Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Natoon liittymisprosessista on Hesarissa 4-osainen podcast, joka on vain tilaajille. Mutta sama löytyy myös ainakin Spotify:sta ilmaiseksi. Varmaan myös muualta.

[Lisäys: Näköjään vain ensimmäinen osa on ilmainen. Sori siitä. ]


En ole historian harrastaja joten en osaa arvioida väitteiden paikkaansapitävyyttä.

Foorumilla on ollut puhetta Natoon liittymisen pohjustamisesta. Podcastin mukaan ensimmäinen hallitusohjelma jossa avataan tietä Natolle oli 2007 Matti Vanhasen hallituksen ohjelma. Tätä ennen jokaisessa hallitusohjelmassa Kekkosen ajoista alkaen on puhuttu ensin puolueettomuudesta ja EU:hun liittymisen jälkeen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta.
 
Viimeksi muokattu:
BBC:n juttu Britannian turvatakuista ja siitä mitenkä Royal Air Force harjoittelee nyt Suomessa.
Nää analyytikot on aina ihan parhaita sen suhteen, että ne puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo. Niinku Suomen F-35 tilaus oli määrältään "some", koska se ei kehdannut sanoa, että Suomi tilasi 64 ja GB on tilannut vasta 48. Lisäksi Ruotsikin kuulemma harkitsee F-35, josta en ole kyllä kuullut enkä edes usko ihan heti. Videolla oli F-35 ilmatankkaus, jossa puomi tulee kätevästi ku pizza uunista pilotin oikealle puolelle. Paras viritys ikinä ja varmaan jengi tykkää tuosta.
 
Ruotsikin kuulemma harkitsee F-35, josta en ole kyllä kuullut enkä edes usko ihan heti.
James Franco Reaction GIF

Et kai sitä sentään itse ole keksinyt?
 
Tämä itseänikin harmittaa. Koska se keskuskusteluilmapiiri todellakin oli myrkyllinen. Puhuttiin mediassa esimerkiksi poliitikoista, kun sanoivat asiallisesti kannattavansa Natoa, että poliitikko "tuli Natokaapista ulos". Puhuttiin "Natohaukoista", "Natokiimasta" yms. Kaikki Natoon liittyvä leimattiin jotenkin oudon seksuaalisvälitteisenä mielenhäiriönä.

Tähän vuoteen asti, vakavasti otettavalle poliitikolle, oli miltei kuolemansuudelma poliittisesti sanoa Natosta mitään myönteistä. Jopa pahempi asia, kuin haukkua EU:ta tai spekuloida eurosta eroamista. Siitä ei vaan valtavirran poliitikon kannattanut puhua. Kokoomuksen linja tietysti oli eri, mutta ei sieltäkään mitään kantaa otettu erityisemmin Natoon liittymisen puolesta.

Joten tämä täyskäännös oli kyllä tosi raju ja nopea. Kukaan poliitikko ei voi kieltää sitä. Natojunaan hyppäsi todella moni poliitikko, joka on verisesti vastustanut Natoa kymmeniä vuosia. Samoin kuin moni toimittajakin. Fiksuimmat niistä tekivät sen todella nopeasti ja käännös oli täydet 180 astetta.

Itse haluan että nämä pahimmat poliitikot JA median edustajat, jotka tätä sairaanloista systeemiä ylläpiti ja siitä hyötyi, nostetaan moraaliseen häpeäpaaluun. Tässä asiassa, kun nyt ei puhuta mistään muinaishistoriasta ja YYA -ajasta,vaan ajasta ennen 2020-lukua.

Minun mielestäni asia oli eniten psykologinen. Yhtä yllätyksenä suurimmalle osalle kansaa tulee huoltosuhteen lopullinen romahdus, vaikka sekin on aritmetiikkaa.

Kerron omasta psykologiastani. Minunkin Nato-kantani kirkastui vasta 2008 - 2014. Vuosi 2014 ja siitä eteenpäin oli viimeinen pisara. Sitä ennen oli hetki jotain toiveajattelua siitä, että vaikka vieressä on tunnettu häirikkö, se antaisi nyt tällä kertaa rauhassa täällä "rakennella saunoi ja pirtei". Minulta se hölmö usko juopon paranemiseen hävisi kymmenkunta vuotta sitten eikä minusta ole makkarasukkaiseksi sosiaalitantaksi.

