Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Eiköhän siitä tule ennemmin uusi Jens Stoltenberg tai EU-komissaari jos ei enää puoluejohtajuus/iso ministeriys maita.
 
Miksi hakisi poliittisen uran päätevirkaan 40v:na? Voi vetää demarit muissa vaaleissa pitkälle vaikka kuinka kauan. Pressavaaleissa kerralla ajautuisi puoluekirjattomaksi.
Olen miettinyt asiaa samoista lähtökohdista. Nykymaailma on toisaalta täysin uudessa asennossa verrattuna YYA-Suomeen. Kun kotimaan postit on rämmitty ehtisi viisikymppinen Sanna vielä kierrokselle EU:n tai NATO:n suuntaan. Pressan homma olisi myös perhe-elämää ajatellen pääministeriyttä aivan olennaisesti rauhallisempi. Paljon varmaan riippuu myös ensi kevään edarivaalien jälkilöylyistä.

Kun Niinistö pari viikkoa sitten piti tiedotustilaisuutta jossa oli mukana myös Marin ja Haavisto sekä Kaikkonen niin katsoin että on meillä ainakin kolme ministeriä joista saisi Saulille erinomaisen seuraajan. Ei siis murhetta siltä osin.
 
Eiköhän siitä tule ennemmin uusi Jens Stoltenberg tai EU-komissaari jos ei enää puoluejohtajuus/iso ministeriys maita.
Taitaa seuraava komissaari tulla Kokoomuksesta jos ei ihmeitä tapahdu. Aika näyttää löytääkö Orpo jonkun vielä paremman vai joutuuko hänkin Käteisen tavoin uhrautumaan itse.
 
Miksi hakisi poliittisen uran päätevirkaan 40v:na? Voi vetää demarit muissa vaaleissa pitkälle vaikka kuinka kauan. Pressavaaleissa kerralla ajautuisi puoluekirjattomaksi.
Miksi ei; jos ajatellaan että ylipäätään pyrkii uralla eteenpäin? Miksi himmailisi vain sen takia että on sitten vielä uusia haasteita vanhemmalla iällä, varsinkin kun on luultavaa että samanlaista nostetta ei saa enää ikinä. Jättäisitkö itse ylennyksen töissä ottamatta, että olisi myöhemmällä iällä vielä jotain tavoiteltavaa?

Kyllä niitä haasteita on maailmalla tarjota, esim YK:n tai Naton pääsihteerin virka olisi aika kova. Tai voi tehdä Ahtisaaret. Kyllähän maailmassa on montakin ex-presidenttiä ja vastaavaa, jotka ovat aktiivisia puoluepolitiikan ulkopuolella. Ei ole pelkoa että täytyisi vetäytyä villasukkia kutomaan vain sen takia että on jo ollut presidenttinä.
 
Selvää on ollut varmaan 30 vuotta, että mitään optiota ei ole kuin poliitikkojen päiväunissa. Olen koko ajan inhonnut koko sanan "optio" käyttöä. Sekä myös sitä lapsenuskoista kuvitelmaa, että kun tulee paha paikka niin olemme välittömästi Naton suojissa. No eipä mennyt niin. Minä en yllättynyt. Toivoin nopeaa jäsenyyttä mutta pessimisti tai realisti kun olen niin 30 jäsenmaahan mahtuu aina muutamakin hulivili mustalammas joka näkee tilaisuutensa tulleen. Poliitikot ovat koko asian kanssa olleet muutoinkin "hauskoja". Eihän mikään ole loppujen lopuksi muuttunut Ukrainankaan kriisin seurauksena. Tuollainenhan tuo naapuri on aina ollut. Jos naapurissa on jotain muuta nähnyt niin kovin värittynein lasein on maailmaa katsonut jos ei ihan sokea ole ollut. Historia on ainakin jäänyt lukematta mutta sitä ei ilmeisesti valtiotieteitä lukiessa tule opeteltua. Nyt sitten ihmetellään, että kun naamiot on riisuttu, ja jäljellä on sodan runtelemat kasvon niin ei Suomi päässytkään raketin lailla jäseneksi. Historia muistaa ja monikin on saanut huomata, että sillä hyysäyspolitiikallakin on seurauksensa.
Ei kai se Nato-optio ikinä ole tarkoittanut sitä, että Suomi vain ilmoitusluonteisena asiana toteaa, että me liitytään nyt; lippu salkoon vaan. Se on tarkoittanut, että hallitusohjelmaan on kirjattu optio hakea Naton jäseneksi, jolloin asia saadaan taputeltua paljon iisimmin.

