Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883

RPG83

Soome Majori
Täällä on puhuttu siitä pyhästä lehmästä, jota palvotaan, mutta johon ei uskalleta sotkeutua, Baikalia lainaten "alkaa N-kirjaimella, on neljä kirjainta ja ei ole Napa" siellä sun täällä, mutta haulla en itse löytänyt yhtään sen ja Suomen suhdetta käsittelevää aihetta.

En tiedä, onko tämä sääntöjen mukaista, mutta kun en löytänyt sääntöjä niin päätin ja perustin.

Itselleni tämä on hyvin vaikea kysymys. Puollan siinä mielessä, että mitään hävittävääkään ei nähdäkseni nykytilassa enää ole. Toisaalta vituttaisi, jos harmaan vaiheen aikana kuulisi valmiusprikaatien lähtevän Balttiaan, ja vastakauppana saatavan joku säälittävä määrä ohjuksia Horneteihin.

EDIT: Aikaisempi äänestystulos katosi ketjuja yhdistäessä. Foorumilaisten kannatus jakaantui seuraavasti: Natoon 56% / ei natoon 44 % perjantaina 22.3.2013 klo 10. -Setämies-
 
Last edited by a moderator:
Olen jo aiemmin mainostanut asiasta tehtyä väitöskirjaa, joka [attachment=510]selventää tilannettamme aika hyvin.
 

Liitteet

  • NATO_väikkäri.pdf
    968.7 KB · Luettu: 88
Pitäisikö nyt äänestää siitä että pitäisikö Suomen liitty Natoon vai siitä että katsooko todennäköiseksi Suomen liittyvän Natoon omasta mielipiteestä sen tarpeellisuudesta välittämättä?
 
Oma mielipide siitä, pitäisikö hakea jäsenyyttä.
 
Saako listaan lisättyä "en tiedä" napin? Saataisiin liikkuvat ja epävarmat äänestäjät ts. takin kääntäjät liikkeelle?
 
Jos suomi liity Naton, eikö määrärahoja silloin lisäättä?
 
Jos maanpuolustukseen ruvetaa sijoittamaan enemmän rahaa sanon ei Natolle. Muussa tapauksessa kyllä
 
Hejsan kirjoitti:
Jos suomi liity Naton, eikö määrärahoja silloin lisäättä?

Joku "asiantuntija" sanoi tässä pari vuotta sitten, että jos liitymme NATOon, niin puolustusmenot nousevat merkittävästi....
 
Jos liityttäisiin ko. seuraan, niin silloin päättäjät vähentäisivät kotimaan puolustuksen menoja perusteella, että "Kun kerran ollaan Natosssa, niin se huolehtii meidän puolustuksesta, eikä meidän tarvitse itse panostaa siihen.".
 
Yritin muokata äänestystä, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Joku mode ehkä kykenisi lisäämään siihen kolmannen vaihtoehdon. En tajunnut ensinnäkään, mitä toi julkisuuskohta meinasi, joten ruksasin sen, että ihmiset näkisivät kuinka moni kannattaa jompaa kumpaa, mutta se perhana näyttää kuka on äänestänyt mitäkin. Ei ehkä kaikkein paras vaihtoehto tällaisella foorumilla...


Itse olen muuten Radarin kanssa samoilla linjoilla.
 
No eiköhän me kestetä julkisesti kukin liputtaa sen puolesta kuin on mieli.

Minä wanha Naton kannattaja, jäänne tertiäärikaudelta, olen vääntynyt epävarmalle kannalle. Ja kun olen epävarma niin se on ei, njet, nou. Olen ymmärtänyt asian niin, että ratkaisu tehdään yhtäaikaa Ruotsin kanssa, oli se ratkaisu mikä tahansa. Minun on vaikea kuvitella, etteikö nämä kaksi valtiota tekisi samaa ratkaisua kulloinkin yhtäaikaa.

Jotain tapahtui 2008. Nato-keskustelu lakkasi lähes tyyten. Väitän, että Isot Pojat sopivat tuolloin jotain ja se pani pikku-hauvat hiljaiseksi. Tähän liittyy Georgia-Venäjä-ottelu. Vanhan Veteraanin rajattomasti ihailemissa Maalaisliiton tupailloissa vierailevat tähdet ovat jotain tämänsuuntaista pamisseet.