Mutta 2000-luvun alussa olin jopa eri mieltä. En nähnyt sotaa. 2008, 2009 ja 2011 olivat merkittävät vuodet. Tuli signaaleja. Tuli tietoa. Siellä on kova ja ekspansiivinen regiimi, jolla on tavoite ja suunnitelmat. Venäjästä varoitti moni, ja heillä oli todisteet suunnasta, vaikka suurin osa kansaa ja poliitikkoja päättäväisesti kieltäytyi niitä näkemästä.

Oli minullakin vuosina 1991-2008 ajattelussa vallalla sellainen "Mannerheimin linja" eli että riittävän vahvana ja kumartelemattomana voisimme pysyä ristiriitojen ulkopuolella. Mutta kun emme olleet koskaan riittävän vahvoja ja sitten alkoi kumartelu ja pyllistely vuoron perään... milloin Brysseliin ja milloin Rosatomille ja Gazpromille ja Putinille.

Se harmitti. Sitten alkoi olla selvää, ettei siihen, mitä väistämättä on jollain aikavälillä kohdallemme varattu, kannata mennä yksin. Ei riitä rahkeet. Ilmatuki ja materiaaliapukin riittäisi pitkälle.

On jopa mahdollista, että pelkästään Natossa olemalla estämme yhden potentiaalisen uuden sodanleipaisun sieltä suunnalta. Siis tänne.

Eli minullakin näkemys on ollut vasta toistakymmentä vuotta selkeästi Nato-myönteinen. Olen kuitenkin seurannut turvallisuuspolitiikkaa ja tunnen jollain lailla historiaa ja ihmisen käyttäytymistä enkä tämän parempaan pystynyt.

HS saisi silti haastatella niitä, jotka tiesivät eikä tehdä juttuja jostain perseennuolijoista, jotka "yllättyivät ja "järkyttyivät" hyökkäyksestä Ukrainaan ja sotarikosten metodisesta toteuttamisesta. Mahdollisesti ei joku vaari, joka ammutaan Butšassa polkupyöränsä selästä huvin vuoksi, uskonut hänkään, mitä se pahimmillaan on. Muuten olisi ollut kellarissa. Vaikka näytöt niin Berliinistä 1945, Afganistanista, Tšetšeniasta, Syyriasta, Krimiltä ja Itä-Ukrainasta ovat olleet aina samanlaisia. Kuten myös Kuhmossa, Kuusamossa, Lieksassa, Liperissä, Sallassa, Savukoskella, Sodankylässä ja Suomussalmella olivat... Suuresta Pohjan sodasta puhumattakaan.

Enemmän häpeän sitä, että itse olen hetken aikaa ajatellut, että kyllä se siitä. Ei se siitä muutu.
 
Tämä kertoo siitä, miten valmistautumattomia Ruotsissa oltiin turvallisuuspoliittiseen muutokseen. Siellä ei oltu mietitty turvallisuuspoliittisia linjoja ja vaihtoehtoja todellisuudessa lainkaan. Kun tilanne Euroopassa muuttui peruuttamattomasti, ei Ruotsissa ollut aluksi juuri mitään, millä vastata tilanteeseen. Nato-jäsenyys siinä vaiheessa vaikutti mahdottomalta ratkaisulta. Syynä lähes uskonnollinen suhtautuminen liittoutumattomuuteen, joka oli jatkunut 200 vuotta, ja tätä pitkää liittoutumattomuusjaksoa oli myös aiheettomastikin yliglorifioitu. Liittoutumattomuuskeskustelussa ei Ruotsissa ole ollut tapana muistella Ruotsin liittoutumattomuuden historiallista joustavuutta: toisen maailmansodan aikana Ruotsin jopa ratkaisevaa roolia Saksan sotakoneiston toiminnan turvaamisessa rautamalmia myymällä, liittoutumattomuuden periaatteiden (länsiliittoutuneiden kauttakulkua Suomeen ei sallittu talvisodan aikana, mutta saksalaisten kauttakulku Norjasta Suomeen sallittiin) ja kylmän sodan aikana USA:n tosiasiallisia turvatakuita ja ydinasesateenvarjoa. Liittoutuminen Suomen kanssa saattoikin tuntua ruotsalaisille siedettävältä vaihtoehdolta. Kahden sotilasliittoihin kuulumattoman maan oma liittoutuma oli vähän kuin kevytversio täysliittoutumattomuudesta.