Jos hallitusohjelmassa ei olisi ollut Nato-optiota, niin seuraavat eduskuntavaalit olisivat Nato-vaalit ja liittymistä alettaisiin puuhata vasta niiden jälkeen - jos silloinkaan.
 
Ei kai se Nato-optio ikinä ole tarkoittanut sitä, että Suomi vain ilmoitusluonteisena asiana toteaa, että me liitytään nyt; lippu salkoon vaan. Se on tarkoittanut, että hallitusohjelmaan on kirjattu optio hakea Naton jäseneksi, jolloin asia saadaan taputeltua paljon iisimmin.

Jos hallitusohjelmassa ei olisi ollut Nato-optiota, niin seuraavat eduskuntavaalit olisivat Nato-vaalit ja liittymistä alettaisiin puuhata vasta niiden jälkeen - jos silloinkaan.
Lisäksi yhteensopivuutta on määrätietoisesti rakennettu koko 2000-luku mikä helpotti hommaa olennaisesti. Hanke on tässä vaiheessa yksinomaan poliittinen kun jokseenkin kaikki muu on jo kunnossa.
 
NATO optio oli zsoukki ja maskirovkaa ja on jo menneen ajan juttuja. Enää silläkään ei ole merkitystä.
Mutta varmaan auttoi että se oli jossain mainittuna valmiina edistämään prosessia. (y)
.
 
Kiehtova Evening Standardin otsikko 18. päivältä.

Sanna Marin: is Finland’s “heroic” millennial prime minister Nato’s new secret weapon?​


Itse artikkeli on kehnoa keltaista juorulehtikamaa naistoimittajan näkökulmasta. Se käy todella pitkästi läpi Marinin instaa jne. eikä onnistu palaamaan kysymykseen kuin lopussa.
Mutta nyt tuota Ukraina-kiertuettakin ajatellen tuo otsikon kysymys sikäli jäi vaivaamaan. Siinä on ehkä hieman perää, että Marin+Suomi Natoon juuri nyt suhteessa Zelenskyyn, yleinen pohjoismainen naispoliitikkojen määrä....

Sekä kiiinnostus Suomeen että maakuva on molemmat olleet parempia kuin olisi osannut edes toivoa. Niinistö jo sen aloitti. Haavisto, ehkä myös Stubb jne.
Ei olisi osannut odottaa esim. sitä 180/200 senaatin puoltajaa Suomen/Ruotsin Nato-jäsenyyden kiirehtimiselle.

Miettikääpä millainen oli Suomi-kuva takavuosina vaikka siinä vaiheessa kun Carl Bildt nousi ekan kerran esille. Silloin Ruotsin etumatka oli minusta tosi suuri. Ei ollut vielä kovin monia kv-tason tekijöitä Suomesta. Mara Ahtisaari toki.
Totta turiset. Jotenkin tuli heti mieleen edellinen pääministeri. Ja puistatti.
(Tarkoitit varmaan 80/100 siellä senaatissa.)
 
Ei tämä Nato-jäsenyys kyllä nyt välttämättä etene nopeasti. Turkin toimet ovat sellaisia, että niissä on muillakin nielemistä kuin Suomella ja Ruotsilla.

Itse asiassa Turkin perustelut hyökkäykselle alkavat lähentyä Venäjän perusteluita hyökkäykselle Ukrainaa vastaan. Iltasanomat avaa suhtautumista Syyriaan ja Kreikkaan.