Nato-peliliike on mielestäni sellainen, että täytyy olla varmat tiedot ja arviot, jotta päätös kannattaisi synnyttää. Pitää helvetti olla faktaa tiskissä, jotta voidaan käydä edes jonkinlainen keskustelu, jonka perusteilla voitaisiin synnyttää edes pikkiriikkinen käsitys TAHTOTILASTA.
 
Oma epäilykseni on että NATOssa me olemme huutolaispoikia kuten jo nyt EU:ssa. Pienenä valtiona kelpaamme maksumieheksi, mutta niihin pöytiin missä päätöksiä tehdään, meillä ei ole pääsyä. Ei vaikka kuinka vänkäämme itseämme "politiikan ytimiin". Viiden miljoonan kansa on yksin hyttysenpaska verrattuna euroopan suuriin maihin. Siksi vastaan EI.

Olen kyllä taipuvainen harkitsemaan kantaani mikäli keskustelu julkisuudessa käynnistetään uudelleen ja NATO jäsenyydestä on saatavissa tarkempaa tietoa mm. vaikutuksista puolustuskykyyn, budjettiin, ulkomaisten sotilasneuvonantajien ja sotilaiden maassa toimimiseen, yleiseen asevelvollisuuteen jne.

Minusta tuntuu vähän siltä että tässä on käymässä kuten EU:n liittymisessä. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, paitsi että työvoima, valuutta ja tavarat liikkuvat vapaasti. No, jälkeenpäinhän tapahtui vähän muutakin, kuten menimme solmimaan joukon integraatiota vahvistavia ja suomesta valtaa poissiirtäviä sopimuksia, menetimme oman valuutan, saimme (huom!) EU:n presidentin, ulkoministerin ja nyt viimeisimpänä suomen perustuslakiin piti kirjaaman vielä että olemme EU:n jäseniä nyt ja aina! Tietty huonomminkin olisi voinut käydä, mene ja tiedä.

Epäilen että NATO jäsenyys ei tee meitä autuaaksi Venäjän suhteen. Toki puolustusmateriaalia voitaisiin saada halvemmalla ja meille ehkä myytäisiin uusinta uutta tavaraa. Mutta jos suomen ulkoraja olisi sama kuin NATOn ulkoraja, jännitteet kasvaisivat meillä aivan varmasti, vaikka NATO ja Venäjä nyt veljeilevät näennäisesti monissa asioissa. En usko oikein siihenkään että jos jostain kumman syystä Venäjä tänne tosissaan meinaisi ängetä, Saksa (tuonti-energia riippuvaisena) ja Ranska (Venäjän kauppakumppani) lähettäisivät 5. Artiklaan perustuen poikiaan ja tyttöjään kauas pohjolan kiirastuleen tapatettaviksi. Euroopan näkökannasta me olemme kaukana pohjoisessa ja se mikä on poissa silmistä se on poissa mielestä. Lisäksi mahdollinen kriisin leviäminen pyrittäisiin rajoittamaan paikalliseksi suomen kohdalla oltiin NATOssa tai ei. USA:lla taas on liian monta rautaa tulessa pitkin maailman, meillä ei ole luonnonvaroja joista tapella, eikä tänne avuksi riitä edes yksi lentotukialusryhmä.

Olisin taipuvainen lisäämään pohjoismaista yhteistyötä sotilasasioissa hyvinkin paljon ja ainakin ruotsin kanssa voitaisiin jakaa kustannuksia mm. perustamalla pohjolaan yhteisen ilmapuolustuksen. Tapahtui mitä tapahtui, suomen ja ruotsin kohtalot kulkevat käsi kädessä, niin on aina ollut ja on aina oleva. Rakas vihollisemme on ainoa taho johon voisi edes ajatella luottavansa koska meidän yhteiskuntamme ja ajattelutapamme ovat niin lähellä toisiaan.

Lisäksi länsinaapurimme on ainoa pohjolan "suurvalta" jolla on todellinen aseteollisuus ja kyky tuottaa hävittäjistä lähtien omaa laadukasta kalustoa. Se on iso juttu nykymaailmassa!
Mukaan liittoon voisi houkutella myös Viroa, Norjaa ja Tanskaa vaikka ne ehkä nojaavat mielellään NATOon enemmän.
 
