Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua
HS vieraili EU:n tiedustelupäämajassa Brysselissä. EU:n sotilastiedustelun suomalainen päällikkö Georgij Alafuzoff sanoo, että käynnissä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jota voi periaatteessa kutsua myös sodaksi.
TILAAJILLE
EU:n sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoff seuraa Ukrainan kriisiä Brysselistä. Hänen mukaansa kyseessä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jossa Ukraina on vain välikappale. KUVA: JUHA ROININEN
Tuomo Pietiläinen HS
14.12.2014 2:00 | Päivitetty 14.12.2014 7:30
Suomalainen sotilasunivormuun pukeutunut kapteeni on vastassa harmaan rakennuksen aulassa Brysselissä. Mies esittäytyy, mutta pyytää, ettei hänen nimeään mainittaisi.
Tähän taloon ei totisesti mennä heittämällä sisään. Aulan vartijat ovat aseistautuneita, mikä on poikkeuksellista EU:n rakennuksissa. Ennen metallinpaljastinta on luovuttava passista, joka solahtaa valvomoon paksun panssarilasin ohuesta aukosta.
Matkalla hissille vieras riisutaan vielä nauhurista, kamerasta, kännykästä, tietokoneesta, muistitikuista – kaikista tallentavista laitteista. Pyöröovi aukeaa, kun lukulaite tunnistaa kulkuluvan.
OLEMME EUROOPAN unionin sotilasesikunnan tiedusteluosaston uumenissa. Tänne EU:n 28 jäsenmaata lähettävät sotilastiedustelutietoaan. Niiden analyyseistä jalostuu raportteja EU:n ulkopolitiikan päättäjien ja jäsenmaiden sotilastiedustelujen käyttöön.
Hissi nousee yläkerrokseen (tarkkaa kerrosta ei saa kertoa). Sitten edessä on uusi sulku. Ovien eristämään karsinaan pääsee vain saattajan kanssa, ja vihoviimeinen portti aukeaa vasta, kun takana oleva ovi on kiinni. Tämän portin taakse edes vakituinen henkilökunta ei saa enää tuoda kännyköitä. Sääntö tuli voimaan, kun
Edward Snowden paljasti Yhdysvaltain tiedustelulaitoksen NSA:n urkinnan tehokkuuden.
Ovi Euroopan sotilastiedustelun johtajan toimistoon on kuitenkin auki. Se tarkoittaa, että nyt pöydillä ei ole mitään salaista. Seinällä oleva ohje kehottaa sulkemaan oven, kun esillä on turvaluokiteltua tietoa.
Työhuoneessaan odottelee kyömynenäinen harmaantunut mies. Hän on suomalainen
Georgij Alafuzoff, 61.
"Tervetuloa Euroopan sotilastiedustelun risteyskohtaan", hän sanoo istuuduttuaan neuvottelupöytään. Saattajana toiminut kapteeni, Alafuzoffin avustaja, jää seuraamaan haastattelua ja tarjoaa tietokoneen muistiinpanoja varten.
Toimisto on yllättävän arkinen ensinäkemältä, mutta kun tarkemmin katsoo, huomaa pieniä yksityiskohtia. Tietokoneen keskusyksikön kotelot ovat tavanomaista jyhkeämpiä, ja seinillä kulkee neonvärisiä kaapeleita. Tekniikka on suojattu urkintaa vastaan.
Neuvottelupöydällä on pullo vettä ja Coca-Colaa, työpöydällä tietokone ja kaksi ikonia. Ortodoksinen uskonto periytyy suvussa. Alafuzoffin isoisä paroni
Ivan Alafuzoff oli venäläisemigrantti, joka tuli Pietarista Suomeen Venäjän vallankumouksen jälkeen.
Työhuoneen seinät on vuorattu kartoilla. Ne kertovat, mikä sotilastiedustelun maailmassa on nyt ajankohtaista: suurin kartoista esittelee Afrikan mantereen ja Lähi-idän, yksi kartta on Mustanmeren ympäristöstä ja kaksi Ukrainasta.
Juuri Ukrainaan liittyy kohu, joka nousi viime keväänä Alafuzoffin lausuntojen jälkeen. Hän sanoi Ylen haastattelussa huhtikuun lopulla, että Ukrainassa ei ole Venäjän sotilaita eivätkä Venäjän asevoimat olleet sekaantuneet konfliktiin. Venäjällä Alafuzoffia kehuttiin "rehelliseksi mieheksi vieraasta tiedustelusta".
ALAFUZOFFIN PUHEET eivät olleet EU:n virallisen linjan mukaisia. Moni piti lausuntoa yllättävänä ja epäili, että Euroopan sotilastiedustelun päällikkö kyllä tiesi, että Itä-Ukrainassa olivat liikkeellä samat Venäjän armeijan erikoisjoukot kuin Krimillä.