Erdoğanin mukaan Turkki käynnistää pian sotaoperaation, jonka tarkoituksena on laajentaa sen etelärajan 30 kilometriä syvää turvavyöhykettä ja taistella alueen terroristeja vastaan.

Tällä viikolla Erdoğan käänsi huomionsa myös Kreikkaan, kun hän syytti myös sen suojelevan terroristeja.
Nyt Erdoğan ilmoittaa katkaisseensa suhteensa Kreikan pääministeri Kyriákos Mitsotákisiin. Hän ei aio tavata Mitsotákisia Naton huippukokouksessa kesäkuussa.

"Häntä ei ole enää olemassa minun silmissäni. En koskaan suostu tapaamaan häntä. Jatkamme työtä kunniallisten poliitikkojen kanssa" Turkin presidentti ilmoittaa.


Rinnastus Venäjä vs Turkki
  • Turkki kaipaa suojavyöhykettä Syyrian kurdialueilta
  • Venäjä kaipaa suojavyöhykettä Donbassista

Tuorein Turkin inkursio Pohjois-Irakin kurdialueelle on kestänyt jo kuukauden vaikka siitä ei ole mitään kerrottu uutisissamme.

Kuulemma tällä kertaa Turkki olisi tullut jäädäkseen ja se taas raivostuttaa Irakin hallintoa. Yllättäen taas kurdihallinto on myötämielisempi, jollekin on vissiin maksettu jotain.

Stoltenberg pahoitteli Turkille heidän juuri ottamaan 5 KIA:n tappioita, joita on saattanut järjestää Suomen kouluttamat Pohjois-Irakin kurditaistelijat.

Ihanaa maailmanpolitiikkaa...

https://www.aljazeera.com/news/2022...operation-causes-controversy-division-in-iraq

Turkey’s military operation causes controversy, division in Iraq​

A Turkish military operation was launched against PKK fighters in northern Iraq last week, but Baghdad is not happy.
 
Kun pääministeriuolueena oli kokoomus, oli hallitusohjelmaan kirjattuna että Suomi ei hae jäsenyyttä. Siihen eilaten optio oli todella hyvä juttu jossa ainoa vika oli sen nimi. Oikeampi nimitys olisi ehkä ollut "poliittinen avoimuus jäseneneksi hakemiselle ja sotilaallisen yhteensopivuuden kehittäminen"
 
Kyllä niitä haasteita on maailmalla tarjota, esim YK:n tai Naton pääsihteerin virka olisi aika kova. Tai voi tehdä Ahtisaaret. Kyllähän maailmassa on montakin ex-presidenttiä ja vastaavaa, jotka ovat aktiivisia puoluepolitiikan ulkopuolella. Ei ole pelkoa että täytyisi vetäytyä villasukkia kutomaan vain sen takia että on jo ollut presidenttinä.
Tarja repisi pelihousunsa. Kaikki se suomalaisten rahojen tuhlaaminen kehitysmaihin, diktaattorien nuoleminen ja hyvyyssäteily ei taannut kansainvälistä huippuvirkaa vaan NATOon liittyminen.
 
Jukka Tarkan kommentointi paljasti sen, mitä olen suunnilleen aina olettanutkin. Hän pukee varsin taiten joltain kylmän sodan ideologiselta pohjalta esityksen, jossa Suomi on keskiössä. Neuvoo Natoa erottamaan yhden vahvan osakkaan, jota ei suin surmin haluta ajaa Venäjän kylkeen. MH? Aika ajoi Tarkan teesien ohi jo ajat sitten. Jos Suomen neuvottelijat menisivät esittämään Tarkkamaisen kommentin niin Naton tuulikaapista lennettäisiin kuin leppäkeihäs pellolle ja etäs. :) Perspektiivitön toivohaluilukaipaus ei ole SITÄ, mitä liittokuntaan voidaan viedä pilkun vertaa.
Jos sattuisi käymään niin että liittymisprosessi venyisi makedoniamaisesti vuosia (mihin en usko, mutta eihän sitä tiedä) niin uskoisin että Suomi ja Ruotsi pidettäisiin epävirallisina 'tuulikaappijäseninä' niin että erikseen olisi luvattu ja ylläpidetty turvatakuita, treenattaisiin yhdessä ja kaikki olisi niin kuin oltaisiin jo liitossa, pl. se viimeinen virallinen papin aamen. Se mitä Turkki ajattelisi tällaisesta olisi yksi lysti. Ei kannata, ja varsinkaan Suomen ei kannata, alkaa rakentamaan mitään väkinäistä "se on nyt Turkki tai Suomi, valitkaa" vastakkainasettelua. Sellaisessa käy kaikille osapuolille hassusti.
 