Einomies1, hyvä kirjoitus!

Tuskin merkittävää apua saataisiin, mutta joka tapauksessa tiedustelukyky luullakseni nousisi, saatettaisiin varauksella saada tukea ilmavoimien muodossa, jos kriisi on laajempi. Kaikki koneet tuskin kuitenkaan on kiinni keski-Euroopan puolustuksessa. Lisäksi ehkä merivoimia voisi saada tueksi laajemman kriisin sattuessa. Mutta maavoimat olisi hyvä pitää itse vahvoina, niille kun ei merkittävää tukea kriisitilanteessa saataisi, sillä NATOn jäsenmaiden maavoimat on laskettu aika heikkoihin kantimiin sitten kylmän sodan.

Edit: Ei pidä myöskään unohtaa, että NATOon liittyminen nostaa luultavasti myös panoksia. Neuvostoliitto tai Venäjä ei ole hyökännyt NATOn jäsenmaihin, vaikka voisi kuvitella esim. Balttian kiinnostavan nykyjohtoa. Itse en kuitenkaan näkisi Viron valtausta kovin merkittävänä uhkana keski-Euroopan kannalta, se ei mahdollista yhtään sen suorempaa hyökkäystä.
 
Jos NATOon liittyminen tarkoittaisi sitä, että tarkoituksena on puolustaa Suomea ulkopuolista hyökkäystä vastaan nykyisen tyyppisellä asevelvollisuuteen pohjautuvalla armeijalla, lisättynä NATOlta saatavalla informaatiolla, kalustolla ja suoralla sotilaallisella voimalla, äänestän "kyllä".

Jos NATOon liittyminen tarkoittaisi sitä, että nykyisenkaltainen asevelvollisuusarmeija ajetaan alas, siirrytään palkka-armeijaan, puolustusmenoja kasvatetaan ja tuloksena on puolentusinaa pataljoonaa kohtalaisen iskukykyisiä joukkoja, n. 60 hävittäjän ilmavoimat, olemattomat merivoimat ja mahdollisuus ennaltamäärittelemättömään tukeen mahdollisen konfliktin syttyessä, äänestän "ei".
 
olen useasti kertonut että olemme jo länsiliittouman jäseniä (ns friendly neutral) , vaikkei sopimuksia ole olemassa. tuo neutralhan loppuu kun yksi varis lentää väärään suuntaan.

vähän samantyyppinen tilanne kuin keväällä -41 erään valtion kompuksessa.

liittymällä pääsemme istumaan päätöspöytään ja vaikka häntä ei heiluta koiraa, olemme paremmassa asemassa kuin nyt, jossa olemme vain kuunteluoppilaita.

ruotsi on ollut meidän nykyisessä asemassa noin 50 v. ja me ainoastaan 15- 10 v.

vielä vaivaa tavallista sukankuluttajaa tämä uskomaton propagandarummutus että "nato on paha ja NL on rauhantahtoinen"
 
Einomies1 kirjoitti:
Oma epäilykseni on että NATOssa me olemme huutolaispoikia kuten jo nyt EU:ssa. Pienenä valtiona kelpaamme maksumieheksi, mutta niihin pöytiin missä päätöksiä tehdään, meillä ei ole pääsyä. Ei vaikka kuinka vänkäämme itseämme "politiikan ytimiin". Viiden miljoonan kansa on yksin hyttysenpaska verrattuna euroopan suuriin maihin. Siksi vastaan EI.

Olen kyllä taipuvainen harkitsemaan kantaani mikäli keskustelu julkisuudessa käynnistetään uudelleen ja NATO jäsenyydestä on saatavissa tarkempaa tietoa mm. vaikutuksista puolustuskykyyn, budjettiin, ulkomaisten sotilasneuvonantajien ja sotilaiden maassa toimimiseen, yleiseen asevelvollisuuteen jne.

Minusta tuntuu vähän siltä että tässä on käymässä kuten EU:n liittymisessä. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, paitsi että työvoima, valuutta ja tavarat liikkuvat vapaasti. No, jälkeenpäinhän tapahtui vähän muutakin, kuten menimme solmimaan joukon integraatiota vahvistavia ja suomesta valtaa poissiirtäviä sopimuksia, menetimme oman valuutan, saimme (huom!) EU:n presidentin, ulkoministerin ja nyt viimeisimpänä suomen perustuslakiin piti kirjaaman vielä että olemme EU:n jäseniä nyt ja aina! Tietty huonomminkin olisi voinut käydä, mene ja tiedä.