Ne 30 vuotta, jolloin Suomi oli pysytellyt Naton ulkopuolella monen harmiksi, oli kuitenkin edes sen verran osattu hyödyntää, että Nato-optio oli kehitetty ja Nato-jäsenyyttä oli edes jossain määrin pidetty esillä vaihtoehtona - olipa vaihtoehto sitten miten epäsuosittu poliitikkojen ja kansan keskuudessa ollutkin vuosien saatossa. Meillä oli kuitenkin mietitty vaihtoehto liittoutumattomuudelle, eikä se ollut heiveröinen liitto Ruotsin kanssa. Tietenkin Ruotsin kanssa liittoutuminen olisi ollut tyhjää parempi, mutta ei sitä haluttu tässä vaiheessa enää edes miettiä, kun oli mahdollisuus tavoitella paljon parempaa.
Jos ruotsalaiset ovat tänä keväänä alkaneet haaveilla yhteisestä puolustusliitosta Suomen kanssa, niin siinä ollaan oltu kyllä vuosia jäljessä. Asiastahan on aina joskus ollut koepalloja, jotka ovat poikkeuksetta kaatuneet siihen ettei ruotsalaiset ole uskaltaneet sitoutua Suomen kanssa mihinkään vaan asiat ovat pysyneet liturgisella tasolla "yhteistyötä naapurimaan kanssa tulee kehittää blaa blaa". Tällainen ei mitenkään voi riittää Suomelle.
 
Suomelle ei ole koitunut mitään erityistä hyötyä siitä että jättäydyimme muiden Euroopan demokraattisten maiden yhteisen puolustusliiton, NATO:n ulkopuolelle. Omasta mielestäni Suomen olisi pitänyt hakeutua NATO:n jäseneksi jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Olen eri mieltä, Suomen niin sanottu 'maabrändi' hyötyi merkittävästi liittoutumattomuudesta. Suomi ei ole koskaan halunnut assosioitua Itä-Euroopan kanssa (näin oli jo ennen maailmansotia, ei siis mitään kommunismiblokin kammon peruja). Sveitsi, Itävalta, Ruotsi ja Irlanti ovat olleet Suomelle paljon mieluisampi 'blokki' kuin Viro, Puola, Unkari, Romania yms. Liittoutumattomana Suomi ei myöskään joutunut lyömään kättä paskaan samalla tavalla Kosovon, Libyan jne. suhteen, ja välttyi pahemmalta välirikolta USAn kanssa Irakin sodan suhteen.
Tämä ei varmaan ole tällä foorumilla suosittu näkemys, mutta dis is how I roll.

Olen joskus miettinyt onko Niinistön Nato-nihkeys ollut osittain (ehkä alitajuisestikin) seurausta halusta pysyä enemmän kansainvälisenä mielipidevaikuttajana. Natossa Suomen presidentin merkitys vähenee, kun hän joutuu puhumaan 'firman äänellä'. Trump & Putin ei varmasti olisi valinneet Helsinkiä kokouspaikaksi, jos Suomi olisi ollut Nato-maa.

Talvisota on siitä ikävänä esimerkkinä.
- asiat etenivät paljon nopeammin kuin nuoren vasta itsenäisyytensä saavuttaneen maan pollitikkojen ajatukset.

Niin kävi, mutta Suomella ei kuitenkaan ollut tuolloin mitään realistisia liittoutumismahdollisuuksia edes tarjolla, tästä on puhuttu ennenkin. Ainoa liitto mihin Suomi olisi voinut liittyä oli Neuvostoliitto...
 
Olen eri mieltä, Suomen niin sanottu 'maabrändi' hyötyi merkittävästi liittoutumattomuudesta. Suomi ei ole koskaan halunnut assosioitua Itä-Euroopan kanssa (näin oli jo ennen maailmansotia, ei siis mitään kommunismiblokin kammon peruja). Sveitsi, Itävalta, Ruotsi ja Irlanti ovat olleet Suomelle paljon mieluisampi 'blokki' kuin Viro, Puola, Unkari, Romania yms. Liittoutumattomana Suomi ei myöskään joutunut lyömään kättä paskaan samalla tavalla Kosovon, Libyan jne. suhteen, ja välttyi pahemmalta välirikolta USAn kanssa Irakin sodan suhteen.
Tämä ei varmaan ole tällä foorumilla suosittu näkemys, mutta dis is how I roll.

