No tämä menee mielestäni jo liioitteluksi. Kun Niinistö päätyi Naton kannalle - syistä joita en nyt tässä vatkaa enempää - niin sen jälkeen ylipäällikkö kyllä hoito prosessin vähintäänkin mallikkaasti. Laajat kontaktit ja hyvä karisma kiinnostivat maailmalla.
Olen itsekin sitä mieltä, että Niinistö on hoitanut tehtävänsä hyvin.
Silti olen sitä mieltä, että presidentti instituutiona on Suomessa turha. Jos ajatellaan, että Suomessa ei olisi ollut koko instituutiota, asiat olisi siitä huolimatta sujuneet suurinpiirtein samoin ja samalla aikataululla kuin nyt kävi. Ehkä sitten olisi julkisuudessa ollut ulkoministeri tai pääministeri vähän enemmän kuin nyt tms. Riippuen ihan siitä miten pressan työtehtävät olisi jakautuneet pääministerin ja ulkoministerin kesken. Kuitenkin pääasiassa asiat olisivat menneet samoin, niinhän myös Ruotsissa tapahtui, vaikka siellä ei ole presidenttiä.
Olen jotenkin ymmärtänyt, että presidentin instituutio nykyisessä Suomessa on muinaisjäänne. Kun Koiviston aikana presidentin valtaoikeuksia pienennettiin, niin pressalle jäi tehtäväksi lähinnä ulkomaanpolitiikan hoitaminen yhdessä ulkoministerin ja pääministerin kanssa.
Ehkä tällä on haluttu "jatkuvuutta" Suomen ulkopolitiikan johtamiseen. Kun oletetaan, että pääministeri yleensä vallassa vain 4 v jaksoissa ja presidentti maksimissaan jopa sen 12 vuotta. Presidentti ehtii saamaan paremmat käsityksen ja suhteet maailmanpolitiikassa. Ymmärrän kyllä viisauden tämän järjestelyn takana tai paremminkin ajatellun viisauden.
Ongelma kuitenkin on, että Suomessa ei Paasikiven jälkeen ole ollut kuin kaksi kohtuullisen hyvää presidenttiä (Ahtisaari ja Niinistö). Yksi katastrofaalinen ( Halonen), yksi keskinkertainen (Koivisto) ja yksi wannabe diktaattori (Kekkonen).
Nyt kun ulkopolitiikka ohjautuu jatkossa paljolti EU:n ja Naton kautta, näen yhä vähemmän tarvetta "presidentilliselle ohjaukselle" Suomessa. Se on hyvä asia.
Itse asiassa, kun Trump tapasi Suomessa Putinin, olin aidosti kauhistunut. Miksi meidän pitää väkisinkin tuppautua mukaan maailmanpolitiikkaan ? Mitä me maana hyödymme tuollaisesta ? Nyt kun olemme vihdoinkin päässeet roolistamme "sillanrakentajana" lännen ja idän välillä tai miksi me nyt itsemme kuvittelimmekin harhaisessa mielessämme, olemme paljon paremmalla ja turvallisemmalla tiellä.