Kysymys kevään lausunnosta saa Alafuzoffin hieman kiusaantumaan. Vastatessaan hän hieroo korvaansa.
"Olin rehellinen, kun annoin arvion silloin. Pyrimme tuolla hetkellä objektiiviseen analyysiin. Ja nyt näin jälkeenpäin ajateltuna olen saattanut olla väärässä", tiedustelupäällikkö myöntää.
Oliko lausunto siis hämäys tai harhautus?
"Miksi olisin hämännyt tai harhauttanut? Me pyrimme totuudenmukaisuuteen emmekä hämää tietoisesti julkisuuden kautta. Informaatiosodankäynti ei kuulu meille", Alafuzoff vakuuttaa.
Itä-Ukraina on ollut viime aikoina EU:n sotilastiedustelun päätyömaa, ja Alafuzoff kertoo käyneensä siellä itsekin konfliktin vuoksi. Hänen mukaansa Ukrainan kriisin hoitamisessa on tehty lukuisia virheitä.
"Ukraina on esimerkki siitä, miten poliittisia päätöksiä Euroopassa on voitu tehdä liian nopeasti ja vajavaisin tiedoin", Alafuzoff vihjaa.
Hän ei suostu täsmentämään, mitä oikein tarkoittaa. Se olisi Alafuzoffin mielestä "poliittisen arvion antamista, mikä ei kuulu sotilastiedustelulle".
"Ongelma on kokonaisvaltaisen lukutaidon puute. Asioita tulkitaan liikaa omista lähtökohdista, jolloin objektiivista tilannekuvaa ja arviota ei synny", Alafuzoff sanoo.
Mikä sitten on oikea, riippumaton tilannekuva?
Alafuzoffin mukaan tilanne Euroopan ja Venäjän välillä on ajautunut "vähintään yhtä pahaksi kuin kylmän sodan aikana" Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton välillä oli.
"Käynnissä on välienselvittely, hyvin hyvin laajasti ymmärrettynä sota", Alafuzoff sanoo.
Ukraina on tässä välienselvittelyssä eräänlainen välikappale.
"Jos lännen sanktiot johtavat tilanteeseen, jossa Venäjän kansantuote laskee, niin se on keinojen käyttämistä. Ja kun Venäjä tukee Kiovan tahtoon sopeutumattomia piirejä, niin nekin ovat keinoja."
VIELÄ VUOSI sitten esimerkiksi Norjan ja Venäjän sotilassuhteet olivat "kohtalaisen hyvät" Pohjoisella jäämerellä Barentsin alueella.
"Nyt sotilassuhteet ovat totaalisesti katkenneet. Ymmärrys on hakusessa", Alafuzoff muotoilee.
Sen sijaan Alafuzoff ei ole Brysselissä havainnut Suomen ja Venäjän sotilassuhteiden heikentyneen.
"Suhteet ovat kohtuullisen normaalilla tasolla, se on rauhoittavaa."
Alafuzoffilla on maine Venäjän tuntijana ja ymmärtäjänä, eikä pelkästään sukujuuriensa vuoksi. Onhan hän opiskellut kuuluisassa Venäjän yleisesikunta-akatemiassa ja puhuu täydellistä venäjää. On niitä, joiden mielestä Alafuzoff on aiemmin jopa vähätellyt Venäjän uhkaa.
Riippumattomuus ja objektiivisuus. Näitä kahta sanaa Alafuzoff toistaa puhuessaan työstään eli sotilastiedustelun tuottamista raporteista.
"Objektiivisuuden ja totuudessa pysymisen vaatimus on suuri. Emme voi esimerkiksi vieläkään varmasti sanoa, kuka ampui alas matkustajakoneen Ukrainassa. Sellainen varmuus vaatii todistusaineistoa", Alafuzoff sanoo heinäkuisesta iskusta, jonka tekijän esimeriksi CIA kertoo selvittäneensä.
Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on päässyt vertaamaan kaikkien EU-maiden sotilastiedustelun tuottamia raportteja. Miten suomalaisen sotilastiedustelun tieto eroaa tästä massasta?
"Se on ennen kaikkea riippumattomuus ja objektiivisuus, jota itsenäinen ja toistaiseksi liittoutumaton valtio kykenee tuottamaan."
Alafuzoffin omaa objektiivisuutta tässä asiassa voi toki epäillä, toimihan hän ennen nykyistä tehtäväänsä Suomen sotilastiedustelun johtajana.
Sanaparilla "toistaiseksi liittoutumaton" Alafuzoff viittaa tietenkin puheisiin Suomen Nato-jäsenyydestä. Silti hän ei suoraan halua ottaa kantaa Natoon, koska asia on "täysin" poliittisten päättäjien vallassa.
