pohjan sodasta puhumattakaan.

Enemmän häpeän sitä, että itse olen hetken aikaa ajatellut, että kyllä se siitä. Ei se siitä muutu.
Kiitos rehellisestä katsauksesta ajatusmaailmaasi.

Minä sain jo n. 1999 (vai 2000) erittäin vahvan ennakkovaroituksen Putinista silloin, kun hän vasta ekaa kertaa pyrki pressaksi. Sain sen ehkä siksi, että minun linjani on aina ollut "ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais". Ja ehkä siksi, koska olin halunnut suomen Natoon jo n. 7 vuoden ajan ennen tuota. Ennakkovaroitus ja epäluuloinen asenne sai minut ymmärtämään varhain, että Venäjän sotilaallinen uhka suomea kohtaan melko isolla todennäköisyysprosentilla kasvaa voimakkaasti.

Vuonna 1991 tai 1992 aloitin henkilökohtaisen vapaaehtoisen varustautumisen ja treenaamisen venäjän hyökkäyksen torjuntaan. Vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa olen käynyt tuosta syystä 1998 alkaen.

Tämän foorumin edeltäjänä olleella susi1.net foorumilla oli hetken aikaa henkilö nimeltä Juhani Putkinen. Omalla nimellään. Hän oli erittäin valveutunut venäjän kehityksestä ja uhkasta. En muista potkittiinko hänet ulos "meidän" foorumeilta jo susiykkösestä vai vasta maanpuolustus.net -foorumilta. Syrjittiin ja heitettiin pihalle jopa maanpuolustusfoorumilta. Myönnän, että hän oli aika yksitoikkoinen keskustelija, kun suuri(n) osa kommenteista oli, että "venäjä on imperialistinen roistovaltio". Tuo oli totta jo silloin niille ketkä sen kykenivät näkemään ja uskomaan. Itse säestin pienillä lahjoillani Juhania. Juhani on jatkanut taistelua suunnilleen kaikilla mahdollisilla keskustelufoorumeilla ja uutisten kommentointikentissä. Kunniaa hänelle siitä 👍.

Meillä venäjän valtion potentiaalisen pahuuden tunnistaneilla saattaa olla aika tympääntynyt olo, kun lukee ja kuulee ihmisten kommentteja siitä, kuinka suomen turvallisuustilanne on muuttunut venäjän aloitettua suurhyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Suomen reaalinen turvallisuustilanne parani nykyisen suurhyökkäyksen alettua, koska juuri sillä hetkellä välitön uhka suomea kohtaan väheni. Suurhyökkäys vasta avasi "suuren yleisön" tajunnan. Venäjä on rakentanut jo kaksi vuosikymmentä sisäpoliittista ja sotilaallista kykyä valloittaa Suomi.

Suomi 100 -juhlissa minua hävetti, ärsytti ja suututti se, että juhlitaan mennyttä, mutta ei suostuta ymmärtämään millä keinoin mahdollistetaan Suomi 200 -juhlien toteutuminen. Naton jäsenyys on kohta nro 1. Lisäksi on toki kotimaisesta maanpuolustuskyvystä huolehtiminen, EU:n liittovaltion vastustaminen, ulkopolitiikka, sisäpolitiikka, talouspolitiikka ja rajojen sulkeminen haitalliselta maahanmuutolta.

Kaikesta katkeruudesta huolimatta olen onnellinen, että Suomi on nyt viimein herännyt ja hakenut Naton jäsenyyttä.
 
Toinen maailmansota Suomessa kaikkine siihen liittyvine tekijöineen on varmasti kirjaimellisesti kaikkein eniten Suomessa tutkittu historian vaihe. Myös kysymys siitä, olisiko talvisotaan joutuminen voitu välttää - ja mihin sodalta välttymiseksi tarpeelliset keinot olisivat johtaneet - on ollut todella laajasti keskustelun kohteena. Mielipiteitä ja johtopäätöksiä on esitetty suuntaan jos toiseenkin, esimerkiksi siitä, olisiko sodalta välttymisen hinta ollut lopulta vielä raskaampi kuin sodan itsensä.

Kekkonenhan oli, joko oikeasti tai sitten vain ulkopoliittisen teatterin vuoksi, välillä kovastikin sitä mieltä, että talvisota oli pohjimmiltaan suomalaisten oma moka.

EDIT. Voimme spekuloida silläkin, olisiko Suomen asettuminen 30-luvun lopulla saksalaismieliseksi pelastanut Suomen. En olisi kovin luottavainen, että pienen ja heikoksi mielletyn Suomen asema olisi ollut millään tavoin merkityksellinen Hitlerin primääritavoitteille. Suomi ei ollut silloinkaan Suur-Suomi, jonka mielipiteet tai tekemiset olisivat ratkaisseet suurvaltapolitiikan suurempia käänteitä omalle kannalleen. Operaatio Barbarossan alkaessa olla hahmollaan koki Hitler hyötyvänsä Suomesta. Mutta 30-luvun lopulla tilanne oli erilainen.
 