Kun pääministeriuolueena oli kokoomus, oli hallitusohjelmaan kirjattuna että Suomi ei hae jäsenyyttä. Siihen eilaten optio oli todella hyvä juttu jossa ainoa vika oli sen nimi. Oikeampi nimitys olisi ehkä ollut "poliittinen avoimuus jäseneneksi hakemiselle ja sotilaallisen yhteensopivuuden kehittäminen"
Suurin piirtein tuotahan se Nato-optio tarkoittikin oikeasti. Nato-optio oli kansanomainen nimitys sille, että puolustusliiton jäseneksi hakemista pidettiin poliittisesti mahdollisena.

Esim. Rinteen (Marinin) hallituksen hallitusohjelmassa asia kuvattiin seuraavasti:
"Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioon ottaen."

Voisi sanoa, että hallitusohjelmaa noudatettiin tunnontarkasti tältä osin ja sanamuoto oli jälkikäteen ajatellen onnistunut.

Sitten aiheen sivu menevää keskustelua hivenen jatkaakseni. Arvelen, että Marin ei olisi ehdokkaana seuraavissa presidentinvaaleissa, mutta seuraavan presidentin (kahden) kauden jälkeen saattaisi asettuakin ehdolle. Pitäisin kyllä virkistävänä, jos tasavallan presidenttinä olisi poikkeuksellisesti nuori ihminen, jolla olisi presidenttikausiensa jälkeenkin vielä työuraa jäljellä esimerkiksi kansainvälisiä tehtäviä varten. Mutta en usko, että Marinin aika vielä on 2024. Joko omien valintojensa vuoksi, tai sitten siksi, että kansa äänestää vielä perinteisesti iäkkäämpää ehdokasta. Myös sisäpoliittiset asiat saattavat joitakuita närästää. Tasavallan presidenttiä pitäisi toki äänestää ulkopolitiikka ja arvojohtajuus edellä - tietenkin on aivan sallittua olla sitäkin mieltä, että Marin ei myöskään tältä osin täytä vaatimuksia ainakaan nyt.
 
Olen ainoastaan jonkin verran seurannut tätä ketjua, mutta niin valtavasti postauksia ja kommenttivastauksia, että en aivan kaikkia ole lukenut. Joitain mennyt ohi, mutta nyt ajattelin esittää oman kommenttini tähän Suomen Nato -hakemukseen liittyen.

Mielenkiintoista nähdä, miten Suomen natohakemuksen lopulta käy, kun nythän kaikki muut Nato-jäsenmaat ovat puoltoäänen antamassa hakemuksen käsittelyäänestyksessä, ja Turkki on ainut valtio, joka ei aivan suorilta käsiltä ole puoltoääntä antamassa.

Tuossa pari päivää sitten uutisoitiin, mitä Venäjä oli alkanut luomaan painetta Turkin suuntaan, niin se mielestäni viesti siitä ja vahvisti sitä käsitystä, että Venäjän interesseissä on selkeästi se, että Suomi pysyisi Naton ulkopuolella. Jos Venäjä on arvioinut, että saattaa olla jotain mahdollisuuksia nostaa todennäkoisyttä, että sitten äänestyksessä Turkki lopulta kääntyisi puoltoääntä vastaan.