Olen joskus miettinyt onko Niinistön Nato-nihkeys ollut osittain (ehkä alitajuisestikin) seurausta halusta pysyä enemmän kansainvälisenä mielipidevaikuttajana. Natossa Suomen presidentin merkitys vähenee, kun hän joutuu puhumaan 'firman äänellä'. Trump & Putin ei varmasti olisi valinneet Helsinkiä kokouspaikaksi, jos Suomi olisi ollut Nato-maa.
Ja pahoin pelkään, jos 1990-luvulla olisi menty NATO:on, että NATO:n turvatakuiden + ikuisen rauhan ajan hallusinaatiossa meillä olisi tehty sen luokan leikkaukset armeijaan, että oltaisiin samassa kusessa ja paskassa missä esim. Ruotsi ja monet muut Euroopan maat on. Joten sinänsä nyt on parempi aika, koska NATO:on liittymisen jälkeenkään ei tule kuuloonkaan leikkailla omaa puolustusta. Toisin olisi voinut olla 1990-luvulla liittyessä.
 
Olen kertonut NATO kantani vitjassa useammankin kerran. Puolustusliitto itsessään on muuttanut muotoaa kyäm sodan jälkeen parikin kertaa.

90- luvun monopolaarisen maailman kirjekerho
2000-luvun "terrorismin vastaisen sodan" tukijoukko
-10 luvun Venäläisen imperilaismin hiljainen hyväksyjä
On muuttunut olosuhteiden pakosta. Mikäli Saksa ei ryssi idänpolitiilkaansa ja Yhdysvaltojen sitoumus Euroopan turvallisuusrakenteisiin säilii. Ts. Jos jenkkien seuraava pressa on tolokun ihminen. Niin Suomen kannattaa mennä all in NATO:n
 
Olen eri mieltä, Suomen niin sanottu 'maabrändi' hyötyi merkittävästi liittoutumattomuudesta. Suomi ei ole koskaan halunnut assosioitua Itä-Euroopan kanssa (näin oli jo ennen maailmansotia, ei siis mitään kommunismiblokin kammon peruja). Sveitsi, Itävalta, Ruotsi ja Irlanti ovat olleet Suomelle paljon mieluisampi 'blokki' kuin Viro, Puola, Unkari, Romania yms. Liittoutumattomana Suomi ei myöskään joutunut lyömään kättä paskaan samalla tavalla Kosovon, Libyan jne. suhteen, ja välttyi pahemmalta välirikolta USAn kanssa Irakin sodan suhteen.
Tämä ei varmaan ole tällä foorumilla suosittu näkemys, mutta dis is how I roll.

Olen joskus miettinyt onko Niinistön Nato-nihkeys ollut osittain (ehkä alitajuisestikin) seurausta halusta pysyä enemmän kansainvälisenä mielipidevaikuttajana. Natossa Suomen presidentin merkitys vähenee, kun hän joutuu puhumaan 'firman äänellä'. Trump & Putin ei varmasti olisi valinneet Helsinkiä kokouspaikaksi, jos Suomi olisi ollut Nato-maa.



Niin kävi, mutta Suomella ei kuitenkaan ollut tuolloin mitään realistisia liittoutumismahdollisuuksia edes tarjolla, tästä on puhuttu ennenkin. Ainoa liitto mihin Suomi olisi voinut liittyä oli Neuvostoliitto...
No voi pojat että olisi siistiä jatkaa puolueettomana ihan vaan että voidaan järjestää kahvikutsuja muiden maiden jehuille. :rolleyes:
 
Ei ole mitään Naton ratifiointia odottelevaa harmaata vaihetta, vaan menemme liittouman osaksi järkähtämättä, höyryjunan lailla. Kertoo Mika Aaltola.

 
Ja pahoin pelkään, jos 1990-luvulla olisi menty NATO:on, että NATO:n turvatakuiden + ikuisen rauhan ajan hallusinaatiossa meillä olisi tehty sen luokan leikkaukset armeijaan, että oltaisiin samassa kusessa ja paskassa missä esim. Ruotsi ja monet muut Euroopan maat on. Joten sinänsä nyt on parempi aika, koska NATO:on liittymisen jälkeenkään ei tule kuuloonkaan leikkailla omaa puolustusta. Toisin olisi voinut olla 1990-luvulla liittyessä.

