Marinin haastattelulausunto oli Reutersille tammikuussa ja meni osapuilleen niin, että Suomen liittyminen Natoon on tällä hallituskaudella epätodennäköistä. Tiukasti sanamuotoa tulkiten ei siis pitänyt sitä todennäköisenä kehityskulkuna, mutta ei ottanut omaa kantaa Nato-jäsenyyteen, olipa kanta silloin mikä hyvänsä. Oli miten oli, linjaksi pian tuli Natoa kohti eteneminen. Kenen ansiota se lopulta eniten olikaan, ei ole kovin merkityksellistä muuten kuin yleisesti mielenkiintoisena poliittisen historian käänteenä. Oikeasti merkityksellistä on, että Naton jäsenyyttä haettiin ja sitä haettiin niin, että asian takana oli ja on kansa, puolueet, poliitikot ja tulevat liittolaiset. Jossain haastattelussa Niinistö antoi Nato-jäsenyysprosessista suurimman kunnian aiheellisesti kansalle - kansan muuttunut mielipide käänsi kurssin kohti Natoa.
Niinistö on sen oloinen mies, että saattaa vielä eläkevuosinaan kirjoittaa muistelmansa. Jos kirjoittaa, mielenkiintoista luettavaa tulee olemaan, vaikka ainahan muistelmissa on kysymys subjektiivisesta näkemyksestä. Kuulin, että jossain äskettäisessä haastattelussa Niinistö olisi sanonut, että tätä kevättä hankalampiakin aikoja on presidenttikaudella ollut. Täytyisi selvittää, mikä haastattelu oli kysymyksessä, että sanoiko tosiaan noin. Jos pitää paikkansa, niin kiinnostaisi kovasti, mitä sellaista pimentoon jäänyttä on tapahtunut, joka olisi vieläkin vaikeampi tilanne ollut kuin tämän kevään kuviot.