Epäilen että NATO jäsenyys ei tee meitä autuaaksi Venäjän suhteen. Toki puolustusmateriaalia voitaisiin saada halvemmalla ja meille ehkä myytäisiin uusinta uutta tavaraa. Mutta jos suomen ulkoraja olisi sama kuin NATOn ulkoraja, jännitteet kasvaisivat meillä aivan varmasti, vaikka NATO ja Venäjä nyt veljeilevät näennäisesti monissa asioissa. En usko oikein siihenkään että jos jostain kumman syystä Venäjä tänne tosissaan meinaisi ängetä, Saksa (tuonti-energia riippuvaisena) ja Ranska (Venäjän kauppakumppani) lähettäisivät 5. Artiklaan perustuen poikiaan ja tyttöjään kauas pohjolan kiirastuleen tapatettaviksi. Euroopan näkökannasta me olemme kaukana pohjoisessa ja se mikä on poissa silmistä se on poissa mielestä. Lisäksi mahdollinen kriisin leviäminen pyrittäisiin rajoittamaan paikalliseksi suomen kohdalla oltiin NATOssa tai ei. USA:lla taas on liian monta rautaa tulessa pitkin maailman, meillä ei ole luonnonvaroja joista tapella, eikä tänne avuksi riitä edes yksi lentotukialusryhmä.

Olisin taipuvainen lisäämään pohjoismaista yhteistyötä sotilasasioissa hyvinkin paljon ja ainakin ruotsin kanssa voitaisiin jakaa kustannuksia mm. perustamalla pohjolaan yhteisen ilmapuolustuksen. Tapahtui mitä tapahtui, suomen ja ruotsin kohtalot kulkevat käsi kädessä, niin on aina ollut ja on aina oleva. Rakas vihollisemme on ainoa taho johon voisi edes ajatella luottavansa koska meidän yhteiskuntamme ja ajattelutapamme ovat niin lähellä toisiaan.

Lisäksi länsinaapurimme on ainoa pohjolan "suurvalta" jolla on todellinen aseteollisuus ja kyky tuottaa hävittäjistä lähtien omaa laadukasta kalustoa. Se on iso juttu nykymaailmassa!
Mukaan liittoon voisi houkutella myös Viroa, Norjaa ja Tanskaa vaikka ne ehkä nojaavat mielellään NATOon enemmän.

Täysin, sanasta sanaan samaa mieltä asiasta! :salut:
 
Jos Natoon lähdetään täytyy ratkaisevana perusteena olla, kyseisen liittouman kyky ja halu puolustaa Suomea. Toki Suomeltakin odotetaan halua osallistua yhteiseen puolustukseen. Missään nimessä perusteluna ei voida pitää halua istua "isojen poikien kanssa samassa pöydässä".

Ongelmaksi on muodostunut luonnollisesti eurooppalaisten suurvaltojen halu riisua aseistusta. Asiassa ei myöskään ole jääty puheiden tasolle vaan länsi on riisunut itseään aseista samassa tahdissa kuin Venäjän asevoimat ovat rappeutuneet. Nato ei todellakaan ole sitä mitä se oli vuonna 1988. Todellisuudessa Nato nojaa lujasti sen primus inter paresiin - Yhdysvaltoihin. Lisäksi idästä on saatu useita heikkoja liittolaisia joiden puolustus nojaa lujasti naton kollektiiviseen pelotteeseen. Kaikista onnettominta on, että esimerkiksi Puola on ryhtynyt muokkaamaan asevoimiaan läntisen sotilaskulttuurin mallin mukaisesti. Löytyy ammattisotilasta, pyörä ahmaa, erikoisjoukkoa ja nato-standardia. Vaikka maan puolustamiseen tarvittaisiin paljon panssareita ja suuret määrät reserviä.