En ole ihan samaa mieltä tästä että aluepuolustusta olisi automaattisesti leikattu radikaalisti. Yleisesti ottaen tämä "jos olisimme liittyneet aiemmin niin PV olisi huonommassa jamassa" kuulostaa jotenkin sille että koetetaan oikeuttaa Suomen lähes vimmainen pysyttely Naton ulkopuolella.

Esim. Puola on ollut Nato-jäsen 90-luvun lopusta ja kohtuudella pitänyt asevoimansa kuosissa, siitäkin huolimatta että ovat osallistuneet jenkkioperaatioihin hyvin aktiivisesti. En usko että Suomessakaan Venäjän kokemusasiantuntijoina olisi heittäydytty ihan täysin sinisilmäisiksi. Toki jokin mahdollisuus siihen olisi ollut, mutta uskoisin että vaikutukset olisivat olleet pienemmät kuin pelätty. Natohan osaltaan myös vaatii jonkinlaista puolustuskykyä jäseniltään.
 
En ole ihan samaa mieltä tästä että aluepuolustusta olisi automaattisesti leikattu radikaalisti. Yleisesti ottaen tämä "jos olisimme liittyneet aiemmin niin PV olisi huonommassa jamassa" kuulostaa jotenkin sille että koetetaan oikeuttaa Suomen lähes vimmainen pysyttely Naton ulkopuolella.

Esim. Puola on ollut Nato-jäsen 90-luvun lopusta ja kohtuudella pitänyt asevoimansa kuosissa, siitäkin huolimatta että ovat osallistuneet jenkkioperaatioihin hyvin aktiivisesti. En usko että Suomessakaan Venäjän kokemusasiantuntijoina olisi heittäydytty ihan täysin sinisilmäisiksi. Toki jokin mahdollisuus siihen olisi ollut, mutta uskoisin että vaikutukset olisivat olleet pienemmät kuin pelätty. Natohan osaltaan myös vaatii jonkinlaista puolustuskykyä jäseniltään.
Vielä viitisen vuotta sitten yksi tuttuni (PerSu-aktiivi) vastusti kiivaasti Nato :on liittymistä (yhteistyö oli ok), sillä "sehän ajaa alas varusmiespalvelun".

Edit. Tuo PerSu
 
Viimeksi muokattu:
Ja pahoin pelkään, jos 1990-luvulla olisi menty NATO:on, että NATO:n turvatakuiden + ikuisen rauhan ajan hallusinaatiossa meillä olisi tehty sen luokan leikkaukset armeijaan, että oltaisiin samassa kusessa ja paskassa missä esim. Ruotsi ja monet muut Euroopan maat on. Joten sinänsä nyt on parempi aika, koska NATO:on liittymisen jälkeenkään ei tule kuuloonkaan leikkailla omaa puolustusta. Toisin olisi voinut olla 1990-luvulla liittyessä.

Tämä oli se minunkin -pelkoni-. Itseasiassa on varsin selvää, että -ikuisen rauhan- tunnelmissa Natoon liityttäessä olisimme toimineet niinkuin muutkin. Tosin sekin voidaan sanoa, että eihän se liitto siltikään olisi ollut huono juttu. Nato-status on edelleen kopaisematon sarka mitä tulee Venäjään.

Yleinen asevelvollisuus näyttää olevan asia, joka kerran tultua alasajetuksi ei vaan hevin enää nouse oikeasti työn alle.
 
Enemmän häpeän sitä, että itse olen hetken aikaa ajatellut, että kyllä se siitä. Ei se siitä muutu

Minä häpeän lievästi sitä, etten tajunnut mitä tarkoitti mm. Politkovskajan murhaaminen. Normisti olisi pitänyt epäluulon kellojen jo alkaa soimaan, mutta ei soinut tarpeeksi. Venäjää alettiin valmistella yhteenottoihin ja kansalaisoikeuksien supistamiseen. Nashinuoret riekkuivat voimansa tunnossa ja Stalinin historiaa alettiin kirkastaa positiiviseen suuntaan.....MH? Siinä kun Saksa on hieronut naamaansa Aatu-kakkua vuodesta -45, niin Voittajavaltio on voinut vain hipaista ohimennen omaa historiaansa. Eihän Stalin suinkaan ihan yksin voinut tehdä kaikkea....Jos maailmassa on oikeutta, niin joskus tuokin kansa vielä hieroo kaakkuja naamaansa.
 