"Täysin objektiivisia tiedusteluarvioita on vaikea tehdä, jos on kovin voimakastahtoisen liittouman jäsen".
Tämä on suoraa puhetta mieheltä, joka lukee työkseen myös Nato-maista tulevia raportteja.
"Liittoumassa tulee poliittisia paineita siihen, että asiat pitää sanoa tietyn suuntaisesti tai tietyn värisesti."
MYÖS VAKOILUN ja tiedustelun maailmassa toimivat ihmiset haluavat olla mieliksi työnantajilleen eli poliittisille päättäjille. Se on inhimillistä.
"Ollaksesi tunnustettu ja hyväksytty, sinun pitää alkaa tuottaa sellaista tietoa kuin esimiehet haluavat. Tämä on vähän kuin klikkien kalastelua nettilehdissä otsikoilla, jotka eivät pidä paikkaansa."
Tämän vuoksi sekä idän että lännen suurvallat ovat tehneet vääriä arvioita.
"Neuvostoliiton suurin tiedustelukatastrofi oli Afganistanin sota. Yhdysvaltain tiedustelun karkein virhe taas oli Irakin sota."
Suomalaisen sotilastiedustelun vapaus ja riippumattomuus siis kärsisivät Nato-jäsenyydestä, mutta Alafuzoffin mielestä ehkä jokin muukin.
"Karhu suhtautuu marjoja poimivaan ihmiseen eri tavalla, jos hän on vaarattomaksi koettu kuin jos hän on vaaralliseksi todettu."
Hänen mukaansa Suomi joutuu ottamaan huomioon sen, mitä Venäjä ajattelee.
"Onko Suomi liittouman jäsen tai sen ulkopuolella, niin se vaikuttaa niihin toimenpiteisiin, joihin toinen valtio saattaa ryhtyä tiedusteluasioissa ja muutenkin."
Siksi Alafuzoff sanoo suhtautuvansa Suomen Nato-jäsenyyteen "varauksellisesti".
Edes suomalaiset tiedustelumiehet eivät ole erehtymättömiä, kuten Alafuzoff itsekin myönsi Itä-Ukrainasta puhuttuaan. Mutta siltä näyttää, että suomalaista tiedusteluosaamista arvostetaan Euroopan unionissa. Samassa rakennuksessa, kerrosta ylempänä, työskentelee Euroopan siviilitiedustelun Intcenin johtaja
Ilkka Salmi, 45.
Tilanne on ainutlaatuinen. Mikään EU-maa ei ole aiemmin pitänyt hallussaan molempia tiedustelun huippupaikkoja.
EU:n sotilas- ja siviilitiedustelu tekevät hyvin läheistä yhteistyötä. Brysselin tiedustelutalossa yhdistetään kaikkien EU-maiden sotilastiedustelun ja siviilitiedustelun niin kotimaastaan kuin ulkomailta hankkima informaatio.
"Pystymme Ilkan kanssa keskustelemaan avoimesti aivan kaikesta. Se on tärkeää, sillä olemme asiantuntijoiden ja luovien älykköjen yhteisöjä. Sellaiset ihmiset ovat haasteellisia johtaa ja ohjata."
Salmen ja Alafuzoffin yhteistyö ei ole itsestäänselvyys. Yleensä EU-maissa turvallisuustiedustelu (Suomessa suojelupoliisi) ja ulkomaille suuntautuva sotilastiedustelu pidetään erillään. Alafuzoffin mielestä tämä on hölmöä. Suomessakin sotilas- ja tulevan siviilitiedustelun tulisi tehdä yhteistyötä, hän sanoo.
"Tiedustelun kannalta on ehdottoman välttämätöntä, että kaikki tieto yhdistetään. Siviilitiedustelun ja sotilastiedustelun hankkiman tiedon raja on kadonnut tai katoamassa."
Hän muistuttaa, että Yhdysvaltojen epäonnistuneet operaatiot ovat johtuneet tiedustelupalvelujen suoranaisesta kilpailuasetelmasta.
"Suurissakin valtioissa tiedustelupalvelut ovat mustasukkaisia tiedoistaan, joilla ne haluavat pönkittää omaa asemaansa."
Toisin on Brysselissä. Täällä siviilitiedustelun Intcenin ja EU:n sotilasesikunnan analyytikot tekevät yhdessä noin 90 prosenttia "lopputuotteista". Kuten Ilkka Salmi, Alafuzoff puhuu nimenomaan "tuotteista ja asiakkaista". Tuotteet ovat tiedusteluraportteja. Asiakkaita ovat EU:n jäsenmaat ja EU:n oma ulkosuhdehallinto. Ja Alafuzoff puhuu itsestään "tuotantopäällikkönä".
EU:n päävakoojana toimiminen kuulostaa yhtäkkiä yllättävän arkiselta työltä.
www.uusisuomi.fi