En ole ihan samaa mieltä tästä että aluepuolustusta olisi automaattisesti leikattu radikaalisti. Yleisesti ottaen tämä "jos olisimme liittyneet aiemmin niin PV olisi huonommassa jamassa" kuulostaa jotenkin sille että koetetaan oikeuttaa Suomen lähes vimmainen pysyttely Naton ulkopuolella.

Esim. Puola on ollut Nato-jäsen 90-luvun lopusta ja kohtuudella pitänyt asevoimansa kuosissa, siitäkin huolimatta että ovat osallistuneet jenkkioperaatioihin hyvin aktiivisesti. En usko että Suomessakaan Venäjän kokemusasiantuntijoina olisi heittäydytty ihan täysin sinisilmäisiksi. Toki jokin mahdollisuus siihen olisi ollut, mutta uskoisin että vaikutukset olisivat olleet pienemmät kuin pelätty. Natohan osaltaan myös vaatii jonkinlaista puolustuskykyä jäseniltään.
Tiedoksi, että 20 vuotta sitten vasemmistossa oli Nato -jäsenyydelle myönteisiä mielipiteitä. Siinä toivossa, että saataisiin ajettua oma armeija alas.
 
Vielä viitisen vuotta sitten yksi tuttuni (PerSu-aktiivi) vastusti kiivaasti Nato :on liittymistä (yhteistyö oli ok), sillä "sehän ajaa alas varusmiespalvelun".

Edit. Tuo PerSu
Vielä viime syksynä minua syrjittiin persuissa positiivisen Nato -kantani takia. Ja edes tämän vuoden tammikuussa kansanedustajakaverini ei suostunut ajatukseeni laatia kansalaisaloitetta Natoon liittymisestä. Nyt en mahdu puolueen ulkoisen turvallisuuden keskusteluporukoihin, kun niihin pyrkii niin paljon natomyönteisiä kansanedustajia, ettei minun näkemykseni tuo mitään lisäarvoa...
 
Itselläni jo 70/80-luvulla oli selvää Neuvostoliiton vastenmielisyys ja historia jotka tekivät lännestä ainoan vaihtoehdon ja Natosta ainoan vastavoiman.

Ja voi todeta, että saman käsityksen omasivat isot joukot vaikka eivät ääntä pitäneetkään. Armeijassakin oli toki venäläisten myötäilijöitä mutta oli myös yhteydet länteen, asekätkennän hengenheimolaisia ja yksi ainoa vihollinen.
 
Voimme spekuloida silläkin, olisiko Suomen asettuminen 30-luvun lopulla saksalaismieliseksi pelastanut Suomen. En olisi kovin luottavainen, että pienen ja heikoksi mielletyn Suomen asema olisi ollut millään tavoin merkityksellinen Hitlerin primääritavoitteille.
Suomen, siis pienen ja parikymmentä vuotta aikaisemmin (Saksan merkittävällä avustuksella) itsenäistyneen valtion ulkopolitiikan ei olisi välttämättä tarvinnut olla ainakaan suoranaisesti vihamielistä natsisaksaa/hitleriä kohtaan.
- valtioiden välisessä diplomatiassa ei aina tarvitse osoittaa äärimmäisyyksiä, ei vihaa eikä ystävyyttä.
- en minäkään ole mikään natsien ihailija tai puolustelija, mutta (ulko-)poliitiikassa pitää osata myös käyttäytyä neutraalilla tavalla ja pyrkiä löytämään positiivisia ratkaisuja erityisesti oman maan etujen vuoksi.
- ikävä kyllä nuorella valtiolla ei ollut kaikissa tapauksissa asettaa tarpeeksi kyvykkäitä henkilöitä diplomaateiksi jne.
- toisaalta Suomi oli 1930-luvulla sisäpolitiikassaan merkittävällä tavalla jakautunut..mikä ainakin jollain tavalla heijastui myös ulkosuhteisiin..

Kannattaa vaikka lueskella aikansa kuluksi Suomen ulkoministeriön raportteja...niistä löytää kohtuullisen hyvin osviittaa maailman tapahtumien kehittymiselle sekä Suomen ulkosuhteisiin.
Esim. Aarne Wuorimaan raportit Berliinistä 1930-luvun lopulla ovat arvokkaita tiedonlähteitä. Miksei muutkin.
https://um.fi/opendata/raporttiarkisto/1938/#navi

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista myös sen aikaisen ulkoministeri Rudolf Holstin toiminta...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cajan...inisteri_Holstin_ero_ja_IKL:n_lakkautusyritys

Tottakai oli paljon muutakin.. Toki kaikki nämä ovat spekulointia ja varsinaiset toteutuneet tapahtumat ovat historiaa.
- enkä minä väitä että tietäisin kaiken tai olisin edes oikeassa...
- mutta olen kuitenkin sitä mieltä että asiat olisivat voineet toteutua jollain toisella tavalla.
- ehkä jopa Suomen kannalta edullisemmalla?
 