Suomessa ei ymmärretä, että liittyminen Natoon tukee Putinin sotapolitiikkaa​

Aarno Vehviläinen

Aarno Vehviläinen

Kenraalimajuri evp
Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori emeritus

 

Suomessa ei ymmärretä, että liittyminen Natoon tukee Putinin sotapolitiikkaa​

Aarno Vehviläinen

Aarno Vehviläinen

Kenraalimajuri evp
Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori emeritus

Tästä oli hyvä kiteytys palstallakin olleesta HS podcastista 'päätös jota ei koskaan tehty' - vuosia varjeltu NATO-optio olisi nollattu lopullisesti jos tässä tilanteessa sitä ei olisi käytetty.
 
Olen eri mieltä, Suomen niin sanottu 'maabrändi' hyötyi merkittävästi liittoutumattomuudesta. ......

....Niin kävi, mutta Suomella ei kuitenkaan ollut tuolloin mitään realistisia liittoutumismahdollisuuksia edes tarjolla, tästä on puhuttu ennenkin. Ainoa liitto mihin Suomi olisi voinut liittyä oli Neuvostoliitto...
Suomi ei millään tavoin hyötynut..siitä että olimme poliittisesti "harmaalla alueella", NL:n ja Venäjän sekä toisaalta vapaiden länsimaiden välissä haittasi monella tavalla. Onneksi tilanne on vihdoinkin korjaantumassa.

Ikävä kyllä Suomi ei käyttänyt niitä diplomaattisia mahdollisuuksia joiden myötä olisimme välttyneet joutumasta Ribbentropp-Molotov sopimuksen lisäpöytäkirjaan nimettynä ka kuuluvaksi NL:n etupiiriin.
- ikävä kyllä tässä kohtaa mokasi suomalaiset diplomaatit sekä hallituksemme (maalaisliitto ja sosialidemokraatit).
- toisekseen myös ruotsalaiset (SD ja Albin Hansson) vedättivät suomalaisia demareita.
- tätä ei kovin paljoa hyvitä sekään että Ruotsi osallistui - enemmän ja vähemmän - vapaaehtoisin voimin talvisodan loppuvaiheisiin pohjoissuomessa.

Kuten tunnettua Ruotsi osasi hoitaa asiansa natsisaksan ja hitklerin kanssa siten etteivät joutuneet osallistumaan sotaan. Suurella todennäköisyydellä sama mahdollisuus olisi ollut myös Suomella..Valitettavasti sen aikainen valtionjohto ei ymmärtänyt eikä hallinnut ulkopoliittista tilannetta. (hallitus, maalaisliitto-sosiademokraatit + Kyösti Kallio). Sekin on ymmärrettävää ettei näitä asioita enää sodan jälkeen selvitetty sen enempää. Pääosin samat puolueet jatkoivat maan johdossa sodan jälkeenkin.
- ulkopoliittiset käännökset olivat nopeita ennen sotia ja sodan aikana..niissä suomalaiset eivät oikein pysyneet perässä.

Tästä on täällä kirjoiteltu jo aikaisemminkin..ei viitse kiistellä tästä enempää. (olen myös kohtuullisen kattavasti selvitellyt ko. aikojen poliittista historiaa).

Summa summarum...
Suomi töppäsi ulkopolitiikassaan ennen sotia...ja joutui virheittensä vuoksi ensin yksin ja sittemmin väärän kaverin liittolaiseksi.
- oltiin se kuuluisa ajopuu, jota tyrkittiin ensin ruotsista, sitten saksasta, sen jälkeen potki Stalin (=talvisota).
- toisessa vaiheessa saksalaiset käyttivät meitä apuna omissa tavoitteissaan (=jatkosota).
- kunnes viime vaiheissa armeijamme puolustustahto (erityisesti Talissa, Ihantalassa ja Ilomantsissa) sekä Ryti ja Mannerheim pelastivat suomalaiset katastrofilta.
 

Suomessa ei ymmärretä, että liittyminen Natoon tukee Putinin sotapolitiikkaa​

Aarno Vehviläinen

Aarno Vehviläinen

Kenraalimajuri evp
Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori emeritus

Hyvä Aarno Vehviläinen, ohessa rakentava kritiikkini artikkelianne kohtaan:

VMP :poop:
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top