Sauli Niinistö kertoi virkaan valituksi tultuaan, että hän näki roolinsa kansakunnan unilukkarina. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta unilukkarius tarkoitti, että hän teki työtä pitääksen ei vain kansalaiset vaan myös asiantuntijat ja poliitikot horroksen kaltaisessa syvässä unessa. "On vain yksi totuus, ja sitä ei saa rikkoa, vanhaa ja tuttua ei saa ravistella, vaihtoehtoja ei saa ääneen pohtia." Näin on koska siltä se näytti.
Hatunnostoni edelleen näille Pasternakoille ja muille jotka silti pysyivät äänessä, vaikka heitä mm. Tuomioja uhkasi työpaikan menettämisellä.
On aina vaarallista elää vain yhdessä totuudessa, varsinkin jos skenaarioita ei saa edes pohtia. Ja voi hyvinkin olla, että poliittisen eliitin kammioissa syvän salaisuuden vallitessa niitä ehkä pohdittiinkin. Mutta 2020-luvulle jatkunut julkisen keskustelun vaikeuttaminen on asia, josta ei pidä vaieta. Ei tämä pelkkää jälkiviisautta ole, vaan likapyykki on syytä pestä, ja ottaa opiksi.
Ehkäpä se on vihdoin (!) alkamassa. Tässä hesarin erinomainen artikkeli.