Olisiko ollut sisäpoliittisesti edes mahdollista olla "saksasymppis" 30-luvulla, kuningashankkeen kaaduttua ja monella muistissa, niin hyvässä kuin pahassa, saksalaisten joukkojen tulo Suomeen 1918 tapahtumissa. Halu pysytellä erossa kaikista konflikteista eli vahvana ja usko Kansainliittoon kiistojen ratkaisijana vielä vahvempana...
 
Olisiko ollut sisäpoliittisesti edes mahdollista olla "saksasymppis" 30-luvulla, kuningashankkeen kaaduttua ja monella muistissa, niin hyvässä kuin pahassa, saksalaisten joukkojen tulo Suomeen 1918 tapahtumissa. Halu pysytellä erossa kaikista konflikteista eli vahvana ja usko Kansainliittoon kiistojen ratkaisijana vielä vahvempana...
Suomi mm. torjui Saksan tarjoaman hyökkäämättömyyssopimuksen, vaikka Neuvostoliiton kanssa sellainen oli. Puolustushankinnatkin tehtiin muualta kuin Saksasta, useimmiten Englannista. Kuitenkin usein puhutaan 1930- luvun Suomen saksalaismielisyydestä ja sen osuudesta talvisodan syttymiseen.
 
Olisiko ollut sisäpoliittisesti edes mahdollista olla "saksasymppis" 30-luvulla, kuningashankkeen kaaduttua ja monella muistissa, niin hyvässä kuin pahassa, saksalaisten joukkojen tulo Suomeen 1918 tapahtumissa. Halu pysytellä erossa kaikista konflikteista eli vahvana ja usko Kansainliittoon kiistojen ratkaisijana vielä vahvempana...
Kuningashankkeella ei ollut mitään merkitystä enää Saksan antautumisen jälkeen...se haudattiin vähin äänin ja lopullisesti..

Mutta ainakaan Suomen sosialidemokraatit eivät tunteneet minkäänlaista sympatiaa Saksassa valtaan nousseita hitlerin johtamia kansallissosialisteja kohtaan. Taustat tuntien se oli toki ymmärrettävää.
- sosialismia kun on niin monenlaista..kaikille on yhteistä diktatuurin tavoittelu.

Mutta toisaalta kyllähän Suomessa oli vielä 1930-luvun alkupuolella voimissaan mm. Lapuan-liikkeen nimellä tunnettu kansallispoliittinen liike jonka tavoitteet eivät kovin paljoa eronneet Saḱsan hitlerin ja Italian mussolinin kansallissosialismista. Mäntsälän kapinan jälkeen tämän porukan poliittinen toiminta jatkui IKL-puolueen alaisuudessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapuanliike
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mäntsälän_kapina
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isänmaallinen_kansanliike
 
Suomi mm. torjui Saksan tarjoaman hyökkäämättömyyssopimuksen, vaikka Neuvostoliiton kanssa sellainen oli. Puolustushankinnatkin tehtiin muualta kuin Saksasta, useimmiten Englannista. Kuitenkin usein puhutaan 1930- luvun Suomen saksalaismielisyydestä ja sen osuudesta talvisodan syttymiseen.
Suomen valtion osalta saksalaismielisyys, jos sellaista oli juuri ollutkaan, katkesi viimeistään 1936 eduskuntavaaleihin..
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1936
Sekä vuoden 1937 Kajanderin III:een hallitukseen..
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cajan...inisteri_Holstin_ero_ja_IKL:n_lakkautusyritys

Suomen olisi kuitenkin ollut erittäin tärkeää ylläpitää neutraaleita suhteita natsisaksaan ja hitleriin.
- vaikka hitler ei itse ollut mikään Suomen tuntija niin Saksassa oli paljon vaikutusvaltaisia poliitikkoja (jppa natsien joukossa) sekä kenraalikuntaa joilla oli varsin hyvät yhteydet Suomeen..