Vastuu asiassa on poliitikoilla. Meidän on pohdittava mitä me olemme hakemassa Natolta ja asiasta on käytävä laaja tosiasoihin ei mielikuviin perustuva keskustelu. Osa suomalaisista palvoo natoa samalla hartaudella kuin palvottiin saksaa vuonna 1941. Ei haluttu tarkastella kyseisen maan heikkouksia vaan tuijotettiin ainoastaan vahvuuksia.

Nato optio on täysin kadonnut suomalaisesta julkisesta keskustelusta. Georgian sota osoitti kyseisen mielikuvitukseen ja toiveajatteluun perustuvan "option" voiman.

Vahvimman turvatakuun antaa Naton taistelujoukkojen sijoittaminen Suomen maaperälle. Epämääräisten "Naton palokunta tulee hätiin" lupausten sijasta Suomen kamaralle on sijoitettava Yhdysvaltojen joukkoja niin, että mahdollisessa sotatilanteessa venäläisten on käytävä sotaa myös amerikkalaisten joukkojen kanssa jos aikovat suomeen iskeä. Joukkomäärien ei tarvitse olla suuria. Esimerkiksi Pirkkalan ja Rissalan tukikohtien suojaaminen vahvoilla it-osastoilla on riittävä tae. (Yhdysvaltojen mittakaavassa tuollainen miljardin euron kaluston sijoittaminen Suomeen ei ole mitään ja pari pataljoonan sijoittaminen ei ole mikään todellinen ongelma. Suomen kannalta kuitenkin jo pari Patriot patteria edustaa huomattavaa lisää suojaa ilmatorjunnan osalta.) Minkään pili pali Naton toimistotarvikeidenkeskitettyostolaitoksen pykääminen Vaasaan ei ole riittävä tae.

Tietenkin jos saamme vain lupauksia avusta on kylmästi todettava, että Suomen on pitkällä tähtäimellä ehkä taas jälleen kerran siirryttävä puolueettomuuteen. Ylipäätänsä poliittisen johdon tulisi tarkastellla erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden suhteen. Olisi realistisesti pohdittava mitä tapahtuu jos Yhdysvallat vetäytyy Euroopasta tai jos EU kuivuu mielettömyyttään kasaan. Myös venäjän sotilaallinen nousu on tosiasia johon on vihdoinkin herättävä.
 
Minäpä sanon, ettei NATOsta saada minkäänlaisia todellisia turvatakuita Suomelle. Meidän tilanteemme ei ole erityisen uhanalainen NATOn ollessa voimissaan. Sillä ei ole merkitystä olemmeko jäseniä vai emmekö ole. Meidän tilanteemme muuttuu uhanalaiseksi, jos länsimaiden voima heikkenee. Silloin puolestaan NATOssa oleminen ei auta.

NATO hyödyt tulevat syvän rauhan aikana. Voimme ongelmitta valmistautua pahempia päiviä varten. Voimme hankkia tarvitsemiamme välineitä ilman rajoituksia. Jos me tasaiseen tahtiin uusimme kalustoa ja kehitämme asevoimia, niin silloin asiat ovat mallillaan paskan osuessa tuulettimeen. Ennakolta emme osaa sanoa milloin seuraava suuri mullistus maailmanpolitiikassa tapahtuu. Se on kuitenkin selvä, että niin tulee jossain vaiheessa jälleen tapahtumaan. Kun se mullistus tapahtuu, niin silloin kaikki kykenevät maat käyttävät tilanteen hyväkseen. Meidän on pidettävä huoli, ettei kenelläkään ole siinä vaiheessa mitään saavutettavissa tällä suunnalla.

Edellinen suuri mullistus oli Neuvostoliiton kaatuminen. Sitä käytti lukuisat maat ja kansakunnat hyväkseen. Kaikkeen röyhkeimmin toimi tietysti USA, joka oli yhtäkkiä yksin kaikkein mahtavin valtio. USA:n valtakausi kestää aikansa ja sitten tulee jotakin muuta tilalle. Meidän pitää olla siinä saumassa voimissamme. NATOn turvatakuut saattavat kadota muutamassa päivässä.

Kannatan liittymistä, mutta liikoja en odota. Panttipataljoona on kohtuullinen hinta uusimmasta teknologiasta.
 
