Kyllä siellä on varmasti yksi jos toinenkin päättäjistämme myös pelkoa tuntenut. Näytti nimittäin aivan mahdolliselta, että heidän vahtivuorollaan Suomi joutuu vielä Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Ukrainan yllättävän ankara vastarinta pelasti meidät pahimmalta kriisiltä sitten toisen maailmansodan, ja Nato-prosessi saatiin nopeasti käyntiin.
Huonomminkin olisi siis voinut käydä - paljon huonommin.
Tässä piilee koko homman juju.
Pääministerin ulkopoliittinen kokemus rajoittui pääasiallisesti poskisuudelmiin Macronin kanssa, ja sen vuoksi hänen oli helppoa esiintyä itsevarmana. Boom boom boomerit vaahtoo jotain ihme juttuu, deal with it. Eli tuo ajatustasolla, jonkin tulkinnan mukaan oli selkeä viestinnässään kun ei tod.näk. ymmärtänyt, että kansakunta saattoi olla ihan oikeassa vaaraasa.
En aliarvioi Suomen puolustusvoimia, mutta se narratiivi että tänne hyökkäämisellä on niin korkea hinta ettei se kannata, romuttui juuri. Jos Venäjä haluaa jotakin, hinnalla ei ole mitään merkitystä. Ja jos Ukrainaan olisi saatu nukkehallitus, tuskin Venäjä olisi haaskannut sotilaallisin voimaansa sen enempää, vaan kohde olisi ollut muualla.
Tätä taustaa vasten jos tarkastellaan Venäjän toimis Suomen suuntaan vaikkapa 15 vuoden ajalta, olisi saatu riittävästi tarinaa hyökkäyksen oikeuttamiseksi. Lapsikaappaukset ja huostaanotot, sotavankileirit ja venäläisten tuhoaminen niillä ja mitä näitä olikaan. Yhtä paljon olisi löytynyt kuin Ukrainasta natseja, eli syy olisi löytynyt jos tarvetta olisi ollut.
En millään voi uskoa, että nuori ***adjektiivi*** nainen olisi voinut toimia riittävän viisaasti tilanteessa, johon hänen elämänkokemuksensa ja -asenteensa ei olisi antanut mitään selkänojaa. Noh, ehkä Ilmari olisi neuvonut oikeat liikkeet