Natseja vastaa pyrittiin rakentelemaan kaikenlaisia ylikansallisia rintamia...ja tietenkin Suomen houkuteltiin niihin mukaan.
- ikävä kyllä Kajanderin hallitus ja kaiken lisäksi ulkomisisteri Rudolf Holsti töppäili jatkuvasti juovuspäissään..
- ja muutenkin on jollain tavalla ymmärrettävää että silloisen (demari+maalaisliitto+ ruotsalaiset) hallituksen ideologinen pohja ei antanut mahdollisuuksia toteuttaa ns. "reaalipolitiikkaa".
- eli koettaa pitää suhteita yllä myös natsisaksan johtoon.
- merkillepantavaa oli että Stalinin Neuvostoliittoon päin ei ollut ihan samanlaista antipatiaa kuin hitleriin ja natseihin.

Tässä natsien vastaisessa houkuttelussa kunnostautuivat erityisesti ruotsalaiset sosialidemokraatit..Per Albin Hansson'in johdolla. Sodan syttyessä Albin ei muutekaan ollut enää mikään Suomen ystävä..hän jopa erotti Suomelle myötämielisiä ministereitä jne..
- Suomen demareille ei ollut vaikeutta peesailla ruotsalaisten puoluetovereidensa taustalla ennen sotaa.
- Ruotsi kuitenkin käänsi nopeasti kelkkansa kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Tanskaan ja Norjaan jne.
- Kiirunan rautamalmi kelpasi hyvin Saksalle ja sitä innokkaasti kaivettiin ja toimitettiin.
- toki onhan tämä ymmärrettävää, kukapa sitä haluaisi sotaa omaan maahansa..

En väheksy sitä että ruosalaiset kuitenkin auttoivat Suomea Talvisodan aikana vapaaehtoiselta pohjalta..
- sillä oli suuri merkitys Suomelle.

Mutta, nyt ollaankin jo tukevasti OT:n puolella.
Omalta puoleltani lopetaan tämän aiheen tähän...jatketaan jossain paremmassa topic'issa.
 
Toinen maailmansota Suomessa kaikkine siihen liittyvine tekijöineen on varmasti kirjaimellisesti kaikkein eniten Suomessa tutkittu historian vaihe. Myös kysymys siitä, olisiko talvisotaan joutuminen voitu välttää - ja mihin sodalta välttymiseksi tarpeelliset keinot olisivat johtaneet - on ollut todella laajasti keskustelun kohteena. Mielipiteitä ja johtopäätöksiä on esitetty suuntaan jos toiseenkin, esimerkiksi siitä, olisiko sodalta välttymisen hinta ollut lopulta vielä raskaampi kuin sodan itsensä.

Kekkonenhan oli, joko oikeasti tai sitten vain ulkopoliittisen teatterin vuoksi, välillä kovastikin sitä mieltä, että talvisota oli pohjimmiltaan suomalaisten oma moka.

EDIT. Voimme spekuloida silläkin, olisiko Suomen asettuminen 30-luvun lopulla saksalaismieliseksi pelastanut Suomen. En olisi kovin luottavainen, että pienen ja heikoksi mielletyn Suomen asema olisi ollut millään tavoin merkityksellinen Hitlerin primääritavoitteille. Suomi ei ollut silloinkaan Suur-Suomi, jonka mielipiteet tai tekemiset olisivat ratkaisseet suurvaltapolitiikan suurempia käänteitä omalle kannalleen. Operaatio Barbarossan alkaessa olla hahmollaan koki Hitler hyötyvänsä Suomesta. Mutta 30-luvun lopulla tilanne oli erilainen.

Tein joskus aikajanan elo-syyskuusta aina maaliskuuhun. Ilman tulkintoja. Mielestäni syksyn 1939 kylmä data keskityksineen osoittaa, että talvisota ei ollut Suomen puolelta vältettävissä, jos se halusi elää. Toki Stalin olisi voinut sen välttää, kun tarkkoja ollaan. Tuosta se selviää viideltä ensi sivulta.

 
Tein joskus aikajanan elo-syyskuusta aina maaliskuuhun. Ilman tulkintoja. Mielestäni syksyn 1939 kylmä data keskityksineen osoittaa, että talvisota ei ollut Suomen puolelta vältettävissä, jos se halusi elää. Toki Stalin olisi voinut sen välttää, kun tarkkoja ollaan. Tuosta se selviää viideltä ensi sivulta.

Myös Suomesta innostunut historiantutkija Gordon F. Sander on omassa talvisotahistoriikissaan päätynyt siihen, että viimeistään syksyllä 1939 Stalin oli päättänyt valloittaa koko Suomen, eikä mikään osittainen saavutus olisi riittänyt.

Vaikuttiko Stalinin päätökseen sekin, että Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystö välitti tietoa, jonka mukaan Suomessa neuvostojoukot otettaisiin suurissa määrin vastaan vapauttajina ilman vastarintaa. Ainakaan se ei varmasti hyökkäysintoa vähentänyt. Historia toistaa itseään nyt v. 2022 Ukrainassa.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top