Mitä se Natoon hakemuksen jättänyt valtio, sen hakemuksen hyväksymisehtona on, että kaikki jo Natossa olevat jäsenmaat ratifioivat sen, eli antavat puoltoäänen siinä äänestyksessä sitten, kun se järjestetään, niin jos nyt sitten esimerkiksi Turkki sitten lopulta päättäisi antaa epäävän äänen, eli ei puoltaisi sitä hakemusta, niin siinä kohtaahan tuo Suomen natohakemuksen hyväksymisehto ei toteudu, joka tarkoittaa sitten hakemuksen hylkäämistä ja siinä kohtaa Suomi joutuisi olemaan pakostakin Naton ulkopuolella, koska muita vaihtoehtoja ei ole, halusimme sitä tai emme.

Siinä kohtaahan sitten nuo Venäjän intressien mukaiset toimet ja tavoitteet toteutuisivat heidän näkokulmastaan, mikäli siellä nyt Turkin suuntaan paineen luonnissa on myos tällaisia tavotteita.
 
Tarja repisi pelihousunsa. Kaikki se suomalaisten rahojen tuhlaaminen kehitysmaihin, diktaattorien nuoleminen ja hyvyyssäteily ei taannut kansainvälistä huippuvirkaa vaan NATOon liittyminen.
Ai saatana kun naurattaa jo pelkkä mielikuva. :giggle:
 
Siinä kohtaahan sitten nuo Venäjän intressien mukaiset toimet ja tavoitteet toteutuisivat heidän näkokulmastaan, mikäli siellä nyt Turkin suuntaan paineen luonnissa on myos tällaisia tavotteita.
No mitäs ite luulet onko Suomella jo turvaa vai eikö ole? NATO ei ainakaan halvaannu Erdoganin takia.
Minua ainakaan niinkään kiinnosta nimet jossain paperissa tai turkkilaisen jänkääminen. Onhan tuo NATOmaiden turva jo niin selvää.

.
 
Mitä se Natoon hakemuksen jättänyt valtio, sen hakemuksen hyväksymisehtona on, että kaikki jo Natossa olevat jäsenmaat ratifioivat sen, eli antavat puoltoäänen siinä äänestyksessä sitten, kun se järjestetään, niin jos nyt sitten esimerkiksi Turkki sitten lopulta päättäisi antaa epäävän äänen, eli ei puoltaisi sitä hakemusta, niin siinä kohtaahan tuo Suomen natohakemuksen hyväksymisehto ei toteudu, joka tarkoittaa sitten hakemuksen hylkäämistä ja siinä kohtaa Suomi joutuisi olemaan pakostakin Naton ulkopuolella, koska muita vaihtoehtoja ei ole, halusimme sitä tai emme.
Tää kuulostaa aika kaukaa haetulta, meinaatko että Turkki ensin ratifioisi sen ja sitten ei puoltaisi sitä kun tulee viimenen hetki? Käsittääkseni todennäköisempää on että jäsenyys jää "roikkumaan" jos Sulttaania ei saada kuriin hetkeen.

Tosiaan mielestäni kanssa Natohakemus on vain paperia ja turva on jo aikalailla taattu. Sitten lisäksi EU pistää kovasti paukkuja siihen että Natosta tulee EU:n turvallisuusratkaisu (esim tämä PDF) niin uskoisin että EU:kin alkaa ärähdellä jos Turkin vaatimukset (jotka toistaseksi näyttää olevan epäselviä) osoittautuu sellasiksi että uusia jäseniä kohdellaan eri tavalla kun muita jäseniä.
 
Tää kuulostaa aika kaukaa haetulta, meinaatko että Turkki ensin ratifioisi sen ja sitten ei puoltaisi sitä kun tulee viimenen hetki?

Ensimmäisessä virkkeessäsi ei ole oikein logiikkaa. Ratifiointi = sopimuksen vahvistaminen maan proseduurien mukaisesti. Ei sitä sen jälkeen "puolleta".

Ainakaan minun tiedon mukaan.
 
Back
Top