No ei ole kyllä järjen hiventäkään liittyä jos ei saada turvatakuita. Ei ne Naton "jäsenalennukset" niin valtavia ole, että niiden takia kannattaisi liittoon ryhtyä. Ylipäätänsä suora materiaalinen tuki "etulinjan" maille tulee kuihtumaan lähes täysin sen myötä kun kylmän sodan aikainen kalusto vanhenee.

Panttipataljoonien arvo laskee kuin lehmän häntä kunhan pahimmat siirtomaasodat saadaan jonkinlaiseen päätökseen. Toki Naton tiedustelu on hyvin kiinnostunut Suomen maa-, meri- ja ilma-alueen käytöstä tiedustelutoimintaan. Kuolan niemimaa on läntisten suurvaltojen mielenkiinnon kohde, kuten myös Plesetsk. Toki nykyisinkin saadaan tietoa Suomesta, mutta jäsenyyden myötä siitä ei tarvitse käydä enää kauppaa.

Kyllä Suomen pitää päästä suoraan referenssiasiakkaaksi. Itä-Euroopan jämien ehdoilla ei kauppoja pitäisi mennä tekemään. Toki Suomikin joutuu tekemään osansa esim. Suomenlahden sulkemiseksi ja Jäämeren rannikkon turvaamiseksi. Viron rannikkopuolustuksen tukeminen syö todennäköisesti sen verran vähän meidän resursseja ja tukee myös meidän meripuolustustamme, että kyseessä on mitä todennäköisimmin hyvä diili.

Poliittisen johdon täytyy myös luopua vaalenpunaisista laseistaan ja pitää huolta myös siitä, että tulevaisuudessa meille ei käy kuin Islannille. Pelimerkkejä ja kauppatavaraa täytyy löytyä myös meiltä- hyväntahtoisuuden varaan ei tule koskaan jättäytyä.
 
Mosuri kirjoitti:
Kaikista onnettominta on, että esimerkiksi Puola on ryhtynyt muokkaamaan asevoimiaan läntisen sotilaskulttuurin mallin mukaisesti. Löytyy ammattisotilasta, pyörä ahmaa, erikoisjoukkoa ja nato-standardia. Vaikka maan puolustamiseen tarvittaisiin paljon panssareita ja suuret määrät reserviä.

Jospa Puola on havainnut mikä ongelma tuollaisella jättimäiseen läskimuuriin perustuvassa puolustuksessa on: ne reserviläiset pitäisi saada kriisiä edeltävänä aikana koulutettua, varustettua ja muodostaa niistä yksiköt, mikä on hiukan hankalaa kun päävastustajalla on suuri määrä ammattisotilaista koostuvia yksiköitä valmiudessa. Nyt polakeilla on omia ammattilaisia vastassa. Rosomakit muuten korvasivat vanhat SKOTit niissä yksiköissä joissa oli jo ennestään pyörillä kulkevia vehkeitä, on siellä vieläkin rivissä yli tuhat bemaria. Panssarivaunuja on muuten siellä reilu 900, ja sen jälkeen kun T-72:t pannaan varastoon, rivissä on vieläkin 300 PT-91:tä ja 120 Leopard 2:ta.

Epämääräisten "Naton palokunta tulee hätiin" lupausten sijasta Suomen kamaralle on sijoitettava Yhdysvaltojen joukkoja

Minkä epämääräisten lupausten? Esimerkisi 2003 Turkki pyysi Natolta AWACSeja valvomaan ilmatilaansa Irakin mahdollisten tappelunhalujen varalta. Meni muutama päivä ja Sentryt saapuivat paikalle.

Esimerkiksi Pirkkalan ja Rissalan tukikohtien suojaaminen vahvoilla it-osastoilla on riittävä tae.

Mikäs Rovaniemessä on vikana kun sitä ei tarvitsisi puolustaa?

Suomen on pitkällä tähtäimellä ehkä taas jälleen kerran siirryttävä puolueettomuuteen.

Mihin puolueettomuuteen? Vuodesta 1948 aina Neukkulan hajoamiseen Suomi oli sotilasliitossa, sen jälkeen ollaan oltu EU:n jäseniä ja se riittää Venäjälle merkitsemään Suomi länsiliittoon kuuluvaksi. Tarkoitatko vuotta 1939 edeltävää puolueetta? Marraskuussa 1939 huomattiin kuinka paljon se auttaa.
 
Back
Top